” Moi ! ” Ella kiljui minulle tarhan portilla. Hänen kasvoilla oli tyypillinen 4 vuotiaan hymy, kun hän hyppi minun edessäni. ” Me tehtiin tänään sormiväreillä kaikkea kivaa ! ” Ella sanoi. Me jatkettiin matkaa ohi meidän talon, sillä Riinan esikoulu oli muutaman korttelin päässä ja kaikeksi turvallisuudeksi minä päätin hakea hänet. ” Eikö tuo ole se poika, joka on käynyt meilläkin pari kertaa ?” Ella kysyi ja osoitti Pirttinummen-esikoulun edustalla seisovaa Jussia. ” Joo onhan Jussi meillä käyny ”, sanoin ja aloin hätäisesti levittämään meikkivoidetta yhä enemmän mustelmani päälle, koska Jussilla oli tapana tunkea nokkansa kaikkiin ongelmiin mitä löysi. ” Terve ”, Jussi sanoi ja heilautti kättään. Hän nojasi porttiin ja haroi vaaleata tukkaansa pystyyn. ” Moi ”, sanoin hieman myöhässä ja hän hörähti tyypillistä 16 vuotiaan pojan räkänaurua. ” Mitäs sä ? ”, kysyin ja nostin Ellan syliin, kun hän kiskoi hätäisenä kietaisuhameeni helmaa alaspäin. ” Noh mä lähinnä venaan pikkubroidii ”, Jussi sanoi ja heilautti päätään Pirttinummen-esikoulun oven suuntaan, joka aukesikin miltei saman tien. Sisältä ryntäsi tismalleen saman näköinen poika kuin Jussi. ” Jussi, Jussi ”, poika kiljui ja tarrasi Jussin kaulasta. ” Mä näin ku sä juttelit tolle ”, hän kuiskasi, tai voiko sitä sanoa kuiskaukseksi, koska minäkin kuulin sen. Hän tuijotti minua tiiviisti ruskeilla nallekarhun silmillään ja ojensi kätensä :” Mä oon Ville ”. ” Aha ”, minä naurahdin ja laskin Ellan maahan : ” Mä oon Ninni ”. Ville hymyili ja juoksi Jussin luo. He lähtivät kävelemään poispäin ja minua raapaisi, jostain syvältä sydämen pohjasta. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana minä tunnuin tarvitsevan tukea ja turvaa. Ennen olin pärjännyt omillani nyt minulla ei ollut ketään. Tuijotin heidän loittonevia selkiään ja säpsähdin, kun Jussi vielä kääntyi: ” Sulla on muuten jotain musta tossa poskessa ”. Hän vilkutti ja epätoivo hyökyi suuren aallon lailla sisuksissani. Läimäisin äkkiä käteni poskelleni. Tarrasin juuri ulos tullutta Riina kädestä ja koppasin Ellan syliini. Melkein juoksimme koko matkan talollemme. ” Menkää te sisään, mä tuun ihan just ”, sanoin ja annoin kotiavaimen Riinan käteen. ” Mun täytyy tehdä yks juttu ! ”
Juoksin henkeni edestä. Koskaan en ollut juossut sillä tavalla. ” Jussi ! ” Kiljuin ja tarrasin poikaa hihasta. Hän katsoi minua kuin hullua. Huohotin ja hengitin niin, että kuului outoa vinkunaa. ” Onko toi ihan kunnossa ? ” Ville kuiskasi Jussille ja katsoi minua. ” Oon kiitos kysymästä ”, minä naurahdin ja raahasin Jussin sivummalle. ” Kuule, voitaisko me nähä tänää ? ” Minä sanoin ja se taisi tehdä Jussiin vaikutuksen. Hänen leukansa loksahti miltei sijoiltaan ja hän haroi hiuksia uskomatta korviaan. ” No tottakai ! Monelta tai tuu meille viieks ku mun pitää vahtii tot penskaa ! ” Hän ähkäisi katsoi mua yhä kuin hullua. Hymyilin ja annoin hänelle pelkän poskipusun. ” Hoi Jussi ! Tuolta tulee isoja mörrimöykky miehiä ! ” Ville huhuili ja osoitti joitain Jussin ystävistä. ” Nähää ”, sanoin ja vilkutin Jussille ja Villelle. Jussin naama oli yhä venähtäneen näköinen.
” Äiti kuule ”, sanoin kun kello läheni puolta viittä. Äiti keitti epätoivoissaan, jotain lientä, mikä epäilyttävästi muistutti lihakeittoa. ” Noh ”, hän murahti ja nosti katseensa kattilasta. Hänen silmiensä alla oli suuret mustat silmäpussit, jotka muistuttivat eilisestä illasta. ” Mä olisin nyt menossa kaverille, joten pärjäät sä Ellan ja Riinankaa ? ” Kysyin epäilevästi ja hän kohautti kulmiaan. Näin silmissä kostumisen merkkejä ja äkisti hän käänsi katseensa ulos ikkunaan. ” Mene pois !” Hän huusi ja äänestä kuului pientä itkun vivahdetta. Ennen äiti oli ollut mukava ja kaikkien suosiossa. Isä kuitenkin tutustui Riittaan ja tunsi elämänsä paremmaksi ilman äitiä. Äiti yritti ensin pärjätä ilman ongelmia. Näytti kaikille, että hyvin meni. Sisällään hänessä kuitenkin kyti kaipuun tuli, joka syttyi kunnolla, kun hän keksi alkoholin. Se vei kaiken surun pois hetkeksi, mutta vain hetkeksi ja sen jälkeen tuli katumus. Aina minä sain kärsiä. Rakastin arkipäiviä, kun sain itse olla koulussa ja äiti oli Muotitalo Kamomiilassa töissä. Ensimmäisenä vuonna hän yritti tosissaan lopettaa. Turvautui minuun, Riinaan ja Ellaan. Ransuunkin joskus, mutta vain silloin, kun Ransu itse halusi antaa tukeaan. Kun lopettamisesta ei tullut mitään hän unohti koko aatteen. Mutta sai sen aisoihin. Hän joi vain viikonloppuisin. Nousin portaita hiljaa ylös ja kuuntelin äidin nyyhkimistä. Minun teki pahaa hänen puolestaan.
Postiluukussa luki Heimonen, joten tiesin tulleeni oikeaan paikkaan. Pimpotin varovaisesti ovikelloa ja astuin askeleen taakse. Oven lukkoa rämplättiin ja lopulta se antoi periksi ja minua tuijotti kaksi ruskeaa lämmintä silmää. ” Moi ”, sanoin ja heilautin hiukan kättäni. ” Ninni ? ” nainen kysyi. ” Ainakin tähän asti ”, sanoin jäykästi ja naurahdin. Nainen hymyili ja toivotti minut tervetulleeksi. ” Aih, moi ! ” Jussi sanoi potkaistessaan varpaan lattialla lojuneeseen kuormuriin. ” Sä tapasitkin jo mun äitin, Helgan ”, hän jatkoi varvastaan hieroen. Minä ripustin takkini henkariin ja riisuin kengät matolle. Seurasin Jussia Helgan hymyillessä vieressä. ” Kiva äiti sulla ”, totesin ja vilkutin Villelle, joka tuhrasi vesivärien kanssa.
Juoksin henkeni edestä. Koskaan en ollut juossut sillä tavalla. ” Jussi ! ” Kiljuin ja tarrasin poikaa hihasta. Hän katsoi minua kuin hullua. Huohotin ja hengitin niin, että kuului outoa vinkunaa. ” Onko toi ihan kunnossa ? ” Ville kuiskasi Jussille ja katsoi minua. ” Oon kiitos kysymästä ”, minä naurahdin ja raahasin Jussin sivummalle. ” Kuule, voitaisko me nähä tänää ? ” Minä sanoin ja se taisi tehdä Jussiin vaikutuksen. Hänen leukansa loksahti miltei sijoiltaan ja hän haroi hiuksia uskomatta korviaan. ” No tottakai ! Monelta tai tuu meille viieks ku mun pitää vahtii tot penskaa ! ” Hän ähkäisi katsoi mua yhä kuin hullua. Hymyilin ja annoin hänelle pelkän poskipusun. ” Hoi Jussi ! Tuolta tulee isoja mörrimöykky miehiä ! ” Ville huhuili ja osoitti joitain Jussin ystävistä. ” Nähää ”, sanoin ja vilkutin Jussille ja Villelle. Jussin naama oli yhä venähtäneen näköinen.
” Äiti kuule ”, sanoin kun kello läheni puolta viittä. Äiti keitti epätoivoissaan, jotain lientä, mikä epäilyttävästi muistutti lihakeittoa. ” Noh ”, hän murahti ja nosti katseensa kattilasta. Hänen silmiensä alla oli suuret mustat silmäpussit, jotka muistuttivat eilisestä illasta. ” Mä olisin nyt menossa kaverille, joten pärjäät sä Ellan ja Riinankaa ? ” Kysyin epäilevästi ja hän kohautti kulmiaan. Näin silmissä kostumisen merkkejä ja äkisti hän käänsi katseensa ulos ikkunaan. ” Mene pois !” Hän huusi ja äänestä kuului pientä itkun vivahdetta. Ennen äiti oli ollut mukava ja kaikkien suosiossa. Isä kuitenkin tutustui Riittaan ja tunsi elämänsä paremmaksi ilman äitiä. Äiti yritti ensin pärjätä ilman ongelmia. Näytti kaikille, että hyvin meni. Sisällään hänessä kuitenkin kyti kaipuun tuli, joka syttyi kunnolla, kun hän keksi alkoholin. Se vei kaiken surun pois hetkeksi, mutta vain hetkeksi ja sen jälkeen tuli katumus. Aina minä sain kärsiä. Rakastin arkipäiviä, kun sain itse olla koulussa ja äiti oli Muotitalo Kamomiilassa töissä. Ensimmäisenä vuonna hän yritti tosissaan lopettaa. Turvautui minuun, Riinaan ja Ellaan. Ransuunkin joskus, mutta vain silloin, kun Ransu itse halusi antaa tukeaan. Kun lopettamisesta ei tullut mitään hän unohti koko aatteen. Mutta sai sen aisoihin. Hän joi vain viikonloppuisin. Nousin portaita hiljaa ylös ja kuuntelin äidin nyyhkimistä. Minun teki pahaa hänen puolestaan.
Postiluukussa luki Heimonen, joten tiesin tulleeni oikeaan paikkaan. Pimpotin varovaisesti ovikelloa ja astuin askeleen taakse. Oven lukkoa rämplättiin ja lopulta se antoi periksi ja minua tuijotti kaksi ruskeaa lämmintä silmää. ” Moi ”, sanoin ja heilautin hiukan kättäni. ” Ninni ? ” nainen kysyi. ” Ainakin tähän asti ”, sanoin jäykästi ja naurahdin. Nainen hymyili ja toivotti minut tervetulleeksi. ” Aih, moi ! ” Jussi sanoi potkaistessaan varpaan lattialla lojuneeseen kuormuriin. ” Sä tapasitkin jo mun äitin, Helgan ”, hän jatkoi varvastaan hieroen. Minä ripustin takkini henkariin ja riisuin kengät matolle. Seurasin Jussia Helgan hymyillessä vieressä. ” Kiva äiti sulla ”, totesin ja vilkutin Villelle, joka tuhrasi vesivärien kanssa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jatkuuhan tää?ja nopeesti!?