Hei!
Olen 20v nainen ja mun avomies on 22v,
olemme seurustelleet reilu 3 vuotta, ja asumme yhdessä, omistus asunnossa.
Olemme molemmat vakituisessa työssa, ja parisuhde on kohdallaan..
Meidän ongelma on se että olemme yrittäneet lasta noin vuoden, mutta ei ole tärpännyt.
olen syönny aikaisemminkin hormooneja kun mun menkat ei tuu säännöllisesti tai jättää tulematta kokonaan, mulla ei ole ollut taas kaan varmaan 3 kk menkkoja nytten, mutta en ole raskaanakaan, enkä jaksa testejä tehdä enempää ja taas kertaalleen pettyä! Pelkään todella paljon lapsettomuutta.
Moni meidän lähipiiristä ovat raskaana tai heillä on jo lapsia, ja se tuntuu todella pahalta vaikka pitäisi olla heidän puolesta onnellinen..
Onko täällä ketään jolla on saman tyyppisiä ongelmia kuin meillä? Ottakaa mielellään yhteyyttä, olisi mukavaa jakaa jonkun kanssa ajatuksia ja tunteita..
Sähköpostiosoite on: [email protected].
Kaiken ikäisiä saa ottaa yhteyyttä, odottelen innollani :)
kiitos jo etukäteen :)
Olen 20v nainen ja mun avomies on 22v,
olemme seurustelleet reilu 3 vuotta, ja asumme yhdessä, omistus asunnossa.
Olemme molemmat vakituisessa työssa, ja parisuhde on kohdallaan..
Meidän ongelma on se että olemme yrittäneet lasta noin vuoden, mutta ei ole tärpännyt.
olen syönny aikaisemminkin hormooneja kun mun menkat ei tuu säännöllisesti tai jättää tulematta kokonaan, mulla ei ole ollut taas kaan varmaan 3 kk menkkoja nytten, mutta en ole raskaanakaan, enkä jaksa testejä tehdä enempää ja taas kertaalleen pettyä! Pelkään todella paljon lapsettomuutta.
Moni meidän lähipiiristä ovat raskaana tai heillä on jo lapsia, ja se tuntuu todella pahalta vaikka pitäisi olla heidän puolesta onnellinen..
Onko täällä ketään jolla on saman tyyppisiä ongelmia kuin meillä? Ottakaa mielellään yhteyyttä, olisi mukavaa jakaa jonkun kanssa ajatuksia ja tunteita..
Sähköpostiosoite on: [email protected].
Kaiken ikäisiä saa ottaa yhteyyttä, odottelen innollani :)
kiitos jo etukäteen :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivottavasti käyt vielä täällä (vauvakuume87)... En "jaksanut" sähköpostia käydä rustaamaan, mutta jos vaikka tänne kirjoittelisi...
Elikkäs tuo siun sepustus oli aikalailla suoraan omasta elämästäni. Kuin myös olen 20v. ja parempi puoliskoni 23v. On omakotitalo, vakituiset työt, koira ja suhde hyvällä pohjalla. Yhessä ollaan oltu jo 6v.
Omaa pientä tuhiskoa ollaan yritetty reilu vuosi... Nyt olen syönyt hormoonia varmistamaan ovulaation tapahtumista, mutta turhaanpa noita lääkkeitä on tullut popsittua!! =(
En itse edes uskalla ajatella lapsettomuutta, se olisi jotain niin kauheaa, ettei sitä voi sanoin kuvata... Tosin ensi viikolla olisi taasen lääkärillä käynti, jos asia edistyisi jotenkin...?
Tiedän hyvin tunteen läheisten lapsista. Niitä on omille sukulaisille ja ystäville tässä siunaantunut.. Olen toki vilpittömästi onnellinen, mutta tuntuu vaan niin pahalta...
Omaa oloani välillä hieman helpottaa, että saa olla pienten kummi-lasten kanssa, mutta toisaalta se vaan muistuttaa, että mitä meiltä puuttuu!!!! Välillä sitä vaan miettii, että mitää pahaa sitä on tehnyt, että on ansainnut tälläisen helv...
Meille molemmille tämä koko yritysaika on ollut todella raskasta henkisesti!!! Yhdessä itketään ja surraan joka kerta kun menkat taas kerta toisensa jälkeen tulevat ja romuttavat kaikki unelmat!! =( Välillä on kyllä niin valtava masennus, etten osaa muuta kuin itkeä...
Toisaalta oloa "helpottaa" vähän se, että tietää, ettei ole ainoa, joka joutuu kamppailemaan tämän raskaan asian kanssa... (tosin, en tälläistä toivoisi kellekkään!!!..)
Toivotan koko pienestä sydämestäni onnea teidän vaavi-"hankkeelle"!!! (ja tietysti kaikille muillekin äitiydestä haaveileville!!) =) *HALI*
Kiitos kun otit yhteyyttä, oli kiva lukea sun "tarinasi" tästä.
Olisi mukavaa jutella esim. mesessä tai jotain jos sulla sellainen on.
Jos haluut niin voit laittaa sun mese osotteen mun sähköposti osoitteeseen elikkä: [email protected], niin lisään sut sitten mun meseen..olis mukavaa jutella enemmänkin. =)
En tosin tiedä, että käytkö vielä täällä lukemassa.. (vauvakuume87)
Ajattelin vaan pahoitella mikäli olet odotellut yhteydenottoja... Olen nimittäin siirtynyt tuonne `odotus-palstalle`!! Tein alkuviikosta viimein sen odotetun plussa-testin!! Nyt elellään rv.6. 2 kuukautta kerkesin hormooneja syömään, ennenkuin apu tuli. Kävin gynellä alkuviikosta, ja hän kerkesi jo kirjoittaa lähetteen lapsettomuuspolille. Tarkastus ultrassa hän kuitenkin havaitsi meidän pienen esikoisen alun!! =)
Kovasti onnea teidänkin yritykselle!! Kyllä se sieltä tulee! Meillekin vasta yli vuoden yrityksen jälkeen...
Hei,
mieleeni tuli yksi keino, josta voisit saada apua: visualisointi.
Mieli on mahtava instrumentti, joka kannattaa ottaa avuksesi. Eli seuraavat 30 päivää kuvittele (esim ennen nukahtamista), että raskaustesti näyttää positiivista, mahasi kasvaa, vauvaa sylissäsi...jne.
Jos et ole vielä tutustunut alitajunnan voimasta ja affirmaatioista eli uskonvahvistuksista kertoviin kirjoihin, niin kannattaa kokeilla. Ei niihin tarttumisesta haittaakaan ole. =)
Älä missään vaiheessa luovu toivosta. En olisi täällä, jos vanhemani eivät olisi uskoneet saavansa lapsen (kuultuaan 10 vuotta kysymyksiä, ihmettelyä ja epäilyä...) ja tunnen parin, joka viiden vuoden yrittämisen jälkeen sai suloisen vauvan. Usko unelmaasi. =)
kiitos rohkauksesta :)
en aija missään nimessä luovuttaa!
mutta tuntuu vaan niin hemmetin vaikeelta kun joka ikinen vastaan kulkialla on vatsa pystyssä tai rattaat täynnä suloisia lapsia, ja kaiken lisäksi lähimillä ihmisillä on joko raskaana tai sitten heille on jo lapsia. :/
olen kyllä kuvitellut että vatsassa kasvaa pienokainen ym.. mutta sitten kun "herää" todellisuuteen ja huomaa et ei asia ole ollenkaan niin, niin sitä vaan pettyy :/
Aijon maananatina heti tilata ajan gynekoloogille, haluun nopeesti tutkimuksiin että saa tietää että missä mättää.