Kuolema, Veikko Huovisen tuoreehko kirja, jossa hän kertoo poikansa elämästä ja kuolemasta oman käden kautta. Jo takakannen luettuani tuli ensimmäisenä mieleen, että pojalla on tainnut olla Asperger-oireyhtymä. Kirjasta ei tullut ilmi, että k.o syndroomasta olisi kukaan valaissut. Koskettava ja pysäyttävä kertomus ja lukukokemus.
Tässä takakannesta: " Millainen Pekka oli luonteeltaan. Siinäpä vasta arvoitus. Tunsin hänet ja en tuntenut. Hän oli varsin erikoislaatuinen pojaksi ja nuoreksi mieheksi. Hyvin kirjava punos, pahimmillaan kuin riimuverkon imake. Herttaisuus, lukeneisuus, haavemielisyys, humaanisuus, ja avuttomuus käytännön asioissa taistelivat groteskiuden, itsepäisyyden, satiisrisen nokkeluuden, laiskuuden ja ylimielisyyden kanssa".
Poikaa oli kiusattu lapsena "erilaisuuden" vuoksi. Suorasanainen ja herkkä, erittäin lahjakas poika, joka kirjoitti ällän paperit ja aloitti yliopisto-opinnot. Sitten väärä tie vei, tuli masennus ja syrjäytyminen...Myös Huovisen pohdinnat ovat tuttuja. Olinko oikeanlainen vanhempi? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Itselle tuli mieleen, että jos pojallaq olisi ollut As-diagnoosi ennen psykoosia ja masennusta, olisiko apu ollut täsmäävämpi ja mitä sen dg tieto olisi merkinnyt pojan itsetunnolle ja hänen koko elämälle ja lähipiirille?
Tässä takakannesta: " Millainen Pekka oli luonteeltaan. Siinäpä vasta arvoitus. Tunsin hänet ja en tuntenut. Hän oli varsin erikoislaatuinen pojaksi ja nuoreksi mieheksi. Hyvin kirjava punos, pahimmillaan kuin riimuverkon imake. Herttaisuus, lukeneisuus, haavemielisyys, humaanisuus, ja avuttomuus käytännön asioissa taistelivat groteskiuden, itsepäisyyden, satiisrisen nokkeluuden, laiskuuden ja ylimielisyyden kanssa".
Poikaa oli kiusattu lapsena "erilaisuuden" vuoksi. Suorasanainen ja herkkä, erittäin lahjakas poika, joka kirjoitti ällän paperit ja aloitti yliopisto-opinnot. Sitten väärä tie vei, tuli masennus ja syrjäytyminen...Myös Huovisen pohdinnat ovat tuttuja. Olinko oikeanlainen vanhempi? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
Itselle tuli mieleen, että jos pojallaq olisi ollut As-diagnoosi ennen psykoosia ja masennusta, olisiko apu ollut täsmäävämpi ja mitä sen dg tieto olisi merkinnyt pojan itsetunnolle ja hänen koko elämälle ja lähipiirille?
Vastaukset 26
Vanhimmat
rauhaan ja spekuloimatta menehtyneen ihmisen mahd.tai mahdottomat luonteenpiirteet/sairaudet!
Kaikesta voimme oppia.
ja erikoislaatuiset ihmiset ole asseja. Tuossa selostuksessasihan ei oikeastaan mikään viittaa assiin.
vastaa ja ole ainoa k.o kirjan lukija, jolle tuli mieleen Asperger heti ja tuntuma vahvistui, kirjan luettuani.
Itse kiinnostuin Aspergerista oman lapseni dg:n myötä ja havaitsin samalla, että suvun omituiset ja erilaiset "oman tien kulkijat" saivat persoonalleen selityksen. Toki en väitäkään, että k.o kirjan henkilö olisi ehdoton As, mutta se vaan hahmottui vahvana.
aivan kuin aloittajalla meikäläisellä on saman tapaisia kokemuksia. Jotkut suvun itsemurhat saivat selityksen, kun lapseni ja minut todettiin assipiirteisiksi. Nyt tuntuu siltä, ettei enää tarvitse syyttää omia vanhempia, kun ymmärtää heidänkin toimineen omalalaatuisesti neurologisen oireyhtymän johdosta. Eihän väärintekoja voi salliakaan, mutta aivan kuin aloittaja olen sitä mieltä, että assi-tutkimuksen myötä voimme välttää tulevia tragedioita. Siksi kehottaisin kaikkia lukemaan kirjan, ennen kuin teette kovin kaus kantoisia johtopäätelmiä. Oli poika assi tai ei keskustelun aloittaja otti tärkeän asian puheeksi. Myös herra Asperger - itsekin assi otti tutkimuksissaan esille assl-lasten itsetuhoiset puheet. Itsetuhoisuutta voidaan välttää, kun assit saavat ajoissa oikeanlaista kuntoutusta.
Tein asperger-testin: sain 91 pistettä ja minut
on silti eristetty yksinäiseksi. Sitten sanotaan
että katso nyt: tuo on sen takia assi koska diagnoosi sopii. Saavat sitten näyttämään kun
ensin on työnnetty syrjään jonka jälkeen on vain
tietokone jne. Mutta nyt ymmärsin, että olen
monilahjakas: piirrän, maalaan, sommittelen ja
tanssin muita taitavammin. Osaan myös laskea ja
näen sellaista aistieni kautta mitä muut eivät näe
mutta keskivertohan se ohjaa ns. mikä on standardi.
Koska keskiverto ohjaa liian lahjakkaat ja liian
vähän lahjakkaat ovat samalla lailla "vääriä".
Tekivät vääräksi voisi sanoa.
Nyt olen 50 eikä enää paluuta: näin kauan sain miettiä miksi minua ei hyväksytä: koska typerät olivat tuominneet minut jo lapsena; myös vanhempani.
että olet löytänyt ns itsesi ja saanut tasapainon, vaikka jokaiselle toivoisi, että me vanhemmat ja kaikki ihmiset oppisimme ymmärtämään erilaisuutta. Moni As on todennut samoin kuin sinä. Keski-iässä tuli vapautus samalla kun tuli tietämys siitä että asseus on se avain. Kun hyväksyy itsensä ja tietää syyt oman persoonan olemuksesta on helpompi elää. Olet lahjakas ja luova ja sinulla on vahvuuksia, joiden varassa on hyvä jatkaa. Hyvää loppuelämän jatkoa!
...en ole saanut tasapainoa. Olen saanut ensimmäisen ihmisen joka vaivaitui kohtaamaan kun kaikki muut juoksi tiehensä tuhansilla erilaisilla selityksillä.
...olen edelleen rakastunut vanhukseen ja siinä on siis ongelmani numero kaksi.
...jos olen assu niin ei ainakaan testien mukaan. Menen silti vielä tätäkin oikein suuresti tarkistamaan, mutta en ole. Minua on vain saatanallisesti vainottu (kuulostaa heti kuin olisi ns. vainoharhainen) mutta sitä ei kukaan tunnusta. Miksi minun piti kasvaa 50-v kunnes ihminen rupesi kohtaamaan ja miksi minun oli ruvettava puhumaan rumasti ja hävyttömästi ennenkuin kukaan piti minua terveenä? Niin kauan kun olin hiljaa (ja oppikirjojen mukaan siisti ja säädyllinen) niin kaikki piti vain yksinkertaisesti tyhmänä.
Sanat ovat vain 5% siitä, mitä ihmiset tulkitsevat. Olen aina ollut lahjakas, aina ollut luova, aina ollut sanavalmis, aina ollut taitava ylläpitämään hyvää kuvaa maailmasta, enkä ole ikinä pelännyt konflikteja: miksi hiivatissa nyt kun käänsin kaiken päälaelleen ja hyvä etten pissinyt rehtorini housunlahkeille kuten aito rakki: niin nyt - nyt ja vasta nyt - niin joku rupeaa kuuntelemaan. Samat asiat oli näet silloinkin huulillani mutta silloin ammattilaiset käänsi (jumalauta) vain katseensa muualle.
Se on siis assin nimi: typerä kulttuuri joka petaa niin kuin makaa.
Minä revin nyt peitot pois: kiittäkää siitä, se maksoi minulle 20vuotta ja lihoin 20kg. Kuka on nyt onnellinen? En minä: minä olen nyt kaiken tämän jälkeen vain edelleen samalla lailla pihalla: mikään ei ole muuttunut eikä muutu. Minä olen rakastunut ja haluan rakkautta.
:(
not happy at all
..on toinen minäni: muuten upea narri. Miksi
narriksi syntyy tai taipuu on osa persoonaa
eikä ainoastaan tahtotilaa: osaksi se on juuri
sitä k o r k e a n*) tajunnan**) pakotetta: ei kestä kun näkee ja ymmärtää liikaa. Se on liian raju kokemus vaikka sitä siivittää toinen kokemus: se rauha.
..pitääkö mennä testiin? Tämäkö on hatun nimi?
...............................................
*)Korkea ei ole sama kuin älykkyyden määrä vaan higher order; korkeampi tai tiivistyneempi eli typistetty mutta ikoniksi asti abstraktisena ymmärryksenä eli kuvaksi tai symbooliksi asti
olemassaoleva tajunta sellaisesta, joka ei ole
vielä läsnäolevaa. Silti minulla ikoni tai symboliikka on tajunnassa jo olevaa - tai siis innovaationa, mahdollisuutena ja todennäköisyyslaskennan muodossa; silti korkealla
asteella mahdollinen.
**) tajunta ei ole sama kuin tietoisuus vaan se on esiaste tietoisuudelle (eräänlainen flow-tila jossa intuitio on korkea ja täysin hahmoteltavissa uudelleen ja uudelleen: se ei mene pois vain sen takia, että fantasiahetki meni pois. Se on. Jos jokin On, se ei ole olevinaan tai harha tai uni.
Mielestäni siis, vaikka voin esittää asiat virheellisesti niiden olemassaolo on kirkas minun ajattelussani. Ehkä hourin: pitää mennä tutkimuksiin? En tunne oloani sairaaksi mutta tunnen oloni yksinäiseksi.
oletko assi?
http://www.wsiltv.com/p/news_details.php?newsID=2743&type=top
Testi 91 p eli reilusti alle edes alhaisemman rajan mutta jotkut ovat halunneet sitäkin miettiä (mutta kaikki on aivan lapsuuden takia, joka oli rajumpi kuin muilla ja sen lisäksi suomenruotsalainen maailma joka ei aikonut unohtaa vaan tuomitsi ja tuomitsi vielä 50 v jälkeenpäin sellaista, johon he yhdisti isääni. Minä sain siis leiman siitä ja kun hermostuin niin keksivät uusia pikku diagnooseja: jospa se on assi!!
..noin alkaa muuten eräs virsi.
Koen,luulen,uskonpa,että taiteilijoiden parissa on hyvä tai ainakin parempi hieman erilaisten olla,kuin keskivertoihmisten joukossa.Minunkin.
Kannattaisiko kertoa Veikolle itselleen, että miettisi poikaansa mahdollisen assiuden kannalta, mikäli ei ole siihen mahdollisuuteen törmännyt? Se voisi osaltaan olla vapauttavaa.
liki sama kohtalo ja meillä kirja luettu. Olisi thenyt mieli jollain tavoin viestiä, mutta kirjassa teksi, että kirjailija ei anna kirjan tiimoilta haastatteluja ja pyytää ettei häneen otettaisi yhteyttä. Sinä se. Toivottavasti jostain kautta teitoa pääsee kirjailijalle.
kirjailijoihin. Kirjassa mainittu yhteydenottokielto käsittääkseni koski toimittajija - ei yksityistä kontaktia. Olen samaa mieltä, että asperger on yksi mahdollisuus. Seuraukset saattavat olla ikävät ja itsetuhoiset, jos lapsi on saanut väärää psykodynaamista hoitoa.
http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=52652&messageID=1049123
http://www.sr.se/cgi-bin/Sisuradio/programsidor/artikel.asp?ProgramID=1003&Artikel=1406594
Yliopisto-opiskelussa syrjäytyy helposti, jos opiskelukavereita ei syystä tai toisesta löydy ja jää pakertamaan yksin. Työelämässä mukana olevaa ihmistä ainakin pomo jollakin lailla seuraa ja on kiinnostunut hänen tekemisistään, mutta opiskelun tuloksista ei ole kukaan kiinnostunut, ellei opiskelija itse pidä hommaa otteessaan.
http://sbrunou.blogspot.com/2007/02/veikko-huovinen-pojan-kuolema.html
"Pelkäsikö hän näkevänsä invalidipoloisessa oman kuvansa?" Huovinen arvelee.
http://www.orimattila.fi/kirjasto/index.php?option=com_content&task=view&id=94
”Millainen Pekka oli luonteeltaan. Siinäpä vasta arvoitus. Tunsin hänet ja en tuntenut. Hän oli varsin erikoislaatuinen pojaksi ja nuoreksi mieheksi. Hyvin kirjava punos, pahimmillaan kuin riimuverkon imake. Herttaisuus lukeneisuus, haavemielisyys, humaanisuus ja avuttomuus käytännön asioissa taistelivat groteskiuden, itsepäisyyden, satiirisen nokkeluuden, laiskuuden, ylimielisyyden ja kriittisen älyn kanssa. Pikkusielu hän ei ollut.”
http://www.a-klinikka.fi/tiimi/3407/kirja_pojankuolema.html
Kaikkien hoitotyötä tekevien olisi syytä jäädä pohtimaan Huovisen kuvausta mukanaolostaan sairaalan hoitoneuvotteluissa. Herkkävaistoinen isä kokee tilanteet oikeudenkäynneiksi ja ymmärtää, ettei poika halua päästää ”niitä” sisälle maailmaansa. Kun tiedossa on pitkäaikainen kuntoutussairaalahoito, poika ei enää löydä muuta ratkaisua kuin itsemurhan.
niin myös hänelle nuo osastojen joukkomeetingit/hoitokokoukset ovat usein tuskaa, kuten tuossa viimeisessä linkissä isäkin koki, että istunnot ovat kuin tumioistuimia.
Voi kuvitella, kuinka muutenkin kun assi tuntee olevansa "erilainen" pitäisi ruotia kaikkea isomman joukon kanssa. Kaikenlainen psykoterapia ja syntyjen syvien kaivelu on myrkkyä ( usein) assin itsetunnolla ja mennään ojasta allikkoon.
Jos aloittajalla on as niin onneksi olkoon hänelle!! Voit olla autistisen psykopatian kanssa lopun elämäsi ajan ei siinä mitään. Mikään ei viittaa siihen että kirjan henkilö olisi as ja jos viittaa niin joka ihmistä voi pitää aspergerina. Aspergerille on vaikeata tulkita toisia ihmisiä ja olla hyvä ihmisasiantuntija koska on vaikeaa ymmärtää omaakin psyykettä ja jos ei ymmärrä edes sitä niin ei paljoa muusta joten älä ota kirja henkilöön mitään kanta kun hänellä ei diagnoosiakaan ole eikä mikään viittaa edes aspergeriin suoraan. MUISTA! As-piirteet ovat yleisluontaiset eli niitä voi kaikilla kuvitella olevan jos lukee henkilösöstä esim. tekstiä mutta kehityshäiriö tai vammaisuus on ihan eri asia siinä on sitten kyse kehityshäiriöstä eikä luonteenpiirteistä.
EiNSTEIN maaritelty assiksi
usean henkilön toimesta ja tuli yhteneväiset tuntemukset. Kirjan päähenkilöllä on voinut hyvinkin olla As. Ei tietysti varmuutta, mutta paljon samoja piirteitä kuin meidän tuntemissa as-henkilöissä.
Kirjasta jäi mieleen, kun isä kertoo aluksi, miten pojalla oli pienestä pitäen omaperäiset sanonnat ja kärkevät mielipiteet.(kuin omalla lapsella) Pekka keräsi rahoja ja halveksi ( jopa vihasi) urheilua, mutta uimiseen tykästyi. Pekka oli lahjakas, taiteellinen, piirtäjä, matemaatikko ja se mikä kiinnitti huomion oli erikoiset fantasiat; outo mieltymys hirttajäisiin, teloituksiin, ihmissyöntiin tms "hirveään"...
Pekan "erilaisuus" huomattiin ja noteerattiin koulussa ja siellä häntä kiusattiin.
Isä toteaa, että Pekka lähti maailmalle kaiketi lapsellisena, haaveilevana ja hyväuskoisena.
Eli realiteetit puuttuivat. Niiden opettaminen on ollut yksi tehtävä omalle As-lapselleni...
Kirjan Pekalla ei ollut aikuistuttua oikein ystäviä eikä ystävää. Enemmän siipeilijöitä ja Pekka erakoitui ja jos hän oli As, oli enemmän kuin ihmeissään ja kyseli ehkä tuttuja kysymyksiä: Miksi olen tälläinen, miksi en ole kuin kaverit..jne? Tuttua ja erittäin ahdistavaa, jos ei tiedä, että on As ja kokee siksi erilailla jne...Seurauksena itsetuhoinen yksinäinenelämä ja kuoleman houkutus...
yrittaessaan sosiaalisoitua assit hyvaksytaan joukkoon, jossa poikkeavuus on enempi saanto kuin poikkeus. Siksi varsinkin murrosiassa voi joutua helposti juoppo- tai vaikka huumejengiin...
Petrin matka Myyrmanniin... pitäisikö jonkun kertoa kirjoittajalle?
monet ihmiset(asseutta tuntevat)päätelleet, että Petrin persoona antoi kuvan as-henkilöstä.
Nämä diagnoosit ovat osittain aivan manipulaatiota:
mitä halutaan poistaa puetaan ns. diagnoosin pukeisiin. Minä uskon, että Tommy Tabermannin mielipide ns. sosiaalisesta riippuvaisuudesta (joka ei ole tauti taudin varsinaisessa merkityksessä) on oikea. Suomalaisen tarve kiinnittyä on se oikea asia, ja nyt ajetaan luovat ja monipuolisesti ajattelevat ns. asperger-oireyhtymän tai autistisuuden alle. Hirveää kansantappoa sanoisin minä: tämä on vain uusi muoto jonka hirmu näkyy vasta kun on historiassa tulkittavana. Ja me vain syödään kaikki syötit tässä maassa....
Tyhmyydestä pitäisi saada sakkoja.