Tälläkin palstalla keskusteluissa esiintyy mitä erilaisimpia lajeja, joista ei aina tahdo edes erottaa mitä ne tarkoittavat. On HMD:tä, karatea, judoa, ju-jutsua, kickboxingia, thaiboxingia, jne.
Tapahtuuko sitten lajikirjon ja laajuuden vuoksi niin, että potentiaaliset kilpaurheilijat kenties menevät osassa lajeista hukkaan, eli kun hajonta eri lajien välillä kasvaa ja ryhmät pienenevät, niin urheilijoille ei olekaan omissa harjoituksissa tarpeeksi laajaa pohjaa muita samantasoisia treenaajia, koska hyvät urheilijat jakaantuvat usean lajin kesken?
Tällä en suinkaan syytä yhtään lajia, mutta mielestäni asiasta voisi keskustella ja kiinnittää lajien suureen määrään huomiota. Mitään lajiahan ei voi ajatella varsinaisesti "huonoksi lajiksi", vaan mielestäni lajit ovat samalla viivalla aloittelijan kannalta melko pitkälti.
Omista mieltymyksistä riippuen sitten valitaan jokin laji, mutta jos lajimäärä on suuri samalla paikkakunnalla, jakautuuko hyvät urheilijat liikaa? Mitä mieltä olette?
Tapahtuuko sitten lajikirjon ja laajuuden vuoksi niin, että potentiaaliset kilpaurheilijat kenties menevät osassa lajeista hukkaan, eli kun hajonta eri lajien välillä kasvaa ja ryhmät pienenevät, niin urheilijoille ei olekaan omissa harjoituksissa tarpeeksi laajaa pohjaa muita samantasoisia treenaajia, koska hyvät urheilijat jakaantuvat usean lajin kesken?
Tällä en suinkaan syytä yhtään lajia, mutta mielestäni asiasta voisi keskustella ja kiinnittää lajien suureen määrään huomiota. Mitään lajiahan ei voi ajatella varsinaisesti "huonoksi lajiksi", vaan mielestäni lajit ovat samalla viivalla aloittelijan kannalta melko pitkälti.
Omista mieltymyksistä riippuen sitten valitaan jokin laji, mutta jos lajimäärä on suuri samalla paikkakunnalla, jakautuuko hyvät urheilijat liikaa? Mitä mieltä olette?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Omista mieltymyksistä riippuen sitten valitaan jokin laji, mutta jos lajimäärä on suuri samalla paikkakunnalla, jakautuuko hyvät urheilijat liikaa? Mitä mieltä olette? "
Pikemminkin toisinpäin, joku jääkiekko tai vastaava "imee" ne suurimmat lahjakkuudet, syntyy lahjakkuuskeskittymiä joihinkin lajeihin, vaikkapa kestävyysjuoksuun.
Tämä ihan yleisellä tasolla urheilusta, jota kamppailulajitkin edustavat, puhuttaessa mielipiteenäni tahdon sanoa.
Vissiin kamppailulajienkin piirissä on oma "jääkiekkonsa".
Ja lopuksi itse itseäni toistaen ettei unohdu: kamppailulajit on ihan eri asia kuin taistelulajit.
Onneksi on valinnan varaa valita eri lajien väliltä. Mielestäni se suurin köyhdyttäjä missä tahansa lajissa on huono opetus. *Eli, jokainen laji on itsesään hyvä laji, mutta osaamaton opettaja vie harrastajien motivaatiota, ja syö lajin mainetta.*
Yleensä lajien harrastajat muuttuvat lojaaleiksi omalle lajilleen. Toki voidaan aina kokeilla uutta, kehittääkseen itseään urheilijana/taistelijana, mutta silti on se päälaji. On toki myös niitä, jotka ravaavat lajista toiseen etsiessään itselleen sitä oikeaa lajia. Ja tässä tapauksessa on hyvä, että on paljon eri lajeja ja erilaista opetusta.
(Erilaisia harrastajia on niin monta kuin on ihmisiä)
*on varmaan sekavaa tekstiä..*
Lajien moninaisuus laskee taatusti harrastajien, aivan erityisesti varsinaisten urheilijoiden tasoa. Toisaalta, onhan valinnanvaralla myös kiistattomat etunsa.
Kukaan ei kuitenkaan pysty keskittymään täydellisesti kuin yhteen asiaan kerrallaan. onko sitten hyötyä rääpiä vähän sinnepäin joka osa-aluetta..
Ehkä ajatukseni ei tullut ihan selväksi....
Eli tarkoitin tällä erityisesti näitä kamppailu-/taistelulajeja. Siis omassa seurassa ei kenties harjoittelekaan tätä kovinta kärkeä niin paljon kuin mahdollista, sillä lajeja on enemmän.
Eli et saa siis niin montaa vaihtelevaa "kykyä" treenaamaan samoihin harjoituksiin ja näin ollen lajissa kuin lajissa tavallaan "köyhdytään", koska treenaajia on vähemmän.
Onhan totta, että jos harjoittelet useamman parin kanssa vaikkapa ottelua, niin opit enemmän kuin treenaamalla vaikkapa vain yhden ja kahden saman tasoisen kanssa. (Leirithän ovat osaltaan hienoja kokemuksia, koska siellä pääset harjoittelemaan monen samantasoisen ja kovemman kanssa koko ajan).
Ja toinen hyvä pointti oli tuo (olikos so Yongi, joka sen sanoi), että jääkiekko ja muut vastaavat imevät valtavan kasan hyvää urheilija-ainesta. Siinäkin on haittapuolensa; keskinkertainen kiekkoilija saattaisi olla erinomainen taistelulajeissa (ei siis niin, että kiekkoilijat ovat aina hyviä, vaan että yksilön kannalta ajateltuna ruumiinrakenne yms. sopisivatkin paremmin vaikkapa karateen).
Jääkiekko ja muut lajit imevät urheilijoita siitäkin syystä, että niillä on Suomen kaltaisessa maassa enemmän ns. kulttuuripohjaa. Niitä on siis helpompi "levittää" kuin esimerkiksi itämaisia lajeja.
Mun on aikas turha puuttua tähän keskusteluun, koska asun paikkakunnalla, jossa ei ole kuin 4 ip/kp lajia. Tkd, judo, nyrkkeily ja hmd.
Seurassamme käy ihan kiitettävästi porukkaa.
Siitä, että mikä laji vie mitäkin lahjakkuuksia on oikeastaan turha höpistä. Jokainen päättää itse mikä laji kiinnostaa.
Kun harrastaa jotain täyspainoisesti ei jää aikaa muihin mielenkiintoisiin lajeihin. Se on ikävää, mutta välttämätöntä menestymisen kannalta päälajissa. Kukaan kun ei voi harrastaa täyspainotteisesti kuin yhtä lajia kerrallaan. (Tarkoitan ympärivuotista lajia)
Kylhä sitä aina katsoo muiden lajien huippuja et ku noi tulis omaan lajiin ni ois monelta oksat pois jne..