Se jo tiedetään, että omaan asuntoon muuttaminen tuo lisää vastuuta, työtä ja säästeliäisyyttä, mutta mitkä ovat ne parhaimmat puolet? :)
Ihaninta omilleen muutossa?
......................
279822
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Voin kulkea omassa kämpässäni alasti aina kun haluan. Ei tarvitse jännittää tuleeko joku juuri ovesta.
Saan käydä WC:ssä tarpeillani vaikka ovi auki (en pidä suljetuista tiloista).
Voin pestä hampaat mihin aikaan yöstä tahansa häiritsemättä muita nukkujia. Voin myös muutenkin elää elämääni sellaisella aikataululla mikä itselleni sopii.
Ei tarvitse aamulla herätä siihen, että joku alkaa imuroida korvan vieressä tai käy kolistelemassa keittiössä astioita.
Silloin kun itkettää, voi itkeä vapaasti ilman, että tarvitsee käydä suuri keskustelu itkun aiheesta. En muutenkaan tykkää näyttää tunteitani (ainakaan itkuisia) edes oman perheen jäsenille.
Voi mennä ja tulla ihan miten itse haluaa ilman, että täytyy perustella menojaan.
Ei tarvitse miettiä minkälaisesta ruoasta muut perheenjäsenet tykkäävät. Jos haluan laittaa paprikaa ruokaan, niin voin laittaa paprikaa ruokaan ilman, että kukaan kieltäytyy kokkaustani syömästä.
Voin päästellä luonnollisia ääniä (esim. pieruja, seksin ääniä) ihan ilman, että tarvitsee nolostella ketään.
Kukaan ei tule minulle sanomaan, että nyt katsotaankin formulaa eikä sitä leffaa mitä olen odottanut viikon telkkarista (paitsi poikaystävä joskus).
Ei ole pakko siivota, joka viikko, jos ei jaksa. Omassa paskassa voi elää pidempäänkin, jos vaan itseä ei haittaa/ei ole allerginen pölylle.
Voin kuunnella musiikkia hieman normaalia kovemmalla ilman, että kukaan tulee pyytämään pistämään hiljemmalle (naapureita ei lasketa ;).
....
Näitä varmaan riittäisi enemmänkin, mutta juuri nyt loppuvat ajatukset kesken. Olen asunut itsekseni 5 vuotta.
Voi että, ihan kuin omasta suustani! Jokainen lause. Tai no ero on kyllä siinä, että olen vasta muuttamassa omaan kotiin...ja olen unelmoinut tuollaisesta elämästä. Kiitos tuosta viestistä, kasvattivat elämä- ja muuttointoa entisestään!!
mutta muista se musiikki! Se ei saa kuulua naapuriin edes päivällä. Jokaisella on omassa kodissaan kotirauhaan oikeus ja joku toinen voi seinäsi takana pitää hiljaisuudesta!!
Kuunnella vaikkapa puun lehtien havinaa... ei sinun mölyisiä stereoitasi!!!!
Kaikille nuorille ohjeeksi: kerrostalossa otetaan muut asukkaat huomioon ja klo 23. tulee hiljaisuus. Silloin NORMAALIT ihmiset nukkuvat.
Muista säätää stereosi nappulat pienelle ja kerro tämä myös kaverillesi.
Jos asuisimme samassa talossa ja kuuluisi se järkyttävä räminä-musiikki, olisin hommannut sinulle jo häädön. Muista, hiljaa.
Omaan asuntoon muuttaminen ei tarkoita rajattomuutta!
On mahdotonta tehdä yhtään mitään tässä talossa niin ettei naapurit kuule. Jopa kävely tuottaa sen verran meteliä, että kuuluu. Samoin vessassa käyminen. Heikko äänieristys, terveisiä 70-luvulta.
Meillä hiljaisuus tulee kyllä klo 22 ja sitä noudatan. Aika perseestä kyllä väittää, että klo 23 normaalit ihmiset nukkuisivat. Vai olenko sitten epänormaali, kun olen vielä silloin töissä?
En kuuntele mölyistä musiikkia enkä räminää. Häätöä varten sinulla ei olisi tarpeeksi perusteita. Taidat olla niitä kyttääjiä, jotka ovat soittamassa poliisia heti jos naapurista kuuluu edes pienikin rapsahdus? Melkein pistää vituttaaan tuo viestisi, kun et minustakaan tiedä yhtään mitään. Vedit kyllä nätit johtopäätökset siitä, että kuuntelen räminämusiikkia, jota huudatan aina kovallaan.
"Hieman normaalia kovemmalla" ei tarkoita huutamista, se tarkoittaa vähän puheääntä kovempaa. Se ei kuuluisi missään normaalissa talossa edes naapuriin asti, tässä talossa saattaa kuulua. Ainakin itselleni kuuluu joskus naapurista pientä bassoääntä. Päiväsaikaan jokainen tehköön niin kuin parhaaksi näkee, se hiljaisuuden jälkeinen elämä on sitten asia erikseen.
Ei ihmistä ole luotu hissuttelemaan, ettei vaan naapurit kuule mitään ääntä ikinä.
Lisään vielä, jos se jollekin jäi epäselväksi, että koskaan, ja korostan sanaa KOSKAAN, eivät naapurit ole tulleet minulle valittamaan. Tämä johtuu siitä, että en metelöi ja luultavasti osittain siitä, että tämä on opiskelijatalo, jossa äänien kuuluminen normaalia enemmän on ehkä jopa odotettavaa, eivätkä ihmiset ole niin herkkiä valittamaan mistään. Vaikka edelleenkään en ole kenellekään antanut syytä valittaa.
Joidenkin kannattaa opetella ymmärtämään huumoria ja "heittoja". Kaikkea ei tarvitse ottaa niin saa*anan vakavasti.
jos tuotin sinulle mielipahaa. Oma murkkuni soitti kotona niin että räminä kuului. Kun hän muutti omilleen, naapurit olivat tehneet siitä heti lopun. Hyvä niin!
Asun itse talossa, jossa on näin kesäisin yöpirskeitä ja arvaa v...ko, kun pitäisi lähteä 7. töihin ja yöllä ei ole nukuttu lainkaan.
Sitä lähinnä tarkoitin viestilläni. Se oli ehkä liian provosoiva, mutta kohdistin sen sillä perusteella, kun kirjoitit että kotoa lähdettyä saa soittaa musiikkia kovalla.
Meillä oli toisin päin.
Vaikutat fiksulta nuorelta ja toivotan onnea elämääsi ja asumiseesi!
Netissä ei voi päätellä, kuka tarkoittaa mitäkin, joten minä olin väärässä. Hyvää kesän jatkoa ja iloa elämääsi! t: äkänen mutsi
Vielä voisi lisätä listaan sen, että seuraelämäni tulee paranemaan. Saan vihdoin kutsua ystäviä (ja tulevan poikaystävän) kylään ilman häiriötä puolin tai toisin. Sekä saan lähteä koska vain ulos ilman mitään selityksiä ja kysymyksiä.
Aivan totta tuokin. Mietin tuossa miten muotoilisin asian niin, ettei se kuulosta siltä, etteikö kotona asuessa olisi saanut kutsua ihmisiä kylään :D
Nyt ei kukaan tule ihmettelemään, jos poikaystävä päättää tulla baari-illan jälkeen keskellä yötä ympäripäissään soittamaan ovikelloa. Minä toivotan tervetulleeksi ja vain minun täytyy ihmetellä ja sietää sitä seuraavan aamun vanhan viinan lemua.
Seuraelämä kyllä parani, kun muutin kotoa pois.
Kavereiden kanssakin voi nyt jutella mistä vaan ilman pelkoa siitä, että pikkusisarukset vakoilevat ovenraossa tai että vanhemmat kuuntelevat viereisessä huoneessa kaverin tilitystä rikki menneestä suhteesta.
Ja oikeastaan vielä yksi asia. Kun asuu yksin ja elää omaa elämää, on aina välillä todella mukavaa palata kotiin oman perheen luokse :)
Aivan! Kotona olo ei enää aiheuta "ahdistusta" ja sellaista että on pakko katsella joka päivä äidin ja isän naamaa. Saa tilaa hengittää ja sitten onkin kiva vierailla vanhempien luona ja voi viettää laatuaikaa. Tällä hetkellä se laatu on vielä korvattu määrällä...
Totta tuo, että perheen kotiin on taas mukava mennä. Minulla suhde äitiinkin parantunut huomattavasti muuttoni jälkeen.
Parasta:
- Ei tartte siivota/tiskata/pyykätä jos ei jaksa/huvita just sillä hetkellä.
- Terveellisempi ja parempi jääkaapin sisältö kuin äitillä ja isillä. Toisaalta ikinä ei saavu "valmiiseen pöytään".
- Voi pyytää kavereita hengaan.
- Voi olla yksin jos niin haluaa. Mutta tämä myös miinusta, sillä sinkkuna joskus tulee yksinäisiä hetkiä ja olis kiva kun joku vaikka sitten vaan löhöis siin sohvalla ja kattois telkkaa.
- Itsenäisyys.
- Voi olla just niin päin kun huvittaa ja just niissä hirveissä pussittavissa kotihousuissa mis haluaa.
- ja paljon muuta...
Mutta kyllä muuten tuli tässä miettiessä aika montaa huonoakin puolta mieleen =/
Parasta on se, että voi juoda kaljaa ihan milloin vain, ilman että kukaan mulkoilee - ja kaljan juotuaan voi kauniisti asetella kaljapullon mihin vain käden ulottuville sen pystyy nakkaamaan.
Miten onkaan mukavaa esim. yö-vuoron, tai koulupäivän päätteeksi sihauttaa yksi kuohuva auki... slurps =)
Kun asuu omillaan, niin silloin saa syödä ja ostaa mitä haluaa, raahata vaikka yhen yön juttuja kotiinsa, kävellä alasti, laulaa musiikin mukana kovaa ja korkealta, nukkua rauhassa ja kattella mitä haluaa. Sekä hankkia lemmikin jos pystyy siitä samalla huolehtimaankin.
Ja mikä parasta: ei ole kukaan käskemässä eikä määräilemässä, varsinkaan porukat!
se on ihaninta kun saa oman rauhan ja tietysti pystyt päättämään mikä on asuntosi huonekalu järjestyts
Saa sisustaa oman kodin itsensä näköiseksi. Jos taas joku rakastaa kämpän sisustamista ja sisustuksen suunittelua. On muuten älyttömän ihanaa puuhaa :)
Ja nuo yllä mainitut, saa tulla ja mennä milloin haluaa yms jutut. On oma rauha. Kukaan ei tule kun entisessä kodissa äiti tai isä voi tulla milloin vaan huoneeseen. Tosiaan ei tarvitse enään herätä siihen että joku imuroi juuri huoneen oven takana.
Saa olla paljon vapaammin. Elää oman henkilökohtaisen 'aikataulun' mukaisesti. Ei tarvitse enään vetää hermostuneena hiuksia päästä kun äiti tulee ja herättää ihanasta unesta ja tunkee imurin käteen ;D
Hienoja juttuja listattu. Saa minutkin "muuttofiilikselle". Mutta puolestaan tuon tunteen karkoittaa aika voimakkaasti rahoituspuoli, mikä ahkeralle lukiolaiselle on liian paha riesa kestettäväksi. Jos on töissä, lähtee numerot laskuun ja nopeaa (kokeiltu on). Ja abivuos edessä.. Ehkä mä kestän tän vuoden ;) Kattellaan tilannetta uudestaa vuoden päästä. Mitens te muut rahoitatte asumisenne? Kokopäiväduuni? Entäs opiskelijat?
Käyn iltalukiota ja elän sosiaalitoimen myöntämällä toimeentulotuella, joka on _paljon_ parempi kuin opintotuki, töissä ei tarvitse käydä, mutta voi jos haluaa/ehtii/jaksaa.
Parhaita puolia on todellakin se, että saa itse päättää mitä syö. :) (pannari juuri uunissa)
Ja rahaa on rutkasti enemmän kuin koskaan aiemmin. Kun muutin omaan yksiöön, tuntui kun päivään olisi tullut useita tunteja lisää, mutta kylläpä ne vierähtää nopeasti jos iltaa viettää jonkun toisen kanssa.
Omat rahat, omat valinnat. Omat tavarat, oma järjestys. Tunne itsenäisyydestä ja elämänhallinta. Ei turhautumista vanhempien toitotuksesta tai määräilystä. Ja on tosi kiva käydä "kotona" kun on hetkisen omillaan.
Asun opiskelijatalossa, joten naapureita ei pahemmin haittaa pieni meteli silloin tällöin - muutkin tekevät sitä. :D Itse asiassa muutin vappuna... teekkareita joka paikassa.
Yksinäisyys on kyllä pahinta, mutta onneksi paljon kavereita, joita voi tapailla. Ehkä kaipaisin soluasuntoon, mutta joskus myöhemmin sitten.
mun tilanne on kyl tosi huono esimerkki mutta kirjoitan sen silti kun se on niin erilainen ja poikkeava kui valtaosalla opiskelijoista.
Olen nyt aikuislukiossa, johon en saa opintotukea kun se on iltaopiskelua enkä myöskään aikuiskoulutustukea kun en ole ollu työelämässä 10 vuotta.Ens syksynä pitäis alkaa viimeinen vuosi tällä tietoo.
Olen huostaanotettu 13 vuotiaana ja asunu perhekodissa 18v. asti.En viihtynyt siellä ja minua kiusattiin.En tullut toimeen pitäjien kanssa.Erään riidan jälkeen lähdin lätkimään kun johtaja käski mennä.Sillä tiellä olen edelleen. Ja olen siitä iloinen että saan olla vihdoinkin vapaa hyvällä tavalla.
Mulla ei ole vielä ammattia ja sen takia en saa kovin hyvin töitä.Jote mun tilanne olis tosi kehno tulojen suhteen mutta ton huostaanottojutun takia mulla on sossussa erityinen asema tiettyyn ikään asti.Saan heiltä kirjat opiskeluun ja tällä hetkellä rahat myös elämiseen kun olen etsimässä seuraavaa työpaikkaa.
Viime vuoden jaoin lehtiä aamuöisin ja iltaisin menin kouluun.Kävin välillä myös päivälukion tunneilla että sain kursseja nopeammin pois.Raskasta oli,lopetin työt polvivammojen vuoksi.Joten en suosittele kauheasti, ainakaan ottamaan pitkäaikaseks duuniks.Ite jaoin 10 kk.
Eli opiskelen ja elän sossun toimeentulotuella (valitettavasti) mutta kun saan edes lukion paperit niin voin jatkaa ammattikorkeeseen historiaa tms. opiskeleen.
Ollakseni se ääliö, joka puuttuu epäolennaisuuksiin, on pakko sanoo, että ammattikorkeessa ei hissaa opiskella, yliopistossa vaan.
Parasta on oma rauha ja se, että saa tehdä niin kuin itse tykkää. Muutin kotoa "vasta" 19-vuotiaana ja oli alussa tosi tiukkaa rahan suhteen. Äiti pyyteli välillä muuttamaan takaisin kotiin, mutta en olisi enää voinut asua siellä. Äitini kun oli ihan ylihuolehtivainen. Omassa asunnossa sain tehdä asiat juuri niin kuin halusin. Tosin nyt olen huomannut, että kyllä ne kodin opit vaan ottaa mukaan omaan toimintaan jossain vaiheessa. Eli vanhempia kannattaa kuitenkin joissain asioissa kuunnella.
Kyllä se oman asunnon hankkiminen on suuri osa aikuistumista. Juuri se kaikki raha-asioiden miettiminen ja itsestä vastuun ottaminen. Välillä on hankalaa, mutta on se sen arvoista. :)
ite muutin kotoo isovanhempien luo asumaan. olin vuodesta n. 5-6kk yksin, isovanhempien asuessa kyseinen aika muualla. viikonloppusin ja lomilla kävin kotona, joka kuitenkin on vaan n. 20km päässä.
yksinasumisessa parasta oli just se vapaus, sai tehdä mitä halus ja mihin kellonaikaan tahansa. jo avain siihen kämppään tuntu tosi maagiselta omassa kädessä, ku tiesi et sinne pääsee aina jollei muualle. tosin sitte alkoki jo vähän kaipaamaan sitä että isovanhemmat tulis jo taas takasin, kun se oli aika yksinäistä nuorelle. kotona käyminen tuntuu välillä hyvältä.
isovanhemmat on siis nuoria, alle 70 molemmat, ja hyväkuntosia. toinen työskentelee kun saa tilaisuuden, vaikka onkin nimellisesti eläkkeellä. ite teen töitä koulun ohella ja sitte kesäsin, et tulee vähän maksettua asumisesta ja sit kaikki omat jutut vielä päälle.
nyt oon 15, ja edelleen tää järjestelmä toimii ilman mitään ongelmia. ja nyt on uuden koulun alottaminen edessä.
Parasta mulle on se kun saa käydä omalla jääkaapilla keskellä yötä ja syödä mitä mielii.Vaikka koko kaapin tyhjäks.
Ja saa käydä omassa suihkussa kun tuntee tarvetta ja lojua kylpyammeessa vaikka koko illan jos huvittaa.
Saat mennä ja tulla miten haluat.Kukaan ei tuu räyhäämään siihen.
Teininä perhekoti-laitoksessa asuessani ei ollut edes varaa ajatellakaan mitään sellasta.Tietysti vastuu astuu kuvaan mukaan kun omille siivilleen lähtee.Mieluiten huolehdin itse itsestäni ja vastaan teoistani. d=)
"ihaninta" on tiskivuori joka kasvaa kasvamistaan. muuten on iha ok..XD
on asua rauhassa oman miehen kanssa, aloittaa kodin leikkiminen ja tuntea itsensä oikeasti aikuiseksi.
Kun elää omillaan (=ei vanhempien rahoilla) ja tuntea ylpeyttä siitä että pärjää. Kun mieli ja kämppä pysyy puhtaana, kaikki murheet tuntuu paljon pienemmiltä.
Tiukkaa on välillä, mutta AINA löytyy jotain työtä tekevälle.
..ja oma kulta ja kaikki omat jutut. saa itse tehdä mitä huvittaa ja se on vain oma koti.
tappelee päivittäin. Kyllä maalla on kaikki paremmin.
Se, että sitten voi mööbleerata ja vaihtaa koko huushollin järjestystä, kun alkaa tympiä. On mukava ommella taloon itse verhot ja pöytäliinat, tyynynpäälliset ja muut sellaiset. Ei tarvi kysyä äidiltä, että miellyttääkö kankaan väri.
Oma rauha ja itsenäisyys on myös parasta. Kukaan ei voi enää tulla niin vain talooni, vaan sitä tullaan vierailemaan ja kysytään, etä sopiiko minulle. Ei tarvitse ottaa vieraita, jos ei halua, eikä tarvitse itse lähteä, jos ei jaksa. Ennen äiti määräsi, että nyt lähdetään serkun luo.
Ruuanlaittaminen myös on mukavaa, kun ei tarvitse kysyä, mitä muut haluavat.
Kirjoitin nyt keväällä lukiosta ja välivuosihan sieltä pamahti, kun en päässyt opiskelemaan. Risoo erityisesti, kun sisäänpääsy oli ihan hilkulla... Joten tosi loistavaa; oon odottanut omaan kotiin muuttoa ties kuinka kauan enemmän kuin mitään muuta.. Voikohan vitutukseen kuolla.