Emme ole päässeet sopimukseen lastemme huoltajuudesta.
Nyt oikeusprosessin ajan lapsemme seilaavat kaksi-viikkoa-vuoroin-systeemillä meidän vanhempien väliä.
Yhteishuoltajuuden olemme kumpikin hyväksyneet.
Myöskään kouluikäisten lastemme loma-ajoista emme kiistele; molempien näkemys on, että se puolitetaan.
Riitamme koskee siis lasten arkea: minä haen lapsia luokseni arjeksi, isälle viikonlopputapaamiset, isä hakee ensisijaisesti tämän samaisen kaksi viikkoa vuoroin -systeemin jatkumista ja toissijaisesti lapsia luokseen arjeksi.
Olosuhdeselvitys sosiaalitoimen osalta on jo aloitettu isän osalta; häntä on tavattu ja hänen kanssaan on sovittu aikataulusta, myös lasten kuulemiseen hän on lupautunut kuljettamaan lapset.
Minulle isä on ainoastaan viestittänyt vaateen saada lapset luokseen yhdeksi päiväksi, jotta hänen luonaan tapahtuva taapaaminen saadaan järjestetyksi.
Kyselin asian perään selvittäjiltä; kertoivat, että tarvitsevat tämän yhden päivän, muuten selvitys ei valmistu aikataulussa, kertoivat, että minun tulee suostua järjestelyihin ellen halua merkintää joustamattomuudesta.
Minulle on ensitapaaminen heidän kanssaan vasta 2.8. Tällöin selvitysaikaa on enää kolme viikkoa. Tuosta ajasta lapset ovat luonani vain yhden viikon ja siitäkin on napattu siis tuo yksi päivä isän selvityksiin.
Toki suostuin järjstelyihin; mitä muutakaan olisin voinut tehdä.
Nyt olen erittäin huolissani olosuhdeselvityksen puolueettomuudesta.
Olen erittäin huolissani lasten kuulemisen järjestelyistä.
Vaikkakin asiat vaikuttaa menneen jo heti nyt ensalkuun varsin puolueelliseen suuntaan, niin onko vain viisasta odottaa sitä omaa vuoroaan päästä kertomaan tilanteesta?
Kaipaisin muutenkin kokemuksia ja neuvoja tuota selvitystä varten?
Nyt oikeusprosessin ajan lapsemme seilaavat kaksi-viikkoa-vuoroin-systeemillä meidän vanhempien väliä.
Yhteishuoltajuuden olemme kumpikin hyväksyneet.
Myöskään kouluikäisten lastemme loma-ajoista emme kiistele; molempien näkemys on, että se puolitetaan.
Riitamme koskee siis lasten arkea: minä haen lapsia luokseni arjeksi, isälle viikonlopputapaamiset, isä hakee ensisijaisesti tämän samaisen kaksi viikkoa vuoroin -systeemin jatkumista ja toissijaisesti lapsia luokseen arjeksi.
Olosuhdeselvitys sosiaalitoimen osalta on jo aloitettu isän osalta; häntä on tavattu ja hänen kanssaan on sovittu aikataulusta, myös lasten kuulemiseen hän on lupautunut kuljettamaan lapset.
Minulle isä on ainoastaan viestittänyt vaateen saada lapset luokseen yhdeksi päiväksi, jotta hänen luonaan tapahtuva taapaaminen saadaan järjestetyksi.
Kyselin asian perään selvittäjiltä; kertoivat, että tarvitsevat tämän yhden päivän, muuten selvitys ei valmistu aikataulussa, kertoivat, että minun tulee suostua järjestelyihin ellen halua merkintää joustamattomuudesta.
Minulle on ensitapaaminen heidän kanssaan vasta 2.8. Tällöin selvitysaikaa on enää kolme viikkoa. Tuosta ajasta lapset ovat luonani vain yhden viikon ja siitäkin on napattu siis tuo yksi päivä isän selvityksiin.
Toki suostuin järjstelyihin; mitä muutakaan olisin voinut tehdä.
Nyt olen erittäin huolissani olosuhdeselvityksen puolueettomuudesta.
Olen erittäin huolissani lasten kuulemisen järjestelyistä.
Vaikkakin asiat vaikuttaa menneen jo heti nyt ensalkuun varsin puolueelliseen suuntaan, niin onko vain viisasta odottaa sitä omaa vuoroaan päästä kertomaan tilanteesta?
Kaipaisin muutenkin kokemuksia ja neuvoja tuota selvitystä varten?
Vastaukset 26
Vanhimmat
ja haluat sen olevan puolueellinen sinulle.
Miksi?
..ainoastaan tasapuolisuutta kaipaan.
Mielestäni ei ole tasapuolista, että isän kanssa on jo aloitettu selvitysprosessi.
Mielestäni ei ole tasapuolista, että minulta ennenkuin edes olen tavannut selvittelijät pyydetään joustavuutta, kun en edes tiedä miksi näin on toimittava.
Ehkä vain turhaan tietämättömyyttäni olen huolissani, ehkä tulee tasapuolisesti minunkin vuoroni esittää omat näkemykseni.
Koen olevani eriarvoisessa asemassa, jos isän selvittelyprosessi aloitetaan kuukautta ennen omaani.
Tasapuolista olisi, jos kummatkin tavattaisiin yhtäaikaa taikka edes suunnilleen samanaikaisesti ensimmäistä kertaa.
Tasapuolista olisi, jos aikataulut sovittaisiin, kun kummankin tilanteet on tiedossa.
Tasapuolista olisi, jos lasten kuulemisen toteutuksesta päätettäisiin vasta, kun kummatkin olisivat saaneet sanoa edes jotakin asiaan.
Ehkä vain olen turhaa, tietämättömyyttäni huolissani.
Siksi kaipaankin kokemuksia selvityksestä?
jos olisit kyennyt sopimaan juttusi ilman ulkopuolista apua.
Kun sen otit mukaan otit myös riskin siitä, että kaikki ei mene alkuunkaan suunnitelmiesi mukaan.
Vastauksestasi paistaa selkeästi läpi se, kuinka varmana pidit yhteiskuntamme tukea äidille. Se on kuitenkin jo menneen talven lumia, niin sdanoakseni.
Maailma muuttuu, "eskoseni".
Mitä tarkoittaa "kaksi-viikkoa-vuoroin"? Minusta se kuulostaisi lähinnä vuoroviikolta mutta jollei siihen kuulu arkea niin tarkoitatko joka-toinen-viikonloppu?
Miksi vastustat lasten ja isän arkea ja mikset suostu siihen edes yhdeksi päiväksi olosuhdeselvitystä varten?
Onko sinun mielestäsi liikaa vaadittu YKSI päivä jos sinä vaadit KOKO VIIKON?
Miten mielestäsi asiat ovat menneet puolueelliseksi?
Tuota.. jos nyt tarkentaisit niin että tällainen vähän tyhmempikin ymmärtäisi mistä on kyse.
Eli nyt oikeusprosessin ajan lapset asuvat kaksi viikkoa peräjälkeen kummankin vanhemman luona eli siis ensin miulla kaksi viikko, sitten isällä kaksi viikkoa ja tätä sitten vuoronperään.
Selvitysajasta lapset ovat isällä kaksi viikkoa ja minulla siis ainoastaan yhden viikon.
Nyt on siis pyydetty vielä yksi päivä pois ajastani, joten siis lapset ovat selvityksen aikana 11 arkipäivää isällä ja 4 arkipäivää minun luonani.
Tuntui oudolta tämmöinen järjestely; jäi tunne, että mites minun luona tehtävä selvitys ehditään toteuttamaan?
Suostuin kyllä järjestelyyn.
Puolueellisena/epätasa-arvoisena koen sen, että selvitys on jo aloitettu isän osalta ja minulla on vasta ensitapaaminen tulossa.
Puolueellisena koen myös, sen että lasten kuuleminen on jo aikataulutettu, enkä minä ole päässyt ilmaisemaan näkökantaani siihen asiaan.
Eihän kantaani toki tarvi ottaa huomioon, mutta että edes tulisi kuulluksi.
Selvensikö nämä?
Et vaikuta lainkaan tyhmältä;)..kirjoitelmani vain oli epäselvä
Sossujen yksinkertaisesti pitää aloittaa jommasta kummasta ja heidänkin kalenterinsa ovat yleensä taäynnä, joten kyse on vain siitä, että kaikki osapuolet pystytään tapaamaan. Jos teidät olisi pitänyt esimerkiksi tavata samana päivänä, ajankohdan löytämiseen olisi voinut mennä monta kuukautta.
vuoroviikkosysteemin kannalla, mut oma ex ei ymmärrä sitä ollenkaan. Minä en ymmärrä, miten lapset siitä vahingoittuu, jos saavat elää molempien vanhempiensa kanssa sekä juhlaa että arkea?? Siis, jos arki molempien luota onnistuu, niin miksi ei...jos lapsensa näkee kaksi vuorokautta joka toinen viikonloppu, miten edes kuvitellaan, että suhde lasten kanssa säilyy ennallaan.
Nimenomaan ARKI on tärkeää. Ja tietenkin arjen vastapainoksi ne viikonloput, mutta mielestäni pelkät viikonloput ei oikein riitä vahvan suhteen rakantamiseen.
Jos lasketaan yhdessäolotunteja, niin jos lapset ovat JOKA viikonloppu etävanhemman luona niin näitä tunteja kertyy lähes sama määrä (arkena lapset hoidossa tai koulussa ja huoltaja tietenkin töissä). Silti jotain oleellista puuttuu jos tavallinen arkielämä puuttuu.
Juhlatapaamisista lähi pääsee tietty kateellisena motkottamaan että toinen saa poimia rusinat pullista.
Meillä oli muutaman kuukauden tuollainen joka-viikonloppu kaikki-vapaat-minulla. Onneksi sain järkättyä työasiani niin että päästiin vuoroviikkoihin. Molemmat - sekä minä että lähivanhempi - olimme tyytyväisiä muutokseen.
..haluaisin kysyä edell.kirj. olisitko tyytynyt joka toinen viikonloppu syst? On vaikea saada ajatustaan läpi, vaikka olisin myös valmis järjestämään työ ym.asiat, et ei pitäis olla ongelmaa järjestää sitä arkea. Jos toinen vastustaa ajatusta...
..näkisin parhaana mahdollisena, jos molemmat vanhemmat todella sitoutuisivat ja haluaisivat sitä ja ennenkaikkea aidosti haluaisivat lastensa parasta.
Eron jälkeen olemme eläneet vuoroviikkosysteemiä jo lähes kaksi vuotta; isälle oli tärkeää saada lapset luokseen tasavertaisesti, mutta velvollisuuksiaan hän ei ole huoltanut.
Tässä joitakin eteen tulleita ongelmia:
- isä tekee matkatöitä; hoitajana toimii kuka milloinkin..ei siis ole ollut kyse isän ja lasten yhteisestä ajasta.
- isä ei ole hoitannut hoivannut lapsiaan juuri lainkaan, isompi tyttö pitää huolta pienemmästä isän luona ollessa. Isän kanta huoltoon on, että lasten tulee olla täysin omatoimisia.
- isän kotiin ei ollut avainta lainkaan lapsilla mukana. sain pyydellä unohtuneita koulutarvikkeita ym. aivan pakollisia asioita isältä viikon vaihtuessa; isä sitten toimitti ne roskiskatokseensa noudettavaksi, isä oli vihainen lapsille huolimattomuudesta, kun eivät olleet muistaneet ottaa mukaan.
- isä useasti pyysi, että tuon lapset vasta päivää myöhemmin "esteidensä" takia; mm. isänpäivänä hän ei voinut pitää lapsia
- pienempi tyttö on kahdesti lähtenyt isän luota minun luokseni; isän raivoaminen on pelästyttänyt
- isä on sekä henkisesti että fyysisesti väkivaltainen: lapseen kohdistunut pahoinpitely on nyt syyteharkinnansa; kyllä isä kuulusteluissa myöntää koskeneensa ja satuttaneesa, mutta kiistää syyllistyneensä pahoinpitelyyn.
Tämä isä nyt vaatii lapsia luokseen asumaan.
Ja kyllähän tällä isällä on myös se mukava, lasten kanssa puuhaava puolensakin.
Pidän isyyttä tärkeänä ja arkeakin jakaisin isän kanssa mielellään.
Nyt vain olen tilanteessa, että en voi hänelle arkea uskoa, sillä tätä väkivaltaa juuri aiheutuu noissa arjen raskaissa tilanteissa.
Käräjäoikeudesta saimme tuon kaksi viikkoa vuoroin väliaikaisen ratkaisun; tällöin lapsien ei tarvitse jatkuvasti "muuttaa".
Ja nyt siis edessä tuo olosuhdeselvitys.
"- isä tekee matkatöitä; hoitajana toimii kuka milloinkin..ei siis ole ollut kyse isän ja lasten yhteisestä ajasta. "
onko sinä sitten koko ajan lastesi kanssa jolloin lapset ovat sinulla? Eikö äidit käy työssä ja hoida muita talouden juoksevia asioita kodin ulkopuolella?
Miksi isän tarvitsisi olla vain paikoillaan lasten tullessa?
Aika rajoittuneita olette täällä.
..lasten ollessa luonani.
Toki normaalisti kävin töissä; tosin olin järjestänyt niin, että tein lyhyempää päivää lasten ollessani luonani ja sitten kun olivat isällä tein liukumat pois.
En näe mitään mieltä siinä, että isä vaatimalla vaatii, että lapsien on oltava hänn luonaan silloin, kun hän itse on matkatöissä yön yli Euroopassa.
Eikö heidän silloin olisi parempi olla äidillä?
Tokihan nyt erikoistapauksia on toisinaan..minullakin..mutta jos niitä on säännöllisesti, niin miksi haluta jotain mitä käytännössä ei kuitenkaan voi toteuttaa.
Jos isällä on työmatkoja niin tehkää vähän joustavampi järjestely - siten että lapset ovat luonasi silloin kun isällä on matkoja ja sitten tasataan että nyt menee jotenkuten puoliksi.
Eräällä tutulla on vuoroviikko ja he joustavat puolin ja toisin jos on menoja, jos toiselle ei sovi hankitaan sitten tarpeen mukaan ulkopuolista hoitoapua.
Lapsille tuo tappelunne on vahingoillista ...
Ehdottomasti en olisi tyytynyt joka toiseen viikonloppuun.
Onneksi myöskään lapsen äiti ei vastustanut vuoroviikkoajatusta, joten homma hoitui aivan keskinäisellä sopimuksella. Ilman lastenvalvojaa.
Toki asia olisi mutkikkaampi jos luonapidosta olisi erimielisyyksiä.
Jos toisella vanhemmalla on este lapsen pitoon, ensisijaisesti lapset lasten pitäisi olla silloin toisella vanhemmalla.
Minullekin tuo on tärkeää, että jos toisella vanhemmalla on este lapsen pitoon, niin ensisijaisesti lapset sitten ovat sillä toisella vanhemmalla.
Tämä muuten kirjattiin väliaikaiseen ratkaisuummekin.
Tosin tämä ei ole toteutunut: isä lähetti viestin; olen työmatkalla ensi yön yli, lapset ovat naisystäväni kanssa. Kun aamulla töissä luin viestin; isä oli jo lähtenyt matkaan.
Meillä tässä on kyse isän kohdalla vallasta ja rahasta myös.
..miten yllättävä tuo työmatka oli. Jos siis tulee yllättävä syy lähteä (hälytys tms.), niin silloin on ehkä luonnollisinta järjestää asiat kuten ne helpoimmin menevät.
Esimerkiksi jos sinä sait viestin vasta ollessasi töissä, niin minne isän olisi mielestäsi pitänyt lapset siksi aikaa laittaa?
Jos tuo matka taas oli tiedossa jo ennalta, niin mielestäni siitä olisi silloin pitänyt mainita sinulle jo hyvissä ajoin.
Päätöksiin toki vaikuttaa.
Keskustelemme ainoastaan sähköpostitse; isä siis lähetti veistin töistään, kun minun työpäiväni oli jo päättynyt eli näin sen sitten seuraavan työpäivän aamuna.
No toki en varmuudella tiedä kuinka aikaisin isä työmatkasta on tiennyt, mutta monen vuoden kokemukseeni vedoten yllätysmatkoja ei hänellä ainakaan aiemmin ole ollut.
No olipa niin tai näin, niin ainakaan hän ei toiminut sopimuksemme mukaisesti, tosin hyvä että edes ilmoitti lähtevänsä.
Nämä tämmöiset kylläkin ovat pieniä seikkoja kiistassamme. Ei sillä niin väliksi vaikka isä hoidatuttaisikin muilla ja vaikka hoito toisinaan olisikin sitä sun tätä, kunhan sitä väkivaltaa ei olisi, niin kaiken muun voisin katso sormien läpi, jotta lapset saisivat isän aikaa arkena myös.
Toki olisi fiksua kysyä toiselta vanhemmalta jos tarvitsee lastenhoitoapua mutta ei toista voi pakottaa. On isän asia päättää kuka hoitaa lapset kun ovat hänen luonaan. Jos lapset tulevat toimeen naisystävän kanssa niin mikäs siinä. Ehkä haluavat nyt toistaiseksi hoitaa nuo lapsikuviot oman perheen kesken.
Tappelu oikeudessa vaan pahentaa tilannetta ja lasten oloa. Voit vielä sopia exäsi kanssa niin pääsette kaikki rauhaan.
jaa vaikka isä on väkivaltainen???
Haloo, onko kaikki kotona???
tämän kirjoitti täysin ulkopuolinen.
Muutamassakin viestihaarassa, että exäni on väkivaltainen; hän on sitä sekä henkisesti että fyysisesti.
Pitkä liittomme oli hyvin väkivaltainen. Väkivalta kohdistui sekä minuun että lapsiin.
Nyt olen kuitenkin sen totuuden edessä, että väkivalta on edelleen jatkunut.
Kaiken muun voisin katsoa siis sormien läpi ja antaa hänen hoitaa kuvionsa aivan kuten lystää ja nauttia itse omasta ajasta; näin teinkin siihen päivää asti kunnes lapseni kertoi häneen kohdistuneesta pahoinpitelystä. Todella nautin omasta ajastani; liikuin, harrastin, suoritin kasvatustieteiden appron, löysin rinnalle aivan mahtavan miehen myös.
Eteen vain siis tuli se päivä, jolloin lapseni kertoi minulle isän pahoinpidelleen häntä, muutkin lapset kertoivat elämästä kulissien takaa - enhän minä siellä ollut näkemässä ja eron jälkeen halusin uskoa muutokseen.
Nyt vain on otettava siis se aikuisen vastuu ja jos toinen ei ole kykenevä takaamaan turvallista oloa lapsilleen, niin siksi siis tässä taistossa olen.
Jossain järjestyksessä noita kuulemisia pitää järjestää ja ovat nyt päätyneet tällaiseen. Kannattaa olla joustava heitä kohtaan ja annat helposti riitapukarin maineen jos rupeat yhdestä päivästä taistelemaan. Sinänsä ei ole väliä kummasta vanhemmasta aloittavat, saat sitten vuorollasi kertoa omasta näkemyksestä.
Mitä mieltä lapset ovat - ja mitä perusteluita sinulla on siihen että haluat sulkeaä isän pois lasten arjesta?
Näinhän se tosiaan menee, jommasta kummasta on aloitettava.
Kyseenalaistin tuon tapaamisjärjestelyn kylläkin, mutta siis suostuin siihen; toivottavasti kyseenalaistamisesta eivät jotakin negatiivista heti kirjaa...
Meillä on takana kahden vuoden kokemus vuoroviikoin systeemistä, jossa siis arki oli jaettu tasapuolisesti.
Tuossa jo yhteen haaraan kertoilinkin perusteita, mutta tässä muutama vielä kertaalleen:
- isä ei todellisuudessa ollut läsnä vaan matkatöissä,
- isä useasti pyysi minua pitämään lapsia päivän tai kaksi pidempään; mm. isänpäivänä hänelle ei sopinut pitää lapsia
- isä oli valmis ottamaan ilon hetket, mutta huolissa/murheissa hän ei lapsien tukena ole ollut; huonoihin koenumeroihin hän ei kirjoita nimeä lainkaan - niitä ei saa isän kotiin tuoda
- isä on ollut sekä fyysisesti että henkisesti väkivaltainen
Kyllä lapset tuntevat äidin turvalliseksi ja pelkäävät isän tätä "hurjaa" puolta, isäänsä rakastavat myös kaikesta huolimatta.
Lapsille on tärkeää olla tasapuolinen äidille ja isälle, arkea he viettäisivät mieluummin äidin kodissa.
Niinpä eritoten olisin toivonut, että lasten kuulemista ei järjestettäisi isän kuljettamana.
voithan keskustelussa kertoa huolistasi tässä "keskusteluvuoro" asiassa. Itse en olisi sitä noin vaan sulattanut.. tuntuu jotenkin että exäsi yrittää vaan murentaa sinua koska on itse epävarma ja tietoinen omista ongelmistaan. Laita asiat paperille ylös että muistat ottaa kaikki asiat puheeksi.
Vaikka nyt olisikin niin, että ex ohjaa asioita haluamaansa suuntiin, niin täytyy vain malttaa odottaa omaa puheenvuoroa.
Luotan kyllä itseeni.
Onhan minulla oikeus puolustaa kantaani.
Ja todellakin arvostan isyyttä, mutta se tulee ansaita.
Niin kyllähän se ex tietoinen on väkivaltaisuudestaan; hän vain ei myönnä sitä.
Lapseni kommentoikin seuraavasti, kun mietiskelin ääneen, että eikö isä todellakaan muista/ymmärrä, että on ollut väkivaltainen: kyllä äiti isä sen tietää, hän vain kusettaa kaikkia vieraita, jotka eivät näe totuutta silmiensä edessä; sinua ja meitä lapsia hän ei pysty kusettamaan, koska me tiedämme totuuden.
seisovat takanasi, miksi siis huolehdit turhista. Isä on itse kaivanut itselleen kuopan johon tipahtaa. Ääneen en kyllä lähtisi asioita pohtimaan lasten kuulleen, ettei vaan vahingossa lipsahda lapsen suusta että "äiti sanoi niin", tulee heti manipulointi mieleen. Riippuu tietysti lasten iästä miten asian ottaa.