Elän melko normaalia elämää paitsi että työssä en oikein osaa käydä, joten vaihtoehtoni ovat työttömyys ja yrittäjyys. Nyt olen pätkätyöttömänä, mutta kohta taas yrittäjänä.
Käytännön ongelmani ovat sosiaaliset tilanteet joskus jopa yhden ihmisen kanssa suuresta joukosta puhumattakaan. Onkos olemassa mitään reseptitöntä vaihtoehtoa, jota saisi apteekista? Olen siinä suhteessa uuno, koska en ole koskaan mitään lääkitystä käyttänyt kyseiseen ongelmaan. Ei sitä oikein itseään känniinkään viitsisi vetää, kun pienikin määrä taitaa tuoksua hengityksessä.
Käytännön ongelmani ovat sosiaaliset tilanteet joskus jopa yhden ihmisen kanssa suuresta joukosta puhumattakaan. Onkos olemassa mitään reseptitöntä vaihtoehtoa, jota saisi apteekista? Olen siinä suhteessa uuno, koska en ole koskaan mitään lääkitystä käyttänyt kyseiseen ongelmaan. Ei sitä oikein itseään känniinkään viitsisi vetää, kun pienikin määrä taitaa tuoksua hengityksessä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tarvita, vaan niiden fraasien ja tapojen opettelemista. Osaamattomuus ei parane huumeilla.
Tai ole yksin, jos mahdollista. Minäkin olen yrittäjä, työskentelen kotona. Suurin osa asiakkaista tulee sähköpostin kautta. Puhelimeenkaan en aina vastaa, jos siltä tuntuu. Työtä on niin paljon, että voin olla vastaamatta. Olen onnellinen. Sosiaalisesti olen nytkin aika huono, mutta parempi kuin nuorena.
Ei ole kysymys osaamattomuudesta vaan jännittämisestä.
Itse työnteko sujuu yksin, mutta joskus on pakollisia tapaamisia isommankin porukan kanssa.
lääkettä jännitykseen, sos.fobiaan, millä sitä nyt haluaakin nimittää.
itsensä tilanteelle
on ihan lääkäriltä saatava Propral, joka on beetasalpaaja ja estää esim. käsien vapinan, äänen häviämisen ym. nykäykset. Se ei vie jännittämisen tunnetta pois, mutta helpottaa kummasti kun ei ole kauheaa tunnetta, että voi vaikka pyörtyä tilanteeseen.
Jos hirveästi pelkää tilannetta etukäteen ei minusta ole paha ottaa hyvin pieni määrä jotain ahdistuslääkettä, tyyliin oksepam tms. Pitää tosin varoa ettei ota liikaa, silloin ei ajatus välttämättä kulje kuten pitäisi.
Vitamiinit ja hyvä ruokavalio ja omega3:a tarpeeksi ravinnossa sekä liikunta ovat kyllä hyviä hoitokeinoja ilman reseptiä. Mutta assina on vaikea pysyä tässä kurinalaisena kuin silloin tällöin.
beatasalpaajaa, mutta en muista enää nimeä. Oli joskus kouluaikana. Mä kuitenkin koin ongelmaksi beetasalpajan käytössä sen, etten osannut enää ollakaan ilman. Jos en ottanut lääkettä, oireet oli paljon pahemmat kuin ne oli alunperin oleet, joten jätin ne lääkkeet.
Mä kestän nykyisin melko hyvin suuria ihmismääriä, joskaan en pidä sellaisista tilanteista.
Olen käyttänyt masennuslääkkeitä viitsen vuotta, mutta käyttämäni Efexor ei auta sosiaalisiin pelkoihin eikä juurikaan ahdistukseen vaan masennukseen. Nyt se ei enää auta masennukseenkaan, joten olen vaihatamassa lääkettä.
as-kuntoutus, sosiaalisten tilanteiden harjoittelu ja "siedätyshoito".
Itse olen ollut kuntoutuksessa, terapiassa, opettelemassa sosiaalisia taitoja osastolla jne. Ero ennen ja jälkeen kuin yö ja päivä, vaikka mieluummin olen aina yksin kun vain voin, on silti sosiaalisten tilanteiden hoitaminen alkanut sujumaan jo niin, ettei ulkopuolinen välttämättä huomaisi mitään erikoista käytöksessäni.
Varsinaisista lääkkeistä ei tuohon ongelmaan ole apua, ellei sitten tarvitse rauhoittavia jännitykseen, saa paniikkikohtauksia yms.
http://www.theglobeandmail.com/servlet/story/RTGAM.20070706.wlautism06/BNStory/specialScienceandHealth/home#