aivan mahdotonta(ko)?

Seurustelin keväällä neitsyt-miehen kanssa. Ensin meillä oli vain yhdenillan juttu ja luulinkin sen päättyvän siihen. En itseasiassa ollut koko miehestä ollenkaan kiinnostunut tämän jälkeen ja kuulin hänen jopa vääristelleen yhteistö yötämme. Tästä hurjistuneena kävin sanomassa miehelle suorat sanat päin naamaa ja seuraavana päivänä kuulinkin nöyrimmän anteeksi pyynnön koskaan ja pikkuhiljaa tutustuimme ja ihastuimme..

Seurustelumme ei kestänyt kauaa, onnistuin itse sitten pilaamaan koko suhteen. Mies olisi antanut oman mokani täysin anteeksi ja halunnut jatkaa kanssani, mutta itse ahdistuin vain tästä ja jätin hänet. Toisaalta olisin halunnut koko ajan jatkaa, mutta omat toilailut ja toisen suhtautuminen niihin niin hyvin, vaivasivat itseäni liikaa enkä pystynyt.

Olisin halunnut kuitenkin jatkaa eromme jälkeen miehen kanssa vielä kavereina tai hyvänpäivän tuttuina edes. Vastaus oli kuitenkin jyrkkä; kaikki tai ei mitään. Tappelimmekin kunnolla vielä tämän asian suhteen. Vielä kuukausi eromme jälkeen mies sanoi haluavansa minut takaisin, itse en pystynyt. Kavereita (tai edes hyvänpäivän tuttuja) hän ei halunnut olla. Joko olisimme yhdessä tai sitten kuin ventovieraat. Pidimme jonkin aikaa yhteyttäkin vielä, mutta sitte yhtäkkiä mies muuttui.

Olin keväällä hetken töissä toisella paikkakunnalla. Olimme sopineet näkevämme ja selvittävämme asiat, kun palaisin takaisin kotipaikkakunnallemme. Vielä vajaa viikko ennen paluutani mies vielä sanoi odottavansa näkemistämme ja vannotti minua ilmoittamaan kun olisin palannut. Lupasin tietenkin ja siinä vaiheessa jo itsekin halusin jatkaa suhdetta.

Palasin paikkakunnalle ja ilmoitin tästä miehelle. Hän ei kuitenkaan ottanut yhteyttä. Juttelin miehen parhaan ystävän kanssa ja hän sanoi epäilevänsä, että miehellä olisi uusi.. Tuntui pahalta, mutta mitä muuta olisin toisaalta voinut odottaa, vapaa mieshän hän oli. Mies ei halunnut enää nähdä ja varmistuikin, että hänellä oli uusi (tosin kukaan ei tiennyt että kuka). Näimme miehen kanssa pikaisesti ja saimme ainakin osittain selvitettyä asioitamme. Kerroin hänelle miksi hänet jätin silloin keväällä ja mitä haluan nyt. Puhuin täysin rehellisesti tunteistani ja pyysin todella syvästi häneltä anteeksi. Mies totesi ettei hän muistele asioita pahalla mutta ei halua enää mitään. Seuraavana iltana kyseli kuitenkin kuulumisia ja kun kysyin että mitäs hän oli tekemässä niin totesi että hänen uusi naisensa on hänen kotonaan ja jää sinne yöksi yms yms.

Tämän jälkeen emme ole olleet miehen kanssa missään tekemisissä. Jollain tapaa meillä on yhteinen kaveripiiri ja jos satumme samaan paikkaan yhtäaikaa, on mies aivan kuin ei minua olisi olemassakaan (itsekin tosin käyttäydyn näin.). Emme siis puhu toisillemme tai pidä mitään yhteyttä.

Tiedän kyllä, että itse pilasin hyvin alkaneen suhteemme ja kadun sitä todella paljon. Nyt kuitenkin mietin, että ovatko tämän neitsyt-miehen tunteet minua kohtaan kokonaan kuolleet? Vai onko hän "vain" vihainen, onko lepyttelyyn mahdollisuutta? Ja minkätakia miehen piti melkeinpä erikseen ilmoittaa minulle että hänen uusi naisensa on hänen luonaan ja jää yöks (halusi tehdä mustasukkaiseksi vai ilmoittaa vain että olen lopullisesti menneisyyttä)? Onko tämä jyrkkä asenne (kaikki tai ei mitään) tyypillistä neitsyille? Olen jo luopunut kokonaan toivosta, että suhde voisi vielä joskus jatkua. Nyt kuitenkin ihmettelen sitä, miksi mies ei voi olla kanssani edes väleissä nyt kun hänellä on uusi. Siis en tarkoita että pitäisi mitenkään parhaat ystävät olla, mutta olisi joskus mukava vaihtaa vielä hänen kanssaan sana tai pari ja kysellä kuulumisia ja tervehtiä kun nähdään. Voiko ajan kanssa vielä tällaiset välit olla mahdolliset vai onko tämä nyt ihan kerrastapoikki homma ja välimme pysyvät kylminä jatkossakin?