Itse olen jo lähemmäs kolmekymppinen ja voin sanoa, että herkkyys ja ujous on pilannut elämäni ja varmasti tulee sitä vielä jatkossakin pilaamaan.
Vaikka olen ollut monissa nuorten aikuisten ryhmissä mukana, minun on ainakin ikäisistäni hyvin vaikea saada ystäviä.Niimpä olen vieläkin hyvin pitkälti oikeastaan yhden ainoan lapsuudenaikaisen ystäväni kanssa- ja se on sääli niin monesta yrittämisestä huolimatta.
En pelkää ihmisiä, mutta olen aikamoinen jännittäjä.Esimerkiksi jos pitää esitellä itsensä ja joudun odottamaan vuoroani, se alkaa näkyä ruumillisina oireina kuten hikoiluna,äänen väriseminä, joka sitten puolestaan sekoittaa minut niin, että teen virheitä sanomisissani.Hermostoni reagoi jotenkin liian herkästi.
Myös ryhmissä minun on vaikea saada jutunjuurta aikaiseksi- osaan puhua käytänössä vain asiaa. Ja jos aloittaisin puhumaan esim. säästä se ainakin minusta tuntuisi hyvin teennäiseltä.Niimpä jännittäjänä ja huonot puhelahjat omaavana henkilönä jään helposti ryhmän ulkopuolella ja yksin.
Haluan myös sanoa, ettei ole ainoastaan meidän ujojen vika, että jäämme aina yksin- vikaa on myös pahasti yhteiskunnassamme.Esim. itse tarvitsisin sellaisia ystäviä, jotka pystyisivät tulemaan minua jännittämisessäni vastaan eli jos minun on vaikeaa aloittaa puhuminen, he alkaisivat puhua minulle tai antaisivat minulle aikaa ns. lämmetä.Kun toinen alkaa puhua minulle, minun on puolestaan helpompi puhua hänelle, mutta puhumisen aloittaminen on minulle äärimmäisen vaikeaa.
Niimpä ujouden takia minulla ei myöskään ole tyttöystävää.Kun naiset hakeavat vaan kumppaneikseen ns. varmoja miehiä, jotka osaavat "pyörittää" heitä, ei minulla ole mitään sijaa.Mutta jos naiset tulisivat edes hieman minua vastaan, eivätkä antaisi, ensivaikutelman pilata, minusta saisi varmaan hyvän kumppanin.
Täten minun on huomattavasti helpompaa olla itseäni vanhempien kanssa tekemisissä, koska he osaavat tulla jo toista ihmistä vastaan.
Pääsääntöisesti vika on yhteiskunnassamme: ihmiset haluavat tutustua sellaisiin henkilöihin, jotka ovat heille mahdollisimman helposti lähestyttäviä tai josta saattaisi olla heille jotakin hyötyä.Niimpä ujo jää yksin, koska hyvin harva jaksaa enää odottaa että ujo ihminen avauttuisi ts. ole tässä ja nyt samanlainen kuin minä olen ja jos et sitä ole, mene pois.
Mitä mieltä olette ? Oletteko itse päässeet ujoudesta ?
Vaikka olen ollut monissa nuorten aikuisten ryhmissä mukana, minun on ainakin ikäisistäni hyvin vaikea saada ystäviä.Niimpä olen vieläkin hyvin pitkälti oikeastaan yhden ainoan lapsuudenaikaisen ystäväni kanssa- ja se on sääli niin monesta yrittämisestä huolimatta.
En pelkää ihmisiä, mutta olen aikamoinen jännittäjä.Esimerkiksi jos pitää esitellä itsensä ja joudun odottamaan vuoroani, se alkaa näkyä ruumillisina oireina kuten hikoiluna,äänen väriseminä, joka sitten puolestaan sekoittaa minut niin, että teen virheitä sanomisissani.Hermostoni reagoi jotenkin liian herkästi.
Myös ryhmissä minun on vaikea saada jutunjuurta aikaiseksi- osaan puhua käytänössä vain asiaa. Ja jos aloittaisin puhumaan esim. säästä se ainakin minusta tuntuisi hyvin teennäiseltä.Niimpä jännittäjänä ja huonot puhelahjat omaavana henkilönä jään helposti ryhmän ulkopuolella ja yksin.
Haluan myös sanoa, ettei ole ainoastaan meidän ujojen vika, että jäämme aina yksin- vikaa on myös pahasti yhteiskunnassamme.Esim. itse tarvitsisin sellaisia ystäviä, jotka pystyisivät tulemaan minua jännittämisessäni vastaan eli jos minun on vaikeaa aloittaa puhuminen, he alkaisivat puhua minulle tai antaisivat minulle aikaa ns. lämmetä.Kun toinen alkaa puhua minulle, minun on puolestaan helpompi puhua hänelle, mutta puhumisen aloittaminen on minulle äärimmäisen vaikeaa.
Niimpä ujouden takia minulla ei myöskään ole tyttöystävää.Kun naiset hakeavat vaan kumppaneikseen ns. varmoja miehiä, jotka osaavat "pyörittää" heitä, ei minulla ole mitään sijaa.Mutta jos naiset tulisivat edes hieman minua vastaan, eivätkä antaisi, ensivaikutelman pilata, minusta saisi varmaan hyvän kumppanin.
Täten minun on huomattavasti helpompaa olla itseäni vanhempien kanssa tekemisissä, koska he osaavat tulla jo toista ihmistä vastaan.
Pääsääntöisesti vika on yhteiskunnassamme: ihmiset haluavat tutustua sellaisiin henkilöihin, jotka ovat heille mahdollisimman helposti lähestyttäviä tai josta saattaisi olla heille jotakin hyötyä.Niimpä ujo jää yksin, koska hyvin harva jaksaa enää odottaa että ujo ihminen avauttuisi ts. ole tässä ja nyt samanlainen kuin minä olen ja jos et sitä ole, mene pois.
Mitä mieltä olette ? Oletteko itse päässeet ujoudesta ?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Täällä kirjoittelee eräs nuori nainen, joka itsekin on kovin ujo. Olen kuitenkin huomannut, että minua vetävät puoleensa juuri ujot ja hiljaiset miehet. He suorastaan kiehtovat minua. Ujojen miesten seurassa minusta löytyykin yllättäen rohkeutta alkaa jutustella ja tutustua! Kärsivällisyyttäkin löytyy, koska itse tiedän, mitä on olla ujo ja kuinka hankalaa keskusteleminen aluksi voi olla.
Puheliaiden ja ns. "rohkeiden" (sosiaalisesti rohkeiden) miesten seurassa taasen vetäydyn kuoreeni ja alan jännittää. Usein olen myös huomannut, että todella puheliaat ihmiset höpöttävät usein paljon turhaakin asiaa, enkä oikein aina jaksa sellaisia kokoajan äänessä olevia ihmisiä.
Eli, viestini sanoma: älä menetä toivoasi. Meitä ihmisiä on täällä monenlaisia. Ja kyllä meitä naisia riittää, joiden mielenkiinto kohdistuu erityisesti siihen porukan hiljaisimpaan mieheen tai ns. ulkopuoliseen.
Iloa elämään ja mukavaa kesän jatkoa!
Missäs ujoja naisia voi sitten tavata? Itse pitäisin kanssa todella paljon enemmän toisesta ujosta vierelläni kuin rohkeasta ja puheliaasta. Veikkaan, että moni ujo nainen lukee kotona kirjaa, tekee käsitöitä tai käyttää tietokonetta, jolloin tapaaminen on lähes mahdotonta. Mukavia harrastuksia mutta ei tee toisen ujon löytämistä helpommaksi. Vai liikkuuko ujot naiset vain öisin kuin kissat? Lisäksi vaatii rohkeutta aloittaa keskustelua vaikka toisen ujon näkisikin. Täytyy myöntää että, omalla kohdallani tulevaisuuden kumppanin löytäminen on täysin jonkun naisen harteilla tulla juttelemaan kanssani. Itse olen niin toivottoman ujo.
liikkuu ihan samoissa paikoissa kuin muutkin, jos on kyse pelkästä ujoudesta, et vaan ole tunnistanut heitä. Sitä on vaikea tunnistaa ujoa ennen kuin oppii tuntemaan.
Oot oikeassa että liian usein herkemmät ja ujot ihmiset on yksin. Varmasti on paljon meitä herkempiä ja...usein myös fiksuja ja hienojakin ihmisiä, jotka ei vain jostain syystä pääse täysin "esiin".
Olet kyllä väärässä jos luulet että naiset etsivät miehestä vain itsevarmuutta. Toki on varmaan sellaisiakin tapauksia, mutta niin varmaan myös miehissä? Herkkyys, fiksuus ja ajatteleminen yleensäkin ovat kyllä paljon tärkeämpiä ja mielenkiintoisempia ominaisuuksia. Ole just sellainen kuin olet! Toivottavasti löydät vielä ihmisen joka osaa arvostaa sitä.
Herkkyys, fiksuus ja ajattelevaisuus! Siinä juuri ne ominaisuudet, joita itsekin miehessä arvostan. Sillä, onko mies ujo vai ei, ei ole mielestäni mitään merkitystä. Mutta oikeastaan ujouskin on aika viehättävä piirre...
viestin. Jopa ikä täsmää. Tsemppia!:)
ja haluaisin ujon ja herkän miehen. Niitä ei tunnu löytyvän :(
olisi ihanaa löytää sellainen mies, samankaltainen :)
olisi kiva, jos ujot miehet tekisi rohkeasti aloitteen..
vai eikö se tehoa. YLIHERKKYYS on kamalaa kun tuntuu niin hyvältä .että aina toisilla on paha olla vaikka toinen tuntee enemmän ku toinen . vaikka oli omat hampaat niin kuin minulla on
jos joudutaan esittelemään itsensä jossain tilaisuudessa ja siellä on ihmisiä tai ihminen joka jännittää näkyvästi tilannetta. Se tuo aina lisäkipinää tilanteeseen. Saatan itsekin jännittää näkyvästi toisinaan, toisinaan en.
Huumoria kehiin :)
Ujouteen ja herkkyyteen liittyy arkuus, pelokkuus, jännitys, hermoilu, syrjäänvetäytyminen, itsensä väheksyminen, jonkinasteinen katkeruus tai halveksiminen ja psyyken patoutumia ja kolhuja. Aikamoinen kuorma kannettavaksi. Jos joku on kärsinyt koko aikuisen elämänsä tästä moniongelmasta, on aika pelottavaa kohdata sellainen henkilö. Oikeasti ja sinuakaan henkilökohtaisesti syyttelemättä, pelkään, että kaltaisesi pimahtaa, kun patoumat murtuu. Minä en kuulu niihin, jotka haluavat elää yhtä yliherkän kanssa tai ihannoi todellisen elämän Forrest Gumpeja, minusta sen kaltaisilla aikuisilla miehillä on liikaa ongelmia psyykensä kanssa.
Toinen tavallinen juttu on sinunkin toistelema värssy: naiset on sitä tai naiset on tätä vaikka oikeasti tiedät varmaan naisista noin yleensä hyvin hyvin vähän, kun olet ujo. On kaikenlaisia naisia niinkuin on kaikenlaisia miehiäkin ja yleistämällä, ja varsinkin negatiivisena pitämiään asioita yleistämällä, vain rakennat barrikaadia. Lakkaa hokemasta naiset on tätä, rauhoitu, unohda hetkeksi oma hermoilusi ja tuntemuksesi. Lakkaa näin aluksi hokemasta itsellesi naiset-miehet värssyä.
On helppo syyttää ujoutta elämän pilaamisesta, mutta todellisuudessa sinä itse pilaat sen, kun vain hoet ujous-mantraa etkä tee asialle mitään. Minultakin olisi jäänyt tämä elämoä kokematta, jos en olisi pakottanut itseäni toimimaan. Jää vain tuijottamaan ja kauhistelemaan sitä hikoilua, tykyttävää sydäntä, kitalakeen tarttuvaa kuivaa kieltä, parahin mies! Kikkelikin värähtää, voi hirveetä...mitä oikeasti pelkäät, tuntemuksiasi vai toisten ihmisten reaktioita? Joku nainen nauraa? Ehkä se nauraa sinun hassua käytöstä ja hermoilua, ja entäs sitten? Ei se nauru ole joka tilanteessa pilkkaa tai kuolemanvakavaa, välillä vain naurattaa.
"Ujouteen ja herkkyyteen liittyy arkuus, pelokkuus, jännitys, hermoilu, syrjäänvetäytyminen, itsensä väheksyminen, jonkinasteinen katkeruus tai halveksiminen ja psyyken patoutumia ja kolhuja. Aikamoinen kuorma kannettavaksi."
Itse olen aina ollut ujo ja herkkäkin ja en tunne katkeruutta tai halveksuntaa enkä mielestäni ole muutenkaan psyykeltäni mitenkään vinksahtanut. Tarkoitit varmaan jotain sairaanloista ujoutta.
Itselläni ujous tulee ilmi siinä, etten pysty olemaan rento ja puhelias uusien ihmisten parissa, mutta sitten kun johonkuhun tottuu ja oppii tuntemaan, niin juttu alkaa luistamaan ja ujous häipyy.
Mielestäni monet suupaltit ja "joka vkl. kavereiden kanssa dokaajat" ovat hyvin katkeria ja epävarmoja sisäisesti.
sen paremmin kuin,loistamineenkaan,ystäväpiireissä,taikka kuuppa-lapiolla lumenluonti jalkakäytävillä ja pihoilla.On kai enemmänkin yhteiskunnan "kuorolaulajien" katsantoa,minkä he näkevät hyväksytyksi tai ei?Sellainen massa-yhteisö päätöksineen,on sitä matalaotsaisuutta,jotka eivät tunne olevansa mitään,ilman massassa oloaan.Herkistä ihmisistä nousee juuri heidän herkistä ruumiin ja sielun koneistostaan kehitystä koko yhteiskunnankin tarpeisiin.Ujous on osa herkkyyttä,mitä ns. juntit eivät edes ole koskaan kokeneetkaan.On erittäin vaikeaa yhteiskunnassa herkän ihmisen pomppia jonkun juntin pillinmukaan.Se on aivan herkän tunteensa vastaista.Jos taas korkeammalta herkkyys osuu junttiin vaikka työympyröissä,ei tämä paljon huomaa vivahteita,eikä muutakaan.Jos asiaa yrittäisi vääntää rautalangasta toisellakin esimerkillä:"Sanotaan että Ison talon Isäntä-Juntti Jussilainen pitää 50 lehmäänsä ulkona laitumella,ja hänen täytyy mennä lehmien joukosta välillä katsomaan,miten työt sujuvat kurkkupellolla.Hän jättää lehmiensä valvonnan kesävieraalleen Herkkä Ujoselle.Tällä ei ole mitään kokemusta lehmistä aijemmin.Eräs lehmistä pääseeajanmittaan piikkilanka-aidan alta ulosaitauksesta ja perässä tunkee muitakin lehmiä.Kesävieras Herkkä Ujonen yrittää ensin ajaa lehmiä takaisin aitaukseen,mutta kun siitä ei tule mitään,hän haki isontalon isäntää Juntti Jussilaista apuun.Jussilainen haki vanhimman emälehmän,ja talutti tämän aitaukseen takaisin jolloin loputkin seurasivat sinne. - Eli Herkät ja ujot ovat aloillaan ja ympäristöissään siinä varmaan tarpeellisia,kuin tavalliset juntitkin omissa ympyröissään.Kaikkia ei silti pidä sekoittaa kaikkeen ja kotkottaa osaamisesta taikka ei.Ei kaikkia ole senparemmin luotukkaan kauneuskuningattariksi taikka huippulaulajiksi?Miksi herkän ja ujon pitäisi olla jokin muu kuin hän on?Kieltääkö lakimme sen? vai onko se jotain joukkomylvintää heidän päälleen,tahoilta joille ei ole annettu sen enempää,kuin kattilasta on riittänyt?Kyllä ujot ja aratkin paikkansa löytävät aikanaan,tässä ylettömän röyhkeässä maailmassakin.
http://www.eft.fi/
Tunteiden vapauttamistekniikka
EFT on uusi mullistava menetelmä, jolla voi auttaa itseään ja muita. Se on helppo oppia ja käyttää, sekä nopea ja vaivaton toteuttaa. EFT on kehittähttp://www.eft.fi/jältään Gary Craigiltä suoranainen lahja maailmalle!
EFT - tunteiden vapautuminen, fyysinen vapautuminen, toimintakyvyn vapautuminen.
Menetelmä missä emotionaalinen helpotus tuo jopa fyysisen terveyden.
EFT on itseapumenetelmä ja toimii usein siellä, missä mikään muu ei toimi.
EFT emootioiden akupunktuuria, MUTTA EI neuloilla!
Meridiaanien päätepisteitä käytetään apuna kehon energiasysteemin tasapainottamiseen.
Kaikki kielteiset tunnetilat johtuvat häiriöistä kehomme energiasysteemissä.
HoiToa
Noh. Mä muistan olleeni joskus tuollainen.
Tavallaan ajauduin yhteen nettiyhteisöön jossa pääsin vähän kuin toisten samanlaisten kanssa kommunikoimaan... kun kävi ilmi että ne oli mua paljon pahempia caseja jännittämisen yms. suhteen mulle kävikin täysin päinvastoin... muodostuin noiden ryhmien kantavaksi voimaksi, äänenkäyttäjäksi, höpöttäjäksi ja vetäjäksi.
Jopa kivoja neitosia vein treffeillekin ihan vaan siksi että ne oli a) kivoja ja b) se oli niille mielestäni tärkeetä saada noita kokemuksia, siis ihan kahdenkesken. Ei mulla ollut hirveästi omia intressejä (noh, välillä. Possible. Siinä suhteessa että olisin seurustelua koittanut kehittää olen hemmetin ujo!). Vähän sellaista tsemppaamista. Itseasiassa myöhemmin niistä moni löysi sitten kumppanin. Kuten minäkin.
En ole päässyt vieläkään yli perimmäisestä ujoudestani mutta nykyään se ei estä juurikaan toimintaa. Olen vain introvertimpi kuin muut välillä... kuitenkin lohkailen harvakseltaan juttua kun siltä tuntuu.
Itseasiassa mulla on ikävä niitä ihmisiä. Olivat hemmetin mukavia kukin tavallaan, vaivan arvoisia niinsanotusti. Oma "mottori" urani kärsi sitten päihteistä loppujen lopuksi ja se hajotti noi yhteisöt aika totaalisesti. Kun en ollut kutsumassa ja järkkäämässä tekemistä niin ne hiljalleen rapistuivat pieniksi kaveriporukoiksi... toisaalta se varmaan on ihan hyväkin, ei kai sitä voi mennä "massana" loputtomiin. Ujojen sosiaalista evoluutiota? Dunno. Ehkä.
Suosittelen nettiyhteisöjen miitinkejä, tietää ainakin olevansa jonkun jutun suhteen "oikeassa seurassa". Se on yksi este vähemmän ja kuitenkin tapaa tavallista laajemman otoksen erilaisia ihmisiä.