Monta vuotta on mennyt ponnistellessa että selviäisi työstään, kun terveys reistailee. Nyt tulossa eläke paperit. Kumma kyllä olo tuntuu tyhjältä ja murheelliselta vaikka pitäisi olla iloinen. Tuntuu että on jo niin kulunut loppuun, ettei jaksa alkaa enää mitään. Miten muut ovat kokeneet tallaisen? Tunnen olevani maailman yksinäisin ja unohdetuin ihminen.Onko kukaan luonut uutta elämää liki 6-kymppisenä ja alkanut kukoistaa?
uuden elämän jakson edessä
nössö-noora
5521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Talvella oottelen kesää ja kesällä, yllätys-yllätys, talvea. Elämä jatkuu niinkauan kunnes se päättyy.
mutta muuten sama juttu.. Elämä jatkuu, päivästä toiseen, kunnes se päättyy.
Oikein iso halaus ja onnea eläkkeelle pääsemisestä. Moni on sulle nyt kateellinen. Et sinä ole yksin, koska eläkettä toivovaa ja odottavaa ihmistä on sankat joukot.
Kovaa on työelämässä pysyminen vajaakuntoisilla tässä iässä varsinkin vielä sellaisilla aloilla, kun se oma persoona on työkalu ja täytyy kokoajan oppia uutta ja olla nuorekas. Itse olen valinnut osa-aikatyön.
Mutta edelleen onneksi olkoon, ja tsemppiä. Tuo tyhjä olo varmaan kuuluu asiaan ja menee ohi ajan kanssa, luulisin.
tai omaasihan voit ehkä muuttaa. Sain eläkepaperit ja olen yksin, maailman yksinäisin ihminen. Jokainen päivä menee minuutti kerrallaan, en jaksa suunnitella elämää eteenpäin kun sitä ei ole. Olen kokeillut miesjututkin eikä niistä tullut mitään. Loppu mikä loppu.
En sua halua masentaa, kerron vaan omasta elämästäni tämän.
oli tarkoitettu tuo minun viestini,vaikka saa sen muutkin lukea!Meni väärään kohtaan;>