mä elin yli 3v henkisen väkivallan uhrina tai joo varmaan 2v ku tein siin samal toisestakin uhrin...mut tietääkö kukaan muu miltä se tuntuu et joku toinen tietää paremmin sun tekemiset ajatukset se et toinen vaan sanoo ku esim.olin 3 alaikäisen joista vanhin on 10 laival (he oli koko talven siit haaveilleet)vaik illal viimeisenä soitin et nyt mennään nukkuuu noin 12 aikaan niin aamul eka viesti- miten sä voit tehä mulle tän huorasit aamuun asti kiitos - ja niit on miljoona muutki mut ei jaksa enää onko mun sana mikään eikö mul oo mitään valtaa edes siihen mitä mä teen ku aina on laitettu tekee jo valmiiks vaik vaan hyväl mielel yritän olla apua tarvisin joo en tuuu tämän suhteen jälkeen enää täys päinen olemaan
onko toisia
minä vaan kyselen
3307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ilman miestäsi...
Lapset on tärkeämmät. Sinä selviät, kunhan saat tehtyä itsellesi selväksi, että pärjäät yksinkin.
Olen ollut tilanteessa 5 lapsen kanssa. Ja vanhin oli 6 vuotias kun mulle riitti. Kova oli päätös, mutta vaivan arvoinen. en olisi ex mieheni kanssa selvinnyt täysjärkisenä. Otin riskin ja selvisin... Lapseni on aikuisia ja olen työelämässä ihan normaalina. Olen jopa löytänyt uuden puolisonkin, joka osaa pitää minua arvossa ja rakastaa sellaisena kuin olen...
Hei!
Olen kertonut tästä aiheesta aiemminkin eri palstoilla. Äitini siis masentui 2,5 v sitten masennukseen, lähinnä isäni omistushaluisuuden ja hallitsevuuden takia. Äitini joutui ikänsä nöyrtymään monessa asiassa vahvan johtamishaluisen isäni edessä. Kuitenkin äidin masennus ja siitä toipuminen lopulta aukaisi äitini silmät, ja hän lähti pois suhteesta! Hän todella joutui käymään pohjalla, että pääsi takaisin oman elämänsä herraksi.
Lähde pois suhteesta, jos koet ettei parannusta ole näkyvillä puolisosi suunnalta. Lue myös äitini mietteitä täältä:http://www.suru.fi/Yhteiso. Kertoo kyllä enemmän masennuksesta, mutta selittänee sinulle, miten tuollainen alistaminen voi vaikuttaa ihmiseen...
niin sen viel sanoisin et siksi tuo eka kirjoitus on sekava koska olen todella pistänny ne välit poikki mut en todellakaa tiiä miten tulen selviämään,,koko kehoni kaipaa entiseen jumalattomasti vaikken ole aikoihin oikeasti onnellinen ollu mut onhan neki koodit syötetty mun päähän et mä olen paska äiti mul kauheat lapset ettei kukaan muu tätä touhua kattois ei kukaan muu mua huolis ku oon niin sairas...en tiedä miten pääsisin läpi tästä mies laittaa viestejä kuin se kaipaa ja rakastaa,,ois niin helppo kääntyä takas ja mennä samaan mut pelkään et mun minuus jää niin ahdinkoon et tapahtuu jotain kauheeta.mies osaa olla niin hellä ja huomaavainen mut sehän ei näe itseensä ei sitä et kui hän aina suuttuu jos ei tilanne mee niinku herra haluu..aina kaikki alkaa ihan mitättömästä ..oon miettiny et miksei sille riitä se kun se saa työssänsä hallita ja määrätä ja pistää aisoihin ihmisiä..se ottanu minun kuriin laiton elämäntehtäväks ku olen niin villi kuulemma ja holtiton..3lasen yksinhuoltajana jokainen tietää kuin sidottu oikeesti on kotiin ja lapsiin..on ne joka toinen vkl ku saa huilia siinä kaikki mut neki vkl on menny pitkän aikaa pilalle ku olen joskus halunnu tehä oman pään mukaan ja ol vaik kamujen kaa.mut sillonki olen huoraamas,,tai kun mua väsyttää niin on väkisin repiny silmiä auki et sähän et nuku ennenku olen saanu..mut koskaan tämä mies ei ole sen kummemmin väkivaltanen ollu mitä ny kerran potkaissu takas,mun pää on ihan sekaisin ku kelaan näitä kaikia ja elokuus pääsen vasta purkaa asiota psykiatril ku olen todel jo vuoden verran käyny puhumas vaik siihenki mieheni sanoi sillon et musta et sit sanaakaa puhu siel et hän soittaa sil psykiat.ja sanoo et kaikki mitä puhut niin valehtelet..jep..mut minuutti kerrallaan...