Mites muilla? Olen rv 9 5. kaikki pitäisi olla hyvin..MUTTA saan lähes joka toinen päivä raivo/itku/ärsyyntymiskohtauksia, että ei hemmetti en mä haluu mitään vauvaa, mitä iloa siitä on kenellekään. Eilen löin mahaanikin, jonka jälkeen kyllä harmitti ja olen nyt miettinyt sainko vaurion aikaan.. En saa mitään vauvan ihanuus kohtauksia näkiessäni sellaisen, lapsen itku lähinnä ärsyttää esim. kaupoissa. En ole ehkä sittenkään valmis tähän, vaikka tätä niin kinusin mieheltäni, että jospa yritettäs. Yks km takana, jonka jälkeen tärppäsi. Mieheni ihan ymmällään ja harmittelee typeryyttään, miksi suostui tähän lapsentekoon noin lapsellisen naisen kanssa..ikää minulla on jo kohta 26v. Mitä ajatuksia muilla? Tarvitsenko hoitoa?
raivon puuskia
hulluko??
12621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei!
Kuulostaa aika huolestuttavalta nuo sinun tuntemukset...ite oon suunnilleen samoilla viikoilla ja pelkoja, itkukohtauksia ja kiukuttelua on kyllä, mutta tuo kuulostaa joltain ihan muulta. Se on kyllä normaalia, että tulee epävarmuuksia ja vauvan suhteen tulee epäröintiä - lähinnä minua huolestuttaa tuo, miten kerroit mm. lyöneesi vatsaasi.. Sinuna koittaisin hakea apua jostakin, ennen kuin ahdistut enempää ja tilanne karkaa sulla käsistä, vaikkapa sitten vasta lapsen syntymän jälkeenkin, ettei vaan kostautuisi lapseen. On todella harmi, jos raskausaikana alatte molemmat inhota lastanne - se on kuitenkin ansainnut kaiken rakkauden molemmilta vanhemmiltaan, tai sitten, että miehesi alkaa inhota sinua.
Se, mikä on positiivista on, että osaat kuitenkin kirjoittaa asiasta ja tunnistat, että käytöksesi ei välttämättä ole normaalia... Toivon kaikkea parasta sinulle ja vauvalle, sekä miehellesi ja toivon, että saat asiat selväksi omassa päässäsi, jotta voisit nauttia raskaudestasi.
T. Hoitsu
Kai se on ihan luonnollinen juttu, että tunteet esittäytyvät voimakkaampina. Itse huomaan olevani entistä suoraviivaisempi ja reklamoin kyllä välittömästi, jos joku asia ei miellytä.
Mutta tuo lyöminen!!! Sinulla ei ole mitään oikeutta vahingoittaa toista ihmistä, ei sisälläsi olevaa vauvaa tai ketään muutakaan!!!
En pidä itsekään toisten lasten meuhkaamisesta, itkusta yms., miksi ihmeessä siitä pitäisi tykätä? En ole mitenkään erikoisen lapsirakas, mutta oma vauva/lapsi luulisi olevan yksinkertaisellakin järjellä ajateltuna ihan eri asia.
Kun joltakin julkkiselta kysyttiin, että pidätkö lapsista, julkkis teki vastakysymyksen: "Pidätkö itse aikuisista"? Siis todellakin, toisista tykkää ja toisista ei!
rv 23
Olen tässä miettinytkin, että ottaisin yhteyttä jonnekkin mielenterveystoimistoon tai jotain.. pelkään, että vahingoitan vauvaa sen synnyttyä, mikä olisi tietenkin aivan kauheaa! Epävarmuus vaan on nyt niin hemmetin suurta. Mies sanookin, että mene aborttiin ja erotaan eihän tästä mitään tuu! Hän niin haluaisi, että voitais olla onnellisia tästä, niin minäkin. Ei hemmetti en olis iklinä uskonu, että sitten kun olen raskaana tunnen näin!! Kai tästä täytyy mennä jutteleen jonnekkin.. tuleeko teille tuntemuksia, että ei tästä ole mitään iloa, paikat vaan repeytyy ja lapsi koko ajan kinuamassa ja siinä hoidettavana..? Ei varmaankaan..mutta kiitos kommenteista!
Kannattaisiko kysyä ensimmäiseksi asiaa neuvolasta, ehkä siellä osataan ohjata heti oikeaan paikkaan? Nää mielenterveyspalvelut ovat niin hemmetin hitaita ainakin mitä minulla on niistä kokemusta ja tietoa.
Kuullostaa hieman kärjistetyltä tehdä ensi hätään abortti ja erota lisäksi! Nyt päätä pystyyn, ei saa luovuttaa!
Oma raskauteni ei alkanut mitenkään nopeasti ja vauvamme on todella odotettu. Silti minullekin tulee välillä ajatuksia, että en halua lasta, en osaa hoitaa sitä, en halua olla tässä tilanteessa jne. Mutta kaikesta epävarmuudesta huolimatta uskon aina siihen, että elämä järjestyy, aina saa jostakin apua, jos omat voimat ei juuri sillä hetkellä riitä. Ainahan ne asiat ovat tähänkin asti selvinneet - hyvin tai hyvin huonosti, mutta jokatapauksessa ovat AINA selvinneet ;)
En tiedä kehtaanko omalta neuvolatädiltä tälläistä kysyä..jotenkin noloa..Kiitos kannustavasta kommentista! Tää maailma ja tän hetkinen yhteiskunta vaan jotenkin lietsoo omia haluja korostavasti. Eletetään ja biletetään eikä kanneta vastuuta mistään! Kyllähän tässä yritetään iloita, mutta kun se ei oikeen onnistu ainakaan vielä oikein kunnolla..
Neuvolan tädit on juuri sinua ja ongelmiasi varten. Minun äitini olisi onnellinen, jos hänen asiakkaansa kertoisi hänelle kaikesta, silloinhan hän voi antaa parasta mahdollista hoitoa. Ja usko pois, et ole todellakaan ainoa, olen kuullut kaikenlaista, sinua voidaan ja halutaan auttaa!
Äitis kertoo sulle siis jos neuvolaan pörähtää joku vähänkin erikoisempi tapaus. Ja rikkoo vaitiolovelvollisuuden. Hieno työntekijä, todellakin. Voi helkutti. Veikkaan että tuo on valitettavan yleistä. Vaikka ei nimellä kerrokaan niin silti mua harmittaisi kertoa arkaluontoista asiaa terveydenhoitolan ammattilaiselle ja miettiä jälkeenpäin onko se ko. työntekijän päivällispöydän puheenaihe illalla.
Oma äitini on perushoitaja eikä hän kerro työasioista vaikka jotain olen joskus kysellytkin.
että pelkäät uutta keskenmenoa ja siksi reagoit näin. Väkivaltainenkäytös kyllä vaatii hoitoa. Mieti asioita niin ehkä ymmärrät paremmin ajatukisasi, etkä ahdistu niistä. Itsekin ihmettelin, että miksi en iloitse tästä raskaudesta niin, kuin aiemmin ja tajusin, että taidan pelätä keskenmenoa, koska sellainen oli ennen tätä raskautta ja se tietenkin oli melkoinen pettymys.
Tuollainen selkeä vauvan vahingoitusyritys ei ole enää normaalia, hae apua.
Mitä vielä teet elävälle vauvalle jos sellaisen saat, en uskalla edes ajatella. Et ole valmis äidiksi.
Mee oikeesti hoitoon. Raivareita me kaikki saadaan mut toi ei todellakaan oo normaalia jos yrittää lyödä sikiötä vatsassa.
kuin ammattilainen ei ole pätevä arvostelemaan toisen ihmisen mielenterveyttä ja mahdollisia tulevia tekemisiä tai hänen valmiuttaan äidiksi.
On hyvä ohjata eksyksissä olevaa ihmistä emmattiauttajan luo, mutta on aivan turhaa ruveta ilman pätevää amaattitaitoa esittämään minkäännäköisiä diagnooseja.
Samaa mieltä olen että aloittajan olisi mahdollisesti hyvä käydä juttelemassaa jonkun kanssa , meistä kukaan ei kuitenkaan pysty päättämään onko hän valmis äidiksi.
Mä olen nyt ihan järkyttynyt. En varmaan saa unta yöllä.
Kiitos asiallisesta kommentista. Fiksusti kirjoitettu. Olen miettinyt asioita paljonkin ja tosiaan ajattelin pyytää lähetettä lääkäriltä, niinhän se kai menee. Enää en vihaa tai tunne raivoa. Olen muutenkin niin temperamenttinen ihminen. Nyt olen hyväksynyt tämän raskauden..kauanhan se kestikin! =) Ihan ihana asiahan tämä on! Ei sitä oikein aina tajua, kuinka onnekas sitä onkaan, että edes saa lapsia. Mutta tosiaan kiitoksia kommentistasi ja hyvää kesän jatkoa=)