Rippileiri

mm. että itsetyydytys on synti, josta tulee tehdä parannus.

Toki usko oli tärkeimmällä sijalla opetuksessa, mutta tuo opetus itsetyydytyksestä kolahti nuoreen.

nuorelle pitäis antaa valinnan vapaus että menneekö SRK:n vai seurakunnan rippileirille.

Onko nykyään vielä jossain kahden viikon leirejä?

Kävin rippileirin Jämsässä vuonna 80. Se oli ihanaa aikaa. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta isoset ja opettajat olivat aivan ihania. Pientä hoitoyritystä siellä kyllä oli, mutta me olimme tahallamme tyhmiä teinejä, joita ei kannattanut ruveta enempää painostamaan. Sitäpaitsi ainahan isommassa porukassa on sellaisia, joiden kanssa ei tule toimeen.

Elinikäisiä ystäviä leiriltä en saanut. Erään opettajan opetukset tuntuivat vieraalta, mutta kuitenkin sieltä olen saanut voimaa koko elämäni ajaksi.

Itse olin kotoisin paikkakunnalta, jossa ei ollut muita uskovaisia nuoria, joten kymmeniin uskovaisiin nuoriin tutustuminen oli jotain mahtavaa. En muista mitään helvetillä pelottelua, opiskelimme vain katekismusta ja luterilaista uskoa.

Voihan olla, että koska leirillä oli myös ns. epäuskoisia nuoria, että siellä yritettiin jonkinlaista hoitoa, mutta minä en niistä mitään silloin tiennyt. Muistan monena iltana ajatelleeni, että jos nyt kuolen, niin pääsen Taivaaseen.

Olen kirjoittanut usein mielettömästä kohtelusta (yölliset herätykset, pakkoparannukset jne).

Etsi hakusanalla Latomies tai Reisjärvi, niin tiedät mitä olen kertonut lestadiolaisuuden pimeäastä puolesta

Oli siellä välillä kavereita, mutta yksin sain olla aika paljon. Ootin kovasti kotiin pääsyä, vaikka ei sielläkään helppoa ollu. Kotona oli kuitenki aina joku seurana, ja se oli eka kerta ku olin niin kauan erossa kaikista perheenjäsenistäni. Päivät oli rankkoja ku ne alotettiin aamulla yheksältä ja iltahartaus oli yheltätoista. Kyllä siellä paljon vaajittiin nuorilta ihmisiltä.

vl-rippileirillä, jolla toinen opettaja käytti tyttöoppilaita seksuaalisesti hyväkseen. Tämä tapahtui 70-luvulla. Vl-pappi antoi ko. henkilön jäädä opettamaan leirin loppuun. Hyväksikäyttäjän piti kuitenkin tehdä parannus meidän kaikkien edessä. Eivät ole siis minun muistoni kovin valoisat. 70-luku oli ahdistavaa aikaa nuorille väärien henkien paineissa. Nyt lienee helpompaa.

Yksi ahdistavimpa kokemuksia mitä mulla on ollu oli vl-rippileiri. Normaalisti kai riparin kuuluisi olla mukava ja ikimuistoinen kokemus. Itse olin jo jättänyt vl jutut kun 9 vuotta sitten leirille menin. Myönnettäköön, että ehkä poikkesin joukosta jonkun verran. En kuitenkaan meikannut, kiroillut tms.. Joten syyt eivät ainakaan siitä johtuneet. Kenestäkään en saanut kaveria, enkä muista tarkasti yhtäkään henkilöä sieltä saati sitten kenekään nimeä. Kaikki pysyttelivät etäällä. Olen itse sosiaalinen ja täällä normaalissa elämässä olen pystynyt aina luomaan uusia suhteita mutta näihin vl-nuoriin ei mitään kontaktia. Ehkä olisi ollut parempi, että olisin mennyt ns. valtaväestön leirille missä nuorilla on oikesti mukavaa. Vaikka vanhempani ovatkin lestadiolaisia olisivat he varmasti siihen suostuneet, jos olisin tajunnut ehdottaa, koska olen saanut aina olla vapaasti ilman painostusta uskontoon. Joten en syytäkään vanhempiani, vaan näitä sisäänpäin lämpiäviä vl- pentuja (sekä vanhempia) jotka sulkevat silmänsä muulta maailmalta ja haluavat uskolleen hyväksyntää, vaikka eivät itse ole suvaitsevaisia muita kohtaan. Mutta mielummin näin, koska onnea vaan kaikki riparini pikkupirkot, jotka tällä hetkellä kotona hoitavat about neljättä lastaan, viidennen jo potkiessa. Kun minä täällä duunissa itsenäisenä ja riippumattomana kirjoittelen ja nautin ITSESTÄNI ja elämästäni. Pahoittelen jo etukäteen, että joku varmasti nyt vetää herneen nenään, mutta varsinkaan uskovaiselta ihmiseltä ei pitäisi odottaa tällaista suvaitsemattomuutta ja erilaisuuden pelkoa. Kuka sellaista on opettanut? Ei ainakaan raamattu, eikä myöskään mun vanhemmat. Mutta ilmeisesti eri kasvatusmetodit muilla lestadioilaisilla. Mene ja tiedä.