Mummut ja paapat hyvät!
Jos olette isovanhempia lapsille, jotka ovat sijoitettu muualle, pitäkää heihin yhteyttä!
Laps tarvitsee isovanhempiaan myös huostaanoton jälkeen.
Minun sydäntäni särkee katsoessani näitä minun lainalapsiani. Yhteensä 6 ja vain yhden lapsen isovanhemmat pitävät yhteyttä. Käyvät meillä ja me heillä.
Viidellä muulla ei ole yhteyksiä, lukuisista yrityksistämme huolimatta.
Kuinka mummut voivat unohtaa? Omaa verta ja lihaa olevat ihmisen alut?
Jos olette isovanhempia lapsille, jotka ovat sijoitettu muualle, pitäkää heihin yhteyttä!
Laps tarvitsee isovanhempiaan myös huostaanoton jälkeen.
Minun sydäntäni särkee katsoessani näitä minun lainalapsiani. Yhteensä 6 ja vain yhden lapsen isovanhemmat pitävät yhteyttä. Käyvät meillä ja me heillä.
Viidellä muulla ei ole yhteyksiä, lukuisista yrityksistämme huolimatta.
Kuinka mummut voivat unohtaa? Omaa verta ja lihaa olevat ihmisen alut?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ikävä tilanne, tässä mietiskelin itekseni että voisiko sun omat vanhemmat olla myös ns.sijaismummu ja pappa, siis kun ei viiden lapsen isovanhemmat pidä yhteyttä ja yhden pitää niin voi tulla ikävä olo niille muille viidelle? tää oli vaan ajatus, kun en tiedä sitä tilannetta muuten. olisi varmasti kiva jos näillä viidelläkin olisi "mummu ja pappa" vaikka ei verisukulaisia olisikaan.
toivotan teille kaikkea hyvää ja hyvää jatkoa!
Kyllä vanhempamme (mieheni ja minun) yrittävät olla heille isovanhempia, mutta se ei ole sama.
Veri on vettä sakeampaa, niinkuin sanotaan.
Toiseksi, monilla näillä lapsilla on muistikuvat ja elettyä historiaa oikeiden isovanhempien kanssa ja siksi se on niin surullista.
Vaikea tietää mitä kertoa, kun ihmettelevät mikseivät he enään halua tavata.
Ihan tuli tippa linssiin kun kirjoitustasi luin, itse olen kahden ihanan lapsen mummo ja tosi onnellinen - en ymmärrä, etteivät isovanhemmat halua olla tekemisissä lastenlastensa kanssa.
Onkohan niin, että joku ei ole jossain asiassa puhunut totta tai heitä on kielletty pitämästä yhteyttä - muuten en sitä jaksa ymmärtää.
Luulen, että he ovat vähän vaikeassa asemassa. Onhan se heidän lapsi, jolta on huostaanotettu, mutta kuitenkin....
Voi olla, että lapsensa ovat kieltäneet.
Yhden isovanhemmat haluavat suojella itseään.
Pyysimme heitä kylään ym, he sanoivat että on helpompaa heille jos he eivät tutustu koko lapseen.
Olemme yrittäneet myöhemminkin saada yhteyksiä, mutta he eivät halua olla tekemisissä.
Tällä samalla lapsella on myös se tilanne, ettei kumpikaan hänen vanhemmistaan muista häntä koskaan.
Miten voi näin muka "unohtaa" lapsensa tai lapsen lapsensa?
Ihmettelen miten se on mahdollista???
Aivan, noin minäkin heti ajattelin. Isovanhemmat on varmaan syyllistetty ja haukuttu sopimattomiksi. Ehkä halusivat hoitaa tai jopa huoltaa lapsenlastaan joskus, ja ehkä silloin eivät saaneet, omat lapset tai sossu katsoi heidät huonoiksi.
En minäkään pitäisi mitään yhteyksiä, jos minua syyllistettäisiin eikä annettaisi osallistua lapsenlapsen huoltoon, vaan vietäisiin lapsi vieraille.
hänet huostaanotetaan? Miksi antaisit lapsen kärsiä?
Minä olen nähnynt,miten tärkeitä me olemme omille lapsenlapsillemme - en millään jaksa käsittää että joku voi jatkaa elämäänsä kuin tyhjää vaan - tietäen - että oma lapsenlapsi on jossain vierailla.
Vähintä, mitä isovanhemmat voisivat tehdä olisi antaa tämän lapsen/lasten/ tietää, että ovat tärkeitä ja että heitä rakastetaan.
Pieni lapsi tekee usein myös johtopäätöksiä asioista joitä eivät ymmärrä - olen varmasti paha/huono/ kun mummo tai vaari ei halua minusta tietää.
Minulla on aikaa ja auttaisin mielelläni, mutta vieras olisin kuitenkin, ja saattaisi sekoittaa pienen lapsen vielä enemmän jos jostain pomppaa ventovieras " leikkimään" mummoa.
Ikävää ja surullista vaan on.
todella surullista vierestä seurata. Ei äidin eikä siän vanhemmat tai muut sukulaiset halua olla missään tekemisissä, tai jos ovat, on se erittäin satunnaista ja alotteen on tehnyt aina lapsi. Lapseen päin eivät vapaaehtoisesti ota yhteyksiä.
En ole itsekään vain tyytynyt sivusta seuraamaan, vaan olen yrittänyt rakentaa siltaa lasten ja isovanhempien välille, jotta edes aikuisina voisivat olla tekemisissä. Torjunta on ollut kyllä aika tehokasta.
Surullisinta vielä asiassa on se, että näillä isovanhemmilla kaikilla on paljon muitakin lapsenlapsia ja he saavat kyllä kyläillä ja heihin pidetään yhteyksiä ja näille sijoitetuille oikein näytetään vielä, kuinka paljon parempia ne muut on. Kyllä meidän lapset ovat täysin aiheesta hyvin katkeroituneita.
Meillä myös minun vanhempani ovat olleet sijoitetuille isovanhempina aivan kuten meidän omille lapsillekin, mutta kuten sijaisäitskä totesi, se ei korvaa niitä ikiomia. Se veri vaan on vettä sakeampaa.
Tuolla toisessa ketjussa taas mummot valittivat, etteivät saa tavata, vaikka haluaisivat. Ei mene mikään oikeudenmukaisesti. Lapset näissä on ne suurimmat kärsijät ja menettäjät. Miksi ei aikuiset osaa ajatella, miltä lapsista tuntuu.