Pihalla auton konepellin alla kyykötti pieni ja laiha miehen käppyrä,joka mutisi samalla ,kun näytti tekevän moottoritilassa jotain.
Oli aikainen heinäkuun aamu ja ruohikko oli kostea yön jäljiltä,pihalla ei tuulahtanut juuri laisinkaan.
Mies oli niin syventynyt puuhasteluunsa,ettei huomannut pihan poikki autolle tulijaa ollenkaan.
-Joko volovo teki tenät,vai mitä sinä äherrät siellä konepellin alla?
Aapeli oli senverran upputunut autonsa rassaamiseen,että säikähti tulijan sanoja ja hypähti pystyyn ja löi samalla päänsä konepeltiin.
-Perskatti vie ku hiippailoo tuolla lailla!Tämä mittää teniä oo tehnynnä,ku lissäilin öljyjä ja panen virranjakajan kanta kiinni.Se vähä rupesi ranttuilemmaan,eikä taho osua kohilleen.
-Jaa,pittääkö se mulla murjasta,vai saatko ite sen?
Ilmaria tuppasi naurattamaan kaverinsa säikähdys ja hän tahallaan kysyi naama virneessä asiasta,koska tiesi Aapelin suutahtavan lisää tuomoisista uteluista.
-Perskatti,minä laitan ite autoni kuntoon,siihen tarvihe muitten nokkaasa työntää!
Aapeli jatkoi tuhinaa konepellin alla ja Ilmari kahteli vierestä,saattopa vielä huomautaa Aapelia,mutta tämä vastasi vain äkäisellä murjaisulla.
-Silläpä se selevä ja nyt lähetään sitte hillan kerruuseen.Minnekkä oot aatellu mennä,ku sinä päätät tännään suunnan?
-Mennään ryytisuolle suorinta tietä,siellä ei arvaa monikaan käyvä,ku se ei näy tielle.
-Mikäpä siinä sitten,mennään vaen.Onha sinne huono se mehtäautotie,mutta tämä volovo kulukee huonompiakin teitä.
Miehet hyppäsivät vanhaan Volvoon ja Aapeli rupesi käynnistämään autoaan,ensi starttuulla se ei lähtenyt käyntiin,mutta toisella auto rupesi työntämään mustaa savua pakoputkesta ja pärähti lopulta käyntiin.
Aapeli näytti pieneltä ratin takana,varsinkin kun ratti näytti suurelta miehen käsiteltäväksi,mutta niin vain auto kääntyi pihassa ja jatkoi matkaa tielle päin.
Pian Volvo jo kiisi päätietä eteenpäin hiljaista,mutta varmaa menoaan ja jälkeen jäi leijumaan pölypilvi.
-Miksi sinä et vaiha jo tätä volovon raatoasi,ku rahhaa oisi parempiki auto ostaa?
Ilmari ihmetteli,miksi kaveri vuodesta toiseen piti niin uskollisesti kiinni vanhasta autostaan.
-Vaiha,hyvvää volovoa,mitästä helevattua.Tämähä auto on vielä pitkään menollaan,hyvä peltinen ja moottori hyvässä kunnossa.
-Mutta syöpihä tämä bensaa,immöö niin että näillä hinnoilla saapi aena tympääntyneenä tankata.
-Mulla on pikkuset ajot,kyllä minä jaksan tämän bensassa pittää,syöpi mitä syöpi.
Aapelia rupesi taas harmittamaan Ilmarin jutut,aina se oli puhumassa auton vaihosta ja lopuksi kehu aina oman autonsa,niin varmaan nytkin.
-Ostat samanlaisen tojotan ,ku mullaki on,pääset kuule niin mukavaan kyytiin ettet uskokkaan.On kuule ilmastoinnit ja kiihtyy herkästi vauhtiisa,et jää toisten jalkoihin tien päällä.
-Menkööt ohi jolla on kiire!
Aapelia alkoi sapettaa Ilmarin kehumiset autostaan,hän ei pikku kummassa Volvosta luopuisi.
Miesten matka meni autoista inttäessä ja pian he kääntyivät pienelle mehtäautotielle,lähtivät ajelemaan sitä eteenpäin Volvo heiluen.
Oli ajettu jo kotvan aikaa ,kun ilmari käski pysäyttää auton tien viereen.
-Tästä kohti on paras mennä,suo on lähimpänä tietä ja ei tarvihe niin käveleksiä.
Miehet lähtivät sankot käsissään kävelemään kohti metsää ja katosivat pian sinne molemmat.
Vähän aikaa metsää käveltyään he näkiväy puitten läpi suon pilkahtelevan edessäpäin.
Suolle laskeutuessaan miehet huomasivat heti,että lakkoja kasvoi hyvänlaisesti suon reunamilla.Oli kuin keltaista mattoa olisi siintänyt miesten eessä silmän kantamattomiin.
-Voi jukolauta,enkö aapeli sanonut sulle,että täällä niitä hilloja löytyy?
-On helvattu paljo marjaa,et sinä ihan höpöjä nyt puhunu,täytyi Aapelin myöntää.
Miehet alkoivat innoissaan poimimaan keltaisia herkkumarjoja sankoonsa ja menivät selkä kyyryssä mättäältä mättäälle.
Miehet olivat poimineen kotvan aikaa,kun he istahtivat tupakka tauolle sankojen päälle istumaan.
Aapeli veteli sätkästään savuja,kun oli kuulevinaan metsän takaa auton äänen.
-Autoko se hurruuttelee tuolla tiellä,mutta nyt ei ennää kuulu mittää?
-Mikä auto sielä älyäisi kulukea,en minä aenakkaa kuulu mittää.
-Jaa,taisimpa harhoja kuulla,ihmetteli Aapeli ja jatkoi sätkän polttoaan.
Miehet jatkoivat marjojen poimintaa,mutta pian takaa suolta alkoi kuulua ihmisääniä ja miehet nousivat katsomaan tulijoita.
Kaksi miestä ja kaksi naista kävelivät sankojen kanssa kohti heitä.Tulijat vilkuilivat suota ja jatkoivat matkaa kohti miehiä ja pupattivat jotakin outoa kieltä.
Kun tulijat saapui Aapelin ja Ilmarin luokse alkoi armoton käsien viittely ja ilmassa sinkoili outoja sanoja,mistä miehet eivät saaneet mitään selvää.
Siinä oli niin naiset kuin miehetkin miesten ympärillä ja yrittivät puhua heille vierasta kieltä,sekä osoittelivat miesten hilla sankoja.
-Mitä pirun kieltä nuo puhunoo,ihmetteli Aapeli .
-Liekkö venäjää,ku harasoota kuulostaa sanovan aena välliin ja huutelivat rastuita.
-Piruuko nuo on vailla,ku nuin puslattaat puhhuu?
-Pahoin pelekään,et sitä sammaa ,ku mekin.
-No voe sun helevattu,yritettään saaha ne tuonne suon yli saarekkeeseen,missä kasvaa tuota mehtää.
Niin alkoi armoton viittoilu ja kielen sekamelska,kun ukot yritti neuvoa venäläisiä suon yli ja venäläiset viittoilivat suon yli ja eteenpäin.
Kotvan kestettyään neuvottelut lakkasi venäläisten tyytyväisiin ilmeisiin ja porukka heilautti iloisesti käsiään ja menivät juoksulla miesten marjapaikkaan.
Venäläiset alkoivat innokkaana poimia keltaisia marjoja sankoihinsa ja vain neljä takamusta näkyi liikahtelevan mättäältä mättäälle.
Aapeli ja Ilmari katsoivat äimänkäkenä,että mitä nyt oli tapahtunut ja vilkaisivat toisiaan kysyvästi.
-Pirhannaako ne nuin tekivät,valtasivat meijän marikon?
-Taisivat mennä neuvottelut vinksalleen ja ne luuli meijän menevän tuonne saarekkeeseen,ku huiskutettiin sinnepäin käsillä.
-No voe perskatti,kylläpä taas harmin lykkäsi,tuumaili Aapeli apeana ja kahteli sankoa,joka oli reilusti yli puolillaan.
-No,kerittiihä tuista poimia,mennään sitten tuonne saarekkeeseen,voihan sen reunoilla olla senverran marjaa,että saahaa sankot täyteen.
-Ei kait tässä muu auta,ku neuvottelu taijot on nuin huonot.
Miehet lähtivät löntöstämmään suota kohti mehtä saareketta.
Oli aikainen heinäkuun aamu ja ruohikko oli kostea yön jäljiltä,pihalla ei tuulahtanut juuri laisinkaan.
Mies oli niin syventynyt puuhasteluunsa,ettei huomannut pihan poikki autolle tulijaa ollenkaan.
-Joko volovo teki tenät,vai mitä sinä äherrät siellä konepellin alla?
Aapeli oli senverran upputunut autonsa rassaamiseen,että säikähti tulijan sanoja ja hypähti pystyyn ja löi samalla päänsä konepeltiin.
-Perskatti vie ku hiippailoo tuolla lailla!Tämä mittää teniä oo tehnynnä,ku lissäilin öljyjä ja panen virranjakajan kanta kiinni.Se vähä rupesi ranttuilemmaan,eikä taho osua kohilleen.
-Jaa,pittääkö se mulla murjasta,vai saatko ite sen?
Ilmaria tuppasi naurattamaan kaverinsa säikähdys ja hän tahallaan kysyi naama virneessä asiasta,koska tiesi Aapelin suutahtavan lisää tuomoisista uteluista.
-Perskatti,minä laitan ite autoni kuntoon,siihen tarvihe muitten nokkaasa työntää!
Aapeli jatkoi tuhinaa konepellin alla ja Ilmari kahteli vierestä,saattopa vielä huomautaa Aapelia,mutta tämä vastasi vain äkäisellä murjaisulla.
-Silläpä se selevä ja nyt lähetään sitte hillan kerruuseen.Minnekkä oot aatellu mennä,ku sinä päätät tännään suunnan?
-Mennään ryytisuolle suorinta tietä,siellä ei arvaa monikaan käyvä,ku se ei näy tielle.
-Mikäpä siinä sitten,mennään vaen.Onha sinne huono se mehtäautotie,mutta tämä volovo kulukee huonompiakin teitä.
Miehet hyppäsivät vanhaan Volvoon ja Aapeli rupesi käynnistämään autoaan,ensi starttuulla se ei lähtenyt käyntiin,mutta toisella auto rupesi työntämään mustaa savua pakoputkesta ja pärähti lopulta käyntiin.
Aapeli näytti pieneltä ratin takana,varsinkin kun ratti näytti suurelta miehen käsiteltäväksi,mutta niin vain auto kääntyi pihassa ja jatkoi matkaa tielle päin.
Pian Volvo jo kiisi päätietä eteenpäin hiljaista,mutta varmaa menoaan ja jälkeen jäi leijumaan pölypilvi.
-Miksi sinä et vaiha jo tätä volovon raatoasi,ku rahhaa oisi parempiki auto ostaa?
Ilmari ihmetteli,miksi kaveri vuodesta toiseen piti niin uskollisesti kiinni vanhasta autostaan.
-Vaiha,hyvvää volovoa,mitästä helevattua.Tämähä auto on vielä pitkään menollaan,hyvä peltinen ja moottori hyvässä kunnossa.
-Mutta syöpihä tämä bensaa,immöö niin että näillä hinnoilla saapi aena tympääntyneenä tankata.
-Mulla on pikkuset ajot,kyllä minä jaksan tämän bensassa pittää,syöpi mitä syöpi.
Aapelia rupesi taas harmittamaan Ilmarin jutut,aina se oli puhumassa auton vaihosta ja lopuksi kehu aina oman autonsa,niin varmaan nytkin.
-Ostat samanlaisen tojotan ,ku mullaki on,pääset kuule niin mukavaan kyytiin ettet uskokkaan.On kuule ilmastoinnit ja kiihtyy herkästi vauhtiisa,et jää toisten jalkoihin tien päällä.
-Menkööt ohi jolla on kiire!
Aapelia alkoi sapettaa Ilmarin kehumiset autostaan,hän ei pikku kummassa Volvosta luopuisi.
Miesten matka meni autoista inttäessä ja pian he kääntyivät pienelle mehtäautotielle,lähtivät ajelemaan sitä eteenpäin Volvo heiluen.
Oli ajettu jo kotvan aikaa ,kun ilmari käski pysäyttää auton tien viereen.
-Tästä kohti on paras mennä,suo on lähimpänä tietä ja ei tarvihe niin käveleksiä.
Miehet lähtivät sankot käsissään kävelemään kohti metsää ja katosivat pian sinne molemmat.
Vähän aikaa metsää käveltyään he näkiväy puitten läpi suon pilkahtelevan edessäpäin.
Suolle laskeutuessaan miehet huomasivat heti,että lakkoja kasvoi hyvänlaisesti suon reunamilla.Oli kuin keltaista mattoa olisi siintänyt miesten eessä silmän kantamattomiin.
-Voi jukolauta,enkö aapeli sanonut sulle,että täällä niitä hilloja löytyy?
-On helvattu paljo marjaa,et sinä ihan höpöjä nyt puhunu,täytyi Aapelin myöntää.
Miehet alkoivat innoissaan poimimaan keltaisia herkkumarjoja sankoonsa ja menivät selkä kyyryssä mättäältä mättäälle.
Miehet olivat poimineen kotvan aikaa,kun he istahtivat tupakka tauolle sankojen päälle istumaan.
Aapeli veteli sätkästään savuja,kun oli kuulevinaan metsän takaa auton äänen.
-Autoko se hurruuttelee tuolla tiellä,mutta nyt ei ennää kuulu mittää?
-Mikä auto sielä älyäisi kulukea,en minä aenakkaa kuulu mittää.
-Jaa,taisimpa harhoja kuulla,ihmetteli Aapeli ja jatkoi sätkän polttoaan.
Miehet jatkoivat marjojen poimintaa,mutta pian takaa suolta alkoi kuulua ihmisääniä ja miehet nousivat katsomaan tulijoita.
Kaksi miestä ja kaksi naista kävelivät sankojen kanssa kohti heitä.Tulijat vilkuilivat suota ja jatkoivat matkaa kohti miehiä ja pupattivat jotakin outoa kieltä.
Kun tulijat saapui Aapelin ja Ilmarin luokse alkoi armoton käsien viittely ja ilmassa sinkoili outoja sanoja,mistä miehet eivät saaneet mitään selvää.
Siinä oli niin naiset kuin miehetkin miesten ympärillä ja yrittivät puhua heille vierasta kieltä,sekä osoittelivat miesten hilla sankoja.
-Mitä pirun kieltä nuo puhunoo,ihmetteli Aapeli .
-Liekkö venäjää,ku harasoota kuulostaa sanovan aena välliin ja huutelivat rastuita.
-Piruuko nuo on vailla,ku nuin puslattaat puhhuu?
-Pahoin pelekään,et sitä sammaa ,ku mekin.
-No voe sun helevattu,yritettään saaha ne tuonne suon yli saarekkeeseen,missä kasvaa tuota mehtää.
Niin alkoi armoton viittoilu ja kielen sekamelska,kun ukot yritti neuvoa venäläisiä suon yli ja venäläiset viittoilivat suon yli ja eteenpäin.
Kotvan kestettyään neuvottelut lakkasi venäläisten tyytyväisiin ilmeisiin ja porukka heilautti iloisesti käsiään ja menivät juoksulla miesten marjapaikkaan.
Venäläiset alkoivat innokkaana poimia keltaisia marjoja sankoihinsa ja vain neljä takamusta näkyi liikahtelevan mättäältä mättäälle.
Aapeli ja Ilmari katsoivat äimänkäkenä,että mitä nyt oli tapahtunut ja vilkaisivat toisiaan kysyvästi.
-Pirhannaako ne nuin tekivät,valtasivat meijän marikon?
-Taisivat mennä neuvottelut vinksalleen ja ne luuli meijän menevän tuonne saarekkeeseen,ku huiskutettiin sinnepäin käsillä.
-No voe perskatti,kylläpä taas harmin lykkäsi,tuumaili Aapeli apeana ja kahteli sankoa,joka oli reilusti yli puolillaan.
-No,kerittiihä tuista poimia,mennään sitten tuonne saarekkeeseen,voihan sen reunoilla olla senverran marjaa,että saahaa sankot täyteen.
-Ei kait tässä muu auta,ku neuvottelu taijot on nuin huonot.
Miehet lähtivät löntöstämmään suota kohti mehtä saareketta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tulihan se sieltä, ku jakson ootella...nyt sitä pittää ootella taas jatkoa..toivottavasti ei kestä kovin monta päivää.
Hyvin kirjoitat, Kössi.
jutun,melkein" möllärin",niinkuin Pää-Herkko aina sanoi kirjoista.
Otappa sinäkin rantaneuvos oppia seuraavaa kirjaasi varten.
Liian helposti antoivat Aapeli ja Ilmari näitten vieraskielisten, olivatko venäläisiä, vai mitä,
lakkansa viedä.
Vaikka pohjoissuomessa soita riittääkin, ei tartte vierasmaalaisten tulla ihan nenän edestä poimimaan.
Olisivat vain työtäneet nämä tulijat takaisiin autoonsa ja heristäneet vähän nyrkkiä.
Kyllä saisivat Aapeli ja Ilmari reipastua, liian hyväntahtoisia ovat.
toisten lakkapaikoista ja kyyräily,jos joku kerkiää sinun suolle.Se on kainuulaista kateutta.
Aapelin tapaus, kun joutuivat hyvästä lakkakohdasta lähtemään oli harmittavaa, vaikka vaan tarina onkin, kyllä pitää omaa marjapaikkaa paremmin venäläisiltä puolustaa!!
Älä yleistä koskemaan kaikkia kainuulaisia. Minun puolestani voit pitää marikkosi.
Minun puolestani voit pitää marikkosi. Älä yleistä kateuttasi koskemaan kaikkia kainuulaisia.
noin helposti luovuttaa marjapaikkojaan.
Olisivat vaan jatkaneet muina miehinä poimimista,eikä ruveta niitten kanssa jaarittelemaan.
Kertokaapa te enempi tuosta äidinkielestä perillä olevat, mitä virheitä tuossa jutussa on.
Sillä virheitten kauttahan sitä opitaan, ainakin muissa hommissa.
olet oikoluettanut jollakin tuon juttusi. Alkuperäisessä tarinassa oli todella paljon esimerkiksi yhdyssanavirheitä.Kirjautuneilla -
kuten sinulla - on todennäköisesti mahdollisuus omien juttujen jälkikäteiseen korjailuun.
Minä kirjoittelen juttuni hetken mielijohteesta ja yleensä aamuvarhaisella.
Oon milloin enemmän pirteämpi ja milloin vielä unet silmissä ja jälki on sen mukaista.
Mulle on pääasia kirjoitella mukava juttu,kuin oikeinkirjoitus.
Tietennii onha se hyvä, jos välillä sujuu kirjoittelut paremmin ja pilkut oikeassa paikassa.
ja selitys hyväksytty ;).Ehkä olen itse jonkinmoinen
pilkunnussija,mutta en ole ilmeisesti ainoa,koska
ainakin yksi minulle tuntematon on myös kiinnittänyt huomiota tähän samaan asiaan. Ehkä johtuu liiallisesta lukemisesta,mutta kirjoitusvirheet jotenkin pomppii silmille.
Tiesitkö muuten, että Raamatussa ei tosiuskovaisten
mielestä saa olla edes painovirheitä.Pyhä kirja
kuulemma menettää pyhyytensä,jos siinä on edes yksi
virhe. Siksi kai sitä kutsutaan "painovirhepaholaiseksi".Hyvää kesän jatkoa!!
Voi,voi, kyllä kannattaa jättää lukeminen vähemmälle.....
Alkaa olla vakava oire, jos kirjoitusvirheet pomppii silmille.
Kehoittaisin pikaisesti hakeutumaan asiantuntevaan hoitoon:)
Ei ole kirjaltaja Kaennusta.
Kaenuussa poimitaan ja syyvään lakkoja, ei hilloja.
Kaenuussa syyvään myös juustoleipää, ei leipäjuustoa, niiknuin muualla.
Täällä syödään pääasiassa lakkoja, mutta kirjoittajalla on vapaus käyttää mitä nimitystä haluaa.Eikö vaan?
on Kainuusta, mutta tarina voipi olla mistä vaen lukija sen kuvittelee tapahtuvan.
ja syö LAKKOJA. Ite kohta eläke-ikäsenä oon ikäni
syönu HILLOJA!
Oikeessa oot, oon koko pienen ikäni syöny lakkoja. Niin muuten minun mummunikin söi, joka on edesmennyt jo 70-luvulla.
"eripura asioita" joita syntyy riipuen millä kunnan kolkalla on lapsuutensa asunut.
Tämä täyennyksenä LAKKA/HILLA kommenttiini.
Ja iliman riitoja! Vain eletyn elämisen totuutta.
Totuuksia kun on niin monta kuin on sanojiakin, ottakaamme se huomioon ennenkuin alamme tilikuttoa vastaan...
Totta on....sehän on loppujen lopuksi ihan sama,onko se hilla vai lakka, hyvää kuitenki.
Hyvää illan jatkoa!
...keltasta "luista" mollukkaahan sanotaan jossain myöski MUURAIMEKSI. Nii, kellästä olikaan montaa nimeä.MONELLA, sanon minä.
Illan köllyköitä vaa kaikille!
minä poimin hilloja ja oon ikäni hilloina ne syönykkin, mutta minä myön ne lakkoina..
viinakaupassa myytävän lakkaliköörin kanssa?
Myydäänkö sitä kahdella nimellä? Elikkä täällä
lakka- ja muualla hillaliköörinä.
Siinäpä pohtimista...esitit mielenkiintoisen ajatuksen.
joo...kyllä se lakkalikööriä taitaa olla:))