Hei! Olen täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva tyttö ja painiskelen seuraavanlaisen ongelman kanssa...
Olen ollut jo useampia vuosia vahvasti ihastunut samaan ihmiseen..Tiedän, että hänkin ainakin joskus on ollut minuun..Sitten sainkin tietää, että hän oli samaan aikaan varattu! Mutta ei se suhde kai vakava ollut ja lopahti pian.. Tämäkään "pettäminen" ei sitten lopulta saanut mielenkiintoani tyyppiä kohtaan lopahtamaan. Rohkeuteni se kyllä murensi kokonaan. Jos olisin mennyt paljastamaan tunteitani ja olisin saanut vastauksen:"tuota, mä seurustelen.." , niin voi...Toisaalta, miksi se nyt sitten olisi niin kamalaa ollut?
Kohta alkaa olla käsillä viimeiset hetket toimia, mutta toisaalta minusta tuntuu, että en ole valmis seurusteluun. Olen epävarma itsestäni ja niin ujo..Toisaalta, jos en toimi nyt, niin pelkään, että jään loppuelämäkseni haikailemaan tämän tyypin perään, enkä voi luoda muita suhteita..Niin on käynyt kyllä jo nyt, jos joku poika on osoittanut kiinnostusta.
Kannattaako siis ottaa askel eteenpäin ja näin, vaikka tuntuu samalla, että en pysty siihen ja että en ole valmis? Voiko tämä "en ole valmis" -tunne johtua vain ujoudesta ja olla tekosyy sille, miksi en voisi edetä? Onko kellään samoja kokemuksia?
Hupsista, tästä tuli meilkein romaani, kiitos sille, joka jaksaa silmiään vaivata!:D
Olen ollut jo useampia vuosia vahvasti ihastunut samaan ihmiseen..Tiedän, että hänkin ainakin joskus on ollut minuun..Sitten sainkin tietää, että hän oli samaan aikaan varattu! Mutta ei se suhde kai vakava ollut ja lopahti pian.. Tämäkään "pettäminen" ei sitten lopulta saanut mielenkiintoani tyyppiä kohtaan lopahtamaan. Rohkeuteni se kyllä murensi kokonaan. Jos olisin mennyt paljastamaan tunteitani ja olisin saanut vastauksen:"tuota, mä seurustelen.." , niin voi...Toisaalta, miksi se nyt sitten olisi niin kamalaa ollut?
Kohta alkaa olla käsillä viimeiset hetket toimia, mutta toisaalta minusta tuntuu, että en ole valmis seurusteluun. Olen epävarma itsestäni ja niin ujo..Toisaalta, jos en toimi nyt, niin pelkään, että jään loppuelämäkseni haikailemaan tämän tyypin perään, enkä voi luoda muita suhteita..Niin on käynyt kyllä jo nyt, jos joku poika on osoittanut kiinnostusta.
Kannattaako siis ottaa askel eteenpäin ja näin, vaikka tuntuu samalla, että en pysty siihen ja että en ole valmis? Voiko tämä "en ole valmis" -tunne johtua vain ujoudesta ja olla tekosyy sille, miksi en voisi edetä? Onko kellään samoja kokemuksia?
Hupsista, tästä tuli meilkein romaani, kiitos sille, joka jaksaa silmiään vaivata!:D
Vastaukset 6
Vanhimmat
Asialla on 2 puolta. Toisaalta ymmärrän tilanteesi, kun omalla kohdallani nainen löysi uuden miehen, mutta toisaalta taas kuvotat minua, juuri tuollaisten ihmisten takia oma suhteeni aikoo kariutua pahan kerran. En ymmärrä sellaisia ihmisiä jotka menevät iskemään varattuja, itse en siihen pystyisi.
Naisen kannalta katsottuna, jos tämä on se sinun "sielunkumppanisi", niin voisin sanoa että ehdottomasti, mene ja kysy miten asiat ovat.
Miehen kannalta [omakohtainen kokemus], jos olisin se mies jota yrität iskeä tässä, itse sanoisin varmaan tuon mitä tuossa ehdotit "valitan, mutta seurustelen jo", toiset taas ovat valmiita aloittamaan vaikka 5 suhdetta rinnakkain. Valintasi ei ole helppo, mutta jos he eivät ole onnellisia niin kaipa sinun sitten on tehtävä se muutos siihen.
Onnea ja menestystä kuitenkin, sekä hyvää kesän jatkoa
Öh, eihän tämä keskustelun aloittaja saanut heitä eroamaan (eli ei hän mennyt iskemään varattua miestä, hän itse 'säikähti', kun sai kuulla tämän olevan varattu!)? Eihän hän ehtinyt edes kertoa tunteistaan tälle miespuoleiselle henkilölle? Ja nyt tämä on vapaa tämä mies...
Eli voisit lukea paremmin tuon tekstin, Jarmo, ellen sitten itse ymmärtänyt väärin.
Tosiaan, vaikka olen nainen sukupuoleltani (teini), en etsi ketään "sielunkumppania". Täyttä hömppää, mutta ymmärrettävästi ajattelet niin, koska naisesi oli yksi k**ipää ihmisistä, joka tuo vain huonoja puolia esiin (mikä ei edes koske kaikkia naisia!). En edes ymmärrä, miksi pitää puhua edes miesten ja naisten logiikasta (vaikka eroamme jonkin verran toisistamme, ei se tarkoita sitä, että kaikki naiset ajattelevat juuri samoin).
Hyvää kesän jatkoa myös.
Kiitos vastauksista..
Ja muutama korjaus, en siis todellakaan yritä iskeä ketään varattua, minusta se on myös aivan tyhmää..
Mutta siis juttu meni niin, että poika antoi vahvasti ymmärtää olevansa myös kiinnostunut, mutta samaan aikaan kai sitten seurusteLI. Ei siis seurustele enää, mutta tuo teki pahan kolauksen minuun, sillä nyt pelkään, että hän taas seurustelisi, jos menisin sanomaan jotain ja sitten vaikuttaisin juuri tuollaiselta varattujen iskijältä..
Hyvät kesän jatkot teille myös!:)
No kannattaisi varmasti jutella asiasta kyseisen miehen kanssa. MUTTA mieti asiaa niin että kun/jos te joskus seurustelette niin mitä jos hän tekee samanlailla sinulle kuin tälle entiselle naisystävälle, eli "tapailee" jne jotain toista naista. Nimittäin se voi sitten sattua paljon enemmän kuin mitä oletkaan vielä hänen kanssaan joutunut kokemaan.
Toivottavasti tajusit mitä tarkotin. :)
ja jos asiat eivät menekään kuten toivoit, olet silti yrittänyt etkä koskaan joudu myöhemmin miettimään miten asiat voisivat olla jos olisit sittenkin uskaltanut. Itse olet oman onnesi herra, monet ihmiset pelkäävät ja ovat yksin ja onnettomia. Tai väärän ihmisen kanssa ja tyytymättömiä. Joskus itsestään tulee tehdä narri tai laittaa itsensä tilanteisiin joista voi tulla noloja. Jos jokin asia tai ihminen todella merkitsee sinulle paljon, et ajattele mitään muuta vaan toimit.
Ehkä minun täytyy nyt ryhdistäytyä..Puhuitte täyttä asiaa! Kiitos teille kaikille!! :)