Kekkonen ja hoitokokoukset

Olen usein miettinyt, että olisiko hoitokokousaikaa tullut ollenkaan, jos Kekkonen olisi luopunut presidenttiydestä kahden kauden jälkeen vuonna 1968. Tunnettua on, että Kekkosella oli kaikista herätysliikkeistä läheisimmät suhteet vanhoillislestadiolaisuuteen. Kekkonen itse ei ollut millään tavalla henkilökohtaisesti osallisena hoitokokouksissa ja tuskin hän olisi niitä halunnut järjestettävänkään.

Kekkosella oli hyvin suuri valta ja hän myös käytti valtaa. Hän hajotti eduskunnan kolme kertaa ja määräsi uudet vaalit. Hän järjesti itselleen neljän vuoden jatkoajan poikkeuslailla, vaikka Suomessa ei mitään poikkeustilaa silloin ollutkaan. Kekkonen lopetti mahtikäskyllä rautatielakon ja suoritti moni virkanimityksiä oman mielensä mukaan, hänellä kun oli siihen oikeus. Presidenttinä Kekkonen edusti maallista esivaltaa, jolle uskovaiset halusivat olla alamaisia. SRK edusti omasta mielestään hengellistä esivaltaa ja oli sellainen Jumalan huoneen hallitus. SRK halusi pitää hyviä suhteita presidenttiin ja ottikin yhteyttä presidenttiin virkanimitysasioissa ainakin. Keskustapuolueen K-linja sai SRK:n tuen.

Presidentti on aina nähty korkeana auktoriteettina ja mielipidevaikuttajana ja maan isänä. Ilmeisesti SRK halusi toimia silloisen poliittis-yhteiskunnallisen kulttuurin mukaisesti, ja SRK käytti sitten valtaansa. Tämä näkyi hoitokokousten järjestämisenä ja monessa muussakin asiassa. Kouluissa koulu-tv tunnit vähenivät ja teatteriesitykset supistuivat, ainakin vl-alueilla. Seurakuntaelämään toi myös oman vivahteensa rauhanyhdistyksen kasvanut valta.

Suomi oli tavallaan Pohjoismaiden viimeinen monarkia. Eräänlainen puolidiktatuuri. Diktatuureilla on aina myös uhrinsa. Suomen tapauksessa uhreina olivat ne ihmiset, jotka joutuivat hoitokokouksissa hoidetuiksi. Oikeastaan Kekkosen ajasta olisi vain hyvää sanottavaa, ellei SRK olisi mennyt "leikkiin" mukaan ja ruvennut isottelemaan.

Kekkosen ajan jälkeen esivaltamme rajoitti presidentin virkakaudet kahteen ja alensi presidentin valtaa ja muutti presidentin vaalitapaa.

Nykyään tuntuisi ihmeelliseltä, jos meillä olisi yhä presidenttinä Mauno Koivisto tai Tarja Halonen jatkaisi aina vain. Tai järjestettäisiin poikkeuslailla presidentille jatkoaika. Tai presidentti kaataisi eduskunnan ja järjestäisi uudet vaalit. Tai nimittäisi piispoja. ---Ihmeellisltä tuntuisi myös, jos rauhanyhdistyksellä järjestettäisiin hoitokokouksia. 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa nämä eivät olleet mitään ihmeellisiä asioita, vaan arkitodellisuutta.