MMikä riemu onkaan kaivaa kukkasipuleita pehmeään
multaan.
Olen istuttanut yli 300 sataa
tulppaanin,helmihyasintin,krookuksen ja
anemmoonen sipulia mökille ja rivitalomme pihaan.
Kevättä odottaa innokkaasti kun entisten
sipulikukkien lisäksi saan uutta kukkaloistoa.
Sen lisäksi ei tule turhaan ajateltua näitä
terroristiaikoja ja pulverikirjeitä,niille kun en
mitään voi.Pärjäillään!
multaan.
Olen istuttanut yli 300 sataa
tulppaanin,helmihyasintin,krookuksen ja
anemmoonen sipulia mökille ja rivitalomme pihaan.
Kevättä odottaa innokkaasti kun entisten
sipulikukkien lisäksi saan uutta kukkaloistoa.
Sen lisäksi ei tule turhaan ajateltua näitä
terroristiaikoja ja pulverikirjeitä,niille kun en
mitään voi.Pärjäillään!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luulisi iloa riittävän keväällä, jos osakin
sipuleista itää :-) Saapa nähdä kauanko maatöitä
vielä pitää tehdä. Taitaa olla aika kaataa
sadevesitynnyrit talon nurkilta nurin.
Pitää ihmetellä tätä nykyihmistä, kun se ei
uskalla metsässä kulkea ! Viikonloppuna kävimme
karpalossa isolla suolla, jonka reuna on vajaat
kilometrin yleisestä, runsaastikäytetystä
ulkoilureitistä. Sää oli mitä mainioin, muutamia
kurkiauroja lensi yli kohti etelää, korpit
narisivat ja mitään kiusallisia ötököitä ei enää
ollut :-)
Muutama sauvajuoksija suolla näkyi :-) , mutta
ei muita poimijoita :-o --- Suo oli aivan
punaisenaan kypsiä ja herkullisia karpaloita.
Saimme nopeasti ämpärit täyteen ja paluumatkalla
ulkoilureille löysimme vielä yhdelle aterialle
riittävästi suppilovahveroita :-)
Mukavaa syksyn jatkoa luontopalstalaisille :-)
Samaa olen ihmetellyt, kun iltaisin ja
viikonloppusin kuljen koirani kanssa
lähimetsissä, ei ihmisen ihmistä, kaikki
ulkoiluttavat koiriaan narussa talojen nurkilla.
Menkää ihmiset metsään, haistelemaan syksyn
tuoksuja, maahan mätänevät lehdet, kynnetyt
pellot, hirven sorkan jäljet metsätiellä, itse
asiassa, niistä saa voimia jaksaa arjen
aherruksessa! Voimia ja positiivista mieltä
syksyyn kaikille, kevättä kohti mennään koko ajan!
Itse kuulun niihin ihmisiin jotka eivät uskalla
metsään yksin lähteä. Olen oikein miettinyt, että
mikä siellä oikein pelottaa, mutta en ole oikein
osannut jäsennellä sitä. Yksi syy kyllä on huono
suunnistustaitoni, mutta kyllä pelkään
mörköjäkin, mitä ne sitten ovat en osaa oikein
sanoa. Mutta jo toisen ihmisen kanssa menen
oikein mielelläni, jos epäröidään kumpikin
suunnasta niin kyllä se yhdessä pähkäilemällä
varmistuu oikeaksi. Mutta kaveri tahtoo olla
hakusassaan.
Kyllähän ihminen eniten eksymistä pelkää ;-)
Etelä-Suomesta ei kuitenkaan sellaista korpea
löydy, mihin pystyy totaalisesti eksymään, jos ei
lähde ympyrää kulkemaan.Edes jonkin tasoiseen
karttaan etukäteen tutustuminen ja mukana oleva
kompassi pitäisi kyllä taata riittävä
turvallisuus eksymisen suhteen.
Kyllähän se niin on, että isotkin eläimet
pelkäävät ihmistä enemmän kuin ihminen eläintä.
Pitää vain pitää omat hoksottimet valppaana,
ettei joudu erikoistilanteeseen, jossa elein
saattaa ryhtyä puolustustoimiin. Tällaisia
tilanteitahan ovat eläimen pesälle joutuminen,
emän ja pennun väliin joutuminen sekä tilanne,
jossa eläin tulee totaalisesti yllätetyksi.
Kyllähän metsässä on varmasti turvallisempaa, jos
mukana on joku ;-) Yleensä mukavampaakin, ellei
nyt sitten ole täydellinen erakkosielu ;-)
kartta ja kompassihan kyllä auttanevat metsässä,
mutta jos käy niinkuin isälleni muutama vuosi
sitten. Ikänsä metsissä kulkenut otti kerrankin
kompassin mukaan ja suunnisti sen avulla, kunnes
huomasi olevansa eksyssissä! No vanhoilla
konsteilla löysi oikean reitin. Jälkeenpäin
paikalla käymällä ja muille ihmettelemällä
selvisi, että ko. seudulla on rautaesiintymä joka
panee kompassin sekaisin! Harvassahan tällaisia
paikkoja on, enkä niitä pelkääkään. Ehkä sen
pelon aiheuttaa se että siellä korvessa yksikseen
joudut kohtaamaan itsesi ja olemaan omillaan. No
se onkin toinen juttu.
eksy,jos hiukankin tietää ilmansuunnat
lähtiessään.
Vanhana partio-ohjaajana on helppoa nähdä puista
missä päin on etelä.
Se mikä minusta on niin hyväätekevää
nykyihmiselle,on kun muutaman tunnin on rämpinyt
metsässä,puikkelehtinut puiden oksien
alitse,saanut saaliikseen marjoja tai sieniä,on
kotiin tullessaan hieman kuin villi-ihminen!
Luonto kirvoittaa meissä pinnan alla olevan
metsäläisen,sivistys kun on aika nuorta.
En ole tähän asti pelännyt yksinkään
ollessani,vaikka olen kyllä melko valpas äänien
suhteen.
Itselläni on muutaman hehtaarin verran metsää
Sipoossa,olin siellä käydessäni hiljattain
harmistunut paikallisen ratsastuskoululaisten
tuhoista polulla olevien puiden juurista,jotka
olivat valkoisiksi tallatut hevosten kavioista!
No,soittoni jälkeen luvattiin jättää alue rauhaan.
Itse en välitä ilmansuunnista(Vaikka ne
sisäisesti tiedänkin). Mutta yleensä tiedän missä
koti on...
Mutta kartat voivat tosiaan aiheuttaa
hankaluuksiakin oudommassa maastossa.
Itse tänne muutettuani kun kuljin ja sitten aloin
miettiä mistä kautta siitä kotiin menisin(tiesin
missä on koti). Vaan olipa kartta muutamia vuosia
vanha, ja oli pelloksi metsiä muutettu ennen kuin
edes olin seudulle muuttanut,enkä siitä tiennyt.
Siispä kartasta oli vaikea paikantaa missä olin...
(oli sumuistakin,eikä kauas nähnyt).
Vaan hetken kuljettuani kartastakin löysin
sopivan kohdan.