miten on mahdollista että ajattelen häntä lähes joka päivä vaikka erosimme yli puoli vuotta sitten?
tämä ensirakkauteni oli minulle se ensimmäinen poikaystävä, ensimmäinen jolta sain ensimmäisen suudelmani ja jolle menetin neitsyyteni. hän oli ainut joka hyväksyi minut sellaisenaan kuin oli vaikka hänen kaverit välillä kyllä huomauttivat hänelle että "miten voit olla tuon kanssa?" "mitä sinäkin tuossa näet" "etkö saa parempaa"
mutta yhteis eloamme kesti yli kolme kuukautta kunne seräänä päivänä tuli txt "ei tämä meijän kauko suhde kestä, parempi ettemme ole yhdessä"
en enää nähnyt häntä sen jälkeen vaikka välimatkaa on vain 70km ja liikuimme samoissa piireissä. hän myös vaihtoi numeronsa kun soittelin hänelle päissään että kaipaan ja rakastan häntä...
kunnes viimme viikolla, yli puolen vuoden jälkeen näin hänet jälleen... en uskaltanut mennä juttelemaan mitään vaikka olenkin eromme jälkeen halunnut pyytää anteeksi.
eikä hänkään huomannut minua kun niin innokkaasti räpläsi kännykkäänsä. annoin tilaisuuteni mennä ohi....
vaikka minulla on ollut muitakin suhteita niin hän on ainut kenestä olen tosissani välittänyt...
onko mitään keinoa saada hänet lopullisesti pois mielestä? vai kärsinkö aina ikävää häntä kohtaan?
tämä ensirakkauteni oli minulle se ensimmäinen poikaystävä, ensimmäinen jolta sain ensimmäisen suudelmani ja jolle menetin neitsyyteni. hän oli ainut joka hyväksyi minut sellaisenaan kuin oli vaikka hänen kaverit välillä kyllä huomauttivat hänelle että "miten voit olla tuon kanssa?" "mitä sinäkin tuossa näet" "etkö saa parempaa"
mutta yhteis eloamme kesti yli kolme kuukautta kunne seräänä päivänä tuli txt "ei tämä meijän kauko suhde kestä, parempi ettemme ole yhdessä"
en enää nähnyt häntä sen jälkeen vaikka välimatkaa on vain 70km ja liikuimme samoissa piireissä. hän myös vaihtoi numeronsa kun soittelin hänelle päissään että kaipaan ja rakastan häntä...
kunnes viimme viikolla, yli puolen vuoden jälkeen näin hänet jälleen... en uskaltanut mennä juttelemaan mitään vaikka olenkin eromme jälkeen halunnut pyytää anteeksi.
eikä hänkään huomannut minua kun niin innokkaasti räpläsi kännykkäänsä. annoin tilaisuuteni mennä ohi....
vaikka minulla on ollut muitakin suhteita niin hän on ainut kenestä olen tosissani välittänyt...
onko mitään keinoa saada hänet lopullisesti pois mielestä? vai kärsinkö aina ikävää häntä kohtaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä se mielestä hiipuu, siihen tarvitaan vain aikaa. Minulla on/oli sama tilanne. Siitä on nyt jo melkein 1 ½ vuotta, ja joskus ajattelen häntä vieläkin. Aina vaan parempi, jos ette näkisi toisianne ollenkaan. Samalla tavalla minäkin soittelin sille päissäni, mutta se sitten vaan meni ohi, itsekseen. Yritä kestää!:)
Toivottavasti pääset yli, niinku varmasti pääsetki.. viimestään sillon ku löyät jonku uuen ja mahd. lähempääkin :) sulla on koko elämä aikaa kattella parempiaki... joskus isona tyttönä ku kävelet jossain kadulla ja huomaat sen kulkevan ohi niin luultavasti hymyilet vaan itekses että "oompa tuonki kans seurustellu sillon nuorempana" Se että millon pääset yli, niin taivas yksin tietää :P
No yritäppä keskittyä tulevaan äläkä roiku menneessä, ei se tuu takasin vaikka kuinka itket sen perään.. Maailma on täynnä hyviä ihmisiä aina sieltä sullekkin joku löytyy, mutta saattaa mennä hyviä ohi jos roikut menneessä etkä keskity elämään tähän päivään.. Elä paivä kerrallaan ja katse eteenpäin. Tottahan se on että ensirakkautta ei niin vaan unohdeta, mutta mieti sitä ystävänä ja unohda jos ei onnistunut niin ei se toistakaan kertaa onnistu, älä tee sitä virhettä. Kyllä mää luulen että kun annat ajan kulua niin ehkäpä tämä toinen antaa sulle antaaks ja voitte jatkaa elämäänne... kunhan muistat olla roikkumatta menneisyydessä, koska ei ne ajat enään palaa, mutta onhan sulla sentään muisto.. se on ihan tarpeeks ihana asia.. Mieti asian positiivisia puolia! ;)
Toivottavasti on apua!!!