Tänään töissä pelästyin oikein kunnolla, ja tein henkilökohtaisen 50 metrin ennätykseni. Adrenaliinitöräys oli melkoinen ja sydän pomppi ulos rinnasta vielä puoli tuntia jälkeenpäinkin.
Nyt illalla pysyn pystyssä lähimmän seinän avulla ja lukeminen ei onnistunut vielä pari tuntia sitten lainkaan. Jos nousen seisomaan liian nopeasti, en hetkeen pysty kertomaan missäpäin katto on. Ruoka ei pysty edes ajattelemaan ja kotiväen mukaan olen välillä 'tavoittamattomissa'.
Miten muihin vaikuttaa tuollainen adrenaliinipurkaus tai muunlainen 'tunteenpurkaus', vaikkapa reipas suuttuminen? Omassa olossa ei oikein ole kehumista juuri tällä hetkellä, taidanpas lepäillä loppuviikon. Onneksi sain nopeasti sijaisen töihin, huomenna tuskin olisin erottanut kissaa koirasta.
Jaa että mitäkö pelästyin? Olin laitumella tutkimassa poikimahalvauksen saanutta lehmää ja 400 kg innostunutta sonnia tuli navetan seinän läpi ja silloin lekuria vietiin. En sitten alakoulun jälkeen olekaan juossut yhtä lujaa, huono on kunto....
Nyt illalla pysyn pystyssä lähimmän seinän avulla ja lukeminen ei onnistunut vielä pari tuntia sitten lainkaan. Jos nousen seisomaan liian nopeasti, en hetkeen pysty kertomaan missäpäin katto on. Ruoka ei pysty edes ajattelemaan ja kotiväen mukaan olen välillä 'tavoittamattomissa'.
Miten muihin vaikuttaa tuollainen adrenaliinipurkaus tai muunlainen 'tunteenpurkaus', vaikkapa reipas suuttuminen? Omassa olossa ei oikein ole kehumista juuri tällä hetkellä, taidanpas lepäillä loppuviikon. Onneksi sain nopeasti sijaisen töihin, huomenna tuskin olisin erottanut kissaa koirasta.
Jaa että mitäkö pelästyin? Olin laitumella tutkimassa poikimahalvauksen saanutta lehmää ja 400 kg innostunutta sonnia tuli navetan seinän läpi ja silloin lekuria vietiin. En sitten alakoulun jälkeen olekaan juossut yhtä lujaa, huono on kunto....
Vastaukset 6
Vanhimmat
pelästyit! Itsestäni on tullut epilepsian myötä oikein super-säikky. Viime viikolla ovikello soi klo 7.30 aamulla, olimme sekä mieheni että minä vielä nukkumassa. Kun kello sitten rämähti soimaan oikein voimaperäisesti, sydämeni alkoi laukata hurjaan tahtiin ja oksennus tuli melkein välittömästi. Istuin puoli tuntia sängyn reunalla ja puuskutin kuulemma "pöllähtäneenä kuin pöllön poikanen oksalla". 13.30 minun piti sitten lähteä ennalta sovittuun neurologilla käyntiin; siitä ei meinannut tulla mitään, kun sydän hakkasi edelleenkin tuskastuttavasti. Syömisestä ei tullut koko päivänä mitään.
Että jos olisi vielä pitänyt sonnia pakoon juosta! Huh!
Kovin tutun kuuloista tuo säikkyminen, välillä tuntuu, että koko ajan poukkii seinille vauhkona. Varsinkin äkilliset, kovat äänet tuntuvat olevan hankalia.
En kai sitä sonniakaan olisi muuten niin kovin pelästynyt, mutta kun oli ihana hiljainen aamu, linnut lauloi ja äkkiä seinä rämähtää selän takana päreiksi. Hyvä että housut sentään säilyi puhtaina ;)
sekä äkilliset äänet että toisen ihmisen äkillinen ilmaantuminen (vaikkapa mieheni tulee keittiön ovella vastaa ;) saavat minut hyppimään ilmaan. Olen kuulemma kohtausten jälkeen aina ruvennut pelästyneenä huutamaan, kun mieheni on ollut kumartuneena puoleeni. Heh, ei hän kyllä pelottavan näköinen ole lainkaan ;)
Jotain ihme harha-aistimuksia on myös: kerran suihkussa ollessani kuulin ihan selvästi puhetta eteisestämme (olin yksin kotona). Siitäkös minä pelästyin pahemman kerran, koska mieheni oli tuolloin Turussa. Suihkussa ilkosillaan on jotenkin niin "haavoittuva", että eihän siinä muu auttanut kuin pukea äkkiä kylpytakki päälle ja lähteä tsekkaamaan tilanne. Eihän siellä ketään ollut, tietenkään. Silti koko loppupäivä oli piloilla :(
Tuli mieleeni maatalousnäyttelyt, joissa lapsena kävin joka kesä. Siellä oli valtavia sonneja, joita pelkäsin vaikka olivat kiinni nenärenkaassa. Samoin pelkäsin valtavia karjuja. Lapsi raukka.
Itse olen sairastuttuani kaikin tavoin varonut suuttumista ja jopa mielen pahoittamista. Aivan selvästi pelkään, että san kohtauksen. Tämä on johtanut liikaan myötäilyyn esim. perhe-elämässä.
Vielä lapsuudesta!
Kotonani oli vapaana pässi, joka ajoi takaa lapsia pökkiäkseen, tuli esim. portaille perään ja ajoi mm. heinälatoon. Naapurissani oli sikoja vapaana, jotka tulivat tielle, kun olin menossa kouluun.
Ehkä on tullut neurooseja näistä lapsuuden kokemuksista.
Tervehdys, tööt.
Tuollaista toista asiaa haluisin kysellä sulta kun mulla on itellä ollut auto vakuutus jo pitkään mutta siinä ei muistaakseni lue, että sairastan epilepsiaa, mitä mun pitäisi tehdä? Jos saan autolla ajoluvan lekurilta niin eikö silloin kaikki ole ihan ok?
Kiitokset jos vastaisit tähän kysymykseen vaikka se onkin toinen asia, mutta kun halusin sinulta kysyä ja löysin sinut tämän otsikon alta?
Terveisiä sinulle;).