Sydämen usko (Seppo Lohen alustus)

Se on se kun tuossa kirjoitetaan

Kristilisyytemme ei ole tapakristillisyyttä?

EIKÖ? Ja siiten hän jatkaa meillä on toki palojon tapoja ja jatkaa ajatuksiaan niin että kaikilla näillä tavoilla on vain yksi tarkoitus varjella Kristusta sydämmessä.

Tapakristillisyydellä me emme voi kuitenkaan varjella uskoamme. Hyvin helposti se johtaa siihen ettemme huomaakaan kuinka tavat ovat vallaneet sen asuinsijan jonka Kristus meidän sydämissämme oli ottanut.

Tässä on yhtäläinen vaaran paikka. Hyvin helposti me ihmisinä ajattelemme että uskovainen ei tee sitä ja uskovainen ei tee tätä. Kuitenkin huomaamattamme pian ehdollistamme armon ja uskon tekoihin.

Näin olen ajattelen että joka päivä teemme ensinnäkin syntiä. Toisekseen joka päivä meidän tulee ahkeroida siinä että me pysymme siinä uskossa johon meidät JUMALA on auttanut. Usko on yksin Jumalan teko.

Minkä uskon Jumalaan, kaikivaltiaaseen. Sitten minä uskon Jeesukseen joka kärsi ja kuoli puolestani. Ja Pyhän Henkeen. Ja näitä kolme emme voi mitenkään sitoa yhteisöön emme sen mielipiteisiin tai asenteisiin. Koska se on mahdotonta.

Yhtä lailla yhteisöllisyys voi nousta meille rakkaimmaksi asiaksi tässä elämässä. Rakkaamaksi kuin Jumala. Yhteisö vaatii meiltä tekoja yhteisössä pysymisen merkiksi. Se edellyttää meiltä kuuliaisuutta yhteisön mielipiteille ja asenteille. Ja se ehdollistaa hyväksyntämme tekoihin ja näyttöihin.

On pelottavaa ajatella vaikka Lohi kirjoitaa ainakin ensilukemalta täysin oiken teot ja sanat eivät kohtaa vl herätysliikeessä, jossa tapakristillisyys ja yhteisöllisyys ja yhteisössä pysyminen on nostettu Kristuksen rinnalle.

Pitää olla kuuliainen seurakuntaäidille - kuinka monta kertaa olen tämän kuullut - ei meidän tulee olla kuuliainen Jumalalle.

Nostamalla puhujan puheet oikeaksi ja totuudelliseksi Jumalan sanaksi unohdamme täysin kuulijan vastuun. Kuulian tulee koetella kaikki kuulemansa Jumalan sanalla.

Tapakristillisyden vaaliminen uskontunnustuksen merkkinä on väärin. Se on niin väärin kun voi olla. vaikka me teoillamme tunnustamme kuuluvamme vl herätysliikeeseen ilman uskoa emme ole mitään. Meidän uskomme tunnsutus joka perustu tapakristillisyyden noudattamiseen ei tule kelpaamaan Jumalalle.

Kuten Lohi sanoo me seisomme omantuntomme kanssa Jumalan edessä yksin. Mutta me seisomme Jumalan edessä silloinkin kun seisomme suuressa joukossa. Ja tuossa joukossa meidän ei tule vilkuilla olan yli mitä muut tekevät vaan seurata erehtymättä Hyvän Paimenen ääntää ja noudataa niitä neuvja ja käskyjä elämässämme mitä Jumala meille osoitaa.

Ja tätä saamme rukoilla ja rukolemme kun rukoilemme niin kuin Jeesus meitä opetti.