asioita... Viimeisen 4 vuoden aikana olen alkanut pelkaamaan asioita joita en edes ennen ajatellut. 4 vuotta sitten elamaani tuli monta suurta muutosta samaan aikaan ja ne sitten vaikuttivat minuun niin voimakkaasti etta olen valilla aivan hermoraunio. Pelkaan sosiaalisia tilanteita (tosin en aina, mutta jos aikanpaalla on tiettyja ihmisi jotka pelottaa), pelkaan kihlattuni jattavan minut (pettavan, loytavan paremman), pelkaan esitelmia (niin paljon etta haluan lopettaa yliopiston vaikka vain vuosi jaljella), pelkaan syomista ihmisten edessa, pelkaan etta ihmiset huomaavat kuinka heikko olen. Siis pelkoja loytyy vaikka muille jakaa. Nuorempana olin niin suulas ja iloinn, en pelannyt monia asoita ja olin vahva. Olen kaynyt terapeutilla, se auttoi hiukan, mutta en ole viela selattanyt tata ongelmaa. On ihanaa tajuta etta meita loytyy maailmasta muitakin, mutta olo on kylla valilla niin yksinainen. Miksi pelot ja jannitys yleensakkin ilmenee ja miksi ne saattavat ilmeta yht'akkia. On jarkyttavaa olla 25 vuotias nainen joka punastelee tyhmia asioita, jonka kadet tarisee ja joka ei voi keskustella normaalisti (katso silmiin etc). Mika minua vaivaa? Miksen voi olla vahva kuten ennen? Olen taysin unohtanut sen tunteen...
Pelkaan
monia
1439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
naurettava ja haavoittuva olet.
ANNA itsellesi joka kerta anteeksi kun tunnet häpäiseväsi itsesi ujoilemalla ja panikoimalla.
MUISTUTA itsellesi miten hyvä tyyppi olet, VAIKKA lyyhistyisit pelosta ylittäessäsi lattiaa ihmisten katsellessa.
Paniikin iskiessä ajattele vaikka miten pelkäämäsi ihminen istuu ripulipaskalla. Lasketa hänet todelliselle tasolleen, joka on AIVAN SAMA KUIN SINUN TASOSI.
Jokainen heikkoja ja haavoittuvia Jumalanluomia, ei kukaan ole sen kaksisempi, olkoon ulkokuori kuinka uljas, "tehokas ja tasokas" tahansa.
Usko pois, tepsii!