Lapsivapaan viikon fiilikset taisi mennä eilen, kun olin ilmeisesti väärällä tavalla kiinnostunut lasteni hyvinvoinnista. He ovat exäni kanssa lomamatkalla kotimaassa, entuudestaan tutussa paikassa, eikä minun ole koskaan tarvinnut olla huolissani eikä epäillä exän toimia, en ole edes halunnut sekaantua heidän lomanviettoonsa aikaisemmin! Mutta eilen sitten...Aikuiset lähtivät kuulemma pyöräilemään, eivätkä lapset halunneet mennä mukaan. OK, se oli heidän oma valintansa, eivätkä he siitä tai mistään muustakaan valittaneet minulle. Olen työssäkäyvä äiti ja automaattisesti tuli mieleen kysymys, saavatko lapset ruokaa sillä välin, kun iskä pyöräilee. Olen tottunut jättämään lapsille ruokatermokseen ruokaa, vaikka he sanoisivatkin ettei ole eikä tule nälkä, joten tuo kysymys ponnahti mieleeni ihan automaattisesti. Kysyin siis tekstiviestillä exältä, oliko hän varmistanut että lapsilla on syötävää. Mitä tapahtui? Ex ei vastannut minulle, vaan soitti vanhemmalle lapselle ja haukkui hänet. Lisäksi exän uusi vaimo pisti lusikkansa soppaan ja väitti minun sanoneen, että lapset suurin piirtein näkivät nälkää - sehän ei pidä paikkaansa, en sanonut mitään sellaista. Lähetin uuden selventävän tekstiviestin exän kännykkään, muttei hän edelleenkään vastannut mitään. En ymmärrä. Jos pommittaisin häntä kaiken aikaa kyselyillä, miten lapset pärjäävät jne. niin tajuaisin kai jo itsekin, ettei sellainen ole kovin viisasta eikä kivaa. Mutta YKSI AINOA yksinkertainen kysymys, enkä saanut siihenkään vastausta. Normaali aikuinen olisi kai tekstittänyt takaisin, että älä ämmä sählää, täällä on kaikki hyvin? Nyt minun pitäisi pyytää anteeksi, kun "iskälle tuli paha mieli". ???!!!
Siis onko hänellä noin huono itsetunto, että sekin vähä murenee yhteen kysymykseen? Miksei hän ottanut minuun yhteyttä ja vaikka puhelimessa huutanut, että jätä rauhaan? EN IKINÄ YMMÄRRÄ MIEHIÄ (yleistys ;)) Vielä lähtiessään hän letkautti, että perheessä on yhteensä ***** kännykkää, että yhteyttä voisi pitää -
Kun kerroin tämän työpaikallani (yhdelle henkilölle), sain suurin piirtein lokaa silmilleni "sekaantumisesta" ja siitä, että lapset ovat jo aika vanhoja, pärjäävät kuulemma itsekseenkin. No, ainakin sitten illalla toisella oli niin nälkä että näköä haittasi. Minusta lasten iällä ei ole tässä mitään tai hyvin vähän merkitystä, kyse on periaatteesta: aikuisen on huolehdittava. Olen nyt varmaan suurikin rikollinen, kun uskalsin puuttua asiaan, aivan asiallisesti ja ilman arvostelua.
Siis onko hänellä noin huono itsetunto, että sekin vähä murenee yhteen kysymykseen? Miksei hän ottanut minuun yhteyttä ja vaikka puhelimessa huutanut, että jätä rauhaan? EN IKINÄ YMMÄRRÄ MIEHIÄ (yleistys ;)) Vielä lähtiessään hän letkautti, että perheessä on yhteensä ***** kännykkää, että yhteyttä voisi pitää -
Kun kerroin tämän työpaikallani (yhdelle henkilölle), sain suurin piirtein lokaa silmilleni "sekaantumisesta" ja siitä, että lapset ovat jo aika vanhoja, pärjäävät kuulemma itsekseenkin. No, ainakin sitten illalla toisella oli niin nälkä että näköä haittasi. Minusta lasten iällä ei ole tässä mitään tai hyvin vähän merkitystä, kyse on periaatteesta: aikuisen on huolehdittava. Olen nyt varmaan suurikin rikollinen, kun uskalsin puuttua asiaan, aivan asiallisesti ja ilman arvostelua.
Vastaukset 34
Vanhimmat
ne lapset sitten on? Siitähän tässä on paljon kiinni.
Lapset ovat sen ikäisiä kuin ovat, se ei todellakaan ole asiassa se ydin, enkä ole sitä mieltä, etteivät he pärjäisi keskenään. Tiedän, että pärjäävät. Haluaisin vain kuulla, miksi heidän isänsä ei vaivaudu vastaamaan yhteen ainoaan yksinkertaiseen kysymykseen, vaan ripittää lastansa siitä, että tämä on muka viestitellyt taas äidille hänen selkänsä takana ja kannellut ties mitä! Näinkään asia ei ole, vaan olen keskustellut lapseni kanssa ihan tavallisista ja meidän kahdenkeskisistä asioistamme, kuten esim. siitä mitä eilisessä suosikki-tv-sarjassamme tapahtui, yleisellä tasolla on puhuttu ilmoista ja siitä mitä lapset ovat milloinkin puuhailleet.
En ymmärrä miten lasten ikä vaikuttaa siihen miten heidän isänsä käyttäytyy minua kohtaan. Ehkä hän pitää asiaa niin vähäpätöisenä, ettei todellakaan vaivaudu, mutta toisenlaista viestiähän tuolta lapsen kautta sitten tuli. Nyt en enää uskalla selittää sitäkään, miksi olen huolissani etenkin vanhemman lapsen syömisistä, hän kun on tyttö ja murrosiässä, runsaat kuukautiset, huonot veriarvot, päästä huippaa jo muutenkin ettei siihen mitään huonoja syömisiä enää tarvittaisi!
Toisinaan en tiedä ollenkaan, millä planeetalla exäni oikein elää. Pitääkö hänelle kaikki vääntää rautalangasta?! Tiedän senkin, mitä hän minusta ajattelee, on se niin moneen kertaan tullut ilmi. Eli minä olen tunnevammainen, muita ihmisiä haukkuva katkeroitunut akka ja kaikki on loppupeleissä kuitenkin minun syytäni. Reissuun lähtiessään sanoin koko poppoolle, etten pistäisi pahakseni, jos toista lasta käytettäisiin parturissa (ovat sen tehneet ennenkin). Ex oli perillä sanonut, ettei tiedä viedä lasta parturiin, kun äidiltä sitten kumminkin tulee taas palautetta ja moitteita. En ole, jumankauta, kertaakaan käynyt arvostelemaan sitä, että lapsi pääsee parturiin jonkun muun kuin minun kustannuksellani. Tyhmäksikö minua luullaan vielä kaiken lisäksi?
Jos isä on jättänyt yli kymmen vuotiaat ilman ruokaa, niin en olisi huolissani. He ovat sen ikäisiä, että osaavat tehdä itse vaikka munakkaan tms. jos nälkä yllättää. Mutta jos on jättänyt vaikka 6-vuotiaat ilman ruokaa ja ei vastaa kysymykseen(joka noin pienen kohdalla olisi ihan ok kysymys), niin silloin huonompi homma. Eli mielestäni iällä on merkitystä...
Minkä aikaa pyöräilyreissu kesti? Ei kai lapsilla (jotka voivat jäädä keskenään) tarvitse kokoajan olla ruokaa nenän edessä...
Eihän se tässä se asia olekaan, onko lapsilla ruokaa nenän edessä koko ajan vai ei! Miksi tekään ette ymmärrä, mitä minä tarkoitan? Yritin tällä kirjoituksellani saada mielipiteitä/kommentteja siitä, onko yleensä väärin millään, edes pienellä, tavalla puuttua asioihin silloin, kun jälkikasvu on toisen vanhempansa kanssa jossakin. Vaikka olisivat hänen kotonaan - tosin sinnekään minulla ei ole ollut tapana soitella perään, itse soittavat sitten, kun ovat kotiin tulossa. Mutta unohtakaa toki koko juttu, jos teillä ei oikeasti ole mitään sanottavaa.
ihan rakentavia kommentteja sait, ja vielä ihan oikeita keskustelun alkuja :)
no, minun exäni leikkasi pojan tukan kaljuksi, siis ihan kaljuksi loman aikana. sinne meni kiharapilvi. Hurja yritys olla ilkeä. Uusiutuva luonnonvara kuulemma.
Me olemme sopineet että emme puutu ruokailuihin yms. tällaisessa tilanteessa. Välillämme on nykyään luottamus kuitenkin.
Itse hänen housuissaan en noita kommentteja tahtoisi vastaanottaa jos kerran yleinen mielipide on että olen tasapainoinen ja toinen huoltaja...
Tekstiviestini exälle ei ollut mikään kommentti, vaan aiheellinen kysymys. En ole koskaan aikaisemmin puuttunut heidän lomailuunsa millään tavalla, en arvostellut parturikäyntejä, enkä muutakaan, vaikka minulla onkin omat epäilykseni exän elämäntyylin suhteen (mm. vuorokausirytminsä on täysin päinvastainen kuin minulla ja lapsilla). No, lapset kotiutuvat tänään, enkä varmasti ole ainoa joka huokaisee helpotuksesta.
ja isän pyöräilyreissun kesto. Eli jos kyseessä isot,itse ruokaa nenän eteen hankkimaan pystyvät lapset ja pyöräilyreissu kestää esim. parisen tuntia,on tekstiviestisi ollut aiheeton.
Ja tässä tapauksessa ymmärrän isän närkästyksen asioihin puuttumisestasi.
Vastaan otsikkoosi, teitkö väärin? Kyllä. Menit aliarvioimaan aikuisen ihmisen kyvyn huolehtimisesta. Ja iästä huolimatta aikuisen ihmisen ei tarvitse kaikkea valmiiksi lasten nokan eteen kantaa. Se on lasten aliarvostamista!
Ja voi voi, kun kaikki nyt ei sitte silittänytkään päästäsi ja myötäillyt sinua. Vaan antoivat vastuksia, jotka ei sinua mielyttänytkään. Taisit vaan tehdä pienestä aisiasta turhan suuren. Raskasta on, jos kaikesta noin nokkiinsa ottaa.
Kaikki vastaukset ovat lukemisen arvoisia, niitähän minä juuri halusinkin. Jos sinäkin vaivautuisit lukemaan vähän tarkemmin, huomaisit, etten missään vaiheessa ole ollut aliarvioimassa kenenkään toimia, vähiten lasteni ominpäin selviytymistä, koska tiedän heidän elinikänsä mittaisella kokemuksella, että he kyllä pärjäävät. En itsekään kanna heille nokan eteen kaikkea valmiiksi, miten voisinkaan, kun olen päivät työssä, mutta niinhän täällä nyt tunnutaan luulevan. Olin eilen todellakin hiukan kiukkuinen, saatan olla vieläkin. Eikö sinua sitten yhtään harmittaisi, jos yhteydenpitoyrityksesi tyrmättäisiin vaikenemalla se kuoliaaksi? Ja MINÄKÖ tässä olen tekemässä kärpäsestä härkästä!
Asiahan on täysin päinvastoin. Et tunne exääni, etkä tiedä miten vaikeaa hänen kanssaan on puhua mistään lapsiin liittyvästä, hän kun ei ole edes vanhemman lapsen vauva-aikoina paljon kotielämää ja tavallista arkea meidän kanssa elänyt. Siitä seuraa väistämättä, että hän luulee lasten kanssa olemisen olevan jotakin ihme suorittamista, että kaikki liikenevät päivät pitää täyttää kaikella mahdollisella toiminnalla, ja lisävärinsä tälle antaa vielä sekin, että hänen vaimonsa on opettaja. Opettaja ja kasvattaja kun ei lomallakaan osaa täysin relata, vaan opettaa ja kasvattaa aina vaan. No, ei siinäkään mitään pahaa sinänsä ole, mutta lapsethan ovat KESÄLOMALLA, täytyykö sitä silloinkin ottaa kaikki kasvatukselliset ja opetukselliset seikat niin juurta jaksain huomioon? Näistähän en voi heille koskaan hiiskahtaakaan, koska kaikki keskustelunaloitukseni otetaan arvosteluna ja niistä loukkaannutaan, vaikka toivottaisin vain hyvää päivää heillekin! Ja, hei, puutuin tähän syömisasiaan VAIN TÄMÄN KERRAN. Senkin tietäisit, jos ymmärtäisit lukemasi oikein. Hyvää päivää vaan sullekin!
"Lapsivapaan viikon fiilikset taisi mennä eilen, kun olin ilmeisesti väärällä tavalla kiinnostunut lasteni hyvinvoinnista. He ovat exäni kanssa lomamatkalla kotimaassa, entuudestaan tutussa paikassa, eikä minun ole koskaan tarvinnut olla huolissani eikä epäillä exän toimia, en ole edes halunnut sekaantua heidän lomanviettoonsa aikaisemmin!"
Miksi siis et tälläkin kertaa antaisi heidän viettää laatuaikaa isänsä kanssa sekaantumatta ollenkaan siihen, mitä he siellä puuhaavat? Lapset eivät varmasti kuole nälkään tuolla reissulla tai muuallakaan, ja minusta perään soitteleminen ja kyseleminen varmasti antaa miehellesi sellaisen kuvan, että epäilet hänen kykyjään huoltajana.
Nauttisit toki vapaastasi itsekin, etkä hermoilisi turhaan ja pilaisi sekä omaa että lastenne/exäsi lomareissua. Mene rannalle tai terassille nauttimaan yksinolostasi ja relaa vähän!
Ettekö te tämän keskustelun seuraajat todellakaan osaa lukea vai ettekö te ymmärrä lukemaanne? Täytyy ihmetellä. Olenko minä muka "soitellut perään" ja "kysellyt" paljonkin? Ihan oman mielenrauhani takia olen kyllä aina osannut ottaa rennosti silloin, kun lapset ovat exälläni, niin myös tein tälläkin kertaa. Terasseja en harrasta, eikä rantakelejä juurikaan ole ollut, mutta minullapa on muuten mukava harrastus, johon olen saanut kaikessa rauhassa keskittyä iltaisin työn jälkeen, kun ei ole tarvinnut laittaa ruokaa eikä pyykätä lasten vaatteita. Olen nauttinut olostani suuresti! Luepa, kuule, nuo vastaukset, joita laitoin noille toisille kommentoijille. Sivusin ainakin yhdessä vastineessani käsitettä 'laatuaika', jota ei minun mielestäni ole olemassakaan. Taitaa olla etävanhempien keksintöä, että omatunto saataisiin pysymään rauhallisena. Ei lasten kanssa tarvita mitään erityistä laatuaikaa!
Tavallinen elämä kaikkineen riittää, ei sitä pidä ladata täyteen kaikenlaista 'laatutekemistä'. Ymmärrän kyllä exäänikin siinä, että hän ei muuten osaa olla lastensa kanssa ja yrittää sitten hampaat irvessä kaikkensa harvoina vapaa-aikoina, mutta se on hänen ongelmansa - toisaalta myös minun, koska se vaikuttaa lapsiin, jotka eivät halua kaiken aikaa lentää tukka putkella tapahtumasta toiseen.
No, heitänpä tähän sitten toisella tavalla muotoillun kysymyksen teille, arvoisat keskustelukumppanini: voitteko te rakentavassa hengessä ja ilman sarvia ja hampaita puuttua mahdollisten ex-puolisoidenne tapaan toimia lastenne kanssa vai otetaanko se perusteettomana arvosteluna ja vittuiluna?
jos kysyy täällä mielipiteitä, niin niihin ei pidä reagoida epäilemällä vastaajien lukutaitoa.
Kieltämättä näistä kirjoituksistasi tulee se vaikutelma, että olet melko jumittunut ajattelemaan asioita vain omalta kannaltasi. Kaikki, jotka näkevät asiassa jotain muitakin näkökulmia kuin sinun näkökulmasi, saavat kiukkusi nousemaan.
Alukuperäiseen kysymykseesi vastauksena: Kyllä. Toimit väärin ja asiattomasti, enkä ihmettele lainkaan, jos exäsi ei halunnut vastata viestiisi ja loukkaantui.
Onko täällä yhtä herkkänahkaista porukkaa kuin exäni...Ettäkö olisin jumittunut ajattelemaan asioita vain omalta kannaltani - mielenkiintoista, ystävät rakkaat. Nythän yritin juuri täyttää exäni toivetta, jonka hän lausui junaan noustessaan. Että voisi pitää yhteyttä, kun niitä puhelimiakin on niin monta perheessä. Miten kävi, kun otin yhteyttä? Ettekö te muut sitten IKINÄ KOSKAAN ota yhteyttä mahdollisiin entisiin puolisoihinne silloin, kun lapset ovat hänellä? Ettekö edes, vaikka olisi aihetta? Ja jos/kun ajatukseni 'jumittaa' taitaa johtua vain ja ainoastaan siitä, että olen joutunut aina ajattelemaan lasten asioita itsekseni, ex ei ole paljoakaan osallistunut arkitasolla :) Vielä: enhän minä teille vastaajille ole kiukuissani.
Eikö kenenkään mielestä exäni ajattelu ole mitenkään jumittunut omalle kannalleen, jos hän aina luulee minun arvostelevan itseään joka asiasta? Miksi minä käyttäisin energiaani sellaiseen? Erostakin on jo niin kauan, ettei luulisi toisen tekemiset tai tekemättä jättämiset enää kiinnostavan puolin jos toisinkaan. Poikkeus tulee vasta, kun on otettava lapset huomioon. Voi, kun tekisi mieleni kertoa tässä ihan kaikki mitä olen kuullut lapsiltani esim. exän ja vaimonsa keskinäisistä väleistä, mutta sitä virhettä en todellakaan tee! Saisin vain enemmän haukkuja osakseni. Eikä se asia minulle kuulukaan, muuten kuin siten, että vars. vanhempaa lastani häiritsee suuresti näiden aikuisten käyttäytyminen. Se häiritsee niin paljon, että kohta lapset eivät halua edes vierailla isällään, yökylistä puhumattakaan. Mutta taaskaan en voi sanoa mitään, on vain kiltisti oltava kuin en tietäisikään. Kyllä se raivostuttaa. Ettei aikuinen mies tajua omaa osuuttansa asiaan, vaan luulee minun kääntäneen lapset häntä vastaan. Taaskin: miksi minä niin tekisin, eihän se palvele kenenkään etua! Mutta kun mitään en voi sanoa tai tehdä ilman että siitä loukkaannutaan...se on mulle niin tuttua jo yhdessäolon ajoilta, hänessä ei koskaan ollut mitään moitteen sijaa...
Kyllä me kaikki varmaankin osaamme lukea ja kirjoittaakin, koska täällä naputtelemme tekstiä ;)
Ehkä tuota sisälukutaitoa kannattaa harjoitella itsekunkin, ettei tarvitse kiukutella, josta sinulle on täällä jo huomautettukin.
Kyllä minä ottaisin perään soitteluna ja kyselynä, jos exä kyselisi ovatko lapset saaneet syödäkseen...!On eri asia soittaa ja kysellä kuulumisia, miten on mennyt ja onko ollut kivaa, mutta tuollaisiin perusasioihin puuttuminen antaa kuvan siitä, että epäilet exäsi kykyä huoltaa lapsianne. Olkoonkin, että sinulle tuo kysymys tuli ohimennen rutiininomaisesti.Sain käsityksen, että lapset ovat sen verran isoja, että varmasti osaisivat otsekin jo kertoa, jos jotain epäkohtia ilmenee, eikö?
Ehkä et itse nyt ymmärrä, että vaikka tuo asia tuntuu sinusta vähäpätöiseltä, exällesi se varmasti antoi vaikutelman ihan muusta ja syystäkin.
Kyllä se minusta on ihan lasten ja isänsä yhteistä laatuaikaa, jos he ovat reissussa. Jos taas lapset eivät tykkää kaikesta touhuamisesta, niin eikö siitä voisi keskustella yhdessä jo ennen kuin mitään aletaan suunnittelemaan? Vai kuunnellaanko teillä ollenkaan lasten mielipiteitä? Vai onko teillä toimintatapa sellainen, että aikuiset vievät ja lapset vikisevät?
Viimeiseen kysymykseesi täytyy vastata, että ainahan sitä jotain sanottavaa löytyisi jos sille tielle haluaisi lähteä, mutta onko toisen toimintapoihin pakko puuttua jos kyse ei ole lapsen edun ja hyvinvoinnin unohtamisesta? Ei meidän ole pakko pakottaa ketään toimimaan siten, niinkuin itse tekisimme. Ja lapset ovat ne, joiden mielipiteitä kuunnellaan ja toimitaan myös sen mukaan.
Kieltämättä kirjoituksesi antavat sinusta sellaisen kuvan, että olet lyhytpinnainen ja olet sitä mieltä, että sinä saat arvostella toisia, mutta et näe omissa sanomisissasi ja toimissasi mitään väärää.
olin kirjoittamassa edellistä kommenttiani, kun olit kirjoittanut tämän.
Kyllä se on kuule niin, että jos lapset eivät halua mennä isälleen, niin ei heitä voi eikä saa siihen pakottaa! Meillä on aina toimittu näin, ja vaikka se on närää exässä synnyttänytkin, niin siinäpähän on saanut miettiä, missä vika kun lapset eivät haluakaan tulla. Jos exäsi sen ottaa lasten manipulointina häntä vastaan, niin anna ottaa. Jos lasten ei ole hyvä isällään olla, niin ei heitä saa sinne pakottaakaan!
Sanon taas ja yhä: minä en ole soittanut tämän loman aikana (enkä viime- enkä edellisenkään loman aikana) exälleni mistään asiasta - eikö se nyt ole jo tullut selväksi! Se että laitan tähän huutomerkin, ei tarkoita että olisin vihainen sinulle tai kenellekään muullekaan vastineita kirjoittaneille. Ja sanotko sinä (oletettavasti itsekin perheellisenä ihmisenä), että minulla on lyhyt pinna -? Kyllä se on kuule kasvanut ja venynyt tässä vuosien varrella aika paljon, exästäni en tiedä kun en ole sen kanssa joka päivä tekemisissä (onneksi). Se kuuluisa tekstarini meni näin:"muistitko varmistaa että lapsilla on syötävää". En siis kysynyt, ovatko he saaneet syödäkseen.
Olkoon sitten, että isä ja lapset ovat nyt viettämässä 'laatuaikaa', mikäs siinä, mutta ajan laadusta en ole niinkään varma. Kysyt, että kuunnellaanko meillä ollenkaan lasten mielipidettä. Kyllä kuunnellaan, ainakin minä kuuntelen ja neuvottelen heidän kanssaan, mutta isänsä on melkeinpä kalenterin kanssa pusannut jo selvät sävelet kaikkea tekemistä varten, joten eiköhän se ole hän joka vie ja lapset vikisevät!
Ehkä se kulkee exällä suvussa, kun ex-anoppikin kysyy AINA meillä vieraillessaan tai minulle soittaessaan, että "mitäs tänään on ohjelmassa".
Tuo huvitti suuresti varsinkin silloin, kun toinen lapsi oli vielä vauva ja vanhempi peräti viisivuotias - ikäänkuin lapsiperheessä voisi etukäteen jotakin erityistä ohjelmaa suunnitella, vai mitä sinä ajattelet?
Juu, ei minulla ole aikomustakaan pakottaa exääni tekemään yhtään mitään, eikä varsinkaan samalla tavalla kuin itse teen. Mutta neuvokaa minua sitten hiukan: miten voisin keskustella hänen kanssaan asioista, jotka mieltäni painavat ennen kuin on todella edessä tilanne, etteivät lapset halua enää nähdäkään häntä. Minä luulen, että se aika alkaa kohta olla käsillä ja se olisi tosi surullista exän kannalta.
Vielä peräkaneettina tuohon "et näe omissa toimissasi mitään väärää" - toiseen vastaukseen jo kirjoitinkin, että juuri exäni ei nähnyt/näe toimissaan mitään väärää. Onko sinusta oikein, että hän letkauttelee lapsille mm. että 'niin, äitihän haukkuu aina kaikkia muita' jne.? Mikäs se olikaan se PAS-syndrooma suomeksi?
No, vihdoinkin joku ymmärsi edes osan siitä mitä olen yrittänyt sanoa. Huojennus! En ehkä olekaan ihan paska akka sittenkään.
kuvitella, miltä sinusta tuntuisi tällainen ajatusleikki:
Lapset ovat luonasi. Isä laittaa tekstiviestin: Muistitko varmistaa, että lapsilla on vaatteet päällä?
tai: Muistitko varmistaa, että lapsilla on paikka nukkua?
tai: Muistitko varmistaa, että lapsilla on syötävää?
Ja sinua ei varmaankaan yhtään k.o. tekstiviesti ottaisi kupoliin? Oletko oikeasti noin sokea itsellesi, että täällä vaahtoat aivan ilmiselvästä asiasta tuntemattomille ihmisille?!
Sinä olet toiminut kertakaikkisen idioottimaisesti ja ärsyttävästi. Jos miehesi tekisi samaa, vaahtoaisit siitä täällä aivan varmasti loputtomiin.
*huokaus*
soimaa:
"hänessä ei koskaan ollut mitään moitteen sijaa..."
Jos alkaisin saada tuollaisia tekstareita exältäni, ajattelisin että hän on lopullisesti menettänyt pelin. Saattaisin myös soittaa hänelle apua. Tai sitten nauraisin makeasti niin kuin nauroin tämän sinun purkauksesi luettuani! Voi, että mua naurattikin! Kannatti kirjoitella, täällä työpaikkani kellariloukossa kun on niin ikävää ja kylmää, eikä nyt ole edes työkaveria samassa vuorossa.
Hahaa, et siis myöskään vastaisi asiallisesti tekstiviestiin - kuten ei eksäsikään! Aika samanlaisilta vaikutatte, sinä ja ukko.
Ihme hyökkäys tuli heti tuon viestisi jälkeen vaikka mielestäsi kysymyksesi oli aivan oikeutettu. Kyllä se asenneongelma siellä sinun exäsi puolella on jos ei asiallisesti voi keskustella tai edes viestiin vastata ja haukkuu sitten lapsia kun ei kahden aikuisen ihmisen väliseen kansakäymiseen pysty. Minusta sinun tekstiviestisi oli täysin oikeutettu kun tyttärestäsi olet huolissasi. Ja kyllä se sinulle kuuluu miten sinun lapsia heidän siellä ollessaan kohdellaan. Samoin kun exällesi kuuluu miten sinä heitä kohtelet, ainakin jossain määrin, ymmärsin että sinä olet lasten päähuoltaja? Ja minua jäi vaivaamaan tuo exäsi nykyisen naisen kommentit. Mitä helvettiä se hänelle kuuluu vaikka olisit sanonut mitä? Sinun lapsiasihan ne ovat ja kyseinen asia on exäsi ja sinun välinen, ei suinkaan hänen.
Sanoisin että yritä keskustella miehesi kanssa, mutta tuossa jo totesit että se on suorastaan mahdotonta joten mielipiteeni on että anna asian olla, mutta tee lapsille selväksi ettei heidän tarvitse kuunnella isänsä haukkumisia, etenkään sinun ja exäsi välisistä riidoista.
Tsemppiä!!!
Meillä on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus, mutta käytännössähän se jää arkitasolla pelkäksi paperiseksi kirjaimeksi eli minä olen se arkea pyörittävä lähivanhempi. En minäkään ymmärrä, miksi exän nyxä koko asiaan puuttui! Kai se vähän kuuluisi hänellekin katsoa miten penskat tulevat juttuun, jos kerran ovat heidän mukana ja vastuulla edes tuon yhden viikon vuodesta. Muuten kyllä on neuvomassa ja opastamassa, tulipas taas ennen reissua ihan varustelistakin - aivan kuin en itse osaisi ja tietäisi mitä pitää pakata mukaan (enkä minä edes pakannut, lapset pakkasivat).
Lapset tietävät, varsinkin vanhempi, joka osaa jo sanoa mielipiteensä, ettei isältäkään tarvitse mitä tahansa sietää. Kerran jo tällä reissulla tyttö paiskasi pelivälineensä pusikkoon ja sanoi, ettei jatka pelaamista (sitä 'laatuaikaa')ennen kuin aikuiset lopettavat keskinäisen naljailunsa.
Olin tytöstä ylpeä! Haluatkos kuulla, mitä mies siihen vastasi?
Me erosimme aikoinaan ihan hyvissä väleissä ja tutustuin exän nyxäänkin, eikä meillä mitään riitoja ole. Ei ole tarvinnut rahasta eikä tavarasta sanoa yhtään poikkipuolista sanaa. En urputa edes elareista niin kuin useat naiset tekevät (heilläkin on varmaan syynsä). En tiedä miksi aina käy niin, että vaikka kuinka hyvää tarkoittaisin, niin ex kuitenkin ottaa sen itseensä. Pitääkö minun sitten ruveta olemaan täysin välinpitämätön hänen suhteensa, sillä siihenhän tämä tällainen väistämättä johtaa? Kun mistään ei voi mitään sanoa. Voinhan minä niinkin tehdä, minulla on oma elämäni ja hänellä omansa ja se siitä. Itseasiassa tilannehan on jo näin. Elän omasta mielestäni elämäni parasta aikaa. Ystäväni sanoi, että exällä taitaa olla paha olo...
Niin... ehkäpä exälläsi todella on paha olla ja hän todellisuudessa tuntee olevansa huono vanhempi ja hän yrittää peitellä sitä juuri tuolla "laatuajan" vietolla, eikä kestä minkäänlaista kritiikkiä... Mutta hyvä että te edes jotenkin tulette toimeen ja lapset voivat siellä käydä, vaikkakin harvoin...
Niin mitä exäsi tyttärellesi hänen purkaukseensa vastasi? Syystäkin olet tytöstäsi ylpeä=)
kaiken aikaa naljailla toinen toisilleen, ivalliseen ja inhottavaan sävyyn vielä. Mitäköhän tuollainen kertoo heidän suhteestaan...Sanottakoon nyt taas selvennykseksi, että en pyri suojelemaan lapsiani terveeseen parisuhteeseen kuuluvilta kinasteluilta ja riidoilta, mutta tuollainen pikkuilkeä kuittailu on mielestäni vihoviimeistä. Eivätkä ne oikeat riidatkaan lasten kuultaviksi aina sovi.
Muistan miten omat vanhempani joskus suutuspäissään rupesivat teitittelemään toisiaan. He tekivät sitä myös hyvällä tuulella ollessaan ja toisiaan kiusoitellakseen, mutta en usko että tuossa exäni harrastamassa naljailussa on mitään hyväntahtoista mukana. Ja ennen kuin joku kerkiää vetämään hernettä nenäänsä tästäkin, niin kerron että olen kuullut heidän keskinäistä sanailuaan oman kotini eteisessäkin.
Ajatella, näin kauas tultiin yhden pienen kysymyksen takia. Minusta tämä on ollut hyvä keskustelu. Lähden nyt viikonlopun viettoon ja menen lapsiani vastaan asemalle. Eläkää rauhassa!
nyt ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että joko olet provo tai käyt tosiaan liian täysillä. tämä siis kommentti täällä sivussa, ja ihan joka sanan lukeneena.
Luin muutaman (4-5)viestin tästä ketjusta ja savu nousee!:) :)
Ei tokikaan ole väärin kysyä saako lapset pyöräretken aikana ruokaa ja toki on aikuisen velvollisuus katsoa, että lapsen kaikki tarpeet hoidetaan! Ja ei ole oikein, että isä jupisi lapselle eikä soittanut/ textaillut sinulle!
Taidat olla aika vihainen ja asiaa ei auta se, että sauhuat täällä. Keskustele exäsi kanssa!:)
Olen ihan hyvällä tarkoituksella kirjoittanut tämän viestin. Toivottavsati et tulkitse sitä toisin :) :)!
Jos luit 4-5 viestiä, et voi kommentoida koko ketjua. Mutta hällä väliä, ei se haittaa, ainakaan minua. Ehdotuksesi "keskustele exäsi kanssa" herättää vaan hilpeyttä, kun olen juuri yrittänyt tolkuttaa, ettei hänen kanssaan voi keskustella ilman että hän loukkaantuu joka sanasta. Mutta sitä en käy enää vatvomaan, olkoon sitten niin. Hänen ongelmansa, ei minun. Muutenkin lopetan keskustelun omalta osaltani tähän. Anteeksi vain, että tulin ollenkaan aloittaneeksi (provo en ole). Luulin että tämän keskustelufoorumin tarkoitus on, että äidit voivat päästellä liikoja höyryjä ulos, mutta näköjään olin totaalisen väärässä! Asetun siis kiltisti takaisin mistään valittamattoman, kaikensietävän yksinhuoltajalähiäidin asemaan ja pidän suuni supussa. Hauskaa päivää teille.
aika mielenkiintoinen ketju tämäkin..
No, mielestäni olit ajattelematon kun soitit aikuisille ruuasta. Lapset ei aina osaa kertoa asioita ihan selvästi ja tavallaan oikein ja arvioida asioita kuin aikuinen. Tuskin kukaan jättää lapset päiväksi ilman ruokaa, johan siitä poru syntyy suuntaan jos toiseen. Meillä ainakin kaapissa voi olla vaikka mitä ja silti lapset sanoo ettei ole mitään syötävää; eli ei ole mitään hyvää syötävää kun ei oikeasti ole nälkä vielä.. Ilmaukset kukin tietenkin tuntee joita omat lapset käyttää.
Toisaalta en ehkä soittaisi ollenkaan perään tai jos soittaisin niin miettisin miten sen teen. Ehkä tekstari olisi parempi tapa. Vaikka aie on kuinka viaton niin sen osuminen hankalaan aikaan voi muuttaa sen jo urkkimiseksi yms ja jo skuitenkin oletetaan että lapset ovat turvallisessa hoidossa isällään niin soittamattomuus osoittaa varmaan sen parhaiten. Lapset soittaa kun on asiaa ja jos etukäteen sopii että soittavat vaikka tiistaina ja torstaina kuulumisia niin ei tule äiskälle huoli puseroon.
Ymmärrän isän reaktion kun ensin soitellaan mitä kuuluu ja hänen vinkkelistään aikana jolloin hän ei ole paikalla vaikka sitä et voinut tietää. Koko soitto on tulkittavissa epäluottamuksena häneen ja kykyihin huolehtia lapsista. Vielä soittosi ruuan saamisesta kruunaa kaiken. Ymmärrettävä reaktio sillä hetkellä vaikka ei ehkä kun asiaa ajattelee molemmin puolin ja selityksesi kautta.
Kuitenkin viisainta on jättää ottamatta yhteyttä ellei siitä ole jotakin sovittu. Ja jotta lapset saavat rauhassa lomailla niin olisi kai suotavaa että he ottavat yhteyttä. Omille mielenjohteilleen ei jälkikäteen voi mitään, tehty mikä tehty. Ei kai se jonkinsortin anteeksipyyntö ole ihan kamala esittää? Voihan siihen sisällyttää jonkun jossin tms jolla tavallaan saa sen lievennettyä tyyliin, anteeksi jos loukkasin soittamalla lasten ruuasta kun en ehtinyt ajatella tms??
Jos puoli pitää valita niin puolisolle varmaan tilanne aika arka ja siksi kyllä ymmärrän häntä tässä asiassa. Liian moni nainen vahtii haukkana lapsiaan ja soittelee perään joten vaikka kyse oli kerrasta niin mistä tietää milloin tulee seuraava jne? Lisäksi vielä uuden naisen rektiot asiaan voi satuttaa pahasti ilman että hänkään on sen pahempi ihminen, mutta arvosteluhan tavallaan osoittaa häneenkin ja arvosteluahan se tavallaan oli kun soittaa ja kysyy saako lapset ruokaa? Lapsetkin joutuvat vähän välikäteen juuri kun asian alusta ei ole varmaa ja heidän osuudestaan jne.
Ei siis helppoja juttuja ja jokaisella on toimilleen hyvä selitys. Vastuu lapsista oli miehellä ja puutuit aika selvästi heidän hoitoonsa joten pyydä anteeksi vaan ja unohtakaa asia. Seuraavalla kerralla jätä soittamatta ja sovi yhteydenpidosta jos siihen on tarvetta.
Ihan pakko on vielä tähän vastata, vaikka sanoinkin jo lopettavani tässä ketjussa keskustelun! Väitätkö, että luit KOKO ketjun? Etkä silti tajunnut selvää suomen kieltä?! Minä en ole soitellut exäni tai lasteni perään, en tällä lomalla, enkä menneilläkään. Kuinka sen voisi sanoa niin, että hitaampikin ymmärtää. En ole lasten isältä kysynyt kertaakaan, että mitä kuuluu loman viettoon. En kysele häneltä muutenkaan juurikaan mitään, ettei hän vain loukkaannu, mimosanherkkä miesparka. Olin lomaviikon aikana tekstiviestiyhteydessä vanhemman lapsen kanssa, kirjoittelimme omia asioitamme, en urkkinut selville heidän menemisiään tms. "On viisainta jättää ottamatta yhteyttä, jos siitä ei ole sovittu." NIINPÄ, mutta kun exä lomalle lähtiessään juuri sanoi, että voisi yhteyttä pitää kun perheessä on ***** kännykkääkin!!! Otin tekstiviestillä yhteyttä yhden kerran tunnetuin seurauksin. Älä ole huolissasi, sitä toista kertaa ei tule. Ja mitä sitten tulee tuohon, ettei lähtötilannetta tiedetä: tiedetäänhän se, kun olen sen jo kertonut ensimmäisessä kirjoituksessani!
Lapset valitsivat itse olla lähtemättä pyöräilemään, eivätkä he sitä ruuanpuutetta edes valittaneet, en minäkään valittanut, minä vain KYSYIN, muistiko ex varmistaa, että lapsille jäi syötävää siksi ajaksi,kun hän ja vaimonsa olivat pyöräilemässä. Tämänkin tietäisit, jos olisit lukenut koko ketjun. Lapseni kyllä osaavat kertoa asioita selvästi, ja olenkin vanhemmalta kuullut sangen mielenkiintoisia tarinoita tuosta 'riemulomasta', mutta niitä juttuja en täällä jaa kaikkien retosteltavaksi ja väärin ymmärrettäviksi.
todella tyhmää uhoa. ota oikean värinen pilleri ja puolikas annostus :)
vitsi vitsi, mutta kuulostat tosi hurjalta. älä ihmeessä tekstaile moisia jos ex siippasi on noin herkkä hipiäinen. silloin teitä on vastakkain kaksi herkkää ja siksi lienette lähteneet eri teillekkin (tai siis osaksi siksi). nythän tiedät kuinka siinä käy...
Toistan: luulin, että tämä Äitien jutut-keskusteluosio on sitä varten, että täällä voisi päästellä liiat höyryt ulos ja purkaa mielestään sitä mikä harmittaa, mutta ilmeisestikin olin väärässä - tänne saavatkin kirjoittaa vain rekisteröityneet nimimerkit tai muuten vain virheettömät ja ikuisesti iloiset ja positiiviset ja toisia irvailevat super-ihmiset, jotka kaiken lisäksi vääntelevät sanomisiani (ihan kuin ex!) ja luulevat tuntevansa minut ja elämäni paremmin kuin minä itse. Luetun ymmärtämisessäkin on toivomisen varaa. Hyvin vähän tästä keskustelusta jää käteen, kiitos vaan. Siis lopetan, miksi löisin enää päätäni seinään...