Heippa.
Mitä mieltä olette, olenko teistä ihan normaali :) Eli olen lapsemme (9 kk) kanssa kotona ja olen ajatellut jääväni vielä hoitovapaalle. Lapsemme on todella reipas ja innokas, mutta äiti on vissiin laiska. En ymmärrä miksi minusta välillä tuntuu rakastanko tarpeeksi lastamme. En jaksa kokoajan viettää hänen kanssaan aikaa ja leikkiä. Hän ei osaa vielä liikkua eteenpäin joten aina kun siirryn toiseen huoneeseen hän alkaa kiljua.
Onkohan ihan normaalia, etten jaksa jatkuvasti leikkiä hänen kanssaan ja välillä kiukuttelen kuin mikäkin pentu itse... Odotan jo innolla että hän pääsee liikkumaan ja tutkimaan itse paikkoja... nyt täytyy kanniskella häntä jotta hän pääsee koskemaan mitä tavaraa milloinkin.
Mitä mieltä olette, olenko teistä ihan normaali :) Eli olen lapsemme (9 kk) kanssa kotona ja olen ajatellut jääväni vielä hoitovapaalle. Lapsemme on todella reipas ja innokas, mutta äiti on vissiin laiska. En ymmärrä miksi minusta välillä tuntuu rakastanko tarpeeksi lastamme. En jaksa kokoajan viettää hänen kanssaan aikaa ja leikkiä. Hän ei osaa vielä liikkua eteenpäin joten aina kun siirryn toiseen huoneeseen hän alkaa kiljua.
Onkohan ihan normaalia, etten jaksa jatkuvasti leikkiä hänen kanssaan ja välillä kiukuttelen kuin mikäkin pentu itse... Odotan jo innolla että hän pääsee liikkumaan ja tutkimaan itse paikkoja... nyt täytyy kanniskella häntä jotta hän pääsee koskemaan mitä tavaraa milloinkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ettet koko aikaa voi olla lapsesi kanssa. Kyllä äitikin tarvii omaa aikaa ja harrastuksia. On mukavaa jos jaksat kanniskella lastasi, mutta kyllä lapsi lattiallakin voi joskus olla. kyllä hän varmaan kohta lähtee ryömimään ja kävelee `puita `pitkin. Sitten saatkin olla tarkkana, ettei oo vaaranpaikkoja.
kyllä minäkin joskus väsynyt, mutta sitten vaan kahvia ja taas jaksaa, itse laitan poitsun vaunuihin ja lähdetään ulos kävelemään niin piristyy... ja tarkastahan että saat kaikkia vitamiineja yms... ja meillä kun lähti poika itse liikkumaan niin sitten vasta se perässä juokseminen alkoi, eli tuo on toistaiseksi vielä helppoa...
ajaksi joku äiti-lapsi kerho tai kahvila. Siellä saa aikuista seuraa ja voi vaihtaa kokemuksia lastenhoidota ja kasvusta tai ihan muusta. Ja jos jonkun kanssa juttu luistaa hyvin, niin kutsu kylään. Ei ne muut äidit ole sen kummallisempia kuin itse olet tai toisin päin. Minä ainakin olen saanut muutaman ystävyyssuhteen joka jatkuu edelleen, vaikka "vauva" on jo 15.
Välillä lahdimme koko karavaani bussilla kaupungille syömään paikkaa, joka oli lapsi ystävällinen. Tai järjestettiin kotiin erilaisia naistenkutsuja jne.