Elikkä ongelmana on että ex ei pidä kiinni sopimuksesta. Sopimuksissa lukee että tapaa tiistaisin tai torstaisin lapsia meidän sopimuksen mukaan. Lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään. Ex ei ole ollenkaan tavannut lapsia viikolla. jos tapaa niin sekin on väkisin. Ex:n viikonloppu tapaamisetkin tuntuvat olevan sille pakon omaisia. Nyt kun sillä on ens kuussa lomaa niin ilmoitti että ei ota lapsia silloin kun kuuluisi vaan lähtee uuden kanssa reissuun. Itse olin suunnitellut menoa siksi aikaan kun ovat isällään mutta taas joudun perumaan menoni.
Joka toinen pe kun pitäis hakea lapset niin ei ole ajoissa eli en voi koskaan sopia mitään menoa sille päivälle kun en tiedä milloin ex tulee hakee lapset. Mutta palauttaa lapset ajallaan tai jopa etuajassa. Minä olen alusta asti joutunut joustaa tapaamissa mutta se ei jousta yhtään. Ex ei pidä mitään yhteyttä lapsiin vaan lapset ovat soittaneet joka ilta ennen nukkumaan menoa.
Miksi minun pitää joustaa tapaamisissa mutta hänen ei tarvii joustaa? Enää en tiedä mitä pitäisi tehdä. Meillä on yhteishuoltajuus mutta ei ota osaa millään tavalla mihinkään. Haluaisin huoltajuuden itselleni mutta ex ei luovuta sitä minulle. Lapset tässä kärsii kun isi ei tule tapaa niitä vaikka sillä olisi aikaa siihen.
Kertokaa mitä pitäisi tehdä?
Joka toinen pe kun pitäis hakea lapset niin ei ole ajoissa eli en voi koskaan sopia mitään menoa sille päivälle kun en tiedä milloin ex tulee hakee lapset. Mutta palauttaa lapset ajallaan tai jopa etuajassa. Minä olen alusta asti joutunut joustaa tapaamissa mutta se ei jousta yhtään. Ex ei pidä mitään yhteyttä lapsiin vaan lapset ovat soittaneet joka ilta ennen nukkumaan menoa.
Miksi minun pitää joustaa tapaamisissa mutta hänen ei tarvii joustaa? Enää en tiedä mitä pitäisi tehdä. Meillä on yhteishuoltajuus mutta ei ota osaa millään tavalla mihinkään. Haluaisin huoltajuuden itselleni mutta ex ei luovuta sitä minulle. Lapset tässä kärsii kun isi ei tule tapaa niitä vaikka sillä olisi aikaa siihen.
Kertokaa mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 79
Vanhimmat
Valitettavasti sinulla ei käsittääkseni ole juuri muuta mahdollisuutta, kuin suhtautua asioihin sillä varauksella että lapset ovat sinulla. Tämä on harmi, mutta käsittääkseni asialle ei ole oikein mitään tehtävissä.
Yksinhuoltajuuden saaminen vaatii aika vahvat perusteet mikäli toinen sitä vastustaa. Mutta jos joskus epäilet päätyväsi yksinhuoltajuuden hakemiseen, voisi olla fiksua alkaa jo nyt kirjaamaan ylös milloin lapset ovat sinulla ja milloin isällään. Vaiva on aika pieni mutta tästä voi olla myöhemmin hyötyä jos haluat osoittaa millainen luonapito on käytännössä ollut.
Toisaalta huoltomuoto ja tapaamissopimus ovat kaksi aivan eri asiaa. Ehkä noiden tapaamisten kirjaaminen vaikuttaa vain mahdolliseen tapaamissopimuksen uudistamiseen (ja ehkä myös elatusmaksujen määräytymiseen).
on kertaalleen uusittu jolloin siihen tuli viikonpäivät jolloin isän pitäis tavata lapsia. Kaikki lapset ovat sen pieniä että isän olisi hyvä tavata niitä useamminkin kuin joka toinen viikonloppu. Nuorin on tällä hetkellä 10kk ja seuraava on 3v ja vanhin on 5v.
Tuntuu vaan niin epäreilulta minua kohtaan että en voi lähteä mihinkään silloin kun lapset ovat isällään.
Elatussopimus on tehty myös. Sopimus tehtiin vaan pariksi vuodeksi kun olin aikeissa olla kotona siihen asti kunnes nuorin täyttää 3v. nyt kun ilmoitin että lähden töihin ja haluan että elari nostetaan niin siihen sanoi vaan että ei onnistu.
maksaa vielä enemmän elatusta, jos sinun tulot jopa nousee ja pystyt paremmin omalta osaltasi elättämään lapsia? En nyt yhtään ymmärrä tuota logiikkaa.
Isällä ei valitettavasti ole tapaamispakkoa lapsiinsa nähden vaan ainoastaan oikeus tavata lapsia ja isällä on valta päättää, että haluaako nähdä lapsia vaiko ei. Jos isä ei halua ottaa lapsia luoksensa, niin sille asialle ei voi mitään.
Luultavasti se yksinkertainen syy, että elatusmaksu on varmaankin laajojen tapaamisten vuoksi laskettu hyvin alhaiseksi. Jos tapaamiset jäävätkin vain harvaksi, niin elatusmaksut kannattaa vaatia täysimääräisinä. Tietenkin.
Tämä oli siis vain veikkaus.
tulotasossa tapahtuu nousu, niin eihän se ole mikään syy korotta myös etävanhemman elatusmaksua. Näinhän alkuperäinen viestissään ilmoitti, että koska hän itse menee töihin, niin etävanhemman maksamaa elatusta pitäisi nostaa.
Mutta kyllä luonapidolla taitaa nykyään olla tulotasoa suurempi merkitys elatusmaksua määrättäessä: jollei pidä lasta (ja vastaa tällä ajalla lapsen kustannuksista) niin silloin maksaa rahana oman osuutensa huollosta.
haluan elareiden nousevan johtuu ihan siitä että mulle tulee hoitomaksut kolmesta ja vaatteitakin pitää hankkia lapsille hoitoon. Ex ei tosiaan pidä lapsia kuin joka toinen viikonloppu ja nyt yrittää luistaa myös siitä vähästäkin. itse sanoi kun sopimusta tehtiin että nostetaan kun meen töihin. mutta ex:llä on nähtävästi lupa valehdella niin paljon kuin haluaa. Olen yrittänyt ajatella lasten parasta jotta esim. nuorin joka on 10kk niin tulisi tuntemaan isänsä. mutta kun ex on niin rakastunut että unohtaa lapsensa ja velvoitteensa.
ymmärrä miksi haluan nostaa elaria. tässä syy: ensinnäkin hoitomaksut 3 lapsesta vuoropäivähoidossa ja sitten kun vaatteita pitää olla myös hoidossa. En tosiaankaan ole mikään hyvä palkkainen.
Mikäli ex tapaisi lapsia useammin kuin joka toinen viikonloppu niin silloin en ehkä nostaisi. Ajattelen vain lasten parasta. olisihan se mukavaa jos lapset tuntisivat isänsä varsinkin nuorin joka on nyt vasta 10kk. mutta enhän voi pakottaa sitä jos ei halua tavata lapsiaan. Mutta itsehän se kärsii sitten kun lapset ei halua sinne. miksi etä unohtaa lapsensa ja vastuunsa niistä kun rakastuu?
Halutahan saa, vaikka kuun taivaalta. Mutta vain ja ainoastaan on kaksi tietä nostattaa niitä elatusmaksuja, joko vapaaehtoisesti sopimalla ja sopimuksen laatiminen lastenvalvojan luona tai oikeudessa "viisaat" päättävät sopivan summan.
Ethän sinäkään ole koskaan valehdellut, ethän ????? Se on yksi lysti mitä sanotaan ja luvataan, ainoa mikä pätee on kirjallinen dokumentti "sinettien kera".
Että hoitopäivien aikana lapset "eivät syö" kotona, jolloin rahaa jää "säästöön". Vaatteita saa myös kirpputoreilta, ei ole tarvis lähteä stokmannille.
koskaan ostanut lapsille vaatteita stockmanilta vaan ihan muualta. ei muuten jää rahaa säästöön vaan ne menee työmatkoihin kun julkisella en pääse töihin.
näytä pätevän meillä mitkään asiat joista on mustaa valkoisella, kuten tapaamiset. mutta etällähän on lupa omaan elämään ja vapaa-aikaan toisin kuin lähillä.
"Tuntuu vaan niin epäreilulta minua kohtaan että en voi lähteä mihinkään silloin kun lapset ovat isällään. "
Sinustahan tässä nyt on kyse ja siitä, että sinua pitäisi nyt ajatella lasten sijasta.
Laittaisit isän tottelemaan vain siksi, että sinulla olisi hyvä olla, etkä siksi, että lapsilla olisi hyvä saati, että isän etu toteutuisi. Isällä ei ole kuitenkaan velvollisuuksia enää sinua kohtaan. Olet historiaa.
Siksi ainakin minua nyppii.....Käytöksesi. Vetoat vääriin asioihin ja vääriin ihmisiin.
Ilmoita heti maanantaina sossuun, ettet jaksa enää olla äiti että tulevat hakemaan lapsesi pois ja vievät sijaiskotiin toistaiseksi - sitten saat juosta kylillä yömyöhiin niin kuin lystäät, mutta älä hanki lisää vastattavia, koska sinusta ei siihen vastuuseen näy olevan.
että en jaksa olla äiti, vaan haluaisin sitä omaa aikaa jota minulla ei ole. en pääse edes kauppaan ilman lapsia. en olisi juoksemassa kaupungilla vaan haluaisin tehdä ehkä jonkun matkan ihan yksin että saisin rentoutua rauhassa.
en ole estämässä isää tapaamasta lapsiaan ja tai toisin päin.
mutta et myöskään ajattele muita tässä kuin itseäsi. Sitä, että sinun pitäisi saa, mutta et saa, koska sinun on oltava äiti.
Äitiys jos mikä on vapaaehtoista ja toinen totuus on se, ettei se sovi kaikille.
parempi lapsille se että olen väsynyt ja kiukkuinen aina lapsille kun en saa hetkeäkään olla ilman lapsia vai että olisin levännyt kunnolla?
mielestäsi kukaan enää ajatella myös itseään?
Ei kai, sehän olisi vaan parasta kun unohtaisi oman hyvinvoinnin kokonaan ja ajattelisi vain muiden parasta..
Onneksi oma exäni tajuaa antaa sitä omaa aikaa ja ottaa lapsen luokseen jos minulla on menoja.
Ei ole vielä kertaakaan kieltäytynyt tai muutenkaan moittinut, että haluan jotakin tehdä yksin vaikka ei olisikaan isän vuoro olla pojan kanssa.
Samoin annan isän jättää lapsiviikonlopun tai muun lapsen kanssa tarkoitetun ajan väliin, jos hänellä on jotakin tärkeää tekemistä.
Onko sinulla lapsia? Toivottavasti ei, kun tuntuu ettei joustoa tai myötätuntoa ketään kohtaan ainakaan löydy yhtään.
on olemassa muitakin tapoja kuin lasten isä.
Täällä on KAIKKI sellaisia, joitten ei toivoisi omistavan pieniä avuttiomia ja vähän suurempiakaan lapsia. Sinä mukaan lukien.
lapsenvahdin jos olisi rahaa. isovanhempia en voi pyytää vahtii lapsiani kun omat vanhemmat käyvät vielä töissä ja ex-appivanhemmat on eläkkeellä ja ne on sairaita.
vahdit itse. Ja nautit. Minä elän silläkin aikaa.
minä itse vahdin ja nautin lasten kanssa olemisesta sen minkä jaksan. välillä vaan ei jaksa yhtään kuunnella lasten kiukuttelua ja tappelua.
Onneksi meistä KUKAAN ei kuitenkaan ole sellainen kuin sinä..
Osataan luultavasti KAIKKI kasvattaa lapsiammekin paremmin kuin äitisi.
mieltä oon!
me äidit ei nähtävästi saada ajatella omaa hyvinvointia. Jokainen kasvattaa lapsensa niin kuin parhaakseen katsoo!
että ette osaa. Mun äiti (anteeksi äitivainaja väärä todistus, mut tarkotus on hyvä) sano jatkuvasti kaikille muille äideille että toivottavasti niillä ei ole omia lapsia ja jos on niin voivoi>>>>>ja tämmönenen musta sit tuli.
Toivottavasti tajusit pointin.
"te äidit" ajattelette omaa parastanne että sanotte muil et toivottavasti sul itellä ei ole lapsia et ne kaikki on mulla ko mää ole paras.
Ohimennen sanoen en tajuu miksi kuvittelet siitä paremmaks tulevas jos heität tollasta skeidaa jollekin.
Isähän tuossa kuviossa menettää ja paljon. Hanki lastenhoitoapu muualta, tee aina varasuunnitelma jos on menoja ja keskity siihen teidän elämään. Isä ehkä parantaa tapansa tai ei - mutta sinulla (ja lapsilla) on helpompaa olla jos et laske hänen varaan.
Eräs mahdollisuus on että vaihdot on päiväkodin/koulun kautta - silloin ei ole niin helppoa luistaa.
lastenhoitoapua jos olisi ylimääräistä
rahaa. olen nyt kodinhoitotuella ja rahaa ei ole yhtään ylimääräistä.
Perhetyö kävi keväällä ja saan sen ehkä takaisin ens kuussa. ovat vaan sitä mieltä että en tarvii heidän apua.
vaihdot menee mahdollisesti tammikuusta alkaen päiväkodin kautta.
sun asia kinuta miestä tapaamisiin. Hän tietää sopimuksen silsällön, ja hänen on toimttava sen mukaan.
Jos häne ei tule, ei sunasia ole siitä huolehtia. Anna olla. Älä vaivaa päätäsi asialla.
Meillä on myös yhteishuoltajuus, ja se ei toimi. Muutaman kerran soitin ja vaadin, mutt se meni riitelyksi ja pakottamiseksi, kunnes tajusin, että ei ole mun asia huolehtia toisen ihmisen velvollisuudesta.
Jätin asian sikseen, ja miestä kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Lapset ovat kotona vapaasti haettavissa jos isä haluaa, mutta kun ei halua.
Nyt on mennyt monta vuotta eikä miestä kiinnosta.
Joten olen yksinhuoltaja vaikken papereissa.
meillä exän kans yks lapsi. ja esti oli suullinen sopimus että isä hakee maanantaisin ja torstaisin. halusin sen virallisesti paperille koska isä ei hakenu niin ku oltiin sovittu.
eipä se hakenut lastansa sittenkään vaikka paperilla niin seisoi.
rupesin laittamaa kalenteriin ylös kuinka hakee ja kuinka kauan on pitänyt.
puoli vuotta merkkasin ja sit menin sossuun kalenterin kans ja sanoin et mä haluan yksinhuoltajuuden sillä että mun mielestä on väärin et isä ei paljon edes poikaansa tunne ja silti sen mielipidettä pitäis kysellä pojan suhteen.
tehtiin valmiiksi paperit jolla hain yksinhuoltajuutta ja sossu lähetteli kirjeitä ja yritti soitella. isä jätti sossuun menemättä muutaman kerran et näkipä sit soska miten mulla on käynyt ku olis pitäny poikaa hakea..
sain yksinhuoltajuuden loppujen lopuks ku isä ilmestyi allekirjoittamaan vapaaehtoisesti.
tapaamiseen ei voi vaikuttaa et se pitää lähteä siitä isästä. meilläkin niin moni on yrittäny puhuu isälle järkee ja sanottu on niin monet kerrat et jos ei tarpeeksi hae niin pian käy niin ettei poika halua isällensä mennä.
mut siitä ei ole ollut mitään apua.
mä oon ilmoittanu isälle että haut on maanantai ja torstai niin ku sopimukses sanotaan et päiviä en vaihtele enkä jousta yhtään koska aikani sitä tein ja jos tarvin apua niin sitä en saanut.
itse se päätöksensä tekee haun suhteen.
ja muutenki ku suunnittelen jotain niin teen suunnitelmat sen mukaan että isä ei välttämättä poikaansa hae niin ei ole tarvinnut enää pettyä siihen et en saanutkaan tehä asioita ilman poikaa. isä sanoi et ku hänellä on kesäloma niin ottaa poikaansa enemmän mut eipä vieläkään ole ottanu ja muutaman tapaamisenki on perunu vaikka sillä on kesäloma nyt.
ei ne kaikki miehet muutu.
helpommalla pääset ku et mieti sen kummemmin ja teet suunnitelmat sen mukaan et sulla lapset on. plussaahan tulee sit siitä jos isä sattuu hakemaan.
voimia sinne!
joskus tekee mieli laittaa sananen tännekin kun luen teidän itsekkäiden paskojen juttuja siitä, miksi ette halua lastanne ajatella.
Sinäkin sanot, että SINULLE riitti ja SINÄ et jousta enää yhtään.....
Noh, minua nämä kommentit vituttaa sen takia, etten koskaan varmaan voi ymmärtää, miksi äiti-ihminen ei ymmärrä katsella asiaa lapsen kannalta. Se lapsen näkökulma, silloin kun sen oppii näkemään, on paljonkin erilainen kuin tuo esittämäsi, joka oli sinun näkökulmasi.
Eikä se tapaamisoikeus ole mikään velvollisuus,tiedoksi vaan sinnekin päin. Se on oikeus, eikä mitään oikeuttaa ole pakko kayttää, jos niin ei halua.
Edelleen minä halUAN sanoa teille, miettikää nyt keiden kanssa niitä lapsia alatte sättäämään, nimittäin se ei ole yhdentekevää kenen kanssa niin käy. Jos sitten ei aio olla kahden tulevan lapsen kanssa. Mutta silloinhan ei olisi kenelle kiukutella ja ketä moittia, joko lapsen kuullen tai ei.
VANHEMPIAAN EI VOI VALITA MUTTA PUOLISONSA VIELÄ TOISTAISEKSI VOI.
äiti tai yksin lasten kanssa!
Kyllä itse yritän katsoa asioita lapsen kannalta. et taida tietää miltä lapsesta tuntuu kun isä ei tule tapaa lapsiaan. olen katsonut monet itkut kun isä ei tulekkaan.
tiedän että etällä ei ole velvoitetta tapaa lapsia. Mutta sitten myöhemmin etä ihmettelee jos lapsi ei tunne omaa isäänsä. Itse haluan että lapseni tietävät ja tuntevat isänsä. eikä vaan miehenä jonka luona käyvät.
Minkä minä voin sille jos puolisoni meni nuoremman naisen luo? jos toinen ei puhu ongelmistaan?
arvaappa monetko kerrat kysyin koska haet lapsesi? montako kertaa yritin selittää mitä se tekee lapselle ku niin vähä sen kans viettää aikaa. meinaatko etten ajattele lapseni parasta?
ei mun tartte hyppiä äijän pillin mukaan enää sen jälkeen ku siitä erosin.
en mä ole kieltänyt lapseltani oikeutta tavata isäänsä enkä isältä oikeutta tavata lastansa. se et mä huolehdin pojan arkisista rutiineista ja huolehdin vaatteista, ruoasta, asumisesta ja siitä että poika voi hyvin.
kuinka paljon pahaa mieltä isä tuottaa lapsellensa ku mä joudun selittämään sille ettei isi nyt tulekaan hakemaan.
joten sä voit jättää noi nokkelat vastaukses omaan arvoon ku et paskan vertaa tiedä mikä on TODELLINEN tilanne täällä meillä!!!!!!!!!!!!
et silleen.
minä katselin lapseni sairautta täysin voimattomana, mitään en kyennyt tekemään enkä häntä millään tasolla auttamaan. Minun oli tyydyttävä siihen mitä tuli. Se on kamala tunne.
Niinä pitkinä ja unettomina yön tunteina tajusin asioita, erinäisiä ja kipeitä asioita. Eräs niistä se, ettei elämä ole ikuista ja että kuoleman kanssa ei tehdäkään kauppoja. Mikään ei ole itsestäänselvää.
Elämä on lahja, joka annetaan ja otetaan pois meistä muista riippumatta ja muita kuulematta. Tämä lahja on meillä kaikilla, mutta vain osa kunnioittaa sitä sellaisena eikä juuri kukaan, jos kyse on toisen elämästä, toisen saamasta lahjasta. Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat juuri lapset.
Kyllä minä olisin mennyt vaikka solmuun ja luvannut pysyä siinä loppuikäni, jos se olisi lastani jotenkin auttanut.
Vakava sairaus on aina pysäyttävä, mutta pitääkö pysähtymisen tapahtua vain jonkin huonon kokemuksen seurauksena? Minulle kävi niin, siksi yritän laittaa muut ajattelemaan vähän ennen kuin ovat samassa pisteessä tai kaikki on jo myöhäistä.
montako minä-lausetta testisi sisältää.
siitä äijän pillin mukaan hyppimisestä mitään puhui? Hypi sen lapsen parhaan mukaan, sinä sen tänne hankit ja sinä sen luoksesi otit, hänen sitä itse millään tavalla vaatimatta.
Älä unohda vastuutasi.
se vastuu kannetaan joka päivä lapsista, jota lapsemme isät ei tee. mehän ollaan niiden kanssa 24/7 ja harvoin saadaan vapaata lapsista.
jotain valittamista? Käsittääkseni itse olet osasi valinnut. Vaikkakaan et lapsesi osaa.
en ole halunut erota vaan mieheni halusi erota. kyllä isät voisivat ottaa myös vastuuta lapsistaan!!
meinaatko vittu etten ole lapseni parasta ajatellu?
ja mikähän sä oot mitään puhumaan? vai onko sulla parempaa tietoa meidän elämästä?
mä en yksin lastani ole tehny! odotin kyllä yksin ja olen sen myös yksin kasvattanu niin mikä vitun oikeus isällä on tulla sanomaan enää juuta eikä jaata sen elämäs muuten ku hakee sitä niin ku sopimukses lukee?
ja itte se meni sen vapaaehtoisesti allekirjoittamaan eikä pistäny vastaa niin mitä tuo kertoo isästä?
että ole sinä vittu hiljaa!
suurin osa ottaakin. Vastuujako on tapahtunut erotessa. Ja isän valinta kun ensimmäinen hedelmöittyi.
Omien tarpeitten tunteminen on vähintään yhtä tärkeää parisuhteen luomisessa kuin sen toisenkin tunteminen, ennen kuin sitovia päätöksiä (joihin lapset kuuluvat) aletaan tehdä.
Isät tuskin ottavat vastuuta lapsistaan siksi, että äidit saisivat vapaa-aikaa, kyllä siihen pitää olla parempi motiivi kuin nainen, jota ei kiinnosta edes katsella.
ja mikä testi ?? kirjoittaisit ite oikeen.
jos ei isää kiinnosta oma lapsi niin yleensä se olen MINÄ joka lapsesta huolehtii ja päättää asioista. isältä on mielipide kysytty yksinhuoltajuuden osalta jonka mulle antoi.
Mihin sitä ukkoa sitten tarviit kun olet oikeen YKSINHUOLTAJA??!! Senhän sanoo jo nimikin, että sitten tarvii huoltaa YKSIN.
Itse olet osasi valinnut. Nauti nyt, joka solulla. Ei käy pätkääkään kateeks.
en mä miestä mihinkää tarttekaan. mutta edelleen isällä on oikeus tavata lastansa olin yksinhuoltaja tai en.
mut mistä sä oot jäänyt paitsi ku pitää olla noin loukkaava ja nokkava toisia kohtaan?
tämä palsta on sellainen että täällä aina toiset tietää sun asiat paremmin kun sä itse. Jopa niistä asioista, joista sä selvästi sanot, että noin se ei ole, niin eikö maar joku käännä sen tasan päinvastoin. Ja perkele, vielä väittää vastaan vaikka kuinka lykkäät takasin ettet sanonut noin.
Toinen yksinhuoltajien käyttämä erittäin suosittu slogan on tää: "toivon ettei sulla ole omia lapsia". Tarkoittaa juuri sitä, että MINÄ olen sinun yläpuolella, koska olen ÄITI, YKSINHUOLTAJAÄITI. Joten kyl täällä kuule tiedetään paremmin mikä olet ja mitä teet/olet tehnyt. Menepäs epäilee jonkun tollasen äitiyttä.
ainakaan noista samoista asioista mistä sä olet jäänyt paitsi!
Minä valitsin aivan ihanan puolison. Rakastimme toisiamme, rakensimme elämän yhdessä. Kun oli talo maksettu ja elämä muutenkin mallillaan rupesimme lasten "tekoon". Yhteiselämää silloin takana 17 vuotta ja molemmat halusimme suuresti lapsia. Syntyi ensimmäinen, tietyn väliajan kuluttua toinen ja sitten vielä kolmas. Perhe oli kasassa mutta sitten elämä ei miehen mielestä ollutkaan enää kivaa. Ei voinut mennä ja tulla oman mielen mukaan. Tai saihan hän, sillä vaikka hän oli isäksi halunnut niin ei hän kuitenkaan jaksanut perhe-elämää. Ikää alkoi olla sen verran, että rupesi todella miettimään että tässäkö koko elämä on ja eihän tämän kovin hääppöistä ole. Löytyi sitte parempaa seuraa kodin ulkopuolelta eikä enää tarvinnut miettiä onko lapsenvahtia ja onnistuuko joku reissu vai ei. Eli mies todella muuttui sen jälkeen kun lapset oli perheeseen saatu.
Tapaamisoikeus on todella tapaamisoikeus eikä velvollisuus. Äidin sydämeen lasten ikävä sattuu sillä eihän lapsi voi ymmärtää miksi isä ei tule. Yritä siinä sitten keksiä järkeviä selityksiä. Mieheni kanssa olisin halunnut lapset kasvattaa aikuiseksi ja viettää loppuelämän yhdessä. Mutta mieheni ei sitä halunnut.
mä en ainakaan tiedä toisten asioita paremmin, omani vaan. ja yleensä on kysyjälle paljon hyödyllisempää se miten meillä on joku asia menny voi saada vaikka vinkkiä.
mut tuskinpa sitä kaikki tajuaa ku pitää mennä ensimmäisenä loukkaamaan.
kaikilla ei ole samoja ajatuksia tietyistä asioista, toisilla menee exien kans paremmin kuin toisilla.
et sillee.
hei kuule. mä en ole jäänyt mistään paitsi.
lapseni olen hyvin kasvattanu ja toimeen tullaan mainiosti. ei tartte sossunluukulla käydä.
ei olisi paljo sanomista teilläkään jos itse olisitte ollu näkemäs mistä kaikesta ollaan lasten kans selvitty.
mut hyvä jos et ole jäänyt paitsi mistään.
tämmönen stoori heti perään jos vaan puhut että miettikää kenen kanssa teette mukuloita.
Noin pitkä liitto ennen lapsia on HARVINAINEN erotessa jo tilastojenkin valossa.
Kyllä se YLEENSÄ menee niin, että eka syntyy "vahinkolapsena" pparikymppiselle parille, ehkä tapana päästä pois oman äidin helmoista ja sitten muutetaan yhteen ehkä samanikäisen karjun kaa, joka ei ymmärrä tekosiaan ja narttu ei haluakaan ymmärtää, koska luulee että lapsen kanssa pidetään mies. Noh, se on harhaluulo, mutta sen tajuuminen tapahtuu vasta sitten, kun se karju lähtee joko nuoremman matkaan tai sitten muuten vaan kaverit vetää enemmän kuin sinappikoneet.
Muistaakseni ero tapahtuu yleensä n. kuuden ensimmäisen vuoden aikana. Siinä ajassa kyllä ehtii väsätä kolmekin kersaa kun oikein kivaa on yhtään ajattelematta onko kivaa huoltaa niitä yksin.
mä en nyt puhunutkaa susta. Vaan näistä helvetin kitkerän katkerista ja miehenkipeistä akoista, jotka täällä vuositolkulla on notkuneet.
Lupaathan ettet ala samanlaiseksi?
Me olimme todellakin aikuisia ensimmäisen lapsen syntyessä; olin jo 36 vuotias. Nuorimmainen syntyi kun olin 42 vuotias, eli perustimme perheen tosi vanhana vaikka yhteiselämän aloitimme nuorena. Mutta siinä varmaan syy, että mies halusi vielä elää "elämätöntä nuoruutta ja poikamieselämää". Yhdessä ennätimme olla 27 vuotta ennen eroa. Eli tässäkin nähdään että ei ikä ja kokemus ratkaise mitään. Olisi kannattanut olla viisaampi ja perustaa perhe ensin ja vasta sen jälkeen ajatella taloa ja tavaroita. Me toimimme aivan päinvastaisessa järjestyksessä. Ja mieskin lähti itseäni vanhemman naisen matkaan, joten siinäkin toimimme toisin kuin muut.
kukin elää tyylillään ja omalla tavallaan jonka katsoo parhaakseen omalle perheelleen.
niin teen myös minä.
mutta tupataan yleistämään kaikki yh:t samaan kastiin et vaikee mennä erottelemaan ketä juuri sinä tarkoitat.
ja sanon vaan sen et kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta haukkua/loukata toisia siitä mitä he ovat tai elävät koska kukaan joka ei todellista elämäntarinaa tiedä ellei asianomainen sitä juurtajaksain selitä.
poikkeus. Ei se noin yleensä mene. Tämä vain vahvistakoon sen mitä sanoin.
voi olla kanssas eri mieltä enkä haluakaan sitä ehdoin tahdoin. Mutta tätä palstaa aina silloin tällöin lukeneena, aniharvoin kirjoittamaan yltyneenä on sanottava, että katkeruus ja itsekkyys suorastaan hyppää tältä palstalta silmille!
Välillä oikeen yököttää, miten kukaan voi sanoa toiselle että toivottavasti sulla ei ole omia lapsia, oletuksella että itse on yhtään parempi?!!!! Vittu millainen nainen menee ja sanoo jotain tuollasta toiselle?
Meinasin heikkouksissani kerran laittaa tuosta oikeen aloituksen, mutta sitä virhettä en onneksi ole mennyt tekemään. Uskon vaan ettei tästä laumasta ole miettimään syitä siihen millä perusteella tuota slogania jatkuvasti täällä viljellään.
Tarjoisin sulle tässä mansikkasiiderin, mutta olet sadan kilsan (Vaasa?) päässä, ei oikeen yllä. Joten juon sitten ite. Kippis.
Meen huomenna kattoon A. Koivusta.
Tässä sulle perjantai-iltaa sen siiderin sijaan:
http://www.youtube.com/watch?v=5SC17GfOycc
ex vaan sanoo että mullahan on sitä vapaa-aikaa koko ajan, mutta mitä vapaa-aikaa se on jos oon koko ajan lasten kanssa.
mut mä en juo siideriä enkä kyllä mitään muutakaan alkoholia sisältäviä juomia silloin kun lapseni ovat kotona. pari kertaa vuodes käyn edes kääntymäs baaris.
luulin et yyhoot juoksee koko ajan kapakoissa ja juo kaikki lapsilisät ja elatusavut ;)
(avuton vitsi)
tuo tais olla..
jokaisella on omat juttunsa mulla on näin.
omat vanhempani pilasivat lapsuuteni juomalla sitä virhettä en omilleni tee.
nii se monella on kato, ei sitä tahdo omille mist ite on kärsiny. Mäkin juon ku pesusieni kun meillä oltii kotona niin uskovaisia ku vanhukset vielä eli.
Mut millaisessa perheessä elämällä ja mistä asiasta kärsinmeenä oppii sanomaa toiselle et toivon ettei sul oo omia lapsia? Jumalavita et on sairas ihmine se.
Joo, en jaksa enää näisää promilleissa paljoo oikienkirjotusta mut atoivottavaa saisit selvää vaik onnkin vähän...örkki.
että kaikki yh:t! onhan niitä jotka käyttävät rahat muuhun kuin lapsiin. mut onneksi on meitä jotka eivät ota alkoholia silloin kun lapset on luonaan. yhdyn edelliseen että harvoin menee baariin
ettei ny ihan sadevesi suoraan kurkkuus satas. saattaa tulla vaikka lokinpaska mukana jos hyvä tuuri käy.
VITTU se oli VITSI!
Et voi pakottaa ketään tapaamaan ketään. Isän ei ole pakko tavata lapsiaan.
Mutta jos kiellät isää tapaamasta lapsia saat syytteen.
Mitä eroa sinun elämääsi on oletko yksinhuoltaja vai yhteishuoltaja? Mitä etuja yksinhuoltajuudessa on?
Minun lapset on "yhteishuoltajuudessa" vaikka ne yksin hoidankin. Kannattaako yrittää vaihtoa ja miksi?
hyvin että en voi pakottaa ex ottaa lapsia ja minun on pakko antaa ne!! Se on vaan niin väärin meitä lähiä vastaa.
yksinhuoltajuuden haluaisin siksi että saisin päättää kaikki asiat yksin. nytkin kun harkitsen muuttoa niin siihen pitää olla ex:n lupa!!
"
yksinhuoltajuuden haluaisin siksi että saisin päättää kaikki asiat yksin
"
Miksi merkkasit isän papereihisi? Sekin oli vapaaehtoista.
lapsemme syntyivät niin halusi olla niille isä ja tunnusti ne omakseen.
Miksi mun pitäis lupa kysyä kaikkeen mitä teen lasten kanssa? ei senkään tarvii kysyä että saako muuttaa vaikka 200km päähän mutta mun on lupa kysyttävä.
olet merkkauttanut niille lapsillesi isän. Ainoastaan siksi. Ei sinunkaan tarvitse kysyä kenenkään lupia jos yksin muutat. Ei tosiaan!!!
muutamassa yksin vaan lasten kanssa. Isä kun ei voi ottaa lapsia asumaan itselleen työn takia.
ettei isänkään tarvii sinulta kysellä lupia, noh, tarviiko sinun kysellä, jos muutat yksin?
Keskity nyt tuohon. Tarviiko?
Ts. SINUN ei tarvitse kysellä lupia jos haluat muuttaa, mutta lapsia et saa viedä, koska he eivät ole sinun yksin. Ymmärretty? SINÄ voit siis lähteä vaikka heti.
Jos koet nämä niin kahlitsevana, miksi isä papereissa? Ai niin, sehän lupasi olla isä ja johti sinut reppanan harhaan sillä.
en ole muuttamassa yksin vaan lasten kanssa!! menikö perille!! itse muuttaisin yksin mahdollisimman kauas jos se olisi mahdollista!
ja muutat niin kerrotko mistä hemmetistä tulee toi ruuhis. Yrittelin siitä jo vaikka mitä muuten saa järkeeni muuta kun sellaisen vanhan tasapohjaisen paatintapaisen...Ja s perään....?
Niinko tämä:
http://www.codeman.fi/photo/ruuhi.jpg
en sulle kerro mistä tulee nimimerkkini!
siis nimestä? Eka kännipäin luin että ruumis, mut onneksi tajusin ajoissa.
Ööh. Pitää hakee uus lesti välillä tuolta kylmiöstä. sekentti vaa..
Ehkä haet muutosta tapaamissopimukseen, joka tehdään sos.toimessa molempien vanhempien läsnäollessa. Kerrot miten tapaamiset ovat menneet ja pyydät parempaa sopimusta, ts. sopimusta josta exäkin on valmis pitämään kiinni. Samalla voit mainita halukkuudestasi yksinhuoltajuuteen. Yksinhuoltajuushan ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisit vaikuttaa etän ja lasten tapaamisten määrään kumpaankaan suuntaan. Lain mukaan lähille voidaan määrätä uhkasakko, jos hän aiheuttaa etän ja lasten tapaamisille esteitä, mutta mikäli etä ei halua eikä tapaa lapsiaan, mikään laki ei puutu siihen.
Eli yhteishuoltajuudesssa etävanhemmalla ei ole velvollisuutta ottaa lapsia sovitusti jokatoinenviikonloppu tai lomilla? Vaan hänellä on siihen vain oikeus ei pakkoa?
Huotajuus (yksinhuolto tai yhteishuolto) ei vaikuta mitenkään tapaamissopimukseen eikä elatukseen. Tapaasimsopimus on todellakin vain isän oikeus tavata lapsiaa ei mikään velvollisuus.
Se on LAPSEN oikeus tavata etävanhempaa, ei etävanhemman oikeus!
Kaikki vanhemmat eivät välitä lastensa oikeudesta mitään.
muotoni, mutta käytännössä siis isä kuitenkin saa päättää, että ilmestyykö hakemaan lapsiansa tapaamisille vaiko ei. Kukaan ei pakota häntä mihinkään.
Lapsen oikeus on toki siis nähdä etävänhempaansa, mutta ei lapsi voi sille mitään jos isä ei halua tavata. Silloin lapselta jää pois oikeus tavata etävanhempaansa etävänhemman toimesta. Ehkä tuo sitten on parempi sanamuoto...
Olet saanut tosi paljon kaikkea saataa täällä niskaan enkä ymmärrä sitä ollenkaan. On selvää että jokainen vanhempi tarvitsee välillä omaa aikaa eikä se ole lainkaan itsekästä. Se on tärkeää sinun ja lasten hyvinvoinnin takia jo pelkästään.
Harva täällä taitaa edes muistaa miten raskasta on kun pienin on vain 10kk ja isommat siihen päälle.
Minun neuvoni sinulle on että älä pehmoile. Itse jouduin laittamaan kaikkiin juttuihin tosi tiukat säännöt että homma toimi. hakeminen aina klo 18.00 perjantaina. Ei lapsenkaan tarvitse olla passissa tuntikaupalla odottamassa isää ja jos ei tunnissa tule niin ei lapsen tarvitse odottaa.
Kun on tarpeeksi tiukat raamit niin meillä ainakin on homma toiminut. Haku 18 ja paluu 18 ja piste. Täytyyhän lähilläkin olla oikeus oman elämän suunnitteluun eikä odottaa koko viikonloppua tuleeko se etä vai ei.
Sinua neuvoisin menemään lastenvalvojalle keskustelemaan asiasta ja pistää hommia eteenpäin. Mitä enemmän annat etän pallottaa sinua sen enemmän hän sitä tekee. Ei ole lastenkaan edun mukaista jos annat etän kiusata sinua tapaamisilla. Sillä mihin se heijastuu... lapsiin tietysti..
Voimia ja sisua. Et ole ainoa.. Eikä näistä kannata välittää täällä on monta katkeraa etää joka on itse ryssinyt hommansa ja nyt purkaa sitä viattomiin sekä tosi monta katkeraa lähiä joten montaakaan fiksua neuvoa täältä on turha odottaa.
Monikaan tässä viestiketjussa ei kehdannut edes omalla nimimerkillä kirjoittaa mikä kertoo sen että kantti ei riitä edes siihen.. Antaa tulla vaan lisää loskaa ei siihen kuole..
Anneli