kävin muutama viikko sitten lääkärin tykönä sanomassa masennuksesta se katto sen lieväksi vaikka beckintestin mukaan olen vakavasti masentunut. lääkäri totesi seronil 20mg ja ahistukseen 5mg diapam. nuitten käytön jälkeen olen ollut väsyneempi uni rytmi on sekaisin,hermostuminen on lisääntynyt ahistuneisuus on lisääntynyt jopa saan välillä kotona paniikki häiriö kohtauksia(harvoin).ku olen yrittäny käydä kursseilla vaikka ei ole kiinostanu ollenkaan ja sen näkikin ko kuukauden kävin niin poissa olo rosentti määrä oli jo 40% pitää jostaki saha elanto että voi vuokran maksaa sairaslomaa se antoi muutaman viikon ja nyt ens viikolla pitäis mennä takas kursseille mutta ahistaa jo ajatus mitä pitäsi tehdä? onko mahollista hakia sairaslomaa lisaa? nuo lääke kuurit määrättiin 30 pväksi. eikä oo tuonut tulosta sama olo mikä oli sillonki ku jaksoin raahatua lääkärin vastaan otolle ja muutenkin se olo tiiätte mistä koitan puhua...
miten pitäsi jatkaa?
-18-
2314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sairasloman loputtua.. ei ne lääkkeetkään kovin äkkiä auta ja niitäkin voi vaihtaa jos tuntuu ettei lääkkeistä oo apua..
Jos tuo -18- viittaa ikääsi, niin kyseessä lienee jonkilainen aikuistumisvaiheeseen liittyvä etsikkoaika. Koska en taustoistasi sen paremmin tiedä voin antaa vain yleistä tietoja.
Olet iässä jossa on monia avoimia kysymyksiä, mutta vähän varmoja vastauksia. Ehkä et ole vielä täysin hahmottanut sitäkään mitä tulisit tekemään työksesi.
Aika arvoistushan se varmaankin on monille. Odotellessasi vastauksia voisit kuitenkin valmistautua tulevaan hakeutmalla ihan oikeeseen oppiin ja työhön omien taitojesi ja kykyjesi mukaan tietysti. Ei olisi ollenkaan pahaksi vaikka hakeutuisi vain alalle jolla tietää töitä riittävän. Kuitenkin on parasta että ns. arki on kunnossa ja että voit elää ilman epävarmuutta tulevaisuudesta, ainakin että se olisi mahdollisimman vähän epävarmaa.
Tärkeintä olisi että tekisit kaikkea sellaista mistä saat onnistumisen kokemuksia, olkoon se sitten miten vähäistä tahansa.
Tärkeintä on että itse pidät onnistumisesta, sillä mitä muut, ympäristö, kaverit tai vanhemmat vaativat ei ole merkitystä. Oman itsesi hyväksyminen ja omien puutteiden (jos niitä on :))hyväksyminen ja toisaalta omien vahvuuksien löytäminen on sinun itsesi kannalta parasta.
Onnistumisien myötä myös mielialasi paranee ja opit löytämään hyviä asioita ympäriltäsi, sehän nyt olisi kuitenkin tärkeintä, eikö vaan?