Olen kahlannut näiden kirjailijoiden Wallander- ja Kuolemansynti-sarjat läpi tykästyen kovasti niiden päähenkilöihin, Kurt Wallanderiin ja Edward X. Delaneyhin. Molemmat ovat ikääntyneitä ja kokeneita poliiseja jotka ratkaisevat rikokset sinnikkyydellä, rehellisesti ja pyyteettömästi. Jos näitä vertaa esimerkiksi suomalaisittain tuttuun Jussi Vares -häröilyyn, niin painitaan ihan eri kategoriassa.
Haluaisinkin nyt löytää vastaavan henkisiä dekkarisarjoja joissa päähenkilö(t) säilyy samana kirjasta toiseen. Osaisitteko suositella jotain mitä minun kannattaisi kokeilla?
Joku ehdotti joskus Liza Marklundin teoksia mutta ainakin niissä parissa jotka luin oli päähenkilönä nainen, enkä syystä tai toisesta pystynyt samaistumaan heihin.
Kiitos jo etukäteen.
Haluaisinkin nyt löytää vastaavan henkisiä dekkarisarjoja joissa päähenkilö(t) säilyy samana kirjasta toiseen. Osaisitteko suositella jotain mitä minun kannattaisi kokeilla?
Joku ehdotti joskus Liza Marklundin teoksia mutta ainakin niissä parissa jotka luin oli päähenkilönä nainen, enkä syystä tai toisesta pystynyt samaistumaan heihin.
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
potee minun makuuni liian paljon flunssaa ja kansankodin ongelmia, mutta Delaney on mies minun makuuni.
Michael Connellyn kirjoissa on kaksi päähenkilöä (menen aina sekaisin, onko kyseessä Harry Bosch vai se toinen), mutta he ovat kovanaamaisempaa srjaa, lähinnä klassista amerikkalaista yksityisetsiväjoukkoa, vaikka toinen onkin poliisi.
Colin Dexterin komisario Morse seikkailee parhaillaan televisiossakin. Henkilökohtaisesti en pidä, mutta tämä on hyvin subjektiivinen mielipide. Morse pitää oluesta, höykyttää työpariaan ja ratkoo juttu nsa varsin oikullisesti englantilaisessa ympäristössä. John Harvey on toinen englantilainen, jolla on ikääntyvä poliisi päähenkilönä - tällä kertaa puolalaista sukujuurta. Voisit pitää.
Jonathan Kellermanin poliisia avustava pyskiatri on varsinainen namupala, samoin hänen musta homopoliisiystävänsä.
Håkan Nesserillä on Van Veeteren -niminen poliisi. En tiedä, mihin maahan kirjat on sijoitettu (tahallisesti hiukan hämärrytetty), mutta kovin ruotsalaiselta tuntuu. Ja Manuel Vasquez Montalbanin yksityisetsivä työskentelee Barcelonassa, syö hyvää ruokaa, pitää prostituoitua tyttöystävänään ja polttaa kirjojaan filosofisista syistä.
James Pattersonilla on ihan kelvollinen murhakirjasarja, josta olen tosin jo kasvanut rauhallisempaan kirjallisuuteen. Rikoksia tutkiskeleva Alex Cross on oikein sympaattinen hahmo perheineen ja Mummimammoineen. Ei silti mitään lällärikamaa.
Ruotsalainen Åke Edwardsonin dekkarit ovat myös Erik Winterin hahmon ansiosta hyviä ja ehdottomasti lukemisen arvoisia.
"Jos Erik Winterin hahmo tästä vielä paranee, hän loikkaa pian lukijan seuraksi kirjasta ulos". Takakannen tekstistä.
Näitä löytynee mittava lista; tässä aluksi muutama.
Sharynille: Van Veeterenin tausta on sanojesi mukaan tahallisesti hämärretty, hyvin ilmaistu. Minä sijoittaisin hänet Jonnekin Alankomaiden suuntaan, Ruotsi ei ole tullut mieleenikään. Näin eri tavoin mielikuvitus toimii.
Itsellekin tuli heti Colin Dexter mieleen, vaikka en mikään fani olekaan, mutta eipä Mankellikaan hirveesti iskeny.
Onhan tietysti (parhaat) vanhat klassikot: A.C. Doyle, Agatha Christie, Rex Stout, Georges Simenon, Ruth Rendell, Raymond Chandler, ym. joissa päähenkilöt pysyvät samana (ainakin suurimassa osassa teoksia) ja ovat vanhempia herroja (poliiseja, ex-poliiseja tai etsiviä). Paitsi Simenonin Maigret on hieman nuorempi kuin muut.
Ne nesserit on hollannissa, ei vitttu ees hämäretty ja laatu kamaama, kumarran ja syvään, Wallander (populismia, klisee), Nesser taitoa ja pimeyttä, elämää.
Elisabeth Georgen kirjoissa päähahmot pysyvät samassa, ja kirjat jatkavat toisiaan. Pääosissa on sekä mies että nainen. Itse tykästyin niihin ja pian olen lukenut ne kaikki.
Pidän myös Mankellin Wallander kirjoista, ne on luettu läpi. Tuo toinen onkin minulle uusi, täytyisi varmaan tutustua hänenkin kirjoihinsa. Kiitos siitä vinkistä :)
Rutsalainen Lintukoto tuskissaan, silloin tällöin inhimillisyyteen taipuvainen poliisi jatkuvan raakojen rikosten selvittäjänä. Ja mikä kauheinta hän ei tiedä kuinka suhtautua isäänsä tai tyttäreensä.
VoiVoi
sjöwall&wahlöö ehdotonta huippua