Tänään on ollut taas niin pelokas olo. Ahdistaakin ja kaikki tuntuu niin turhalta ja toivottomalta. Kävi jo mielessä kuoleminen, jotta pääsisi pelosta ja ahdistuksesta. Häkämyrkytys olisi siisti tapa. Sairauslomaa on kolme viikkoa jäjellä ja sitten aloitan opinnot. Lääkettä menee masennukseen ja ahdistukseen. Pelottaa kaikki. Pelottaa että sekoan. Pelottaa elämä kun on niin yksin ja toivoton. Päässä pyörii filmi elämänkulusta. Muistot ahdistavat, ahdistaa olla lapsuudenkodissa. Tahtoisin jo palata omaan asuntooni kauas täältä. Siellä on oma rauha, eikä muistot tule esiin joka nurkasta. Siellä on yksinäistä mutta vähemmän ahdistavaa. Pelottaa että jää loppuelämäksi yksin. Pelottaa etten saavuta rakkautta ja parisuhdetta. Välillä päässä on vain tyhjää, ei saa kiinni mistään ajatuksesta, vain on ja katsoo tyhjyyteen. Tuleeko koskaan terveeksi, että voi rakastaa ja tehdä työtä? Vai miten tämä elämä jatkuu? Tänään on välillä tuntunut että tämä on vain unta. Ei minulla ole koskaan ollut tällaista kesää. Tämä on erilainen kuin aiemmat kesät, ei tämä tunnu jotenkin miltään. Muistankohan tätä kesää ensivuonnna? Jotenkin mennyt aika ei ole antanut mitään. En ole saavuttanut vielä juuri mitään. Ollut vain haittana ja rasitteena paikkansa löytäneille menestyville ihmisille. Kuluttanut yhteiskunnan koulutusvaroja ja saanut monenlaisia etuuksia. Oma panokseni on ollut varsin vaatimaton. Hävettää olla luuseri, mielenterveysongelmainen. Pitäisi olla yhteiskunnalle kannattava työssäkäyvä, perheellinen ihminen. Mutta kun mieli ei toimi oikein.
Pelottaa ja ahdistaa
Pelokas ja eksynyt
6619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Pelottaa elämä kun on niin yksin ja toivoton."
Lukiessani viestiäsi tuli Jeesuksen sanat mieleeni sillä hän usein toisti sanaa ELÄ PELKÄÄ.
Uskon että näissä sanoissa on suuri viisaus ja paremmin tutustuessa tähän Hyvään Paimeneen ymmärtää mitä Hän tarkoitti.
Luen melki joka aamu ainakin yhden viestin täältä ,muistuttaen itseänikin niistä ajoista jolloin olin myös samassa tilanteessa ettei valoa näkynyt eikä minkäänlaista turvaa tuntunut löytyvän pelokkaalle "lampaalle".
Yksinäisyys heijastuu monen kirjoituksissa ,meistä ihmisistä on tullut itsekkäitä rahan ahneita juosten elintasopyörässä niin vimmatusti unohtaen lähimmäisemme .
Harvanpa luona vieraita käy saati puhelin pirahtais ja kysyttäs "kuinka voit".
Televisiot ,tietokoneet yms on astunut monen elämään ja näin jää tärkeä asia ihmis-suhteet hoitamatta joka lisää tätä pelkoa ,yksinäisyyttä ,masentuneisuutta .
Kirjoitit että kävi mielessä kuolema ,se on ihan hyvä asia että ajattelemme että kerran meidän on kuoleminen mutta tässä välissä on tämä lahja jota elämäksi sanotaan ,katsoppas lahjapaketin sisältöä ,siellä on ylläreitäkin joita sanotaan iloksi .
Tälläisiä pieni ilonpisaroita tahdon ripotella sinun yllesi ,muista et ole yksin vaan me olemme tukenasi täällä.kirjoita ulos pahaolosi niin huomaat tilaa tulee uusille ajatuksille .
Olet uuden elämänvaiheen kynnyksellä ja yleensä aina kaikku uusi arvellutta. Epäilyttää että kuinka sitä taas pärjää jne.
Ymmärrän hyvin että epätietosuus ahdistaa, niinhän se ahdistaa meitä muitakin. Mutta jotenkin niistäkin aina selvitään.
Olet ilmeisen nuori vielä ja elämäsi kasvuvaiheessa. Huomaat uusia asioita ympärilläsi ja ymmärrät enemmän omasta elämästäsi. Mieti mikä on sinusta hauskaa ja mieluista tekemistä ja tee sitä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Arvonlisävero
http://vero.fi/default.asp?path=5,363&article=86&domain=VERO_MAIN&language=FIN&index=
Lisää tietoa asiasta saat kooklaamalla: arvonlisävero.
Epäilet että vain kulutat ns. yhteiskunnan varoja. Se nyt on kuitenkin lähinnä tiettyjen piirien tahallista propakandaa.
Sillä opiskellessasikin olet tietysti tuottava yksilö. Ensinnäkin joka kerta käydessäsi kaupassa ja maksaessasi ostoksia maksat myös alv:a, samoin kun opiskelet, syntyy opiskelustasi työpaikkoja sinua opettaville ja hehän saavat silloin palkkaa...maksaessasi laskujasi maksat myös alvia jne...
Minusta sinun ei pitäisi ollenkaan olla murheissasi näistä saamistasi etuuksistasi etkä ole missään tapauksessa mikään luuseri, päinvastoin.
Mielenterveysongelmainen ei ole luuseri, vaan hänellä on jokin ongelma, sairaus, joka vaatii hoitoa ja sitä varten on olemassa omat hoitojärjestelmät. Luuseri on se joka ei hae apua vaikka sitä tarvitsisikin.
En tiedä mistä olet uskomuksesi kehitellyt, mutta sen voin sanoa, että sinulle on käynyt niin kuin monelle muullekin ahdistuksesta kärsivälle, että syyttelet itseäsi milloin mistäkin asioista, vaikka ei itse voi niille asioille tehdä yhtään mitään.
Koittaisit rauhoittua ja nauttia loppulomastasi kaikessa rauhassa. Aistia kesää, että syksyllä ja talvella jaksat taas keskittyä opintoihisi.
Hei vain. Oletkohan yhtään rauhoittunut. Miten olet tänään voinut?
- Eiköhän meillä kaikilla ole ihan samanmoiset pelon- ja huolenaiheet elämässämme. Jollei ihan yhtäaikaisesti, niin ainakin aaltoillen.
- Samassa veneessä ollaan. Motto: Yhdessä pärjätään. Toivon kovasti, että löydät sopivaa ihmisseuraa ittelles... Puhu jollekin näistä jutuista todella.
Olen Kokenut ahdistusta, paniikkihäiriötä ja olen selvinnyt elämässä kuitenkin. Minä hain apua mielenterveystoimistosta ja sain lääkityksen, jolla pärjäsin elämässä ja pääsin töihin ja tapasin siellä elämän kumppanin ja aloimme seurustelemaan, en heti kertonut omasta tilanteestani vaan olin rakastunut erääseen työkaveriin ja muutimme aika pian yhteen.
Sitten se vaikein tilanne tunnustin käyttäväni lääkkeitä joka päivä kyyneleet silmissä, mutta hän ymmärsi minua ja rakasti minua. Nyt meillä on kaksi lasta ja minä sain töitä, mutta käytän yhä lääkettä joka päivä. Välillä on vaikeaa kyläilyt, mutta vaimoni ja lasteni rakkaudella olen selvinnyt elämässä. Ehkä lääkitys ei lopu koskaan, mutta olen jaksanut nauttia jokaisesta päivästä kun olen toipunut masennuksesta.
Hei!
Sun teksti oli suoraan kun mun omasta päiväkirjasta. Mulla on ihan samanlaisia ongelmia kuin sulla. Pelottaa kaikki ja ahdistaa niin helvetisti. Oon ollut tämän olon kanssa jo 2003 vuodesta lähtien ja vieläki jaksan tääl maailmas raataa eteenpäin. Mulla alkoi se sillä ku huomasin että oon ihan sairaan yksin. Kaikki kaverit muuttanut jonnekkin muualle ja itse huomasin asuvani viel vanhempien luona. Seurustelin kyl silloin. Rupes tuleen kaikkia ahdistavia ajatuksia ja ajattelin kans tulevaisuuteni toivottomaksi. Mulla on lääkkeet jonkun verran auttanut tähän tuskaiseen oloon ja niillä saanut helpotusta elämään. Mulla todettu masennus ja käyn psykoterapiassa. Just tänäänki yritin selittää terapeutille miten pelokas olo on yms. Haluaisin vain että pelot ja ahdistus loppus ja vois jatkaa elämää normaalisti. olen aina ajatellut että onkohan meitä muita, jotka kärsii samanlaisista ongelmista, ihanaa että edes yksi löyty. Olisi hyvä jos voitais vaihtaa vaik mailiosoitteita, haluaisin tietää enemmän sun tuntemuksista...
Kaikki on ihan ku mun kirjottamaa, paitsi et mä pystyn käydä töissä ja koulussa ku pitää pitää yllä kulissia sukulaisille, kaverit on kyl tietoisia et kaikki ei oo hyvin.
Mä voisin veikkaa et unohdat suurimman osan tästä ajasta, mul on ainaki käyny niin esim. viime kesästä..ja nyt olo on vielä pahempi. :(