Sä aherrat samassa pajassa mun kanssa. Hiukset huolimattomasti ponnarille sutaistuna, pölyisissä haalareissasi...
... mun iltapäivän valveunissa sä ja mä ollaan kesäisellä heinäpellolla kävelemässä, keskellä peltoa on iso parisänky, kevyellä harsolla katettu. Me hymyillään toisillemme ja noustaan sinne. Kuinka monta kaarta ruumiistasi huulillani löytäisinkään? Tahdon laskea ne kaikki. Kahdesti, varmuuden vuoksi.
Sinä olet intohimoni määritelmä. En kai koskaan uskalla sitä sanoa...
... mun iltapäivän valveunissa sä ja mä ollaan kesäisellä heinäpellolla kävelemässä, keskellä peltoa on iso parisänky, kevyellä harsolla katettu. Me hymyillään toisillemme ja noustaan sinne. Kuinka monta kaarta ruumiistasi huulillani löytäisinkään? Tahdon laskea ne kaikki. Kahdesti, varmuuden vuoksi.
Sinä olet intohimoni määritelmä. En kai koskaan uskalla sitä sanoa...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tyttöjä oli kaksi siskosta , Äitinsä hymyilevänä tarpeineen vuoteeseen tarjoaman aamiaisen , kiirreettöömästi valua rantaan ilta uinnille , sama toistuu rantaan ei sitä ihminen paljoa tarvitse , ja kaikki olivat onnellisia oikeasti, ihmettelen sitä vieläkin .
voi kun olisin tyttösi :)
Koska vastasit niin tavallaan kai oletkin. Pienen pienen hetken verran, kirjainten muodostaessa ohuen sillan kahden sielun välille?
eihän muuta tarvita ja sanojen taikaa..hetkellinen ajatusten kohtaaminen.
Se silta, se onkin kaikkein tärkein osa, kun kaksi ihmistä kohtaa...
vaan en taida osata sitä muodostaa, en koskaan löydä oikeaan sillanrakentajaa.
Itse käytin siltani rakennusaineet todella hienosti mutta päädyinkin sitten väärälle saarelle.
Noh. Vesistöjä voi ylittää muutenkin kuin silloilla.
Itse harkitsen pakovenettä ja siltojen jättämistä taakse (tuleen tuskin tuikkaan, sellainen nyt on lapsellista). Tilaa veneessä on kahdelle aikuiselle...
vene paikka . talveksi läheltä . oikee .
mahdollisuus...pelastaa itsensä.
Minä rakentanut siltaa liian kauan, se taitaa jäädä keskentekoiseksi, en vaan ole osannut luovuttaa..nähdä metsää puilta.
Pikavene jättää liian suuret aallot, soutuvene liian hidas...siltäväliltä :)
Venekyyti kelpaa varmasti kelle vaan, siitä on kokemusta, siihen jää koukkuun..vaan se keinutus ei lopu, jatkuu ja jatkuu...kun tuuli myötäinen eikä myrskyä, kyyti kelpaa.. :)
No, nyt voin ihan rehellisesti tunnustaa että tipuin kärryiltä :D
Parempi mennä nukkumaan, huomenna pitää kiertää puoli suomea ja tehdä vielä auomen parasta puutyötä.
Harvinaisen koukuttavaa tarinaa ollut tämä, hitaudestaan huolimatta. Katsastan taas joku päivä... :)
*kevyt halaus ja juuri sellainen kosketus kaulalle ettei siitä kukaan osaa sanoa onko se vain hipaisu vai onko se kevyenkevyt suudelma*
:)..se putoaminen. Niin...aina välillä ryöpsähtelee sanoja mieleen, millä mielellä on??
Täytyy antaa ajatuksen lentää liihottaa ja katsoa mitä tuleman pitää.....ei vaan oon ittekin väsynyt...ikuisuuksien ihastuminen alkaa heiketä ja nyt ollaan jossain kummallisessa tilassa..ei ihastunut ja kuitenkin...
Mitä seuraavaksi, en tiedä? Pettymys, väsymys, epätietoisuus, viha....kun sitä intohimoa en saavuttanutkaan. Kuinka ihanaa on se toiveikkuuden aika alussa, kun jotain voi vielä tulla....liihottelee taivaissa ja pää oikeesti pilvissä. Kuukaudet kuluu, vuodet kuluu...nyt saa riittää...
Ei tullut kevyttä suudelmaa, ei mitään..
Kokka kohti uusia tuulia, myrskyjä, intohimoa...ilman vangitsevia tunteita.