Hei,
näitä rahanjakoja uusperheissä täällä on käsitelty, mutta vielä kerran, eli mitä on tullut tehtyä?
Hankimme nykymiehen kanssa keväällä talon, kakkoskodin maalta. Ostimme niin, että omistussuhteet; mulla yks kolmasosa(lainaa, lainaa...)ja hänellä kaksikolmasosaa(ei tarvinnut rahotusta mistään, kun oli omaisuutta valmiiksi).
MITÄ tapahtuisi, jos minä vaikka valitettavasti kuolisin, jäisikö mun osa lapsilleni?Ja mitä tapahtuisi lopulle maksamattomalle lainanosuudelle?
Entä, jos mies kuolee ennen minua, jääkö minulle ees hallintaoikeutta taloon?Koska omistan vain yhden kolmasosan?Voisiko hänen lapsensa vaatia talon myyntiä(tai tod.näk. eksä haluaisi näin).
Onko kukaan muu ollut yhtä hölmö hankinnoissaan, kuin minä?Ettei selvittänyt näitä asioita ennakkoon?
Täällä myös valiteltiin rahojen käytöstä ja jaosta aiemmin, niin-niin. Samaan liittyy seuraava kysymykseni, jos omistussuhde taloon on niinkuin kerroin, mikä on sitten kohtuullinen osanotto kulujen ja remontin osalta mielestänne?Mies on sitä mieltä, että puoliksi maksetaan kaikki, ylläpito ja remppamenot. Sanoin kyllä, et mun mielestä mulle kuuluisi vain se kolmannes, koska;
mulla paljon pienemmät tulot, omistan suhteessa vähemmän talosta ja jos se joksus myydään, saan siitä tosiaan vain oman osuuteni. Kommentteja ja neuvoja kaivataan!
Arveluttaa kyllä nyt koko homma, meillä muutenkin menee perheessä jako niin, että ostan aina sillä viikolla, kun lapseni ovat mulla(joka toinen)lähes poikkeuksetta kaikki ruuat, jotka maistuvat hyvin miehellekin ja lapselleen, ja sitten väliviikoilla ostamme pöperöä lähes puoliksi...kun olemme kaksin.
Ei ole mitään sitä vastaan, että hoidan kaikki lasteni menot, omiani ovat, mutta toisinaan toivoo, että edes sillon kun tiukkaa, paksumpi lompsa avittaisi muutenkin kuin tarjoamalla lainaksi rahaa.Ei puhettakaan siitä siis, että jos on hankintaa lapsille(vaatteet, leffa tai ravintolassa koko porukalla syöminen)että nykyinen siippa osallistuisi menoihin.
Vuokra menee kaupunkikodista puoliksi, minä maksan netin, saunan, vakuutukset. Mies aamulehden ja vesimaksun.
Jos suunnitelemme ulkomaan matkaa kaksin(todella harvoin)puoliksi menee kulut ok, mut jos minulla ei ole rahaa, niin eipä mennä. Tai mies lähtee ehkä lapsensa kanssa.
Pitääkö tässä alkaa kirjanpitäjäksi, että pystyisi näkemään, miten kulut oikeasti jakautuvat, mies kun väittää että ylläpitää suurimmalta osalta minua ja menoja?
Juu, itse valitsin tilanteeni eikä siinä mitään, mutta välillä tuntuu, että kun rahat on aina loppu, niin onkohan se todellinen maksumies tässä minun osoitteessani.
näitä rahanjakoja uusperheissä täällä on käsitelty, mutta vielä kerran, eli mitä on tullut tehtyä?
Hankimme nykymiehen kanssa keväällä talon, kakkoskodin maalta. Ostimme niin, että omistussuhteet; mulla yks kolmasosa(lainaa, lainaa...)ja hänellä kaksikolmasosaa(ei tarvinnut rahotusta mistään, kun oli omaisuutta valmiiksi).
MITÄ tapahtuisi, jos minä vaikka valitettavasti kuolisin, jäisikö mun osa lapsilleni?Ja mitä tapahtuisi lopulle maksamattomalle lainanosuudelle?
Entä, jos mies kuolee ennen minua, jääkö minulle ees hallintaoikeutta taloon?Koska omistan vain yhden kolmasosan?Voisiko hänen lapsensa vaatia talon myyntiä(tai tod.näk. eksä haluaisi näin).
Onko kukaan muu ollut yhtä hölmö hankinnoissaan, kuin minä?Ettei selvittänyt näitä asioita ennakkoon?
Täällä myös valiteltiin rahojen käytöstä ja jaosta aiemmin, niin-niin. Samaan liittyy seuraava kysymykseni, jos omistussuhde taloon on niinkuin kerroin, mikä on sitten kohtuullinen osanotto kulujen ja remontin osalta mielestänne?Mies on sitä mieltä, että puoliksi maksetaan kaikki, ylläpito ja remppamenot. Sanoin kyllä, et mun mielestä mulle kuuluisi vain se kolmannes, koska;
mulla paljon pienemmät tulot, omistan suhteessa vähemmän talosta ja jos se joksus myydään, saan siitä tosiaan vain oman osuuteni. Kommentteja ja neuvoja kaivataan!
Arveluttaa kyllä nyt koko homma, meillä muutenkin menee perheessä jako niin, että ostan aina sillä viikolla, kun lapseni ovat mulla(joka toinen)lähes poikkeuksetta kaikki ruuat, jotka maistuvat hyvin miehellekin ja lapselleen, ja sitten väliviikoilla ostamme pöperöä lähes puoliksi...kun olemme kaksin.
Ei ole mitään sitä vastaan, että hoidan kaikki lasteni menot, omiani ovat, mutta toisinaan toivoo, että edes sillon kun tiukkaa, paksumpi lompsa avittaisi muutenkin kuin tarjoamalla lainaksi rahaa.Ei puhettakaan siitä siis, että jos on hankintaa lapsille(vaatteet, leffa tai ravintolassa koko porukalla syöminen)että nykyinen siippa osallistuisi menoihin.
Vuokra menee kaupunkikodista puoliksi, minä maksan netin, saunan, vakuutukset. Mies aamulehden ja vesimaksun.
Jos suunnitelemme ulkomaan matkaa kaksin(todella harvoin)puoliksi menee kulut ok, mut jos minulla ei ole rahaa, niin eipä mennä. Tai mies lähtee ehkä lapsensa kanssa.
Pitääkö tässä alkaa kirjanpitäjäksi, että pystyisi näkemään, miten kulut oikeasti jakautuvat, mies kun väittää että ylläpitää suurimmalta osalta minua ja menoja?
Juu, itse valitsin tilanteeni eikä siinä mitään, mutta välillä tuntuu, että kun rahat on aina loppu, niin onkohan se todellinen maksumies tässä minun osoitteessani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Perusperiaatehan on, että lapset perivät vanhempansa. Siispä sinun lapsesi perivät sinun osuutesi talosta, ja miehen kuollessa hänen lapsensa perivät hänen osuutensa.
Ilmeisesti ette ole naimisissa? Jos olisitte ja toinen kuolisi, leskelle jäisi automaattisesti asumisoikeus yhteiseen kotiin, vaikkei olisi omistanut siitä pennin hyrrää. Mutta jos ette ole, niin ilmeisesti olisi edessä tilanne, että "avoleski" omistaa oman osuutensa talosta ja toisen osuuden omistaa vainajan perilliset. Mutta siinä tilanteessa tuskin minkäänlainen yhteisomistus jatkossa tulisi kysymykseen eli pitäisi pohtia, kuka ostaa kenet ulos talosta.
Mitä sitten tulee nykyiseen rahankäyttöönne, niin itse pidin aikanaan, kun rahat oli opiskeluaikana molemmilla tiukassa, ihan miehen tieten ja avustuksellakin kirjaa taloutemme tuloista ja menoista. Siinä oppi itse kukin kummasti näkemään, kuinka paljon rahaa menee ja mihin. Jäi vähemmälle tarve syytellä, että "minä tässä elätän sinua". Sittemmin sitä ei ole enää tarvittu, kun elämä on vakiintunut muutenkin. Saattaisi toimia teilläkin. Ei ole huono idea meinaan siinäkään mielessä, että sitä huomaa nopeasti, jos on tapana tuhlata johonkin, mikä kummasti myöhemmin unohtuu - jos on rahat tiukalla, niin löytyy niitä säästökohteita.
leivänkannikkakin.
Ystäväni aikoinaan jäi puille paljaille,ukko osteli tavaraa hulluna,ystävä maksoi,ja kun ero tuli,kas kummaa,kaikki tavarat oli ukon nimissä, vaikka eukko oli ne maksanut!
Ettekö voisi pitää omaisuutenne erillään niin olisi paljon helpompaa?
Niin makaa kun petaakin että hoida itse sotkusi jos sellaisiin alat! Aivan järkyttäviähän ne uusperheet ovat jossa joka saatanan centit lasketaan oikein kirjanpitäjän mukaan? Jätä sitten tuollainen mies sillä hän on saattanut olla edellisessä suhteessakin yhtä paska. Kumma kun naisille kelpaa kaikki paskat mitä irti vaan saa. Minä en lähtisi noin perseaukisen hampin kanssa samaan huusholliin eläänkään joka saatana laskee kaikki neuroottisesti vaikka varallisuutta on enemmän. Olet tosi hölmö isolla hoolla.
Nämä puolitushommat ovat aivan sairaista touhua kun aikuiset eivät muutenkaan keksi kuluja hoitaa. Asumiskustannukset jos halutaan väkisin puolittaa niin pitäisi prosentin mukaan laskee mitä kukin tienaa jotta vähemmän tienaavallekkin jäisi enemmän ja enemmän tienaava maksaa enemmän asumiskuluista. Tiedän pareja joilla naisella menee kaikki asumiskuluihin ja mies ostelee kaikkee itselleen, siis mies hyväksikäyttää naista, pitää tavallaan alivuokralaisena.