Hei! Kysyisin neuvojanne/kokemuksianne seuravaan tapaukseen:
Pihapiirissämme on eräs 5v tyttö, joka on älyttömän määräilevä leikeissään oman tyttöni kanssa,ja muidenkin pihan lasten kanssa.Ilkeyttäkin tekee ja kaikki leikit pitää mennä hänen mielensä mukaan.Yllyttää lapsia juoksemaan piiloon kun vanhemmat huutaa,yms pientä kiusaa siis tekee koko ajan.
Seurue kun leikkii ja siihen on tulossa esim,tyttöni niin tämä tyttö kuuluttaa isoon ääneen ettei me sua oteta.Hän saattaa vasiten käydä tyttööni hakemassa ulos vaikkapa jopa kolme kertaa ja sit kun tyttöni ulos menee ja niin hän kaverinsa kanssa ilmottaa tytölleni etti me sua olla.Kyllähän siitä toinen pahoittaa mielensä ja tyttö tulee itkien kotiin.Minusta tuo on siis tahallista kiusaamista,jonka oman vanhemman pitäsi tiedostaa ja tuohon pitäisi puuttua,Tämän tytön vanhemmat ovat vieläpä paljon ulkona tyttönsä kanssa ja eivät muka huomaa tuollasita!! Kun vieraatkin ihmiset kiinnittävät huomiota tähän tyttöön.Kaikki muitten lasten vanhemmat olemme huomanneet tämän ja olemme nyreissämme.
Vanhemmille on muutaman kerran huomautettu että tuollaisen pitää loppua,mutta nämä sanovat että antaa lasten leikkiä keskenään,emme sekaannu!!Ja kaiken llisäksi ovat sitten syyllistäneet muidenkin lapsia ja ovat kärkkäitä sanomaan heti jos muiden lapset tekevät jotain,mutteivat puutu kun oma lapsi tekee.Tietty joskus,jos se on oikein silmiinpistävää!!
Itse nämä vanhemmat antavat lapselleen periksi, ja tyttö on oikeasti voimakastahtoinen.Itse ymmärrrän että tytölle pitäsi pitää kovempaa kuria,eikä antaa periksi.Välillä säälittää nämä vanhemmat,kun tiedetään että lapsia pitäs kasvattaa ja opettaa eikä suinkaan antaa vaan leikkiä ilman valvontaa,ainakaan tälläisessa tapauksessa.ja luulsihan omien vanhempien tietävän tyttönsä.Minä ainakin tunnen oamt lapseni ja sen mukaan valvon heitä ja opetan.
Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta?
Pihapiirissämme on eräs 5v tyttö, joka on älyttömän määräilevä leikeissään oman tyttöni kanssa,ja muidenkin pihan lasten kanssa.Ilkeyttäkin tekee ja kaikki leikit pitää mennä hänen mielensä mukaan.Yllyttää lapsia juoksemaan piiloon kun vanhemmat huutaa,yms pientä kiusaa siis tekee koko ajan.
Seurue kun leikkii ja siihen on tulossa esim,tyttöni niin tämä tyttö kuuluttaa isoon ääneen ettei me sua oteta.Hän saattaa vasiten käydä tyttööni hakemassa ulos vaikkapa jopa kolme kertaa ja sit kun tyttöni ulos menee ja niin hän kaverinsa kanssa ilmottaa tytölleni etti me sua olla.Kyllähän siitä toinen pahoittaa mielensä ja tyttö tulee itkien kotiin.Minusta tuo on siis tahallista kiusaamista,jonka oman vanhemman pitäsi tiedostaa ja tuohon pitäisi puuttua,Tämän tytön vanhemmat ovat vieläpä paljon ulkona tyttönsä kanssa ja eivät muka huomaa tuollasita!! Kun vieraatkin ihmiset kiinnittävät huomiota tähän tyttöön.Kaikki muitten lasten vanhemmat olemme huomanneet tämän ja olemme nyreissämme.
Vanhemmille on muutaman kerran huomautettu että tuollaisen pitää loppua,mutta nämä sanovat että antaa lasten leikkiä keskenään,emme sekaannu!!Ja kaiken llisäksi ovat sitten syyllistäneet muidenkin lapsia ja ovat kärkkäitä sanomaan heti jos muiden lapset tekevät jotain,mutteivat puutu kun oma lapsi tekee.Tietty joskus,jos se on oikein silmiinpistävää!!
Itse nämä vanhemmat antavat lapselleen periksi, ja tyttö on oikeasti voimakastahtoinen.Itse ymmärrrän että tytölle pitäsi pitää kovempaa kuria,eikä antaa periksi.Välillä säälittää nämä vanhemmat,kun tiedetään että lapsia pitäs kasvattaa ja opettaa eikä suinkaan antaa vaan leikkiä ilman valvontaa,ainakaan tälläisessa tapauksessa.ja luulsihan omien vanhempien tietävän tyttönsä.Minä ainakin tunnen oamt lapseni ja sen mukaan valvon heitä ja opetan.
Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
..että teidän tyttö ei vain yksinkertaisesti ole missään tekemisissä tuollaisen ongelma tapauksen kanssa, ainakaan vähään aikaan, ja jos muut tekevät saman voi kiusaajallakin alkaa raksuttaa että pitäisiköhän toimia eri tavalla.
Paras olisi tietenkin jos tytön omat vanhemmat tajuaisivat tilanteen mutta eihän se näin mene, oma lapsi on jokaisen mielestä enkeli ja naapurissa asuu se "pirullinen kakara".
On totta kai hyvä että lapset opettelevat keskenäänkin asiat sopimaan mutta tuo sinun kertoman perusteella kyseessä on tuleva koulukiusaaja joka on ilmiselvästi tottunut siihen että mistään ei ikinä rangaista.
Älä huoli kyllä vanhemmillakin on viimeistään koulussa edessä se että sille "enkelillekin" on kaapin paikka näytettävä =)
oon edellisen kanssa samaa mieltä että en antaisi oman tyttöni leikkiä hänen kanssaan.
en antaisi lapsen leikkiä kysesen tytön kanssa jos toistuvasti kerran tule emielipahaa. Ja jso toiset lähtee samaan mukaan jos kerran muutkin on nyreissään niin alkaa oppia läksynsä jossain vaiheessa. Yleensä sille silti joku kaveri löytyy kun vanhemmat ei välitä tai on sellainen joka kelpaa nytkin paremmin tavalla tai toisella.
Noista prinsessoista ja pihan kunkuista tuppa akehkeytyä monasti vielä sellaisia että niitä täytyy tavallaan kosiskelal leikkimään eli ei riitä että leikit vaan sen lisäksi pitää olla joku lisätäky että hän alkaa leikkimään tai kaveeraa. Siinä sitten ne muut lahjoo ja passaa yms jotta tuo itsensä paremmaksi nostanut olisi kaveri..
Lasten asioihin ei pidä puuttua pääasiassa, mutta jossain vaiheessa siihen on pakko. Ja jos toinen tekee kiusaa ja on ilkeä niin silloin siihen on aihetta. Pienet kärhämät ja kinat saavat sopia keskenään, mutta aina lasten kykyjen mukaan. Kuriton penskahan tuo tuntuu olevan joten kotoa vikapää lopulta taitaa löytyä ja selityshän siinä jo oli annettu..
puuttuisin jollakin tavalla,vaikka mielelläni en määräile toisten lapsia.Jos vanhemmat ei puutu asiaan,voisin kyllä ilmoittaa lapselle,että hänen toimintansa on ilkeää ja rumaa,ettei niin saa tehdä.Tässä tapauksessa olisi oikeus kyllä puolustaa omaa lastaan,jos yksi saa terrorisoida kaikkia muita.Leikkiin pitää ottaa mukaan,varsinkin jos on käyty pyytämässä.Ehkä tämä olisi suorempi tapa,kuin vaan sanoa,että älä ole missään tekemisissä.
siellä naapurissa. Jos omat vanhemmat lepsuilee niin lapsi kokeilee kaikkien muidenkin kanssa miten pitkälle voi mennä. Ja kun meiltä puuttuu nykyisin yhteisöllisyys niin kasvatus- kuin muistakin asioita, niin tottahan se kersa pystyy menemään TOSI pitkälle.
Olen samaa mieltä kanssasi. Ensin aloittajan kannattaisi puuttua tilanteeseen ja sanoa selvin sanoin tuolle pikkutyrannille että tuo käytös on rumaa ja jos se ei lopu niin sinä et ole enää tervetullut meille leikkimään. Jos tämä ei tepsi niin uhkaus pitää tietenkin toteuttaa, niin kotona kuin pihallakin voi ilmoittaa selkeästi että meidän lapsi ei leiki sinun kanssasi kun sinä et osaa käyttäytyä.
Samaan hengenvetoon tietysti mahdollisuus oikaista tilanne, eli jos ymmärtää mitä teki väärin, pyytää anteeksi ja parantaa tapansa niin sitten yhteiset leikit taas onnistuu.
Meillä on juuri tällainen koulutus menossa naapurin tytölle, tämä tyttö täyttää jo kahdeksan. Nyt ymmärtää olla leikkaamatta verhoja, kaatamatta vettä keittiön parketille ja rikkomatta poikamme leluja. Selkeää kehitystä on siis tapahtunut =) Edelleenkään emme uskalla jättää tuota tyttöä hetkeksikään ilman aikuisen valvontaa. Kumma kyllä se tyttö tykkää käydä meillä. Olisiko niin että lapset sittenkin pitävät siitä että heille asetetaan rajoja, eikä aikuisen tarvitse olla lapsen kaveri vaan AIKUINEN.