Kulki kerran kollikissa tietä seitsenmutkaisen.
Päivänä seitsemännen, aamuna seesteisen,
tupsahti se sisään --- paikkaan outoon,
saapui kotiin neitokissan,
olion tuon veikeän ja suloisen.
Hurmioon outoon huumaan,
joutui tuo kollikissa, kaiken kokenut,
tantereita tömistellyt, teitä juoksennellut.
Mut nyt työntyi se pesään hienoon,
pesään upeiden illuusioiden.
Mitäpä tuo siellä näkikään ?
Näki linnun sinisen,
näki linnun laulavaisen,
kerallansa lapsosten.
Ilolauluja lauloi lintu,
lintu pieni eläväinen,
kissimirrin oloinen.
Missä olikaan tuo neitokissa,
maankiertäjä suloinen.
Seinillä oli kissaneito,
kera armaan maailmansa,
etsien jotakin suloista,
tarkkaillen maailmaa mystistä.
Onnensa jo löytäneenä, etsi vielä jotakin.
Mitä etsi neitokissa, tuo neito maailman mystisen.
Etsi tietä elämän, elämän niin ihanan, maailman
rakastavaisen.
Löytänyt ei ollut vielä, tuota tietä tärkeää.
Jatkoi kulkuaan neitokissa,
kulkua kiertävää, kerallansa ystäväin,
tuon joukon mahtavan.
Jatkoi matkaansa kollikissa,
alla taivaan seitsenhattaraisen.
Mielissään oli kollikissa, laulellen matkojaan
rallatteli
--- koinpa vihdoin suloisuuden --- ihanuuden
neitokissan :-)
Päivänä seitsemännen, aamuna seesteisen,
tupsahti se sisään --- paikkaan outoon,
saapui kotiin neitokissan,
olion tuon veikeän ja suloisen.
Hurmioon outoon huumaan,
joutui tuo kollikissa, kaiken kokenut,
tantereita tömistellyt, teitä juoksennellut.
Mut nyt työntyi se pesään hienoon,
pesään upeiden illuusioiden.
Mitäpä tuo siellä näkikään ?
Näki linnun sinisen,
näki linnun laulavaisen,
kerallansa lapsosten.
Ilolauluja lauloi lintu,
lintu pieni eläväinen,
kissimirrin oloinen.
Missä olikaan tuo neitokissa,
maankiertäjä suloinen.
Seinillä oli kissaneito,
kera armaan maailmansa,
etsien jotakin suloista,
tarkkaillen maailmaa mystistä.
Onnensa jo löytäneenä, etsi vielä jotakin.
Mitä etsi neitokissa, tuo neito maailman mystisen.
Etsi tietä elämän, elämän niin ihanan, maailman
rakastavaisen.
Löytänyt ei ollut vielä, tuota tietä tärkeää.
Jatkoi kulkuaan neitokissa,
kulkua kiertävää, kerallansa ystäväin,
tuon joukon mahtavan.
Jatkoi matkaansa kollikissa,
alla taivaan seitsenhattaraisen.
Mielissään oli kollikissa, laulellen matkojaan
rallatteli
--- koinpa vihdoin suloisuuden --- ihanuuden
neitokissan :-)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Elokuun 1.päivä käväisi riistanhoitaja maillaan
ja näki kollikissan, jonka hyvillä mielin
lopetteli pahojaan tekemästä.
Ja teki rukkaset nahasta.
Mitä teki kollikissa, kissa turkin antaneena ?
Hyppäs sielu sininen, pomppas pilveen valkoiseen,
tovin ootti siellä kissa, kissa kaiken
antaneena.,
kera tipujoukon tumman, ilolaulun antajien kumman.
Sitten saapui sinne heppu, musta heppu metsän
kiertelijä.
Tavanneet toisensa olivat kerran, kerran tiellä
maallisella.
Mutta mikä olikaan nyt tuo heppu, entinen tuo
heppu julma ?
Hiireksi muuttunut oli heppu, varsinainen
herkkupeppu.
Leikkikaluksi mieluisaksi, kissan, tipun,
tipujoukon ison,
joutunut oli heppu, tuo polo, raukka mielen ilo.
Armelias oli kissa, pisti polon poskeen oitis,
makupalan tuon maistuvaisen , NJAAMM :-)
Miten kollikissa muuten kuuluu Luonto nimikkeen
alle? Eikös tuo olisi esimerkiksi "Kissat"
palstalla?
Tietääkseni kissa on pahimpia tuholaisia mitä
Suomen luontoon irti lasketaan? Ainakin
englantilaisten tutkimusten mukaan kissa tappaa
vuorokaudessa jopa 100 pikkulintua ja lisäksi
erilaisia pikkunisäkkäitä jopa 30 kpl/vrk.
Vanhemmiten saalismäärä pienenee, mutta suuri se
on silti.
Sikäli olen samalla kannalla kuin edellisen
kirjoittaja, että kollikissan vastaan kävellessä
sen kyllä otan kiinni ja toimitan
löytöeläintalolle.
Joten kommentteja, onko mielestäsi oikein rääkätä
eläimiä?
Mitä mietti neito parka,
vankilaankun joutui armas,
armas tuo kollikissa.
Otti lasin, otti toisen,
hukutti murheen moisen.
Vapaana vain juoksi heppu,
tipujen kauhu hurja kettu.
Saalisti tipun, saalisti toisen,
vangitsi armaan, tuon kilpailijansa.
Mutta mitä teki kollikissa,
tuo neidon armas kultakissa.
Katseli se pilveltänsä,
lohdun lähetti se neidollensa.
Sielua ei voi riistää keltään,
ikionnea tuhota millään.
Onnen löysi neitokissa,
elon avaimen löydettyään,
odotettuaan tovin,
avaimen lukkoon sovitettuaan.
Riemumielin lähti katti,
pois tästä ihmiselämästä.
ihminen, ei kissa, on pedoista pahin. Montako
ihmistä toinen ihminen tappaa päivittäin,
liikenteessä, kotona. Pahoinpitelee, saastuttaa
maailman...Eläimet on melkoisen viattomia tämän
maailman saastumiseen ja tuhoutumiseen. Voisitte
häiriköt jättää tämän palstan rauhaan.
Onneksi löytyy maita, joissa tämä pedoista
pahinkin on rauhoittamaton ;-)
Tervemenoa sinne Varjo ja kumppanit, sinne te
kuulutte.
Kissa on tosiaan rauhoittamaton... Meikäläisen
mailla ainakin!
Jopa löytyi runosuoni,ikiaikainen tarina.
Hauska sitä meijän kuulla,olla laulussa mukana!
Kissat kaikki kujeiluinkin,ovat ratki
riemukkaita,monen kodin suloksi.
Vaan on kerran maitomäellä,kolli kovasti katala.
Tullut luokse emonarmaan,jolla neljä poikastansa,
Houkutteli kieriskeli,nuuhkaisi hännänkin alusta.
Siitä emo väristeli,kantoi poikaset
omettaan,lattialle laittelihe vallan kylmälle
kivelle!Siitä lähti sulhon kera ,jätti poikueen
inehmoille huollettavaks,uuden mustansa kuvessa!
Heltyi emäntä ---heltyi naapuri,saivat pentuset
kotonsa.Siellä nyt Sipoossa asuvi,kaksi sai
manalle sijansa.
Kehräellen tyytyväisnä palas jo emokin
mäelle,sulhosta ei jälkeäkään Shemeika uuden jo
elosi,viehkeämmän neitokissan,liekö se samaa jo
sukua? Jätti poijaat jälkehensä,tietäen emonkin
hyväksi!
Mitä mietti kissa rontti,
kesä lämmin ollut oli hontti.
Maita mantuja nähty oli,
kissaneitoja siellä täällä koeteltu.
Syksyks vaihtui ilma harmaa,
vilun väreet piin selkää karmi.
Muistui mieleen koti kallis
ja emäntä siellä armas ootti.
Paikat oli korjaamatta,
juoksuillaan kun isäntä vain luuras.
Nöyrin mielin tuli kolli,
muina miehinä kotiin palas.
Aika jättää oli sulot suven,
seikkailut ja villit ilot.
Arkiseksi elo muuttui,
kiireiseksi raadannaksi.
Uhan alle joutui kolli,
uhan kaulimen, tuon emon rakkaan.
Mutta mitä miettiipi kollin rontti,
iloa jo villin suven seuraavan.
Kollipoika paksuposki,valkoviiksi raitahäntä
kääri häntänsä kerälle,työnsi kuononsa
tassuilleen hyristellen syksynvirttä.
Siitä tuo hetkessä uneksi,kulkiellen ruohikossa
häntä ylsi heinänkorteen joka vain hiljalleen
väreili kollin komean kaarrellessa,unessaan
sorjasti sojotti.
Löysi neidon valkeamman,kuun kuvetta
somemman,kissankellojen seasta! Siinä sitten
karkeloivat,kellotkin viehkosti kilisi,kunnes
kolli harmaaraita havahtui hetkessä
hereille,ikäväkseen huomasihe pelkällä pankolla
maanneensa,vanhan rukkasen kylessä,olkihattaran
seassa!
Pois on neito valkeainen,vehmas ruoho
tassuistansa, kissankellojen helinä.Vaan ei auta
lähtijätä,ruoka itse on saatava.Astelikse
pihamaalle missä kultainen emäntä kaatoi juuri
maitostansa kissan kuppihin sovelsi.
Latki maion,nuoli viikset,pesi naamansa nätiksi.
Kävi jälleen pankollensa,löysi tyttönsä sorean!
Uneksipi kollikissa,
pankolla mouriskeli,
tassujansa tapristelevi,
ihanassa unessa,
kera neitokisan kaunokaisen,
riemuleikkejä hypellen,
mieltänsä ilakoiden.
Mitä tekikään emäntä
unia ymmärtämätönnä.
Töihin pani kollikissan,
kesken unien suloisten,
hiirijahtiin kylmään ilmaan,
aitan alle pimeään sukelsi.
Nappas hiiren, nappas toisen,
isännälle näytille toi ne.
Kappas isäntä hyvillään,
kappas kissan kainaloonsa,
nosti paikkaan mukavaan,
uunin pankolle ihanaan.
Niinpä jatkoi kollikissa,
unennäkyjään ihania
Vaan ei kolli hiirtä jahtaa
parempi on pentuna jo lahtaa!
Kolli vaan reviiriä kiertää
hajumerkein naapurisopua hiertää.
Kaikkia siis sovulla säästä
liiat kissat pentuna jo päiviltä päästä!!!
En ole kissojen vihaaja, mutta kohtuus
kaikessa....