Mua vituttaa aivan saatanasti !! Kaikki menee päin vittua ! Täällä mä istun yksin koneella kaiket päivät. Mulla ei ole kavereita paitsi koulukavereita. En tiedä tuleeko lukiossa olemaan, todennäkösesti ei. Mä yritän piristää itteäni kokoajan, mutta ei se auta. Tänään ajattelin tosin lähteä yöllä ulos.
Mä pidän itteäni säälittävänä ja onnettomana. Sitä mä olen. Ja sitä mieltä ovat
muutkin. Kun olin vielä yläasteella, siellä vittuiltiin joka suunnasta. Tai ei
varsinaisesti vittuiltu, mutta puhuttiin paskaa. Kun katsoin aina vasemmalle, aina oli
joku nauramassa mua kohti. Kun katsoin oikealle joku puhui musta paskaa. Kun kävelin ohi,
jotkut rupesivat nauramaan ja hihittelemään ja kuiskimaan.
Tämä paska, jota mä koen ja tuun vielä kokemaan syö mua kokoajan. Mä mietin yksinäisyyttäni kokoajan. Se tulee mieleen ainakin 10 kertaa tunnissa.
Mä toivon joka päivä, että mun elämä muuttuis paremaan suuntaan lukiossa. Välillä tulee hetki, milloin ajattelen, että turhaan murehdin. Harmi että nämä hetket on niin lyhyitä. En ole ainoa kenellä on tämmönen tilanne. Ei vittu kun meillä menee paskasti :P .
Luulen että saan hyvän työn, mutta jään kuitenkin yksin. En enää lukiossa puhu
kenenkään kanssa. Mä tuun oikeasti hulluksi, jos näin tapahtuu. Oon jo hiukan. Mun äiti monesti kysyy, et miks mä oon niin surullinen. Kävellessäni mä katon maata, puhun jotenkin synkästi. Mä en halua mitään ns. "elämänlahjaa". Mä haluan kuolla pois. Ainoo mikä estää mua on lähimmäisten suru.
Ja tätä paskaa on kestänyt jo 3 vuotta. Mietin vain kestääkö sitä vielä ja kuinka kauan. Luultavasti vielä toiset 3 vuotta. Kyllä se siitä.. Ja vitut. Tuun kuolemaan
sitä ennen VITTU !!!!
Yes i'm crazy.. -__-'
Mä pidän itteäni säälittävänä ja onnettomana. Sitä mä olen. Ja sitä mieltä ovat
muutkin. Kun olin vielä yläasteella, siellä vittuiltiin joka suunnasta. Tai ei
varsinaisesti vittuiltu, mutta puhuttiin paskaa. Kun katsoin aina vasemmalle, aina oli
joku nauramassa mua kohti. Kun katsoin oikealle joku puhui musta paskaa. Kun kävelin ohi,
jotkut rupesivat nauramaan ja hihittelemään ja kuiskimaan.
Tämä paska, jota mä koen ja tuun vielä kokemaan syö mua kokoajan. Mä mietin yksinäisyyttäni kokoajan. Se tulee mieleen ainakin 10 kertaa tunnissa.
Mä toivon joka päivä, että mun elämä muuttuis paremaan suuntaan lukiossa. Välillä tulee hetki, milloin ajattelen, että turhaan murehdin. Harmi että nämä hetket on niin lyhyitä. En ole ainoa kenellä on tämmönen tilanne. Ei vittu kun meillä menee paskasti :P .
Luulen että saan hyvän työn, mutta jään kuitenkin yksin. En enää lukiossa puhu
kenenkään kanssa. Mä tuun oikeasti hulluksi, jos näin tapahtuu. Oon jo hiukan. Mun äiti monesti kysyy, et miks mä oon niin surullinen. Kävellessäni mä katon maata, puhun jotenkin synkästi. Mä en halua mitään ns. "elämänlahjaa". Mä haluan kuolla pois. Ainoo mikä estää mua on lähimmäisten suru.
Ja tätä paskaa on kestänyt jo 3 vuotta. Mietin vain kestääkö sitä vielä ja kuinka kauan. Luultavasti vielä toiset 3 vuotta. Kyllä se siitä.. Ja vitut. Tuun kuolemaan
sitä ennen VITTU !!!!
Yes i'm crazy.. -__-'
Vastaukset 8
Vanhimmat
ne jotka sulle nauravat ovat itse aivan yhtä hukassa, reagoivat vaan eri tavalla asioihin. Siinä 20 v. tienoilla tilanne rupee rauhoittuun :) Kannattaa odottaa!!!!!!!!!
...
hehe. Ei olekaan. Vituttaa toi lukio. En mä kyllä menekään kavereiden takia. Se vaan vituttais jos jäis ihan yksin. Olin tosin tänään kaverin kanssa lenkillä, niin tuli siitä hyvä mieli. Loppu kesästä en tiedä..
Taisin kyllä mennä joissain kohin liian pitkälle
viestissäni. No..mua vitutti.
äläkä jää kytistämään mitä ne muka sinusta meinaavat.
Ystävällinen juttelu on avain. Ei sinun tarvitse esittää yhtään mitään ihmeellistä.
Mene toki ulos kesällä. Vähemmästäkin alkaa pää viirata, kun helteellä istuu kuin muumio koneen äärellä.
On kymmeniä paikkoja minne voi mennä kesällä. Jos et muuta keksi, mene vaikka mummolaan! Eikä tämä ollut vitsi.
Mäkin aattelin lähteä tänä yönä vielä ulos kävelemään ja selvittämään ajatuksia.. Yöllä tuolla on kiva kävellä kun saa olla rauhassaja miettiä asioita... Mäkin olen yksinäinen ja masentaa, nyt varsinkin kesälomalla :(
Hyvä kun avauduit. Kun on oikein yksinäinen ja masentunut, tuntuu ettei mistään voi saada kavereita. Tosiasiassa voi. Mitä jos sinä rohkaisisit mielesi edes kerran-pari viikossa, kirjoittelisit tänne nettiin tai jollekin toiselle palstalle, ja välillä lähtisit ulos jonkin harrastuksen pariin. Kesällä tietty monet jutut on tauolla, mutta sitä voi tehdä jotain yksinkin, vaikka pyöritellä palloa. Joskus toinen yksinolija saattaa tulla mukaan, kun teet sitä samaan aikaan samassa paikassa. Näin minulle kävi. Ja jos ei kävisi, se ulkonaoleminenkin tekee hyvää vaikkei ongelmaa ratkaisikaan.
Tuo pallonpyörittely oli vaan esimerkki. Se voi olla jotain muuta sun tapauksessa. Mieti mitä voisit tehdä vaikka yksinkin ihmisten ilmoilla. Ei sen tarvii olla sun ykköskiinnostuksen kohtees. Tai mee vaikka jonnekin kirjastoon lukee Akkarii, jotain muuta, siellä käy ihmisiä ja vaikkei niitten kans suoraan puhuis, se helpottaa vähän sitä yksinäisyyden tunnetta. Pidä silmäs auki ja kattele ohikulkevia. Siinä on hauskatkin piirteensä.
Pointtini on et älä alistu. Sä oot ihan varmaan hyvä tyyppi. Se et koulus muut on v-mäisii voi johtuu esmes siitä et oot hyvä koulus. Ne on vaan kateellisii silloin. Mäkin olin yksin koko kouluajan. Kesti vielä muutaman vuoden ennen ku sain oikeita ystävii, se yksinolo vei itsetuntoo niin alas. Sitä joutuu välillä vaan päättämään et hei mä yritän vielä kerran. Ja just sillä kerralla se voi tapahtuu.
Tsemppiä sulle, älä anna periks!
elämän varrelta yhä edelleenkin. Pahin onneksi helpotti yläasteen päättymiseen. Olin iloinen. Aivan helvetin vittumaista peliä on nuo teinien geimit. Opiskele siinä sitten.
Uuteen kouluun tai uudelle paikkakunnalle siirtymisessä on se hyvä puoli, että voi aloittaa puhtaalta pöydältä itsensä ja muiden kanssa, kun sinua ei tunneta ennalta... kunhan ei jumitu aloituksissa. Ennenpitkää tyypit aina karsinoituu ja silloin on vaikeampi päästä sisään, jos nyt sitä haluaa.
Pienillä paikkakunnilla on kyllä tosi ärsyttävää, kun jotkut ventovieraat tai puolitutut korkeintaan, luulee tietävänsä paremmin sun touhusi kuin sinä itse. Kai se kasvattaa luonnetta, puolin ja toisin. Juoruilijat juoruaa ja sinun on pakko purkaa vitutuksesi vaikka paperille tai soittamiseen tai mikä nyt lähinnä sinua sattuu olemaan, ettet hyppäisi katolta.
Liian tärkeä omasta itsestään ei ole hyvä olla ja nahka parkkiintuukin ajan myötä. Myöhemmin elämässäsi ehkä kiität sitä jorinaporukkaa koska se on antanut sinulle vimmaa tehdä asioita.
On vain jatkuvasti pakotettava itsensä mukaan tähän sekametelisoppaan.
Onnea vaan toivoo
Tulihan tosta parempi mieli. Mutta se miksi mulle vittuiltiin, ei johtunut hyvästä keskiarvosta. Se liitty joko mun ulkonäköön tai johonkin muuhun. En kyllä pidä itseäni tyhmännäköisenä.
Ainoa ongelma lukioon menemisessä on mun ujous. Se haittaa kavereiden saamisessa. Tosin luulen, että murehdin turhaan. Niin on aina ollut ja toivottavasti on nytkin.