Ajatteleppas tilannetta että kävelet tiellä eteenpäin mutta käännät pääsi taaksepäin ,voit kokeilla kulkea näin.Uskotko että matkanteko on vaikeaa?
Katse suunnattuna eteenpäin normaalisti kävelemme ja näin pitäs olla ihmisen mielenkin kaikesta huolimatta kääntää katse tulevaan eikä jäädä märehtimään eilistä .
Tiedän helppo on sanoa mutta ei se niin helppoa ole työstää itselle että tänään voikin olla päivä parempi ja pääsen ettenpäin .
Kannustetaan toinen toisiamme toivon sanoilla.Varmaan joku nyt ajattelee hyvähän sinun on noin sanoa kun et tiedä mitä sairastan miltä minusta tuntuu .Aivan oikeassa oletkin en voi kuin aaviistaa kuinka plajon on ihmisiä siinä rajalla ettei näe mitään valonpilkahdusta elämässään .Uskon että aina jollekkin ihmiselle sanasi tai sanani voi auttaa jaksamaan ja ymmärtämään elämä voi muuttua .
Olet onnekas sen vuoksi että osaat käyttää tietokonetta ja sinulla on sellainen mahdollisuus.Täsässäkin on yksi aihe tälle päivälle josta voit iloita .
"Onnellinen on hän joka tekee toiset onnelliseksi" tänään voimme sanoa jonkun hyvän sanan lähimmäisellemme ,se ei maksa mitään mutta voi saajalleen olla kuin bensa autolle ,eli eteenpäin mennään eikö vaan?
Katse suunnattuna eteenpäin normaalisti kävelemme ja näin pitäs olla ihmisen mielenkin kaikesta huolimatta kääntää katse tulevaan eikä jäädä märehtimään eilistä .
Tiedän helppo on sanoa mutta ei se niin helppoa ole työstää itselle että tänään voikin olla päivä parempi ja pääsen ettenpäin .
Kannustetaan toinen toisiamme toivon sanoilla.Varmaan joku nyt ajattelee hyvähän sinun on noin sanoa kun et tiedä mitä sairastan miltä minusta tuntuu .Aivan oikeassa oletkin en voi kuin aaviistaa kuinka plajon on ihmisiä siinä rajalla ettei näe mitään valonpilkahdusta elämässään .Uskon että aina jollekkin ihmiselle sanasi tai sanani voi auttaa jaksamaan ja ymmärtämään elämä voi muuttua .
Olet onnekas sen vuoksi että osaat käyttää tietokonetta ja sinulla on sellainen mahdollisuus.Täsässäkin on yksi aihe tälle päivälle josta voit iloita .
"Onnellinen on hän joka tekee toiset onnelliseksi" tänään voimme sanoa jonkun hyvän sanan lähimmäisellemme ,se ei maksa mitään mutta voi saajalleen olla kuin bensa autolle ,eli eteenpäin mennään eikö vaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta jos onkin sijaisperheessä, lapsuudessa koettu väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö...
Miten se kaikki unohdetaan?
Haluaisin niin kovasti tietää.
"Miten se kaikki unohdetaan? "
Melaina laitoit tosi hyvän kysymyksen unohtamisesta,täytys olla täydellinen muistinmenetys jos unohdamme tapahtumia elämässäämme.
Aloituksessani yritin rohkaista jaksamaan kaikesta huolimatta vaikka olis kokenut tähän asitsessa elämässään sellaisia asiotia että päivänmatkakin tuntuu ylitsepääsemättömältä.
Kävellessämme kohtaamme erinlaisia kuoppia ja niihin joskus putoammekin mutta eikö ole tarkoitus kuitenkin jatkaa matkaa pois siitä kuopan reunalta eteenpäin.Kaikkein vaarallisinta on kulkeminen pää taaksepäin katsoen "tuolla se kuoppa on sinne putosin"
Katsotaan eteenpäin luottaen siihen voimaan jota sanotaan anteeksiantamukseksi joka tasoittaa sisimmästämme niitä kuoppia joitten vuoksi on usein vaikea jaksaa.
Eiloen katsoin Oprahin ,oletteko sitä ohjelmaa katsonut.Siinä kerrottiin nuoresta naisesta jota haastateltiin vankilassa ,hän oli surmannut 15 vuotiaana vastasyntyneen lapsensa.Kuusi vuotta meni ennenkuin juttu tuli ilmi kuka oli surmatun lapsen äiti.Tuska mitä tämä nuori äiti koki ,välittyi varmaan kaikille katsojille.Oprahin sanat siinä lopussa oli tosi koskettavat anteeksiantamuksesta itselleen ,harmi kun en muista tarkkaan niitä sanoja .
Itkin koko ajna katsoissani sitä ohjelmaa ajatellessani tätä kohtaloa ,nuori tyttö vankilassa kantaen tälläistä taakkaa ,entäs omaiset ,ystävät jne .
Ajatelkaa kuinka paljon ihmisillä on taakkoja.Ëlkää entisiä muistelko on Jumalan sanasta ja tarkoittaa sitä että voimme todellakin jättää Hänen hoitoon taakkamme niin että Jumala tekee työtään sisimmässämme auttaen vahvistamaan ja pyyhkii todellakin anteeksiantamuksen voimalla ja uudistaa sisintämme.
Olen itse kokenut sairaalareissun josta olen kertonutkin,olin nuori elämä alussa ja löydänkin itseni suljetulta ,eristyksessä,sähköshokkiakin antoivat yms yrittäen saamaan unohduksen aikaan .Tänä päivänäkään ei ole diagnoosia saatu siitä tapahtumasta ,mutta elämä on tälläistä .
Kannoin häpeää sisimmässäni ja salailin vuosikymmeniä tapahtumaa ettei vaan ihmiset luule että olen ....
Uskoon tultuani alkoi sisäinen parantuminen ja anteeksiantamus ,en pääsis eteenpäin jos katsoisin taaksepäin .Tapahtumaa en unohda mutta olen kääntänyt sen voimakseni niin että tahdon olla avuksi väsyneille ihmiselle ja voin totisesti sanoa "kyllä minä ymmärrän"
Tälläisiä aatoksia tänään .Ojenna kätesi ja mennään matka yhdessä *ojentaa kättänsä*
Oloni on tänään erityisen apea, mutta saan voimaa tältä palstalta, sillä huomaan, että hyviä(kin) ihmisiä on olemassa. Ihmisiä, jotka yrittävät auttaa aivan vieraita väsyneitä ja masennuksen syövereissä kituvia.
Joku, jolla on oikeasti hirveitä kokemuksia elämässä, ei varmaan kestäisi minun valituksiani. Perusasiani ovat kunnossa. Minulla on hyvä perhe ja muutama läheinen ystävä. Kiitos veronmaksajien, minulla on katto pään päällä ja ruokaankin rahaa riittää. Kuitenkaan en pysty pahasta olostani kenellekään kertomaan, vaan pidän tuntemukseni sisälläni tai puran osan niistä päiväkirjalle. Tuntuu, etten aina puhu täysin totta päiväkirjallenikaan, koska en halua huomata, kuinka onneton oikeasti olen. Joskus voisi kirjoittaa kaunistelemattomasti asiat juuri niin kuin ne ovat ja sen jälkeen vaikka polttaa kyseiset sivut. Mitä väliä! Kuitenkin, olen onnekas, koska tälläiset keskustelupalstat ovat olemassa.
Itsestäni voin kertoa sen, että olen hieman päälle parikymppinen, työton nainen. Parisen vuotta kestänyt työttömyys vieraalle paikkakunnalle muutettuani on laskenut itsetuntoani ja tehnyt minusta välillä hyvinkin yksinäisen. Älkää ymmärtäkö väärin, en ole täällä aivan yksin. Asun läheisimmän ystäväni kanssa yhdessä, mutta en enää osaa avautua hänelle asioistani. Hän kuuntelisi kyllä, mutta minä en pysty ottamaan apua vastaan. Ennen kerroin kaikki asiani hänelle, mutta muutama välillämme tapahtunut asia on johtanut tähän tilanteeseen, että olen näin sulkeutunut. Olemme näitä meidän välisiä kipeitä asioita hänen aloituksestaan selvittäneetkin, mutta vaikka olenkin antanut anteeksi, joku näkymätön seinä estää minua edelleenkin avautumasta. Tunne siitä, etten enää koskaan avaudu kunnolla, on surullisen lopullinen. Pohdimme paljon yleisesti asioita yhdessä ja yritän mahdollisuuksieni mukaan ymmärtää hänen ongelmiaan. Hän ei edes tiedä, kuinka pahalta minusta on tuntunut jo yli puolen vuoden verran, kenties jo kauemmin. Mielestäni en ole enää katkera ystäväni tekemistä virheistä, mutta olen vihainen elämälle, että se on sallinut ne. En tiedä, mitkä ovat parhaat selvitymiskeinoni ilman olkapäätä, johon nojata. Yritän vain unohtaa. Tiedän, että aina lopulta aika on paras auttajani.
Kuitenkin, ystäväni on minulle erittäin tärkeä. Eikä meidän väliset aikaisemmat ongelmat luullakseni vaikuta ainakaan suurelta osaa minun nykyisiin ongelmiini. Tiedän, että häneen voin luottaa, mutta en vain halua myöntää, kuinka epäonnistunut olen. Tiedän, ettei hän minua soimaisi, eikä edes pidä epäonnistujana.
Jotain vielä itsestäni kertoakseni. Olen pari vuotta elänyt välillä villimpää, välillä vähemmän villiä sinkkuelämää. Alkoholi on ollut tärkeä osa viikonloppujani varsinkin nyt kesäkuukausina. Tiedän, että juon liikaa ja koko ajan tiedostan sen, että haluan vähentää. En ole ihan pohjalla, mutta harmittaa, että juominen on liian itsestäänselvyys sekä minulle, että kokemuksieni mukaan suurelle osalle Suomen kansaa.
Ette ehkä usko, mutta itkin vielä aluksi näitä sivuja selatessani. Nyt olen tyyni ja päänikin on selkiytynyt tässä kirjoittaessani. En ole juovuksissa nyt, mutta eilen ja edellispäivänä join. Tänään oli niin paha olo, että jos olisi ollu tarjolla muitakin päihteitä, olisin varmasti ottanut. Tämä on vaikea päivä. Toivon vaan, että saisin nukahdettua. Yökerhoissa koko viikonlopun kukuttuani nukkumaan meno ei vielä onnistu tähän aikaan. Haluaisin unilääkkeet, mutta sekään kai ei ole ratkaisu. Unettomuutta on kuitenkin suhteellisen harvoin.
Kai minulle suurin ongelma on juuri se, etten voi muille tilanteestani avautua. Hävettää ja surettaa. Ihmissuhdeasioita, miesasioita. Esimerkiksi juuri tänä viikonloppuna hain hyväksyntää väärältä ihmiseltä ja jouduin koko yön kestäneen nöyryytyksen kohteeksi. Yöhön kuului seksiä ilman minläänlaista hellyyttä. Tunsin olevani täydellisen väärässä paikassa väärään aikaan, mutta alkoholi ja vähän muutkin olosuhteet tekivät minusta tahdottoman valitsemaan ratkaisua: Tälläistä minun ei tarvitse sietää. Siksi juuri nyt olen niin apeana.
Tiedän, että tämänkin viikonlopun ongelmat jossain vaiheessa unohtuvat. Liian paljon ikäviä kokemuksia aina silloin tällöin vain muodostavat eräänlaisen ketjun, minkä vuoksi tunnen oloni aina masentuneeksi. No, alkoholi luo hilpeyttä ja unohduksen aina viikonloppuina. Tiedän, että minun pitäisi keskittyä hyviin asioihin elämässäni ja niin aina välillä pystynkin. Mutta kun masentaa, masentaa todella. Tämän vuoden aikana olen sekä viillelyt, että kokeillut päihteitä. Näitä älyttömiä asioita miettiessäni ymmärrän kyllä, että kaikki ei ole kohdallani hyvin.
Ehkä joku luki tarinani, ehkä ei. Tiedän, etten ole yksin. Meitä on paljon! Voimia teille kaikille.
Ei ole kuin yksi suunta, ja se on ETEENPÄIN.......
Kiitos Mejuu ....näin se vain on!