Koiranhankita jo ihan hyvällä kannalla, mutta miten saan isän ja äidin suostuteltua koiran ottoon? Rahasta ei pitäisi olla puutetta, ja aikaa on. Ja varmuutta, että innostus ei lopu! Juuri isä on kieltävällä kannalla, mutta äiti saattaisi suostua. Mikä avuksi?
Äkkiä! Lukekaa!
Tortilla
9775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kasva ja hanki oma asunto...
Hei !
Yritä vakuttaa sun isälles että pystyt ja lupaat huolehtiin koirasti .. ! Kyllä se varmaan sillä tepsii vai ?? Tai sitten tee sun isäs kanssa sopimuksen että luoeet huolehtiin koirasta ja veiet sen joka päivä ulos enen kouluun menoo ja sitten iltapäivällä ja ilalla :)
Toivottavasti autto ! Kerro sitten miten sulla meni ! Mulla on 5 Afgaaninvinttikoiraa . Mitä rotuu sä oot hankkimassa jo sun isäs suostuu ottamaan koiran :) ?
Kerroit että aikaa on koiralle mutta entä tulevaisuudessa kun on töitä tai opiskelua(et kertonut ikääsi. Työ olosuhteet saattaa muuttua.
Kiitos neuvosta...=) Mä ajattelin valkoista länsiylämaanterrieriä. Kerron, jos onnistaa.. :)
on että ei kannata hankkia koiraa jos olet vasta yläasteella, koska kun lähdet opiskelemaan ei sinulla jää aikaa paljonkaan koirallesi ja se joutuu kärsimään ollessaan yksin. Olen itse hankkinut koiran kun olin ala-asteella ja sekin oli sellaista että ensin piti suostutella vanhempani että sain hankkia koiran, nyt kun olen ammattikoulussa ei koiralleni jää aikaa paljonkaan opiskelun ohella, siispä jouduin hankkimaan koiralleni hoitajan joka käyttää sitä ulkona ja hoitaa päivisin kun olen opiskelemassa. Tämä ei ole kovin hyvävaihtoehto, sillä koiralla pitäisi olla yksi isäntä/emäntä eikä monia! Toivon että harkitset vakavasti koiran hankkimista sillä koira on kuin vauva eli perheenjäsen kun se tulee taloon! Jos itse saisin mennä ajassa taaksepäin niin ajattelisin viisaammin ja hankkisin koirani vasta sitten kun olen asettunut aloilleni ja olisin varma olisiko minulla tarpeesi aikaa koiralleni!!
keskustele vanhempiesi kanssa,ja sano miksi sinä haluat koiran ja kerro myös että he eivät joutuisi sitä hoitamaan,vaan tekisit sen aivan itse.
Jos yksikin on perheessä vastaan ei kannata hankkia lemmikkiä. Keskustelkaa kuitenkin vielä.
Koirasta on kyllä paljon sekä iloa että vastuuta ja rahaa siihen menee, minkä verran riippuu aina yksilöstä.
Vaikuttaa siltä, että koira olisi ensimmäisesi. Westie ei ehkä sovi ekaksi koiraksi, sillä se on ERITTÄIN itsepäinen koira. Westeillä on myös paljon perinnöllisiä sairauksia. Kannattaa ehkä hieman miettiä rotuvalintaa..
Mitä koiran koiranhankintaan tulee, perheen kaikkien jäsenten tulisi olla yhtä mieltä siitä, että lemmikkiä edes hankitaan.
Kaverini oli pitkän halunnut koiraa ja päätti ryhtyä toimiin. Hän väläytteli tietoiskuja koirista ja niiden hoitamisesta aina kun mahdollista. Hän osti pannan ja hihnan ja kävi joka päivä aamu-, päivä- ja iltalenkeillä. Kuulostaa oudolta vai mitä. Kaverini teki lennkejä kahden kuukauden ajan ja lopulta vanhemmat myöntyivät.
minä ja äitini tahdottiin aivan hirvittävästi koiraa....mutta iskä oli aivan täysin sitä vastaan!!no.....keskustelimme kaikki yhdessä koiranhankinnasta eikä iskä millään myöntynyt....vaikka hän kyllä uskoikin että hoitaisin koiran hyvin!sitten se juttu vain kääntyi niin että me hankimme äitini kanssa meille koiran(eikä ole tullut mitään ongelmia) =)
nytten meillä on ollut koira jo noin.kuukauden.....ja kyllä meidän iskä siitä pitää valtavasti...=)olen jopa yllättänyt hänet rapsuttamasta koiraa ja sanomassa sille hellyttäviä sanoja..hih..=)yksi päivä hän jopa leikki koiran kanssa......eli ei se kiranhankinta meille mikään virhe ollut!vaikka olen kyllä itsekin sitä mieltä että koiranhankinnassa pitää saada kaikilta perheestä myöntävä vastaus......(varsinkin silloin jos joku perheestä ei edes pidä koirista)!!tiesimme kyllä itse että ei iskä niitä koiria inhoa...=)