voiko tämä olla totta?mulla on olut sama työpaikka yli 20 v, olen ollut aina, eli jo lapsena "se, joka ei kuulu joukkoon", saati sitten työmaailmassa....jollain tavalla friikki tai ainakin erilainen. olen verbaalisesti lahjakas, luova, impulsiivinen, eli oikea sähikäinen ja toisaalta taas minussa elää se pieni haavoittuva lapsi, joka osaa vetää masennuksen oikeinkin syvälle. olen tällä hetkellä depiksen/burnoutin vuoksi sairaslomalla, mutta nyt on vilauteltu korttia adhd. diagnoosi ei mua säikäytä, tuleehan ainakin oikein, jos tarvitse lääkitystä ja selittää monia asioita historiassani.
onko kelään aikuisikäisellä tullut tämä asia vastaan. olen jo vuosia heitellut itseironisesti kyseistä diagnoosia itsestäni, mutta nyt se taitaa olla ihan totisinta totta. ei se mitään, osaan jatkaa elämääni myös sen asian kanssa. onko kenelläkän palstan lukijoista/aktiiveista kokemuksia etc.
onko kelään aikuisikäisellä tullut tämä asia vastaan. olen jo vuosia heitellut itseironisesti kyseistä diagnoosia itsestäni, mutta nyt se taitaa olla ihan totisinta totta. ei se mitään, osaan jatkaa elämääni myös sen asian kanssa. onko kenelläkän palstan lukijoista/aktiiveista kokemuksia etc.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kun ei kuulu joukkoon, aivan kun jo lapsena ala-asteella piirsimme alkioita, se joka poikkesi ei kuulunut joukkoon.
En tiedä onko adhd-lapset ja aikuiset syrjäytyneitä vai syrjäytettyjä ns. tavallisista ihmisistä. Jos lapsena on jatkuvasti negatiivisen palautteen kohteena, voi aikuisena sitten jo luovuttaa ja siirtyä syrjään vapaaehtoisesti.
Työkavereiden kanssa ei tarvitse kaveerata sen enempää, kunhan jotenkin tulee toimeen ja hienostihan olet toimeen tullut, kun 20-vuotta olet samassa paikassa viihtynyt.
Olen itsekin käynyt tekemässä nuo testit ja uskoisin, että lapsena minulla oli adhd..ilman lääkettä aikuisuuteen kasvanut, monien virheiden kautta. Kouluja on jäänyt kesken nuorena ja pellen maineessa olin.
Monet adhd tyypit ovat kuitenkin valloittavia persoonia ja tästä syystä he saavat myös kavereita kun on hyvä tuuri..Pojallani on myös kavereita, vaikka moneen seuraan hän ei kelpaa, sitkeästi vaan tuppaantuu muiden seuraan.
Minun kaverit ovat sanoneet minua elämänsä väriläiskäksi jekkuineni, murheineni ym. Olen kiitellyt heitä siitä, että ovat kestäneet impulsiiviset ylä- ja alamäkeni. :)
Olin nuorempana masennukseen taipuvainen, nyt elämä on tasaantunut ja osaan hillitä itseni..
Minulla todettiin nuoruudessa ADHD-syndroma. Itse olen käynyt neurologisissa tutkimuksissa.Minulta otettiin silloin aivo-filmi.Silloin sain tuon diagnoosin. Lapsuudessani äitini ihmetteli, onko minussa jotain vialla, kun teen asiat hitaammin, kuin normaalisti lapset tekevät esim.päiväkodissa söin ruokani hitaammin kuin muut ikäiseni ja olin melkein aina viimeisten syöjien joukossa. Liikunnassa oli esim.pesäpallossa vaikeuksia, kun en meinannut osua mailalla pesäpalloon.(Tarkkaavaisuus häiriö). Vaikka kuinka koetin, niin en osunut.Siksi en ollut niiden suosituimpien pesäpalloilijoiden joukossa. Juoksussa sama juttu. En ollut yhtä nopea kuin muut.Tarvitsin enemmän aikaa kun normaalisti ikäiseni lapset.Koulussa oli vaikeuksia keskittyä opetukseen,ajatukset harhailivat, enkä tunnin jälkeen paljon muistanut, mistä aiheesta opettaja puhui. Ainekirjoituksessa oli vaikeuksia.Pilkut,pisteet,isot kirjaimet,pienet kirjaimet menivät sekaisin ja tarvitsin tukiopetusta ym.erityis vaikeuksia.