omat "sairauskertomukset",saako niitä jostakin lukea?

Muistelen että meillä on oikeus nähdä mitä meistä lukee lääkärinpapereissa eli kyllä sinulla on mahdollisuus saada kopiot lääkärinlausunnoista. 100 prosenttisen varma en ole.

sieltä, missä olet ollut, nimeltään "epikriisi" eli hoitotiivistelmä. Kelalle menneet todistukset saat myös Kelalta. Jostain syystä psykiatrit eivät tahdo antaa b-todistuksista kopioita, nekin olen aina hakenut Kelalta jälkikäteen.

Kiitos vastauksista.
pitääpä ensviikolla koittaa jonnekin soittaa ja kysästä tietoja itselleen, tänään ei vaan jaksa.

Mietin vaan, että onko mulla mahdollisuus saada tosiaan kelallekkin menneistä papereista itselle kopiot?
Kun aikanaan masennuksen "syyllä" sain asumislisän, kun muuten en olisi siihen ollut oikeutettu, meni kelalle jokin lappu masennuksista yms.. Voinko soittaa kelaan, että haluan siitä kopion? Asia on 3 vuoden takainen, onko kelalla kuitenkin paperit vielä tallessa?

Itse kyllä muistan, että sain lukea sen paperin, mutta ihanko muistaakseni, minulta kiellettiin siitä ottamasta itelleni kopiota.

Minun kokemuksestani, sekä omasta että toisten kokemuksesta, ei aina ole ollenkaan hyvä niitä alkaa lukea ja miettiä ! Jotenkin tuommoiset lausunnot ja lekureiden käyntimerkinnätkin ovat niin semmoisella tavalla ajatellut, semmoista kieltä (varsinkin lääketiedettä), että se voi vain tuottaa tuskaa. Voi tulla esiin asioita, joita ei ollenkaan tajua, miksi on noin ja noin kirjoitettu, tai asioita joista ei ole tiennyt (itsessään). Siinä on mahdollisuus tulla esim. loukatuksi, turhautuneeksi, vihaiseksi tai jossakin tapauksessa toisaalta 'imarrelluksi' ja näin edell. itserakkaaksi (harvemmin!. Tarkoitan, että niissä tietty tyyli ja eritoten niissä on tietty tarkoitus ja näkövinkkeli, MIKSI on lausunto laadittu niin kuin on laadittu ! Ole varovainen ja mieti nyt vielä kuitenkin. - Miksi sinä, muuten, niitä nyt yht'äkkiä haluat lukea. Onkohan siitä sinulle eteenpäin vievää hyötyä?

Itselleni aikoinaan papereideni lukemisesta tuli vuosiksi kauhean paha olo, epävarmuus ja itseni kielteisesti näkeminen. Haittasi todella elämääni ja oloani ja niinku menestymistäni. Aloin pitää itseäni yht'äkkiä, kuin pelästyen, sairaanpana kuin mitä olin, ja sepä ei tehnyt hyvää millekään asialle elämässäni. Meidän ei ole hyvä tietää kaikkea! Itseään voisi suojellakin? Ne ovat semmoisia virkapapereita, joita pakosti tarvitaan näitä virallisia asioita varten. Niissä oltava diagnoositkin vain siksi, että on yhtenäiset säännöt ja että päätelmiä voidaan tehdä jotenkuten oikeudenmukaisesti. Tiedä häntä! Mutta siis ne eivät ole koko totuus meitistä ja me ihmiset olemme kovin muuttuvaisia. Jos joku vuosi meistä lausuttiin noin, niin myöhemmin joku toinen lääkäri voisi lausia täysin erilaisia asioita. Emme saattaisi aina papereista itseämme tunteakaan, näinkin voi käydä. Lääkärit elää niin eri maailmoissa tässä tilanteessa, kaukana meidän arjestamme, tekevät työtänsä ja kuin virkamiehiä ovat kelalaisten kanssa.

Kirjoitukseni tarkoitus tässä on varoittaa vähän, että asia ei aina ole noin yksioikoinen, että juu, ota siitä vaan iltalukemista itsellesi. Taitaa yöunet mennä, tunteita voi tulla esiin! Itseäni on joskus kovasti harmittanut, kun olen kokenut että papereissa ihan virheitä on. Olen kokenut mitätöintiä "arvokkuudestani" ja toisaalta myös mielestäni tärkeiden asioiden pois jäämistä papereista. On se kyllä niinkin, että noita virkamiehiä ei me ihmisinä mitenkään kiinnosta. Sikäli sama, mitä niissä lukee. => Kunhan meille tärkeät päätökset hoituvat, sehän on se pointti! (Mihin tarviit papereitasi itse?)

- Tässä nyt pyöritin ajatuksiani sinulle....

...lukeako niitä" -nimimerkki vielä kommentoi ja muistelee, että itselläni on ollut just tuollaista samaa fiilistä, että jospa saisi lausuntoja, tekisi mieli lukea, 'mitä musta on kirjoitettu'. Tällöin olen aina saanut jonkinlaisen pettymyksen; eipä siellä oikein toiveitteni mukaisia asioita lue. En tarkoita, että epäasiallisuuksia tai väärin olisi, mutta näkökulma "heillä" on niin erilainen, kummallinen.

Parempana olisi mielenrauhani pysynyt, jollen olisi palannut miettimään vanhahkojen lausuntojen juttuja. Masentaa lisää. Eteenpäin mentävä ja nuo paprut taannuttavat jotenkin. Eikös ne oikeastaan aika pian jää vanhoiksikin. Elämässämme ja sisäisessä elämässämme ja psyykessämme varsinkin tapahtuu jatkuvasti... Eikös me esimerkiksi puolivuosittain olla ihan erilaisia ja tulisi monesti ihan toisenlaisia juttuja esiin. Siksi jotenkin, älä niitä pyydä uteliaisuuden takia...

Pyydä sitten seuraava paperi, jos vielä epikriisiä tai lausuntoa sinulle edes tulee tehtäväksi. Näin suuntasi olisi eteenpäin. Semmoisen paperin kun saa käsiinsä, niin on kauhean yksin. Minä ainakin olisin tarvinnut samantien 'terapoivaa' keskustelua aiheesta, muutoin se jotenkin jää rikkomaan?

Hyvinpä huomasit, että jos noin HYKSiin soittaa... niin voisihan sitä pyydellä vaikka kaverin paprut. Enpä tiedä? Kai se vähän riippuu, kuka on puhelimessa. Heillä siellä käytännöt saattavat vaihdella ja aina viimeisin tieto toimintatavoista ei saavuta välttämäti kaikkia. Hei!