Haluan parantua!

Mittani ovat tällä hetkellä 162/57 ja jonkinlainen syömishäiriö on vaivannut päätäni jo pidemmän aikaa.

Itse sain pontta tervehtymiseen kun puhuin vanhempieni kanssa asiasta ja huomatessani, etten jaksanut enää liikkua tai juurikaan tehdä mitään liian pienen energiamäärän takia.

Jonkinlainen vertastuki tai jutteleminen on mielestäni oleellinen asia, jotta saa tämän kieroutuneen sairauden pois.

Mielestäni syöt liian vähän. Voit aivan hyvin syödä jopa 1800kcal päivässä, lihoamatta. Siten jaksat urheilla ja pidät kehosi ja mielesi terveenä! Huomioi, että vaikka puntari näyttäisi, että olisit lihonnut esim. 1 kg, on se nestettä, ei läskiä... siis jos syöt kuitenkin alle energiantarpeesi.

Itse olen myös nostanut kalorimäärän 1600-1700kcal luokkaan ja olen huomannut, että syömisen johdosta mielikin on parempi, jaksan tehdä enemmän ja syömishäiriö ei huuda niin kovaa pään sisällä. Eli syömällä tämä sairaus poistetaan, niin se vaan on... ruoka saa hormonit toimimaan oikein ja aivot samalla.

Itse olen laskenut tarkkaan kaloreita, jotten vaan liho... mutta jotta voi kutsua itseään tervehtyneeksi, ei tulisi olla mitään pakonomaista tarvetta laskea kaloreita. Omalla kohdllani koen sen ainakin näin aluksi vältämättömäksi, sillä en tiedä enää miten pitäisi syödä, jotta syön "oikein".

Kirjoittele kuulumisia! Kovasti tsemppiä!!

sairastin syömishäiriötä nuorempana.tiedän siis varsin hyvin miltä tilanteesi tuntuu.mielestäni ei kannata tuijottaa kaloreita jos parantua haluaa, vaikka tiedän että se on vaikeaa.kannatta siis yrittää syödä tasaisesti ilman ähkynolon tunnetta.tasaisesti kun syö voi syödä niin monta kertaa päivässä kun haluaa tuntematta huonoa omaa tuntoa.pysyt varmasti noissa mitoissasi tasaisella syömisellä paremmin kuin kalorien kyttäämisellä.paino ei nouse jos syö tasaisesti.koska harrastat liikuntaa ja töitä teet niin varmasti makeata tai suolaisia herkkuja kannattaa jonkin verran napostella jos laihtumista pelkäät.älä siis turhaan mieti kaloreita,siitä ei tule muuta kuin stressi.

Olen itse kokenut bulimian ja anoreksian "nuoruudessani"...oikestaan se on vieläkin kolkuttamassa takaraivossa.
No eihän tuota ikää ole vieläkään paljon (26).
Sairastin bulimiaa anoreksiaa 10 vuotta...elämäni raskainta aikaa=( henkisesti väsyttävää.
Aihe on arka niille jotka sitä sairastavat.
Tai jotka sitä ovat sairastaneet.

Oletko koskaan ajatellut, miksi sinulla on syömishäiriö? Mikä sinut on "ajanut" siihen?
Itse tiedän syyn omalla kohdallani. Olen aina olet ikäisiäni isokokosempi..en siis välttämättä lihavempi vaan rakenteeltani iso. Eli voit arvata että haukkumisia tuli. Se oli yksi syy: saada itseni pienemmäksi.
toinen oli väärät ihmissuhteet/epäonnistuneet ihmissuhteet, jotka alensivat vielä enemmän itsetuntoani. Siitä se lähti...kierre..bulimia, anoreksia, bulimia.Ja siitä on nii hirveän vaikea päästä eroon. Ja se hallitsee vieläkin ajatusmaailmaani, vaikka en ole enää bulimian ja anoreksian käsissä=) Mutta huomaan että mun ON saatava pidettyä paino tässä, koska jos kilo tulee niin heti ajatusmaailma rupee mylläämää:läski, läski...vaikka en ole. Olen 168cm ja painan 67.Normi paino. Silloin kun oli sairaus pahimmillaan painoin 20 kiloa vähemmän.
Se mitä lehdissä on ...ne kauniit, pienet ja sirot naiset....ei niitä tarvitse pitää esikuvina. TOttakai itekin katon että wau..upee vartalo, mutta ei se ole niin. jokainen me ollaan erilaisia, tälläseksi meidät on luotu.Mä annan sulle yhden neuvon ..mä pääsin yli sairaudesta Taivan Isän avulla. Mä rukoilin että anna mun olla terve, mä en jaksa. Tietysti vihollinen yrittää tuora sitä takaisin, mutta se ei mahda Jumalan voimalle mitään. Mä olen Jumalan ansiosta terve jälleen.

Sairauksista jäi ikuiset merkit...on sydän häiriöitä, hampaat tosi huonossa kunnossa.
Mä toivon että sä saat voimaa päästä yli kaikesta..se ei välttämättä tapahdu sekunnissa..se vie aikaa..mutta Jumalalle kaikki on mahdollista