Lapseni luokalla on lestadiolaislapsi. Hän ei saa osallistua luokkakavereidensa syntymäpäiville.
Jos hän saisi kyläillä joskus muuten vaan leikkimässä, kertokaa mitä minun täytyy varjella, että hän ei saa tehdä?
Sen tiedän, että televsisiota/videoita ei voi katsoa, mutta voiko radio olla päällä tai ovatko kaikki leikkikalut sallittuja, onko jotakin ruokia mitä ei voi antaa?
Kiitos asiallisista viesteistä!
Jos hän saisi kyläillä joskus muuten vaan leikkimässä, kertokaa mitä minun täytyy varjella, että hän ei saa tehdä?
Sen tiedän, että televsisiota/videoita ei voi katsoa, mutta voiko radio olla päällä tai ovatko kaikki leikkikalut sallittuja, onko jotakin ruokia mitä ei voi antaa?
Kiitos asiallisista viesteistä!
Vastaukset 37
Vanhimmat
On muutamia ruokia, joita ei saa antaa.niitä ovat maksalaatikko, kaalikeitto ja kaurapuuro.
---
niin pahanmakuista, että sen syöminen on ehdottomasti syntiä
Kyllä lestadiolaisetkin juhlivat synttäreitä. Jos ei osallistu synttäreille, lienee muita syitä.
TV:tä vl (=vanhoillislestadiolainen) ei katso. Videot, piirretyt yms. on tapauskohtaista videon sisällöstä ja perheestä riippuen.
Ruokarajoituksena ei ole kuin lapsen mahdolliset allergiat.
Radio voi toki olla päällä, mutta vl-kodeissa ei kuunnella ns. maailmallista musiikkia (pop, rock, ei edes gospel) vaan hengellistä, klassista musiikkia.Lastenlaulutkin enimmäkseen ok.
Kannattaa rohkeasti kysyä, joko lapselta itseltään tai hänen vanhemmiltaan, kyllä kouluikäiset itse tietävät nämä asiat, eri asia sitten kehtaavatko sanoa.
eivät vietä synttäreitä, pidetäänpa tosiasiat selvinä. Se on liian maallista ja ymmärtäähän sen kun miettii lasten ja serkkujen/tuplaserkkujen määrää. Synttäreitä olisi joka viikko.
Niinhän se sananlaskukin sanoo, että talo elää tavallaan ja vieraat lähtee ajallaan...itsellä ainakin oli lapsuudessa lestadiolaisia kavereita, ne kävi meillä kylässä, siinä missä muutkin...ei me ainakaan joudettu mitää töllöä katseleen kun oli niin hauskat leikit menossa, sitä en tiedä olisiko meidän porukat antaneetkaan katsoa(rovasti ja opettaja), sillä ovat kasvatuksessaan antaneet opit, että kaikkia pitää kunnioittaa sellaisena kuin ovat. Mielestäni sun pitäis kertoa jälkikasvullesi lestadiolaisuudesta, titenkin sen jälkee, kun olet siitä itse ottanut selvää...ei ne mitääm friikkejä ole, vaikka ulkopuolisista siltä vaikuttaakin, onhan ihminen kautta maailman sivun tehnyt uskon etteen mitä ihmeellisimpiä juttuja. Siis pidä kotisi sellaisena kun se on, muuten saat tuon nuoren vaikuttamaan vieläkin oudommalta, kun hän onkaan...
Sanoit:
> ovat kasvatuksessaan antaneet opit, että kaikkia pitää kunnioittaa sellaisena kuin ovat.
Onnittelen sinua, olet saanut arvokkaita aarteita kotikasvatuksessasi.
se on kyllä semmonen asia, että omassa kodissani kuuntelen ylexiä, kun sitä tykkään kuunnella, tulipa kylään sitten minkäsortin uskiksia vaan....Se on mun vakaumus, että pidän rockmusiikista, kunnioittakoot vieraat lapset sitä
Talo elää tavallan ja vieraat kulkee ajallaan....
oikea tapa suhtautua kanssaihmisiin.
Kyllä se niin on että vaikka uskovaiset eivät omistakaan tv:tä, niin ei siinä ole mitään pahaa jos vl-lapsi katsoo tv:tä vierailessaan ei-vl-lapsen luona, vaikka nyt sitten synttärijuhlissa. Eivät ei-vl-äiditkään anna lastensa katsoa ns. pahoja tai aikuisille suunnattuja ohjelmia. Ei se tv laitteena ole mikään syntinen, kuten äityliini79 annoit ymmärtää, vaan ne ohjelmat jota sieltä voi tulla.. ne eivät ole kaikki lasten katsottavaa.
Kirjoitit vastauksessasi myös että videot ja piirretyt ovat sallittuja tapauskohtaisesti....eli myös tv-ohjelmat ovat sallittuja tapauskohtaisesti, kyllä ei-vl-äiti osaa arvioida minkälaisia ohjelmia minkäkin ikäinen lapsi voi katsoa.
ÄRSYTTÄÄ suunnattomasti tuollainen tv-hurskastelu..ottakaa järki käteen ja sanokaa mielipiteenne vasta sitten!!!!
...kyllä...talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan...jos kodissa kuunnellaan jotain sellaista musiikkia jota vl-lapsen kotona ei kuúnnella niin se on sitten sillä selvä...he elävät kuten haluavat..kyllä vl-lapset kuulevat ja näkevät musiikkia, elokuvia, tv:tä yms. muuallakin, kuten koulussa eivätkä vain vieraillessaan ei-vl-lapsen kotona. Kyllä uskovaisten lapset voivat/saavat nähdä millaista elämä on ei-uskovaisilla, heille vain opetetaan toisin kuin ei-uskovaisille.
Eikä ei-uskovaisten lasten vanhempien kannata pahastua siitä jos joku uskovaisen kodin pieni lapsi tulee sanomaan esim. että "meijän äiti ei kuuntele tuommossa musiikkia, se sano että se on rumaa/syntiä tms..."...lapselle kannattaa sanoa vaikka että minä kuuntelen, koska minun mielestäni tämä ei ole rumaa tai esim. että ei saa sanoa noin vieraalle ihmiselle, jokainen tekee niin kuin haluaa. Ei uskovaisen kodin lapsia kannatta alkaa orjailemaan tai kohtelemaan toisin...pääasia kun vain kunnioittaa ja antaa heidän ja heidän perheensä elää ja opettaa kuten haluavat. Niin suurin osa uskovaisista perheistäkin ajattelevat että jokainen elää kuten haluaa, eivätkä tuomitse ei-uskovaisen perheen lapsia.
hullu,, se ei oo tosiasia. Muistaakseni körtit ei vietä synttäreitä.
ei saa tehdä mitään, ei yhtään mitään.
meillä on lasten lestadiolaiskavereita myöskin vieraillut. en ole koskaan "varjellut" heitä erityisemmin telkulta tms. On lasten omien vanhempien asia hoitaa nuo asiat. kai he sanovat lapsilleen, ettei kylässäkään telkkua katsota, ei se ole mielestäni "ei-uskovien" asia.
kysynyt lapsen vanhemmilta et miksi heidän lapsensa ei saa osallistua luokkakavereidensa synttäreille? Ainakin meidän lapset käy kavereidensa synttäreillä, senverran rajaa on kuitenkin pidetty, ettei ihan jokaisen kaverin synttäreille mennä, koska niit on niin paljon...ja lahjatkin maksaa, mut sanotaan nyt et jotakuinkin viiden luokkakaverin synttäreille he menevät vuosittain, plus sitten muut kaverit, sisarukset ja serkut...elämä on yhtä juhlaa!
Joskus lapset on itte sanonu, ettei he halua mennä jonkun kaverin synttäreille, koska ne on ns disco-synttärit. Olen sanonut et mieti itte...yks lapsistani meni sellasiin ja sanoi myöhemmin et hän oli sen discon ajan eri huoneessa, se oli hänen valintansa ja olisin ehkä ittekki toiminut samoten.
Me ei kauheesti tykätä jos lapsemme katsoo kavereiden luona telkkarii tai videoo, koska emme tiedä niitten sisältöä. Olemme sanoneet lapsillemme et katotaan kotona, mitä katotaan (siis videoo, ei omisteta tv:tä), koska emme halua et he kattovat mitä sattuu. Tietenki jos kavereiden vanhemmat on kotona ja he voivat seurata, mitä ohjelmia lapset kattoo...ei mua silloin haittaa jos ne kattoo. Mut aika usein lastemme kaverit ovat kotona ilman vanhempia, silloin tosiaan hiukan huolettaa.
Itse haluan kunnioittaa kaikkia meillä käyviä vieraita, niin lasten kuin omiammekin. Meillä käy paljon lasten kavereita kylässä, se on musta oikein kivaa.
Kerran eräänä sunnuntaina, olimme lähdössä koko porukalla seuroihin. Meillä oli silloin myös tyttäremme kaveri yökylässä. Minä sanoin tuolle tytölle -olkoon nyt vaik Piia- et hänen pitää varmaan mennä kotiin, koska me mennään seuroihin. No tuo Piia ihan silminnähden masentui, koska joutui lähtemään kotia. Ehdotin hänelle sit et saat sä kyl tulla mukaankin, mut sun pitää kysyä vanhemmilta siihen ekaks lupa. Okei, Piia sai luvan ja rupesimme valmistautumaan seuroja varten.
Ajattelin sit et tuleekohan Piialle ikäviä tilanteita siel seuroissa ja päätin hiukan valmistella häntä siihen mitä hänellä on edessä.
Kerroin hänelle ensin mitä seuroissa tapahtuu; laulua, seurapuhe, kahvitusta yms. Sit sanoin hänelle et "koska meikäläisillä ei ole tapana pitää korviksia, saattaa olla et sua tuijotetaan sen asian takia". Sit jatkoin et "älä kuitenkaan siitä välitä...se ei haittaa ollenkaan et sul on korvikset, mutku se on harvinaista siel seurois, ni ne sentakii saattaa tuijottaa". No Piia sano siihen hädissään et "voi hän ottaa ne poiskin". Mä sanoin et "älä ihmeessä, ei ole mitään syytä ottaa niit pois". Sit vielä jatkoin et "jos joku kiusaa tai sanoo siit asiast rumasti, tule sanomaan mulle, ni mä tulen auttaan....hih!"Sanoin vielä et "koskaan ei saa kukaan kiusata, minkään asian takia, se ei ole ikinä oikein.
Piia viihtyi oikein hyvin seurareissullamme, eikä häntä kukaan siellä kiusannut. En ole vielä kuullut hänen vanhemmiltaan mitään kommenttia siitä asiasta, mut aattelin joskus kysäistä, mitä Piia oli kommentoinut seuroissa käynnistään.
Silloin kun Piia käy meillä kylässä, hän saa varmaan yliannostuksen Siionin laulujen ja virsien kuuntelusta. Mutta eipä tuo näy häntä häiritsevän, senverran usein hän meillä käy ja on jatkuvasti myös yötä meillä. Olen oikein iloinen et hän on tyttäremme kaveri. Varmaan myös vastaavasti tyttäremme kuulee erilaista musiikkia käydessään kavereillaan, kuin kotona ollessaan. Täytyiskö mun sitten olla laulamatta Siionin lauluja, kun Piia käy meillä, jos sinä ajattelet et sun pitää toimia silleen kuin esim meidän lapsemme ovat tottuneet kotona?
Luin kirjoituksesi, ja totesin, että olitpa hienosti käyttäytynyt tätä "Piia" tyttöä kohtaan ja selittänyt asiat o k . Oispa enempi noin fiksuja äitejä, olen tavannut itse vain ylpeitä uskovaisia, jotka eivät antaneet aikoinaan lastensa seurustella meidän ei uskovaisten kans.Olen hämmästynyt, tämä on minulle uutta. Kaikkea hyvää Sinulle!
kuulla et mielestäni toimin oikein "Piiaa" kohtaan. Totta puhuen olin tosi aralla mielellä edes pyytämään häntä seuroihin, ajattelin et hänellä saattaisi olla siellä hieman "orpo" olo.
Koen et en ole yhtään parempi ihminen, kuin ei-vl:tkään. Kaikki olemme jumalan kasvojen edessä yhtä arvokkaita, puliukosta pappiin (mistäköhän tuokin vertaus pulpahti mieleeni, hih??).
Kaikkea hyvää ja ihanaa myös Sinulle, harmi et sulla on niin huonoja kokemuksia vl:stä, mut siinäpä näet, olemme syntisiä, erehtyväisiä ja epäonnistuneita kaikki tyynni, eikä missään nimessä mitään enkeleitä! Vaikka ois niin mmukavaa sanoa et "tuu porukkaan mukaan, muutut enkeliksi, et enää koskaan toimi väärin, elämäsi on yhtä huilunsoittoa aamusta iltaan...yms", niin en voi kuitenkaan niin sanoa, kaiken aikaa synteihin, virheisiin ja vikoihin joutuvainen ihminen.
Omasta puolestani voin sanoa et saan Jumalan suuresta armosta olla tänä päivänä uskomassa, ilman minkäänlaista omaa ansiota.
Toivottavasti saat jotain tolkkua tost mun kijrotusvihreitten kaunistamasta sepostuksestani, hih!
Pikkuset ei oikein tykkää täst mun netissä notkumisestani!
on olleet yötä monet lasten kaverit. Näyttäis siltä, että tykkäävät ihmisäänten hälystä. ei niinkään videoiden jyskeestä.Jotenkin olen havainnut nautinnollisia ilmeitä. Olen mielelläni antanut kavereiden tulla, meillä on kyllä tilaa, ainakin lattioilla siskonpeteillä.
Millaista kohtelua itse sain lapsena vl-perheeltä, tuntuu ettet voi olla muuta kuin feikki. En päässyt edes sisälle vl-kavereitteni kotiin vaan jouduin odottamaan pihalla. En tiedä, millaista heillä oli, koska en ikinä saanut mennä sisälle vaikka oli pakkasta. Lopulta kaverini vl-äiti kielsi olemasta kanssani kaveri ollenkaan.
Toivottavasti tarinasi ei ole vain silmänpalvontaa ja kuvankiillottamista. Käytännön tosi elämä on antanut kokea ihan toisenlaista. Kauniisti teit Piiaa kohtaan.
Mut mikä kertomassani oli niin ihmeellistä et epäilit mua feikiksi? En nyt kyllä ymmärrä. Ketä varten minä "kiillottaisin kuvaa" tuolla kertomallani tositapahtumalla??
Meikäläisiäkö? Ei, koska epäilen et aika monikin meikäläinen voi olla sitä mieltä et mun ois pitäny esim nuhdella Piiaa korvakoruista ja puhua hänelle uskomisenasioista...mene ja tiedä, ottakaapa kantaa, esim ämmä!!
Ei-meikäläisiäkö? Onko se kuvan kiillottamista, jos pyytää ulkopuolista sellaisenaan seuroihin mukaan? Vai ajatteletko, etten oikeasti hyväksy lasteni kavereiksi liikkeemme ulkopuolisia? Ja et keksin tarinan, jotta antaisin hiukan suvaitsevaisempaa kuvaa meikäläisistä?
Uskon et sun kertomasi on totta. Tiedän että on vanhempia, jotka kieltävät lapsiaan olemasta kaveri ulkopuolisten kanssa. Tai hieman tarkennusta; se on HARVINAISTA et vanhemmat KIELTÄÄ KOKONAAN, mutta se on ihan yleistä et vanhemmat TOIVOVAT et heidän lapsensa eivät kaveerais ulkopuolisten kanssa.
Kuule, nyt kun peräät mun motiiveja ja rehellisyyttä tässä asiassa, ni minäpä kerron:
Olen itse aina saanut olla kaveri ihan kenen kanssa huvittaa. Koskaan mun vanhemmat eivät ole puuttuneet mun kaveriasioihin. Ja mulla on koko lapsuuden ajan parhaat ystävät olleet ulkopuolelta liikkeemme. Ja ne kaverit on ollu niin hyviä et monet meikäläiset kaverit on ollu taas vastaavasti huonompaa seuraa minulle.
Jossakin vaiheessa, kun ensimmäiset lapseni olivat pieniä, muistan kuinka aina toitotettiin sitä asiaa et lapsilla tulisi olla uskovaisia kavereita. Ja et "epäuskoisten" kanssa ei saisi kaveerata liikaa. Ja mua ahdisti se asia. Kysyin sit äidiltäni et mitä mieltä hän on asiasta. Äiti vastasi et "anna ihmeessä lasten olla 'epäuskoistenkin' kanssa, monet vanhemmatkin tykkää et heidän lapsillansa on vl-kavereita" (äidillä oli siit asiasta kokemusta). Silloin päätin et kuuntelen äitiäni, enkä enää estele lapsiani olemasta ei-vl:ien kavereiden kanssa.
Mutta ei mun ajatus ole se et kavereiden vanhemmat tykkää et heidän lapsillaan on vl-kavereita, vaan se et jos kaveri on hyvä, oli se sitten vl tai ei-vl, olen siit onnellinen et lapsellani on hyvä kaveri. Saatkohan mitään tolkkua sopostuksestani, hih?
Mutta tottapuhuen esim Piian äiti on mielissään et Piialla on sellainen kaveri kuin tyttäremme on (huom, tyttö ei ole tullut äitiinsä). Hän on monta kertaa sanonut sen tyttärellemme. Ja hän on ollut harmissaan et luokat hajoitetaan koulussa ja meidän lapsemme joutuvat jatkossa eri luokkiin. Samaa mieltä olen myös minä. Toivottavasti ystävyys kuitenkin jatkuu kouluajan ulkopuolella.
Minulla ja miehelläni on myös aina ollut erittäin hyviä ystäviä liikkeemme ulkopuolelta. Aivan äärettömän lämpimiä ja läheisiä. Niin naapureissa, kuin työkavereissakin. Mieheni käväisi vastikään eräällä paikkakunnalla, jossa olemme aiemmin asuneet. Hänellä oli pari tyttöö mukana. Alunperin heidän piti mennä yhteen paikkaan kylään, mutta se kyläreissu menikin sattuneista syistä mönkään. No, kun he nyt olivat sit siellä, ni he päättivät mennä johonkin toiseen paikkaan kylään. Tytöt halusivat mennä kaikista kavereista just ei-vl:en kavereitten luo (vaik sillä paikkakunnalla oli heillä myös monta vl-kaveria) ja mieheni meni entisen naapurimme luo, joka myöskin on ei-vl. Ihmettelimme myöskin itte tätä asiaa. Ja et voi arvatakkaan, miten mielissään tuo entinen naapurimme oli mieheni yllätysvierailusta! Samoten mieheni oli ratkiriemuissaan, kun pitkästä aikaa näki vanhaa ystäväänsä, luultavasti he taas halasivat tavatessaan, tapansa mukaan. Kiillotanko taas kuvaa ja kenelle??
Meillä siis on lämpimiä, ihania ja hyviä ystäviä niin veeällissä, kuin ei-veeällissäkin ja olemme kiitollisia niistä ihan kaikista.
En oikeastaan epäillyt motiivejasi. Kokeilin, miten regoit. On nimittäin paljon niitä tapauksia, jotka ovat ihan päinvastaisia. Menetin hyvän ystäväni sen takia, että hänen vl-äitinsä esti meitä olemasta yhdessä. Alussa saimme olla ulkona yhdessä, mutta lopulta ei sitäkään. Samassa koulussa olimme. Me molemmat tiesimme, että ystävyys oli mahdotonta äidin takia. En koskaan saanut tietää oliko muuta syytä kuin etten ollut vl. Omat lapseni saavat olla uskonnosta riippumatta kenen kanssa ystävystyvät elämänsä aikana.
Minusta kannattaisi vanhempien miettiä, kun menette rikkomaan lastenne ystävyyssuhteita. Entä jos se lapsenne on ainut kaveri sille toiselle lapselle? Jos rikotte heidän ystävyytensä, voi se toinen lapsi jäädä täysin yksin esimerkiksi välitunneilla koulussa. Lapset eivät luonnostaan välitä toistensa uskonnoista, ihonväristä tai muistakaan sellaisista tekijöistä, jos vanhemmat eivät siirrä heille omia typeriä asenteitaan.
koe olevani mikään ihana äiti, vaan en yksinkertaisesti kestä sitä et ihan kettään jätetään yksin. Olen puhunut omille lapsilleni et esim koulussa ei saa ketään syrjiä, eikä jättää yksin.
Yhdellä tyttärelläni sattui sellainen tapaus koulussa et toiset halusivat jättää erään tytön yksin. Sanoin tyttärelleni et silläkin uhalla et menetät omat kaverisi, olet sen syrjityn kaveri. Tyttäreni teki sen mitä sanoin, mutta myös ihan omasta halustaan. No, siinä meinasikin käydä niinkuin uumoilin ja nää tyttäreni kaverit suuttuivat ensalkuun hänelle...et arvaa miten rumia tekstareita hän sai heiltä. Kannustin häntä kuitenkin toimimaan oikein ja lopulta kaikkien kanssa saatiin tehtyä sovinto. Tyttäreni sanoi noille "kiusaaja-kavereilleen" et ei ketään saa syrjiä, koska ette halua olla "Maijun" kanssa, minä olen sitten hänen kanssaan. Ne toiset ei meinannu ollenkaan käsittää et tyttäreni oli valmis luopumaan omasta kaveriporukasta, sen takia kun ne alkoi syrjiä "Maijua". Sanoin tyttärelleni et jos hän on hiljaa asiasta, eikä tee sen hyväksi mitään, hän osallistuu silloin siihen kiusaamiseen itsekkin, eikä se ole oikein.
Olen ehkä luonteeltani hieman jopa yliempaattinen, koen niin hirmusen voimakkaasti kaikenlaiset huonot kohtelut ja olen aina tupannut puuttumaan niihin, väliin liiankin voimakkaasti. Mutta motivaatiotani tällaisissa tapauksissa lisää se, et en ole itse, eikä myöskään omat lapset ole saaneet "kärsiä" koskaan liian suuresta kaveriporukasta. Elikkä kaverit on väliin ollu hakemisessa, varsinkin lapsillani...vaik luulis et niit ois pilvin pimein, varsinkin kun kuulumme näinkin lapsirikkaaseen yhteisöön. Olen nähnyt ihan omin silmin sen tuskan, mikä on sellaisen lapsen sisällä, jolla ei ole kaveria. Muhun sattuu niin kovin, jos ja kun olen nähnyt sellaista. Sentakiikin olen päättänyt et jos voin vaikuttaa sellasiin asioihin mitenkään, silloin kun näen sellaista, niin ainakin yritän.
Olen todella pahoillani et sulle kävi siin kaveriasiassa silleen kun kävi! Mua ihan riipaisi lukea viestisi! Toivottavasti olet kuitenkin saanut muita hyviä kavereita elämäsi varrella! Kaikkea hyvää Sinulle, olet tutustumisen arvoinen, mukava ihminen!
>> Lapseni luokalla on lestadiolaislapsi. Hän ei saa osallistua luokkakavereidensa syntymäpäiville.
vastasit hyvin!
Se on totta et vl-uskon ei pitäisi rajoittaa kaveeraamasta ei-vl:ien kaa, mutta käytäntö on monesti toinen.
Itte ajattelisin et muut asiat ratkaisee, onko joku kaveri hyvää vai huonoa seuraa lapselleni, kuin uskonnolliset.
Olen joutunut puuttumaan lasteni vl-kaverisuhteisiin, ihan siinä missä muihinkin kaverisuhteisiin. Jos totta puhutaan, ehdottoman kaverikiellon olen joutunut antamaan suhteessa muutamaan vl-kaveriin. Elikkä, jos kaverisuhteesta on ollut seuraamuksena selvittelyjä, eikä se ole muuttunut vaik on varoteltu useaan otteeseen, olemme sanoneet et "enää et ole sen kaverin kaa".
Omana kokemuksena voin kertoa et vl-vanhemissa on oikeastaan aika moniakin, jotka haluaisivat valita lapsilleen kaverit. Mutta se ei välttis tarkoita sitä et kavereitten pitäis olla vl:iä, vaan et niitten pitäis -ainakin jos ne on vl:iä- olla jollaki tapaa "parempaa porukkaa". Eli monet vl-vanhemmat haluaa lastensa saavan "kermavaahto-kavereita". Tiedän sen ihan omasta kokemuksesta. Koska en ole itte kuulunut koskaan kermavaahtoon, en ole ollut suosittu kavereitteni vanhemmille. Mutta he eivät ole kuitenkaan voineet estää lapsiaan olemasta mun kavereita, se hyvä. Mulla on edelleenkin hyviä kavereita lapsuuden ajoilta...se on vain harmi et en ole saanut pidettyä yhteyttä luokka-kavereihini...olen yrittänyt tavoitella heitä nyt myöhemmin "koulukaverit"-palstalta (huonolla menestyksellä).
Luokitteletteko te uskovaisest toisianne siis sisäisesti "parempien kermaporukkaan" ja vähemmän vetovoimaisiin taviksiin? Luulin että kaikki uskovaiset on tasavertaisia veljiä ja sisaria keskenään.
Tämä on täysin arkipäivää.
On olemassa ihanne-lestadiolainen. Sitten on niitä, jotka eivät ole niin kovin onnistuneita.
että eläinten maailmaan kuuluvan nokkimisjärjestyksen mukaan siellä eletään
ja ehkä liikaakin, aikanani, koska vanhempani evät puuttuneet mitenkään kaveripiiriini.
Valitettavasti kaikissa ihmisjoukoissa on sellaisia, jotka katsovat "ihmisen muotoon" eli siihen, onko joku ns. parempaan luokkaan kuuluva, ja sen mukaisesti nostavat heitä ikäänkuin jalustalle. Näinhän ei pitäisi olla vaan kaikki ihmiset ovat itsessään samanarvoisia sekä Jumalan että ihmisten mitalla mitattuna.
Aloittajan kysymykseen sekä Jem että Admata kirjoittivat minunkin mielestäni ihan oikein.
Näin olen itsekin toiminut. Luulen, että olen ollut arempi tuomaan esille omaa vakaumustani lapsille, joiden vanhemmilla ei ole samanlainen uskonkäsitys kuin meillä.
myönteinen repliikki admata-palstaystäväni.
tavannut muita kuin epäonnistuneita lestoja.
Meillä on ollut lestad.lapsia synttärikutsuilla ja muutenkin kylässä, enkä ole huomannut mitään erikoista verrattuna muihin lapsiin.
Mukavia, reippaita lapsia kaikki. Televisoin töllötys ei ole ollut meidän synttärijuhlissa suurin ohjelmanumero, se on useinmiten kiinni silloin kun on juhlat tai kaverit muuten kylässä.
Olen ymmärtänyt, että ruokarajoitukset eivät kuulu lestad. oppisuuntaan vaan esim. muslimit ja adventistit noudattavat tiukempaa ruokapolitiikkaa. Jehovalaiset eivät vietä synttäreitä tai joulua ollenkaan.
Toinen lähtee ajatuksesta : anna lasten tulla tyköni, mutta toiseksi omat kokemukset eräästä entisestä kaverista ( J.I ) joka valehteli ja esiti toiseksi uskovaista. ehdottaisin että lapsesi löytää muita kavereita kuin nämä , joista tulevaisuudessa tulevat hankaliksi lapsellesi. t. r
Itse olen vienyt jopa koko luokkani kotiimme
ala-aste aikoina ja pidimme ns."lastenjuhlia".
Disco- touhu ei kiinnostanut minua silloin, mutta
ei kiinnostanut kyllä muitakaan luokkalaisiani(ehkä 6.lla joitakin harvoja), joten siitä ei tullut ongelmaa. Kavereille sai mennä(tietysti myös synttäreille), joskin mielellään
vain silloin kun joku aikuinen oli myös kotona.
Yleisesti vl-lapsia mielestäni kannustetaan olemaan myös ei- uskovien kanssa, kyläilemään ja ystävystymään. Meitä ainakin opastettiin terveen järjen käyttöön ns. tapoihin liittyvissä asioissa- ei ole maailman loppu, jos kaverilla on joku erilainen tapa kuin minulla ja jos esimerkiksi hän ehdottaa kylässä ollessaan telkkarin katselua. Yleensä muutakin tekemistä löytyy ja kompromissikin on mahdollinen, jos
sopu ei muuten löydy.
Joillakin ihmisillä riippumatta vakaumuksesta mustavalko- ajattelu jää "päälle". Se on joillekin ilmeisesti turvallisuus- kysymys, pidetään oma pälli kasassa sillä, että asenteet ja
rajat on ääritiukkoja. Voi olla, että tähän liittyy myös ns. autoritäärinen kasvatustapa, jota löytyy monenlaisista suomalaisista perheistä- siis muistakin kuin vl- perheistä.
Ja tottakai joskus tuli katsottua
telkkariakin naapurissa, vaikka sitä ei kotona suositeltu pääasialliseksi ohjelmanumeroksi kaverille mentäessä(vanhemmat kyllä tiesivät, että se kiinnosti ja yleensä siitä joku kokemus
tuli hankittua.)
Joskus saattoi olla, että
vanhemmat eivät mielellään päästäneet kyläilemään jollekin kaverille. Kaveri saattoi olla yhtä hyvin vl- perheestä kuin mistä tahansa muustakin perheestä. Syynä saattoi olla esim.
kaverin turvattomat kotiolot, jotka heijastuivat esim. turhan levottomana käytöksenä.
Ylipäätään, jos haluaa
saada realistisemman kuvan vl- perheistä suosittelen tutustumista "luonnossa" enemmän kuin yhteen perheeseen.
Tällä palstalla käsitykset ovat helposti
juuri "mustavalkoisia", tiedä sitten mistä johtuukaan.... Mielestäni vl:t ovat oikeastaan
aikamoista väkeä juhlimaan- juhlia, niin synttäreitä, häitä yms. kun on vähän väliä, ja
ainakin meillä niistä otetaan ilo irti-
kylläkin ilman alkoholia, tanssia ja viihdemusiikkia..;)
Meidän isä kyllä lupasi hoitopaikassa katsoa lastenohjelmia. Jotku on tiukkoja tuon TV:n katsomisen suhteen, mutta toiset taas vähän löysempiä.