Oletteko joutuneet syystä tai toisesta luopumaan koirastanne, eli antamaan sen pois, ja jälkikäteen on kaduttanut? Miten olette selvinneet tilanteesta, oletteko kyselleet koiraanne takaisin, vai hyväksyneet tilanteen?
Jouduin hankalassa tilanteessa luopumaan koirastani, mutta olosuhteiden muututtua olisin kyllä voinut pitää koirani. Nyt kaduttaa...
Jouduin hankalassa tilanteessa luopumaan koirastani, mutta olosuhteiden muututtua olisin kyllä voinut pitää koirani. Nyt kaduttaa...
Vastaukset 7
Vanhimmat
omistajalta koiran vointia ja siinä samalla kertoa että olisit halukas ottamaan koiran takaisin ja vaikka korvaamaan ruoka ja muut kulut mitä koiraan on mennyt.
Luuletko todella että joku luopuu koirastaan noin vain jos vähääkään on sen ottamista harkinnut.... Itselläni on tälläinen kodinvaihtajakoira eli koira on tullut minulle vähän vanhempana. En todellakaan luopuisi tuosta otuksesta vaikka siitä suuriakin summia maksettaisiin EI KOIRAA VOI RAHALLA KORVATA!!!
Ajattele nyt sitä koiraa äläkä itseäsi. Se oli sinun ja luovuit siitä, koira joutui totuttelemaan uuteen kotiin, nyt sen omistaja on joku muu, jolle koira on lojaali.
jos taas revit sen pois, se on haitaksi vain koiralle. ei pitäisi itsekkäistä syistä luopua ja taas ottaa koiraa. Koirillakin ON tunteet.
Pyydä tavata koiraa ja vaikka lenkitä/hoida sitä tarvittaessa. Uusiakaan lemmikkejä ei kannata tilalle ottaa jos ei ole varma että pystyy niiden kanssa pärjäämään.
olosuhteiden pakosta luopumaan rakkaasta
koirastani.
Koira kärsi äärimmäisen pahasta eroahdistuksesta,
eikä sitä voinut pitää kerrostalossa.
Nyt sen on hyvä olla uudessa kodissa maalla.
On tilaa missä juosta vapaana ja on
muitakin eläinystäviä ympärillä.
Kiitti erilaisista näkökulmista, niitä juuri halusin. Oon itsekin sitä mieltä, että ihmisen itsekkyyttähän tällanen pohtiminen jälkikäteen on.
Koiralla on tunteet ja sillä uudella omistajalla on myös tunteet, joten ei olis kovin reilua alkaa vaatia koiraa takaisin, jos kaikki on ok. Hyvää kesää kaikille koirastaan luopumaan joutuneille ja muillekin!
Vaikkakin se jälkikäteen on tuskallista niin se ei ole enää sinun koira vaan jonkun muun. Jokainen joutuu tekemään ratkaisuja ja elämään niiden kanssa. Kehoitan, älä mene katsomaan koiraa, sillä molemminpuolinen ikävä on kamala. Tiedän sen. Jouduin luopumaan omastani ja menin uuden kodin pyynnöstä katsomaan häntä myöhemmin. Se oli aivan kauhea tilanne, koira tuli autoon ja istui omalle vanhalle paikalle aivankuin sanoisi mennään kotiin tyyliin...älä mene katsomaan. Luota että uusi koti rakastaa häntä aivan yhtä paljon kuin sinäkin, koko sydämestään.
Luovuin koirastani vaikeassa tilanteessa ja surin asiaa hyvin paljon. Yllätyin itsekin kuinka itkin niinkuin suunnilleen joku läheinen ihminen olisi kuollut. Koira siis oli minulle rakkaampi kuin osasin kuvitellakaan. Haluaisin koiran takaisin, mutta tajuan kyllä että en voi mennä sitä takaisin vaatimaan koiran uudelta omistajalta, enkä mene. Se ei olisi reilua. Koiralla on nyt hyvä olla, maalla, saa juosta pihalla vapaana ja on paljon aktiviteettiä ja muita lajitovereitakin seurana. Kaikkea sitä mitä minulla ei olisi ollut juuri nyt tarjota sille, joten hyvä näin, kai.
Otan vielä kyllä koiran joskus kunhan elämäntilanteeni sen sallii ja kun minulla on sille enempi aikaa, mutta tämän kokeneena olen varma etten enää ikinä koskaan koirastani luovu!!!
Oli tilanne sitten mikä tahansa. Miettikää hyvät ihmiset tarkasti ennenkun luovutte koiristanne, ettei tarvi sitten jälkeenpäin katua!