ONNELLISIA U U S I O P E R H E I T Ä EI OLE OLEMASSAKAAN. EI MISSÄÄN.
EI ONNELLISIA UUSIOPERHEITÄ
Nimetön
313557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
LAUSEELLA SANOTTU KAIKKI! JUURI NÄIN.
EI ONNELLISIA UUSIOPERHEITÄ
Kirjoittanut: Nimetön 10.7.2007 klo 15.08
ONNELLISIA U U S I O P E R H E I T Ä EI OLE OLEMASSAKAAN. EI MISSÄÄN.
TÄMÄ ON TÄYSIN TOTTA!
YHDELLÄ YTIMEKKÄÄLLÄ 10.7.2007 klo 15.10
LAUSEELLA SANOTTU KAIKKI! JUURI NÄIN.
Menikö sulla tosiaan 2 minuuttia aikaa itsellesi vastaamiseen?
Samaa naureskelin minäkin :D
Oletko sinä nimimerkillä "´Nimetön" kulkeva jotenkin kipeä päästäsi?
Onko sinut petetty ja jätetty? Etkä ole koskaan päässyt siitä katkeruudesta irti? Ehkä sinun kannattaisi käydä juttelemassa jonkun terapeutin kanssa?
Vao oletko sinä aivan tosissasi näiden kaikkien mielipiteidesi kanssa joita täällä heittelet ympäriinsä?
Onko kaikki vaan pilaa?
Vastaa, pliis!!!
Joskus ollut joku henkilö, joka oli aivan skitsona - solvasi todella rumasti muita ja pakonomaisesti kirjoitti näitä solvauksiaan yhä uudestaan ja uudestaan? Lieneekö sama tyyppi? Tavallaan todella surullista, että tuollaiset ihmiset tarvitsee henkistä väkivaltaa siihen, että osaisivat olla sinut itsensä kanssa. Sellaista se elämä on, toivottavasti ihmiset ei liikaa ruoki tuollaisen loukkaamishaluja - parempi antaa olla vaan tai ilmoitella asiattomista viesteistä.
En ole sen kipeämpi kuin sinäkään, ja avioliitossa yli 20 vuotta ollut.
Ei ole tehnyt mieli jättää lapsia/miestä/perustaa muka " uusi-parempi" perhe minkään syyn takia.
Sitä paitsi, on aika rankkaa mitä itse kirjoitit mutta ymmärrän tuskaasi:
tiedät, että teet väärin...
voi käyttää nimimerkkiä Nimetön.
vastaus... kun se yhteiselämä ei aina ole vain yhdestä ihmisestä kiinni.
Niin monta tarinaa täälläkin siitä, miten yllätys ero sitten olikin. Toinen otti ja lähti..
Toivottavasti sinä todella olet turvallisesti siinä kärssyssä missä kaikki näyttää hyvälle.
Itselläni ei niin käynyt vaan hain eron pitkän harkinnan jälkeen (parisuhdeterapiassakin käytiin)
ja onnellisesti aviossa, ei sinulla olisi mitään intressiä roikkua päivät pitkät netissä palstalla, joka ei sinua edes koske, solvaamassa tuntemattomia ihmisiä ja heidän perheitään.
Olenko elänyt viimeiset 8vuotta unessa koska olen mielestäni aivan onnellinen uusioperheessäni.Meillä on lapsia 5,kaksi omaani,kaksi miehen,ja yksi yhteinen.Iältään 6-14.Tottakai on riitoja ihan niinkuin ydinperheissäkin,mutta ei mistään mistä ei selvittäisi.Tein suhteen eka viikolla miehelle selväksi että jos tulee ongelmia,hän saa lähteä lapsineen,he pärjäävät ilman minua mutta omat lapseni jotka olivat tuolloin 3v ja 7kk,eivät.Ja sama oli toisinkin päin.Tottakai me molemmat se tajuttiin.Olisin pettynyt todella paljon mieheeni ihmisenä jos hän olisi jättänyt omat lapsensa taka-alalle.
Ei kukaan voi pakottaa rakastamaan toisen lapsia,jos ei niin ei.Mutta ko.lapsen ei tule koskaan kärsiä tai saada kuulla tästä.Itselleni on aivan selvää ketkä ovat elämäni tärkeimmät ihmiset,mutta koska aloin suhteen miehen kanssa joka oli yksinhuoltaja,sitouduin samalla hänen lapsiinsa.Olen huolehtinut heistä kuin omistani ja välitän heistä todella paljon.Mutta sen ovat vuoden opettaneet,aluksi minä yökkäilin kakkavaippoja ja nuhaisia neniä mutta kaikkeen tottuu.Ja mitä oikeudenmukaiseen kohteluun tulee,minkälaisia monstereita kasvattaisin omista lapsistani jos antaisin heille kuvan että he ovat parempia kuin muut tai heillä on eri säännöt?Eihän tämä maailma niin mene,täytyy osata elää porukassa ja välittää muista.
Mutta näin,sainpahan sanottua.Harmi että sinulla on tuollainen käsitys,toivottavasti uskot että muilla voi olla erilainen.
Kukaan tasapainoinen ja itsensä kanssa sinut oleva aikuinen ei jaksaisi tehtailla päivittäin mielettömiä määriä kirjoituksia nettipalstalle.
ONNELLISESTA UUSPERHEESTÄ!
Ei uusperheitä
Kirjoittanut: Pikku numa 11.7.2007 klo 08.16
Minulla on vaikea jaksaa uusperheiden kanssa, olen ollut parisuhteissa jossa toisella on ollut jo lapsia mutta en pysty rakastamaan niitä kuin omia enkä ala kasvattamaan muiden lapsia. Jopa se että puoliso itse on eronneen perheen lapsi ja sillä on puoliveljiä ja siskoja siellä täällä, sen puoli äitejä ja isiä siellä täällä on rasittavaa. En pysy perässä että kuka on kuka ja missä on mitä, kaikki on vaan puoli-sitä ja puoli-tätä ja niitä on joka suunnalla. Minulla itselläni on isä, äiti ja sisko. Ei muuta, helppoa ja yksinkertaista, kinastellaan, ollaan perhe, tuetaan toisiamme jne. Ei mitään ylimääräisiä puoli-sitäjatätä sekoittamassa elämää. Minä en suostu suhteeseen ihmisen kanssa missä on jo valmiiksi puoli-ihmisiä, en halua samnalaista ihmisuhde ja lapsi-soppaa kuin muilla.
olla samaa mieltä. Jos elät vanhempiesi ja siskosi kanssa ja elämäsi on heidän kanssaan kinastelua, onkin viisasta ettet vielä ole tekemisissä aikuisten miesten kanssa. Odota ihan rauhassa kunnes kasvat täysi-ikäiseksi!
Tule katsomaan niin näet senkin ihmeen! Meillä on kaikki hyvin ja rakastamme toisiamme. Mitään ei puutu ja tästäsyystä ihmiset ovatkin meille kateita. Pistää naurattamaan tuo teidän katkeruus.
By the way:
esittää pystyy kuka tahansa " onnellista" tunnin pari...
samoin täällä netissä pystyy esittämään kaksikymmentä vuotta naimisissa ollutta onnellista ydinperheen äitiä, vaikka onkin todellisuudessa parikymppinen onneton sinkkuneiti. Et by the way vaan sullekin :)
jaa, kyllä vihkitodistus muutta kertoo, mutta miksipä sinulle selittäisin kun et kuitenkaan ymmärrä.
tämä minäminäminäkaikkimullehti naisjaosto tuntuu luulevan, että elämä on kuin silkkiä vaan kun saa jollain ( vanhanaikaisella) konstilla miehen narrattua lakanoiden alle - but what then: kun alkaa se arkinen aherrus,
laskut, elarit, kotityöt, sun ja mun sukulaiset ja keitä helvetti nyt synttäreillekin pyytää -
kai isä/äiti ainakin - vai?
monenkaan nyksän itsetunto ei kestä sitä, etä x puolisot ovat hyvissä väleissä - ja kas, vanha sanonta : vanha suola janottaa....nyksät pelkää pelkää niin .....asti.
kun se " uus" mies alkaa vertailla kahta naista -
kyllä pitemmän päälle hän pötkii takaisin turvallisen vaimon luo joka taatusti ei ole rikkonut perhettä, tuottanut tuskaa viattomille lapsille...
70 %:a tämän päivän avioeroista on naisten hakemia? Naisten osuus uskottomista aviopuolisoista/kumppaneista on kasvanut ihan huimasti ja itsekin työelämässä sitä pettämisrallia seuranneena en voi muuta todeta kuin sen, etteivät naiset jää miehille tässä suhteessa kakkoseksi -valitettavasti.
Uskon, että viittaat tekstilläsi hyvin nuoreen lapsettomaan uuteen kumppaniin. En osaa sanoa, minkä osan uusperheistä kuvaamasi ihmistyyppi edustaa, mutta meitä toisenlaisiakin on ja siitä syystä räikeät yleistykset loukkaavat. Olen itse kahden lapsen äiti, joka ei todellakaan ole houkutellut miestä kepulikonstein vällyjensä väliin. Kyllä me olimme eromme läpikäyneet (molemmat muuten jätettyjä osapuolia) ja yksiksemme oleilleet pari kolme vuotta ennen tapaamista. Eikä kukaan, ei exät eikä nyksät haikaile entisen perään. Yhteistä arkea kotitöineen ja laskuineenkin on takana tuplasti enemmän kuin ensimmäisissä liitoissa.
surun murtamana ja auttavat toinen toistaan unohtamaan entisen puolison, sitä sanotaan ystävänavuksi. Perhe tulee rakkaudesta, ei sitä kasata jätetyistä ihmisistä.
Nämä "uusioperheet" vain kasataan siksi, että on edes joku jonka kanssa jaksaa taas uuden päivän aloittaa. Ei sillä ole mitään tekemistä perheen kanssa.
Kun pahin suru helpottaa, on helppo lähtä ja etsiä tosirakkaus.
Järkevä ihminen suree surunsa loppuun ja aloittaa uuden ihmissuhteen vasta siinä vaiheessa, kun on päässyt irti menneestä.
Itse en oisi voinut kuvitellakaan aloittavani uutta suhdetta erokriisin aikaan. Parisen vuotta meni toipuessa järkytyksestä sekä surusta ja kolmas vuosi "opetellessa" uutta elämää. Toiseen liitooni menimme mieheni kanssa molemmat rakkaudesta ja erokriisistä eheytyneinä. Yksinkin olisimme voineet olla, ellei todellista rakkautta olisi osunut kohdalle.
Ja miten niin perhettä ei kasata jätetyistä ihmisistä? Enpä minä ainakaan katso, että "viimeinen käyttöpäiväni" olisi mennyt umpeen vain siksi, että nuoruudessa naimani mies ei halunnut viettää kanssani loppuelämäänsä. Rakkautta ja antamista riittää yllin kyllin toisellekin miehelle.
voi pakastaa, eikä pussissa säilyttää varoiksi, jos yksi jättää niin toinen ottaa, että sitä riittäisi useammallekin miehelle.
Rakkauden tunne tulee pikkuhiljaa, ei se ole valmiina kenelläkään.
Turha puhua äkkirakastumisista, ei sitä ole. Se on tunne hetken huumasta. Syvä rakkaus on aitoa, ja joka rakastaa ei loukkaa puolisoa milloinkaan.
Kun toinen tulee petetyksi, hän etsii sen lohdutusihmisen ihan mistä tahansa ja kenet tahansa. Sitä sanotaan korvaushoidoksi, joka auttaa pahimman yli. Minusta siinä ei ole kyse rakkaudesta tippaakaan.
Et ilmeisesti kykene näkemään asioita muuta kuin oman tunne-elämäsi kautta. Aivan sama, miten muut kertovat asiat kokevansa, olet sitä mieltä, että me elämme valheessa ja sinulla on absoluuttinen totuus hallussasi.
Minä petettynä ja jätettynä en etsinyt lohdukesuhdetta toisesta ihmisestä. Nuolin haavani ja pääsin yli ensimmäisestä miehestäni ennen uutta suhdetta. Ja ei, aito rakkaus ei tietenkään tule hetkessä (missä muuten niin kirjoitin?), vaan pikku hiljaa oppien tuntemaan ja luottamaan toiseen ihmiseen. Katsos kun siitä pettämisestäkin voi toipua ja vieläpä niinkin, ettei katkeroidu loppuelämäkseen kuten sinä ilmeisesti. Vai olenkohan elänyt valheellisessa liitossa kuvitellen rakastavani miestäni viimeiset 14 vuotta... ;)
Ja etteikö rakkautta riittäisi kuin yhdelle ihmiselle?! Ja pah! Minulla on ainakin useita ihmisiä, ketä rakastan: oma mieheni, lapseni, sukulaiseni jne. Exääni kohtaankin tunnen lämpimiä tunteita, sillä hän on osa menneisyyttäni ja lasten isä, mutta ns. romanttisesta rakkaudesta ei enää ole kyse. Usko minua, rakkaus voi ihan oikeasti sammua ja taas syttyä uudelleen jonkun toisen ihmisen kanssa -sinullakin, jos annat siihen vain mahdollisuuden.
Minut on petetty ja jätetty, mutta ei tulisi mieleenkään tässä elämäntilanteessa lähteä "uutta rakkautta" etsimään. Minun on nyt kasattava itseni, opeteltava elämään yksin lasteni kanssa ja käydä eron suru ja tuska läpi. Aikaa menee varmaan useampi vuosi ennenkuin pystyn edes ajattelemaan uutta rakkautta. Uskon kyllä, että rakkaus on kasvava luonnonvara ja sitä riittää useammalle ihmiselle. Mutta tällä hetkellä minulla on rakkautta vain lapsiani kohtaan.
Toista ihmistä ei voi etsiä. Hän tulee vastaan jos on tullakseen. Otan hänet toki vastaan jos tulee vaikka huomenna mutta toivon hänen odottavan niin kauan, että olen taas ehjä ihminen.
perheitä olemassakaan ?
surun murtamana ja auttavat toinen toistaan unohtamaan entisen puolison, sitä sanotaan ystävänavuksi. Perhe tulee rakkaudesta, ei sitä kasata jätetyistä ihmisistä.
Nämä "uusioperheet" vain kasataan siksi, että on edes joku jonka kanssa jaksaa taas uuden päivän aloittaa. Ei sillä ole mitään tekemistä perheen kanssa.
Kun pahin suru helpottaa, on helppo lähtä ja etsiä tosirakkaus.
"Kun pahin suru helpottaa, on helppo lähteä ja etsiä tosirakkaus"...Uusioperhehän se uusi rakkauskin on sen lohdukesuhteen jälkeen :) Vai tarkoititko, että kaikki eronneet tulevat katumapäälle ja anelevat vuosien kuluttua pääsyä exän kainaloon?
Mitäköhän mahtaisi ex-mieheni tuumata, kun jättäisin nykyisen mieheni ja anelisin uutta yritystä kymmenen vuoden jälkeen :) Voisi kyllä lapsiltakin loksahtaa suu auki...
juu, voi olla että suu loksahtaisi auki lapsilta, toivottavasti sinulta ei mikään muu.
mutta me ollaan onnelisia yhdessä! :)
Molemmilla, miehelläni ja minulla, on eroon päättynyt liitto takana, liitoissa oli pettämistä ym. Ex-mieheni on hieno mies mutta jossain vaiheessa hukkasimme toisemme, meillä on kolme yhteistä lasta, mutta eivät edes lapset saaneet meitä pysymään yhdessä. No ratkaiseva niitti olikin se että mieheni alkoi tapailla naapurin muijaa... Se satutti ja pahasti ja ostinkin oman asunnon ja muutin sinne, aika lähelle.
Voin kyllä tosi huonosti niihin aikoihin. Ymmärrettävästi. Kävin kyllä treffeillä ja yritin jatkaa eloani, annoin aikaa lapsille, enemmän kun ennen. Se aika oli minulle tarpeellinen, eli tapailla muita miehiä ja olla lasteni kanssa, he eivät olleen ihan pieniä onneksi vaan kaikki yli 10-vuotiaita. Kun erosta oli kulunut puolitoista vuotta tapasin nykyisen mieheni, hän oli omalla tahollaan myös käynyt läpi ikävän avioeron ja surrut sitä. Meille aika oli oikea tapaamiselle ja nyt olemme onnellisia toisistamme! Tuntuu kun vakka olisi löytänyt kannen. Meillä on uus-perhe, kylläkin arkena asuu tällähetkellä vain yksi lapsista luonamme vakituiseen. Ruusuilla tassimista ei uusperheen elämä ole ja pitää tiedostaa ongelmat ja vaikeudet ja keskustella niistä. Mutta paljon olemme oppineet virheistämme mitä teimme ed.avioliitoissa, hyvä niin! Jos ei mitään opi niin miten voisikaan tulla paremmaksi ihmiseksi! Aina on varaa parantaa..
Äsken ilmestynyt tilasto
Kirjoittanut: tai tutkimus osoitti 20.7.2007 klo 15.37
että näissä väkisin kasaan vängetyissä yhteistalouksissa on lapset kaikkein ongelmallisimpia, eivät voi siis hyvin.
Ydinperheissä ja yksinhuoltajaperheissä lapset ovat normaaleja ja hyvin elmässään pärjääviä.
Useimmiten, minä itse niin uskon, että nämä itseään uusiksi perheiksi kutsuvat ihmiset kuvittelevat ja antavat muiden ymmärtää että he ovat onnellisia. Kukapa sitä ulospäin näyttää, kuin onnettomia loppujen lopuksi ovatkaan.
Onhan se selvää että kahdesta eri perheestä tulevat ihmiset eivät voi puhaltaa yhteen hiileen oikeesti. Niin voi tehdä, mutta se on pintaa. Jokainen kasvattaa omat lapsensa omalla tavalla, eikä sitä yks kaks muuteta kahden eri perheen omia tapoja. Se jos mikä on haitallista lapsille.
On helppo näyttää olevansa onnellinen, mutta ajan myötä kuva kääntyy itseään vastaan ja sitten repeää.
Minä myös toivon, etä tämä on hetken ilmiö, ja ihmiset oikeesti alkavat ajatella lapsiaan, eikä vain itseään. Useimmitenkyse on aikuisen omasta onnesta. Ei sitä kysellä, haluuko lapset sitä mitä hänen vanhempi haluaa. Jos isä/äiti on onnellinen, uuden ihmisen kanssa, niin ei sitä aina lapsi välttämättä