MIten saan surulliset ajatukseni hukkaan?!

Jos sinä koiraasi todella noin paljon rakastit mitä viestistäsi voi ymmärtää niin sillä on varmasti ollut hyvä ja onnellinen koiranelämä ja tätä sinun pitää ajatella. Jokaisen koiruuden aika täällä on rajallinen, mutta tärkeää on se että se aika on onnellista alusta loppuun.

Mene vaikka psykologin juttusille!

että et ole ainut jolla on rakas koira-ystävä kuollut!jokaisen aika tulee joskus,ja olen varma siitä että koirasi eli hyvän elämän...ja hän on todella kiitollinen sinulle siitä!!itse menetin myös rakkaan koiraystäväni viime kesänä....kestihän se aikansa toipua surusta...mutta täytyy vain ajatella että jokainen kuolee joskus..eikä sille voi mitään!! =(
olen itse nytten hankkinut itselleni uuden koiran(en samanrotuista) mutta tämäkin on minulle todella rakas!sekin sinun täytyy muistaa että tottakai voit hankkia uuden koiran itsellesi mutta mikään koira ei voi korvata edellsitä koiraasi(sillä mikään koira ei voi olla samanlainen kuin se edellinen)vaikka ovatkin samanrotuisia!!et voi vaatia uudelta koiraltasi samoja asioita taikka samaa luonnetta...mikä edellisellä koirallasi oli!!
muuta jaksamisia sinulle.......=)

Minulla itselläni on koira, enkä voi kuvitella miltä tuntuisi menettää se. Sinun pitäisi jutella asiasta jonkun kanssa. Älä nyt suutu kun sanon tämän, mutta mielestäni uudelle koirallesi ei olisi järkevää antaa samaa nimeä. Mieti nyt..Aina kun kutsut koiraa luoksesi muistat kuinka rakas koirulisi on poissa. En itse pystyisi siihen. Vaikka se on vaikeaa sinun täytyy yrittää päästää irti koirastasi. (Siis näin kuvannollisessa mielessä.. ;) ) Sinulle jää ihanat muistot yhteisistä hetkistänne.

Yritä kuitenkin jaksaa..

koiran menettäminen ei ole koskaan helppoa. ei koskaan.
voit ottaa uuden koiran ja samanrotuisen mutta pyydän ettet anna sille samaa nimeä kuin entisellä koirallasi ja kuvittele sen olevan entinen koirasi. koska pentuna se ei osaa kaikkea mitä entinen koirasi osasi ja kun opetat sitä ja kuvittelet sen olevan vanha koirasi voit vahingossa huutaa ja ihmetellä miksi se ei tee sitä ja sitä. se sekoittaa koiran ja niin et ainakaan pääse surusta eroon. anna koiralle ihan toinen nimi. se on parempi. koska ei ihmistä voi korvata kuten ei koiraakaan. ei.
parempi pitää se omana ja uutena yksilönä. surua ei voi korvata se pitää vain kärsiä aj kestää läpi.

Koita jaksaa, kyllähän surultakin aina terävin kärki joskus murtuu... Minä en suosittelisi, että otat samanlaisen koiran ja nimeät sen samalla nimellä, koska koirasi oli ainutlaatuinen, eikä sitä mikään voi korvata. Pettäisit vain itseäsi. Toki voit ottaa uuden koiran ja nimetä sen uudella nimellä ja varmasti siitä tulisi sinulle yhtä rakas, mutta mieti onko se hyvä ratkaisu, koska tämän koiran menettäminen tekee vieläkin niin kipeää. Se vain on niin, että koirat viihtyvät täällä loppujen lopuksi niin kovin vähän aikaa ja sitten surisit tämän uudenkin koiran poismenoa yhtä paljon tai enemmänkin. Voimia nyt vaan sinulle!

Voi kiitos teille kaikille apuista!
helpottaa todella paljon!

Ennen kaikkea tuo kohtalo on varoittava esimerkki siitä, miten käy, kun hankitaan perheeseen lapselle koira. Vanhempia tuosta saa ennen kaikkea syyttää.

Surulliset ajatukset saa ajan kuluessa pois. Täytyy myös ajatella sitä, että elämä on katoavainen, myös koiran.

Neuvoisin, ettei teille enää hankittaisi koiraa. Tilalle pitää saada jotakin muuta, ennen kaikkea ihmissuhteita. Kiintymys lemmikkieläimeen on usein osoitus niiden puutteesta.

Eläimenkin voi kokea kumppaniksi, ystäväksi, jopa "häneksi". Se tosin merkitsee vaatimustason laskemista tai oikeastaan poistamista.

Tiedän miltä tuntuu menettää rakas lemmikki.Itsekin aikoinaan surin kauan koiraani joka jäi auton alle,pahinta tässä oli se että tämä autoilija teki sen tahallaan.
Yli siitä surusta kuitenkin päästiin vaikka lujille se otti ja pääset varmasti sinäkin.

Älä anna uudelle koirallesi samaa nimeä kuin entisellä oli,sillä jokainen yksilö on tosiaan ainutlaatuinen niinkuin joku täällä taisi jo todetakin.
Sinun on aika päästää irti menneestä ja katsoa kohti tulevaa vaikka se ei helppoa olekaan.
Ajattele vaikka näin että varmasti entinen koirasi haluaisi sinun olevan iloinen ja nauttimaan elämästä mahd. uuden koiran kanssa eikä murehtimaan mennyttä.
Keskity siis tulevaan ja anna uudelle koirallesi yhtä ihana elämä kuin entinen koirasi eli!

Voimia sinulle oikein paljon!!

En usko että sinä saat muistosi pois vaikka hankkisit 100 koiraa.Ymmärrän tilanteesi mutta kehottaisin että sinä et hankkisi koiraa jota pitäisit saman verataisena kuin entisesi.Musta koirallasi oli ihana elämä ja nyt se on rauhallisesti unten mailla taivaassa!

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Minulta kuoli eilen koira ja olen itkenyt siitä lähtien taukoamatta. Se oli paras ystävä mitä minulla on koskaan ollut. Se oli jo 14 vuotta vanha, että vanhat kamut oltiin. Minulla ei ole mitään apu keinoa selviämiseen, mutta toivon pääseväni tästä yli jotta voin alkaa muistella hymyillen rakasta koiraani. Mietein myös uuden hankintaa tilalle, mutta tiedän ettei se korvaa edellesti koiraani, mutta toki se saattaisi lohduttaa ja auttaa selviämään kun saa syventyä uuden koiran yhdessä oloon. Koitetaan kestää.