on pakko olla jotain lisää, erilaista, täydempää kuin tämä!
on pakko olla joku toinen ihminen kenen elämästä minä teen kauniimpaa ja joka minun elämäni tekee tarkoitukselliseksi. tai edes joku asia johon vihkiytyä ja tehdä muutosta parempaan.
väsyin viimein tänään tähän heilumiseen ja aavalla seilaamiseen, etsin nyt myrskyn silmää johon pysähtyä ja hiljentyä. kaihoan rauhaa siitä kuka olen ja mitä teen, tietoa jostain pysyvästä. tunnen ikäänkuin koti-ikävää omaa itseäni kohtaan.
onko rauha itse työllä ansaittua ja luotua vai hengen yhteys jumalaan vai mitä ihmettä?!? paljon päättämättömiä kysymyksiä mielessäni, paljon vaihtoehtoisia, keskeneräisiä vastauksia mutta ei rauhaa. tiedän mikä saisi "perusrauhan" omaan sieluuni; opiskelupaikka. jollekin se on ehkä pikkujuttu; "onhan suomessa puhdasta vettä, ruokaa ja rauha yhteiskunnassa". mutta itselleni opiskelu merkitsisi elämäni jatkamista vihdoin ja viimein. haluan jo vihdoin onnistua virallisesti, päästä lähtöruutuun. tuntuu, että olen se joku ruskeanvärinen pelinappula jota kukaan ei koskaan valitse peliin. onko kenenkään lempiväri muka ruskea hoi?? :D
enemmän kuin opiskelupaikkaa kaipaan kuitenkin häntä, omaa kilttiä epätäydellistä ihmistäni ketä helliä vaikeana päivänä ja pitää lujasti sylissä, auttaa ylittämään karikot. ja jos se seinä tulisi hänelle vastaan, minä maalaisin sen kauniiksi.
ohoo, aika rientää jauhaessa pöljyyksiä äärettömyyteen(onko internet ääretön??). paras kai mennä nukkumaan, yritän kovasti olla kuvittelematta peiton alle ekstra-jalkaparia :)
turhuutta!
on pakko olla joku toinen ihminen kenen elämästä minä teen kauniimpaa ja joka minun elämäni tekee tarkoitukselliseksi. tai edes joku asia johon vihkiytyä ja tehdä muutosta parempaan.
väsyin viimein tänään tähän heilumiseen ja aavalla seilaamiseen, etsin nyt myrskyn silmää johon pysähtyä ja hiljentyä. kaihoan rauhaa siitä kuka olen ja mitä teen, tietoa jostain pysyvästä. tunnen ikäänkuin koti-ikävää omaa itseäni kohtaan.
onko rauha itse työllä ansaittua ja luotua vai hengen yhteys jumalaan vai mitä ihmettä?!? paljon päättämättömiä kysymyksiä mielessäni, paljon vaihtoehtoisia, keskeneräisiä vastauksia mutta ei rauhaa. tiedän mikä saisi "perusrauhan" omaan sieluuni; opiskelupaikka. jollekin se on ehkä pikkujuttu; "onhan suomessa puhdasta vettä, ruokaa ja rauha yhteiskunnassa". mutta itselleni opiskelu merkitsisi elämäni jatkamista vihdoin ja viimein. haluan jo vihdoin onnistua virallisesti, päästä lähtöruutuun. tuntuu, että olen se joku ruskeanvärinen pelinappula jota kukaan ei koskaan valitse peliin. onko kenenkään lempiväri muka ruskea hoi?? :D
enemmän kuin opiskelupaikkaa kaipaan kuitenkin häntä, omaa kilttiä epätäydellistä ihmistäni ketä helliä vaikeana päivänä ja pitää lujasti sylissä, auttaa ylittämään karikot. ja jos se seinä tulisi hänelle vastaan, minä maalaisin sen kauniiksi.
ohoo, aika rientää jauhaessa pöljyyksiä äärettömyyteen(onko internet ääretön??). paras kai mennä nukkumaan, yritän kovasti olla kuvittelematta peiton alle ekstra-jalkaparia :)
turhuutta!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä se on tuollaisiakin pohdiskella. Sehän on niin, että jos ei ole mielenrauhaa, ei ole oikeastaan mitään. Itsekin olen miettinyt että olisi jotain enemmän, jotain oikeasti merkityksellistä, yksinäisen ihmissuhteet ainakin ovat vähän niin ja näin. Jaksamisia!