Valmistuin noin puoli vuotta sitten tradenomiksi ja jouduin oikopäätä työttömyyskortistoon. Kouluaikana pidin kovasti opiskelemastani alasta ja panostin kouluun tosissani. Olin innostunut ja motivoitunut. Uskoin, että töitä varmasti löytyy näin ahkeralle ja motivoituneelle ihmiselle. Mutta toisin kävi. Ei löytynyt!
Työkokemusta omalta alalta minulla on noin puoli vuotta, mikä tuntuu hyvin mitättömältä määrältä nykymittapuussa. Koulukavereistani ne, jotka ovat työllistyneet, ovat käyttäneet suhteitaan. Minulla sellaisia ei ole.
Työhakemuksia olen lähettänyt puolen vuoden aikana noin 60 kappaletta, mikä tekee kymmenen hakemusta/kuukausi. Kuudessa haastattelussa olen ollut, mutta työpaikkaa en ole saanut...
Tilanne on alkanut rasittamaan minua henkisesti hyvin paljon. Olen uupunut yrittämisestä. Vaikka mitä teenkin niin se ei tunnu riittävän. Haluaisin kuulla mielipiteitänne siitä, että mitä olette tehneet vastaavanlaisessa tilanteessa? Miten olette työllistyneet? Onko minulla vielä mahdollisuuksia saada työtä? Miten voisin parantaa mahdollisuuksiani? jne.
Kiitoksia vastauksistanne jo etukäteen
Työkokemusta omalta alalta minulla on noin puoli vuotta, mikä tuntuu hyvin mitättömältä määrältä nykymittapuussa. Koulukavereistani ne, jotka ovat työllistyneet, ovat käyttäneet suhteitaan. Minulla sellaisia ei ole.
Työhakemuksia olen lähettänyt puolen vuoden aikana noin 60 kappaletta, mikä tekee kymmenen hakemusta/kuukausi. Kuudessa haastattelussa olen ollut, mutta työpaikkaa en ole saanut...
Tilanne on alkanut rasittamaan minua henkisesti hyvin paljon. Olen uupunut yrittämisestä. Vaikka mitä teenkin niin se ei tunnu riittävän. Haluaisin kuulla mielipiteitänne siitä, että mitä olette tehneet vastaavanlaisessa tilanteessa? Miten olette työllistyneet? Onko minulla vielä mahdollisuuksia saada työtä? Miten voisin parantaa mahdollisuuksiani? jne.
Kiitoksia vastauksistanne jo etukäteen
Vastaukset 39
Vanhimmat
Itse työllistyin ilman suhteita jo ennen opintojen loppumista. Samoin olen edennyt ylöspäin urallani jatkuvasti. Varmasti riippuu myös paljon millaisia paikkoja olet hakenut. Itse aloitin assarina, mikä oli mielestäni ihan hyvän tasoinen duuni.
Osa kavereistani(valmistuneet kanssani yhtäaikaa) on edelleen kaupan kassalla, mutta ovat sentään töissä. Suosittelen, että mene nyt herranjumala jonnekin töihin äläkä makaa kortistossa. Itse, kun rekrytoin uusia ihmisiä, niin nämä puoli vuotta kortistossa olleet putoavat heti pois, sillä jotain sekin kertoo...
töitä olen hakenut. Osa erittäin helppoja ja yksinkertaisiakin. Yhteen tällasistä paikoista oli hakijoita 332 kappaletta. Että ei sitä ihan niin vaan töihin mennä.
Kun aloitin tradenomin opinnot, niin en aloittanut niitä siksi, että pääsisin sen jälkeen kaupan kassalle. En mitenkään halua aliarvioida kyseistä työtä, mutta mielestäni se on enemmän merkonomeille. Uskon siihen, että jos otan vastaan kaupan kassan työn, niin sieltä ei ole enää niin helposti poispääsyä. Ja sitä paitsi ei kaupan kassallekaan ihan kuka vaan pääse. Tarvitaanhan siihenkin kassakokemusta. Itselläni sellaista ei ole!
Ihmisillä, jotka heti koulun jälkeen työllistyvät toiveammattiin, on helppo puhua, että ota joku hanttihomma vastaan. Ääni kellossa varmasti muuttuisi, jos itse olisi vastaavassa tilanteessa. Ja lisäksi olisinko sitten vahvoilla, kun hakisin toimistotöitä kaupan kassan ohessa, kun silloin minulla ei olisi kuitenkaan tarpeeksi toimistotyöhön vaadittavaa työkokemusta (esim. ostoreskontra, laskutus, myyntireskontra jne.)? Asioissa on aina monta puolta...
... tuo "kassahommat ovat merkonomeille"! Huh, huh. Kertoo varmaan aika paljon siitä, miksi et ole työllistynyt - asennevika.
Olen 50-v nainen, ja valmistunut kaksi vuotta sitten merkonomiksi.Itselleni ei ole kertaakaan edes tullut mieleen hakea kassahommiin-ei vaan ole mun ala.
Olen monen vaiheen kautta päässyt mukavaan työpaikkaan, vaikka olenkin "vaan merkonomi". Onko teillä nuorilla ehkä liian suuret luulot itsestänne?
Alkuperäinen ammattini on ravintola-alalta, josta minulla yli 20-vuoden asiakaspalvelukokemus. Sitä ei missään koulussa opeteta, ei valitettavasti tradenomeillekaan.
Koska et edes kertonut työhistoriikkiasia, niin siitä en voi mitään sanoa. Ei koulun penkiltä yleensä pääse mihinkään toimistopäällikön tai vastaavan töihin. Pakko sinunkin on myöntää, että "alhaalta" paras aloittaa ja saada kokemusta
itse olen kanssa pannut merkille sen jos kaupan kassalle päädyt on vaara että sinne myös jäät. Kaupan kassana olosto on hyötyä jos haet muihin liikkeisiin myyjän hommiin mutta toimistotyötä hakiessa kaupankassana olosta ei ole mitään etua.
olin itse opiskeluaikana puoli vuotta kassalla ja jos nyt jäisin työttömäksi niin kyllä mieluummin olisin ansionsidonnaisella kuin kaupankassalla.
Ei siinä mitään sitten jos tykkää olla kassalla mutta minua se hieman hävetti. Jos työpaikkaa ei ala löytymään niin laajenna hieman työpaikan hakualuetta, jos mahdollista. Se on totta että monet työt menevät suhteilla nykyisin mutta jos tarpeeksi hakee kyllä aina jossain vaiheessa jonnekin pääsee. Ei kannata luovuttaa.
Haluan oikaista sen, että en ole TODELLAKAAN hakenut mitään toimistopäällikön tai vastaavan hommia. Olen hakenut toimistosihteeriksi, toimistoassistentiksi, toimistonhoitajaksi jne. Mielestäni ne ovat työtehtäviä, joihin tradenomi on soveltuva. Työkokemusta (kuten jo aiemmin mainitsin) on puoli vuotta: laskutuksesta, ostoreskontrasta, myyntireskontrasta jne. Se ei vain taida olla riittävä määrä nykymittapuulla mitattuna. Asiakaspalvelutehtävistä työkokemusta on noin vuosi.
Haluan vielä sen oikaista, että minulla ei mielestäni ole liian suuret luulot itsestäni. Olen hakenut paikkoihin, joissa uskon pärjääväni. Alhaalta ajattelinkin aloittaa vaikka en kassatädiksi ajatellutkaan ryhtyä!!
Minä satun olemaan merkonomi, laskentatehtävissä alemman esimiestason työtehtävissä. Kaikki kunnia edelleen kassaneideille, mutta miten sä kuvittelet että "merkonomeille sopii paremmin se kassatyö"?
Yhtä hyvin se kuule sopii sullekin, ja oletko kuullut että ainoa paikka missä menestys tulee ennen työtä, on sanakirja.
Tehtaissa ja siivouksissa olen minäkin joutunut työssä olemaan valmistuttuani vuonna 1992 pahimman laman keskelle. Ei tultu suoraan kaupittelemaan johtajan paikkaa kun merkonomipäättötodistuksen sain hanskaani!
Menet töihin edes jonnekin. Tietysti aina parempi jos jollain lailla voi sanoa olevan koulutusta sivuava ja/tai tukeva kertoessa työnantajille mitä on tehnyt.
Tilanne on nimittäin se, että jos vuoden olet työtön siihen asti kun ensi keväänä seuraavat valmistuvat, niin olet auttamatta pitkälti ulkona työkuvioista. Uusiakin "tuoreemmilla tiedoilla" (haastattelutilanteessa) liikkeellä olevia on niin pilvin pimein ja tradeja valmistuu sen verran massoittain, että asema on todella heikko kilpailla edes vuoden työttömyyden jälkeen.
Kuitenkin iso plussa, että on jossakin töissä ollut ja kokemusta kartuttanut. Aika paha selitellä ettei oman alan töitä löytynyt ja siksi ei tehnyt mitään muutakaan, kun kilpailevina hakijoina kuitenkin on aina pilvinpimein töissäolijoita joko jo vakituisesti tai ns. kyttääjiä kun oman alan töitä ei löydy.
Sama pätee kaikkeen enemmän massatutkinto-opiskeluun jollainen Tradenomikin on. Eli valmistujia ja aloittajiakin on edelleen huikeat määrät oman alan työllisyyteen nähden. Jos nyt olet jo puoli vuotta ollut työttömänä, niin alkaisi olla korkea aika hakea mitä vain työtä. Meinaan jo tuota puolta vuotta saa joskus selittää, että mikäs tämä pätkä on. Etenkin jos kaikki muut hakijat ovat liikkeellä paremmilla meriiteillä.
Valmistuuhan Tradenomeja syksylläkin, mutta pääsääntöisestihän isommat massat poistuvat papereiden kanssa keväällä.
meneminen kannattaa. Itse pääsin vailla kokemusta toimistotöihin ja siitä olen hilautunut ylöspäin. Kyllä se on omasta persoonasta kiinni myöskin. Työnanatajani arvosti monipuolista kokemustani(siivousta, kaupan kassaa jne) palkatessaan minut sekä opintojeni koostumusta, jota olin tieten tahtoen eriyttänyt muiden vuosikurssiltani valmistuneiden opinnoista. Kävin siis erilaisia kursseja ja tein paljon projekteja opintojen ohessa.
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että palkkaan ennemmin kaupan kassalla työskennelleen tradenomin kuin kortistossa ihmetelleen.
Minulla on omakohtainen täysin päinvastainen kokemus eli jos jämähtää hanttihommiin niin sinne jääkin.
Itse olen maisteri ja päädyin myyjäksi. Siitä työstä käsin hain monia paikkoja ihan turhaan, en päässyt edes haastatteluihin. Oman alan kokemus puuttui täysin. Jäin työttömäksi ja hakeuduin akateemisille suunnattuun työvoimapoliittiseen koulutukseen, jossa opastettiin mm. työnhaussa, tehtiin vierailuja eri virastoihin ja yrityksiin.
Harjoiteltiin atk-taitoja jne. Ja lopussa oli harjoittelu.
Osa työllistyi harjoittelupaikkaansa, osa ei. Minäkään en saanut töitä heti, mutta kahden kuukauden päästä työllistyin juuri tämän harjoittelukokemukseni ansiosta. Uskoisin, että olisin yhä myyjänä jos en olisi lähtenyt pois.
Ulkomaillekin voisit yrittää, jos on vaan mahdollista. Ja tietty työtä kannattaa ottaa vastaan, jos se on edes jonkin verran alaa vastaavaa.
On myös olemassa työkkärin kautta taloushallinnon alan koulutuksia, jos olet laskentapuolen ihmisiä. Ja avoimet hakemukset ovat usein paras vaihtoehto työllistyä, minäkin löysin alan töitä avoimella hakemuksella.
Tähän on pari syytä, anna kun arvaan:
a) Et ole pääkaupunkiseudulta, etkä hae sinne töihin
b) Olet suuntautunut markkinointiin
c) Et suorittanut harjoittelua 100% oman alan tehtävässä
d) Olet luonteeltasi "ei-niin-hyvä-hakija"
Jonkun on aivan pakko osua kohdalleen :)
60 hakemusta puolessa vuodessa on vähän suoraan sanottuna. Itse laitan yleensä töitä hakiessa viikossa sen 60. Laitan alkuun sata. Soitan perään mihin soitan. Sadan lähetetyn jälkeen lähetän hieman pienemmällä tahdilla.
Siis sunnuntaina hesari, oikotie, monsteri kaikki auki ja hakemuksia personoimaan. Tiistaina alkaa jo satku olla kasassa.
Töitä näin löytyy. Ei sopivaa, mutta sentään töitä. Otan vastaan minkä saan oli vaikka määräaikainen tai osa-aikainen. Saahan sitä sitten vaihtaa.
Montaa viikkoa ei tartte olla työttömänä.
Satakunnassa. Täällä töitä ei ole tarjolla samalla tavalla kuin Helsingissä. Olen laajentanut hakupiiriäni myös Pirkanmaalle. Olen hakenut kaikkiin mahdollisiin omaa alaa vastaaviin tehtäviin, mutta niitä ei ole viikossa tarjolla kuuttakymmentä kappaletta, valitettavasti. Oikotiessä ja monsterissa töitä on tarjolla, mutta lähinnä pääkaupunkiseudulta. Ja sinne en ole ihan vielä ajatellut hakuani laajentaa.
Tuohon työn saamiseen saattaa vaikuttaa sellaiset ihan pienet asiat hakemuksessa. Vaikka koulussa kaiketi opetetaan, että itseensä pitää uskoa ja itseään kehua, niin liian korkealentoiset hakemukset lentävät ainakin itseltäni suoraan roskakoriin. Jos siis vaikuttaa liian itseään täynnä olevalta. Samoin liian kova palkkatoive saattaa olla kompastuskivi. Hakemus kannattaa tehdä joka firmaan omansa, eikä vain muokkailla samaa pohjaa. Sen huomaa hakemuksen luonteesta kyllä.
Ihan näin vaan vinkkinä täältä työnantaja puolelta. :) Tsemppiä työnhakuun!
on, kun osaa etsiä oikein. Onko pakko asua Satakunnassa jos sieltä ei töitä löydy. Jos oikeasti etsisit töitä niin muuttaisit töiden perässä sinne missä niitä on!
"minä olen päässyt toimistotöihin ilman työkokemusta ja nyt olen toimitusjohtaja"-tyyppejä ylimielisenä morkkaamaan muita. On kusta päässä niin paljon että hölskyy. Kun se on saatana niin paljon tuurista kiinni. Satapäin hyviä ja päteviä ihmisiä on työttömänä, ja jos alkaa jokaisesta etsimään vikaa niin kai sitä löytyy kun tarpeeksi hakee. Että miksi nyt just tuo ihminen ei pääse kultaiselle oksalle keikkumaan.
Jos sinulla kävi tuuri niin ei se silti sinusta vielä mitään erityisen hyvää tai ihmeellistä ihmistä tee. Tai muita parempaa. Sinulla vain kävi tuuri. Piste.
tuuristakin kiinni joo. Ja kyvystä erottua muista kahdestasadasta ei työkokemusta omaavasta vastavalmistuneesta
Haet asunnon Helsingistä (esim. www.vvo.fi), sen jälkeen haet töitä pääkaupunkiseudulta. Näin saat työkokemusta. Työkokemuksen karttuessa jos haluat muuttaa takaisin, on taskussasi jo rutiinia toimistotöistä. Paremmat edellytykset siis saada töitä myös kotipaikkakunnaltasi tulevaisuudessa. Pari vuotta on pieni hinta työkokemuksesta.
Kylmiä totuuksia:
- tradenomeja koulutetaan liikaa ja amk-koulutusta markkinoidaan harhaanjohtavasti. Hehkutetaan siis että valmistuttuaan pääsee "hallinto- ja johtotehtäviin" tai ainakin jotenkin "parempiin töihin" verrattuna vaikkapa toisen asteen ammattikoulutukseen.
- jos sukupuoli on nainen (= potentiaalinen synnyttäjä), työhönpääsymahdollisuudet laskevat silmissä
- jos ei ole suhteita, jälleen heikommat mahdollisuudet (sukulaiset, ystävät, tuttavat, tuttavan tuttavat etusijalla työpaikan ilmetessä)
Itse valmistuin tietojenkäsittelyn tradenomiksi v.2006 ja tällä hetkellä teen osa-aikaisesti sekä toimistosihteerin että siivoojan töitä. En kumpaakaan työtä väheksy yhtään, olen kiitollinen näistäkin, mutta kieltämättä on turhauttavaa opiskella vuosia hiki päässä ja sitten kituuttaa köyhyysrajalla.
Joitakin neuvoja, kehitä itseäsi, opiskele jotakin edes etäisesti alaasi liittyvää, jolla voisit työnhaussa "päteä" ja erottua muista miljoonista tradenomeista. Niin itsekkin yritän.
Älä luovuta, tsemppiä :)
Itse muutin pohjoisesta pääkaupunkiseudulle. Jopa rupesi tradenomille töitä löytymään (olin työttömänä viikon ja neljä päivää). Tosin ehdin olla pohjoisessakin alan töissä 1,5 vuotta valmistumisen jälkeen... Mielelläni olisin jäänyt pohjoiseen, mutta ei siellä niitä töitä ollut.
Hyvin olen viihtynyt etelässäkin. Kannattaa edes kokeilla vähän aikaa, aina täältä pääsee takaisin ja mahdollisesti työkokemuksella varustettuna! =)
Jos näyttää ettet saa töitä, niin kannattaa tosissaan harkita yliopistojen maisteriohjelmia! Niihin voi hakea suoraan papereilla tradenomina ja opiskeluaika esim. tradesta -> KTM:ksi on vain n. 2 - 2,5 vuotta! Eli kuittaat hyväksilukuna ns. siltaopintoja lukuunottamatta koko kanditason opinnot.
Maisteriohjelmia ja hakuja on nykyään melkein jokaisen Suomen yliopiston taloustieteellisissä / kauppakorkeissa. Nimityksiä niille on "toisen asteen erillisvalinta" tai "maisteritason erillinen opiskelijavalinta" tai "maisterivalinta"
Lisäkoulutus ei voi pahentaa mahdollisuuksiasi saada koulutusta vastaava työ!
itselläni on ihan toinen kokemus eteenpäin kouluttautumisesta. Kävin maisteriksi(merkonomitaustalla), koska halusin lisää pätevyyttä. Kävikin niin, etten ylikoulutettuna saa enää mitään töitä. Etsivät tradenomeja jne :(
Moikka,
onko sinulla kokemusta noihin maisteriohjelmiin hakemisesta? Tiedätkö tuleeko niihin hakea suoraan tradenomiksi valmistumisen jälkeen tai mikä on erillisvalintojen ehdoissa mainittu "opiskelutietojen vanhentumisaika"?
Itse valmistuin nimittäin jo 2004, töitä on kyllä riittänyt ja nytkin mulla kyllä on vakituinen ja mielenkiintoinen paikka, mutta periaatteessa kiinnostaisi jatkaa maisteriksi.
Kiintiöt tradenomeille eivät ole kovin suuret, muutaman aloituspaikan luokkaa, mutta jos menestys on ollut hyvää ja motivaatiota löytyy, kannattanee ainakin hakea.
Hae työvoimatoimiston kautta työelämävalmennukseen eli työharjoittelijaksi. Kannattaa hakea harjoittelupaikka jostakin suurehkosta virastosta, josta voi sitten löytyä harjoittelun jälkeen sijaisuuksia. Sopiva harjoittelun kesto on 3-6 kuukautta, jotta ehtii perehtyä työtehtäviin kunnolla.
Olin työttömänä nelisen kuukautta valmistumiseni jälkeen. Työharjoittelussa olin myös nelisen kuukautta ja sen tuloksena löytyi omaa koulutusta vastaavia töitä.
Ilmaista työtä ei pidä säikähtää. Julkishallinnossa ollaan totuttu harjoittelijoihin ja kohtelu on tosi asiallista. Avoimella ja innostuneella asenteella harjoittelusta on varmasti hyötyä.
Lisään nyt omaan viestiini vielä, että olin itse tosi minipienessä virastossa, mistä on sitten ollut se hyöty, että näin harjoitteluaikana yhden hallinnonalan kokonaisuudessaan. Työpaikkaa tuollaisesta pikkuvirastosta ei kuitenkaan löytynyt, mutta harjoittelukokemuksella ja hyvin perustellulla hakemuksella sain toisesta virastosta paikan.
Minä olen aikuisena tradenomiksi valmistunut. Kun kotiseudullani tein vaativaakin työtä ja täällä pohjoisessa sitten, hulluuttani miehen mukana tulin, menin tehtaaseen. Niitä hanttihommia ei ole koskaan katsottu hyvällä - sen lisäksi on katsottu, että liian repaleinen työhistoria. Eräs opiskelukaverini, joka ei ole koskaan tehnyt muuta kuin toimistotöitä ja niitäkin vain muutaman vuoden, sai 40 iässä vakipaikan oltuaan 10 vuotta lasten kanssa kotona, välillä hoitovapaalla, välillä työttömänä.
Mutta alkuperäinen, puolen vuoden työttömyyden jälkeen ilmoitapa työkkärissä, että olisit kiinnostunut osa-aikalisän sijaisuuksista. Tiedän kolme tapausta, jotka ovat vakinaistuneet tällaisen jälkeen. Siihen riittää viiden kuukauden työttömyys.
Tuossa ylempänä kehotettiin julkishallinnon harjoitteluun. Sekin on ok. vaihtoehto, mutta suosittelen ruohonjuuritasoa. Virastoissa, joissa on alaisina toisina virastoja, ollaan vähän ylimielisiä ja niihin on vaikein vakinaistua. Kokemusta on itsellä kolmelta tasolta.
Oman nykytilanteeni ratkaisin vaihtamalla alaa (ks. viesti alempaa).
Tuo puoli vuotta on ratkaiseva, sitä pidetään jonkinlaisena rajana, sen jälkeen alkaa olla vähän hylkiö työmarkkinoilla. Eli nyt heti lomien jälkeen ahkera haku päälle.
sellaisenkin työn, jossa jouduin tekemään ruokaa, siivoamaan, tiskaamaan. Se oli jokin työmaakirjurin homma. Määräaikainen, asuntovaunussa. Osan päivästä tein kirjanpitopito, budjetti- ja sellaisia hommia. Mutta miehille (4 kpl) tein ruokaa, siivosin, tiskasin. Miehet tekivät jotain runkoputkihommia. Työ kesti puoli vuotta ja sen jälkeen pääsinkin vakituiseen työhön toimistoon. Ihan muuhun firmaan, mutta samalla paikkakunnalla. Työnantaja kai tykkäsi, kun tein hommia kuin hommia. Tämä uusi työ käsitti sitten laskutusta ja palkanlaskua. Ja joskus kahvinkeittoa, niinkuin yleensä konttorihommissa. Tämä oli 1970-luvulla. Muutin sitten pääkaupunkiseudulle ja minusta tuli kirjanpitäjä. Koulutukseni oli merkonomi. Nyt olen jo eläkkeellä. Nykyajan nuoret ovat niin kranttuja, eivät suostu tekemään sellaisia hommia, joissa likaa näppinsä!
En ole merkonomi enkä edes tradenomi, mutta ei pidä paikkaansa, että nuorten tai ylipäätään työnhakijoiden kranttuudesta johtuisi, etteivät pääse töihin/työllisty. Kilpailu vain on kovaa eikä kaikille riitä töitä.
Ainakin omalla alallani on ihan selkeästi niin, että työnantajat arvostavat vain nimenomaisesti tämän alan työkokemusta. Huippuarvosanoin valmistuneella on mahdollisuuksia työllistyä ilman kokemustakin, mutta meillä tavallisilla kuolevaisilla pitää olla oman alan kokemusta, jotta työpaikka löytyy.
Jos ottaa vastaan jotakin muuta työtä, työllistyminen oman alan töihin viivästyy. Harva opiskelee keskimääräistä viittä vuotta ilman, että haluaisi juuri koulutusta vastaaviin töihin.
..oletko ajatellut vuokratöitä? Minä tein niitä jonkunkin verran opiskellessani, ja sitä kautta sain arvokasta työkokemusta toimisto- ja taloushallinnon töistä. Palkka ei ole kummoinen, mutta saat "jalan oven väliin" ja se voi poikia suoran työsuhteen asiakasyritykseen. Näin saisit ainakin jotain töitä ensi alkuun.
Luulen että pääkaupunkiseudulla on töitä pilvin pimein. Työkaverini lähtee vuorotteluvapaalle ja hänelle haetaan sijaista.
Pomomme olisi onnesta pyöreä jos joku trade hakisi hommiin. Hommat on taloushallinnon hommia, saa tehdä budjettia, esitellä viranomaispäätöksiä. Vastuuta on koska päätösesitykset vaikuttavat ihmisten talouteen ja koko kaupungin talouteen. Niitä on paljon ja ne ovat kokonaisuutena iso rahamäärä. Päättäjät eivät juurikaan tutustu niihín, joten sihteeri on näennäisesti vastuussa niiden oikeellisuudesta.
Toivon, että sijaiselle maksetaan sama peruspalkka kuin vuorotteluvapaalle jäävälläkin on eli vajaat 1700 euroa.
Katsele työtön mollista ja hgin rekrystä avoimia työpaikkoja.
Oletko miettinyt, haluaisitko pankkialalle töihin? Sielläkin assarinhommia löytyy laidasta laitaan ja paikkoja tuntuu olevan runsaasti vapaana, varsinkin pk-seudulla...
Itse menin työharjoittelun kautta pankkialalle töihin ja valmistuin siinä ohessa. Heti valmistuttuani minut vakinaistettiin, alkupalkka on hyvä ja edut samoin. Teen sekalaisia assarin hommia, lisää koulutusta saa talon sisällä jatkuvasti ja monipuolisia työtehtäviä on oikein mukavasti tarjolla. Voisiko parempaa toivoa juuri valmistuneena tradenomina.
Valmistumisen jälkeen olisi mielestäni tärkeää saada heti koulutusta vastaavaa työtä. Hae vaikka muualta kuin kotinurkilta, 60 hakemusta on kyllä ihan hyvä määrä ja kertoo aloitteellisuudesta mutta löytyisikö muualtakin päin suomea paikkoja tms?
Mielestäni ehdottoman tärkeää on alkaa luomaan uraputkea saman tien eikä mahdollisesti keksiä syitä miksi ei voisi esim. tehdä pitkää työmatkaa tai vaihtaa paikkakuntaa.
Oma tarina, tai tarinamme, on sellainen että 21-22 vuotiaina kun kauppis(merkonomi) olivat takana menin kesätöiden kautta määräaikaiseksi asiakaspalvelutöihin ja siitä eteenpäin. Nykyisin liksa on yli 40 000/vuodessa ja itsenäiset asiantuntijahommat.
Tradenomi-puolisoni taas alkoi tekemään valmistuttuaan 100km/suunta työmatkaa ja on sittemmin pari kertaa vaihtanut työnantajaa. Pääasia oli että sai heti koulutusta vastaavaa työtä ja kehitystä liikkeelle.
Nykyisin tekee kolmanneksen työstänsä kotoa ja vuosipalkka ylittää tänä vuonna 45 000. Aloitimme molemmat n. 1500 euron kuukausiliksoilla, olemme nykyisin 27v.
Itse hankin paljon duunikokemusta jo opiskeluaikoina; valmistuin vuosi sitten ja palkka on nyt yli 30 k€ vuodessa. Vuoden vaihteeseen mennessä on tiedossa ylennys, jolloin liksa nousee arviolta olemaan n. 40 k€/a.
Nuorena on vitsa väännettävä, eikä saa väheksyä mitään duunia. Jos et halua kaupan kassalle, niin harkitse vaikka jatko-opintoja. Se että panostin enemmän työkokemukseen kuin arvosanoihin maksoi itsensä takaisin. Työkokemustani on arvostettu kovasti, vähintään tradenomin koulutus on jo lähes "kaikilla" (viittaan siis "kilpailijoihini"), jolloin kokemus on nostanut minut esiin muiden nuorten vastavalmistuneiden joukosta.
Itsellä oli myös nahkeahko alku uralle valmistua tietojenkäsittelyn tradeksi it-kuplan juuri puhjettua. Kaikki ne tuttavat, osa keskinkertaisillakin taidoilla, jotka olivat jättäneet koulunsa kesken ja lähteneet ison rahan töihin, palailivat parin vuoden työkokemusta (ja melkoisia summia) rikkaampana koulun penkille kun taas itse olin ajatellut, että aina kannattaa opiskella loppuun ensin. Vähänpä tiesin.
Minulla ei ollut kokemusta, vaikka nelosen papereilla valmistuinkin, ja työtä ei tahtonut löytyä mistään. Kaksi kuukautta turhautuneena etsittyäni tein ratkaisun: Ryhdyin yrittäjäksi. Mitä minulla oli muka hävittävää?
Nyt muutamaa vuotta myöhemmin työllistän kolme opiskelijaa (freelancereina) ja pystyn maksamaan itselleni jo kohtuullista palkkaa. Kokemustakin on jo vaikka millaisista tilanteista alkaen verojen kanssa kämmäilystä ja loppuen vakituiseen konsultointisopimukseen suuren puualan yrityksen kanssa (niitä diilejä, joiden puolesta kannattaa vaikka hiukan tinkiä siitä tuntihinnasta).
En ole rikas, mutta jos kasvu jatkuu vielä vuoden kaksi, on edessä muuttuminen osakeyhtiöksi ja parin kolmen vakituisen työntekijän palkkaaminen. Ehkä tällä joskus rikastuukin; ainakin on työtä josta nauttii.
Työn perässä täytyy muuttaa. Se on fakta, et voi olla noin nirso.
Itse työllistyin heti valm. jälkeen. Muutin takaisin pieneen kotikuntaan, jossa kuulin olevan yksi avoin paikka markkinointi-ihmiselle. Onnenpotku! Muuten olisin varmana itsekin samassa jamassa.
Neuvona siis, selaa MOL:a ja muuta työn perässä!
Itse valmistuin tradenomiksi n. kolme vuotta sitten, tästä ajasta 2 vuotta olin työttömänä valmistumisen jälkeen. Olin toki hanttihommissa mm. mainosten jakajana ja työmarkkinatuella myyjänä. Opiskelujen aikaan olin pari kesää toimistotöissä.
Lähettelin varmasti satoja hakemuksia, mutta en päässyt edes kovin moneen haastatteluun. Kun 2 vuotta olin ollut pääasiassa työttömänä pääsin palkkatuella toimistohommiin. Se oli minulle onnenpotku. Vaikka palkka oli pelkkä tuen määrä, työpaikka oli viihtyisä ja kokemus arvokasta.
Tosin ko. kaupungista en edelleenkään löytänyt "oikeita" töitä, vaikka hain koko palkkatuella olon ajan (kyseessä ei edes mikään pikkukaupunki). Ensimmäiset hakemukset pk-seudulle tuottivat tulosta; tällä hetkellä olen vakinaisessa osapäivätyössä itsenäisessä ja haasteellisessa työssä toimistonhoitajana. Työajat saan päättää itse ja osapäivätyön palkka on kutakuinkin sama mitä ex-kotikaupungissani saisin kokopäivätyöstä...
Tuo palkkatuki oli minulle siis onnenpotku, paikka oli "marginaalialalla", joten sitä kautta sain nykyisen työn. Nykyinen työantaja ei edes katsonut muita papereita kuin tuon palkkatukipaikan väliaikaisen työtodistuksen, ja suurilta osin sen perusteella palkkasivat.
Sinulla on varmasti mahdollisuus työmarkkinatukiharjoitteluun vai millä nimellä se nykyään onkaan. Suurin osa niistä on kyllä kahvinkeitto yms. hanttihommia mutta joukossa on kyllä helmiäkin. Minulle aikoinaan työkkärissä sanottiin suoraan mitkä paikat oli niitä kahvinkeittohommia, joihin eivät edes suositelleen hakua, vaikka paperilla näyttivätkin hyvältä...Kannattaa myös hakea osapäivätöihin, niihin on yleensä vähemmän hakijoita.
Älä siis lannistu, itselläni oli paljon pidempi polku nykyiseen työhön =D
Kiitos kaikille vastanneille. Varsinkin niille, jotka ovat osanneet kirjoittaa lohdutuksen sanoja ja antaneet tukea sekä ymmärrystä ja neuvoja. Työttömyys on nimittäin vastavalmistuneelle melkoisen ahdistava kokemus eikä se tosiaankaan aina riipu työttömästä itsestään vaan pikemminkin työnantajien kranttuilusta ja työnhakijoiden paljoudesta.
Joukossa oli myös niitä, jotka selkeästi vain ilmoittivat, että muuta toiselle paikkakunnalle!! Minulla on kuitenkin pitkäaikainen miesystävä täällä Länsi-Suomessa missä asumme. Tuollainen sanonta on helppoa sinkuille. Miehelläni on työpaikka täällä. Helsingissä olisi varmasti töitä, mutta miesystäväni kielitaito on huono ja hänen alallaan sitä varmasti pääkaupunkiseudulla vaadittaisiin laajalti. Voisi siis hyvinkin käydä niin, että hänen työllistymisensä olisi vaikeaa. Toisinaan on vaikeaa ymmärtää ihmisten yksioikoisia ajatelmia. Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia, miltä näyttävät!
Iloinen uutinen on kuitenkin se, että sain töitä!! Työllistyin työvoimatoimiston CV-netin kautta. Olin laittanut sinne ilmoituksen itsestäni, selostuksen siitä millaista työtä haen, millainen ihminen olen jne. Eräs yritys oli sitten selaillut työhakemuksia ja päätyneet minuun. Kävin kerran näyttäytymässä yrityksessä ja minulta kyseltiin muutamia kysymyksiä (olennaisia sellaisia). Sain seuraavana päivänä tiedon, että pääsin töihin. Paikka ei ollut avoimessa haussa. Työtehtävät vastaavat alaani: ostoreskontraa, myyntireskontraa, tilauksien tekoa ym. Palkkakin on mielestäni kohdallaan ajatellen asuinpaikkakuntaani. Ja mikä parasta, saan asua juuri siellä paikkakunnalla, missä haluankin. Työmatkoihin minulla menee päivässä noin kaksi tuntia. Mutta uhrauksia on tehtävä, saadakseen jotain tilalle!
Elämä siis hymyilee! Koskaan ei kannata antaa periksi vaikka se voi monesti olla mielessä!
Tsemppiä kaikille!