Voiko yksin asuva, 22- vuotias naisihminen ryhtyä sijaisperheeksi? Tukivanhemmuus oli myös yksi vaihtoehto, mutta haluaisin pidempiaikaisia suhteita.
Minkälaisia rajoituksia on sijaisperheeksi ryhtymisessä?
Pitäisikö minun muuttaa isompaan asuntoon kaksiostani?
Olen yksin asuva, omillaan toimeentuleva, erittäin lapsirakas ja tasapainoinen ihminen.
Minulla on työkokemusta lasten parista.
Mitä kursseja/koulutusta minun tarvitsee käydä? Mitä niistä kannattaa käydä?
Mitä teen ensimmäisenä? Otan yhteyden alueeni sosiaalitoimistoon? Tulevatko he käymään kodissani?
Oma koti ja kaikki tuntuu yhtäkkiä kovin vaatimattomalta, jos joku toinen tulee tiukalla silmällä arvostelemaan sekä sitä että minua.
Minkälaisia rajoituksia on sijaisperheeksi ryhtymisessä?
Pitäisikö minun muuttaa isompaan asuntoon kaksiostani?
Olen yksin asuva, omillaan toimeentuleva, erittäin lapsirakas ja tasapainoinen ihminen.
Minulla on työkokemusta lasten parista.
Mitä kursseja/koulutusta minun tarvitsee käydä? Mitä niistä kannattaa käydä?
Mitä teen ensimmäisenä? Otan yhteyden alueeni sosiaalitoimistoon? Tulevatko he käymään kodissani?
Oma koti ja kaikki tuntuu yhtäkkiä kovin vaatimattomalta, jos joku toinen tulee tiukalla silmällä arvostelemaan sekä sitä että minua.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tavallinen ihminen, tavallinen koti jne.jne. enkä täältä olet saanut kuvan ettei tavallinen ihminen ja tavallinen koti sovellu sijaisvanhemmuuteen. Näin ei ole tärkeintä ovat nk. henkiset ominaisuudet ja ennenkaikkea halu sekä motivaatio lähteä tähän erittäin haastavaan mutta antoisaan tehtävään. Menestystä sinulle. Ikä ei ole este, sillä nyt kaivataan nuorempia ihmisiä remmiin kun "vanhat" alkaa väsyä ja siirtyvät jopa eläkkeelle.
Jostain murrosikäisestä ongelmanuorukaisestahan vois kuoriutua sulle kelpo aviomies "sijaislapsena". Ajattele, joku 17-kesänen kaveri. Kun vanhenette muutaman vuoden ei 5-vuoden ikäeronne enää merkitse mitään.
Kiitos, Helinä! Tuohan on hyvä idea!
Sanoisinpa että sulla on riittävä huumorintaju ainakin. Monella sijarille se on puutteellinen.
Juu, kyllä sitä huumorintajuakin varmasti pitää löytyä. :)
Mutta ihan tosissaan kun ajatellaan, niin mielestäni mulle sopisi joku alle 5-vuotias, sellainen, joka on todennäköisesti vain lyhytaikaisesti sijoitettuna. Sijariksi ryhtyminen on kuitenkin suuri päätös, vaikka vakaasti uskonkin, että minusta on siihen.
Ikäni saattaa kuulostaa kovin nuorelta, mutta olen ikäisekseni kuitenkin hyvin aikuinen ja kypsä huolehtimaan lapsesta.
Soittelen varmaankin sos.virastoon siinä vaiheessa, kun olen varma päätöksestäni.
vanhempien kanssa tekemisissä,ja kokemusta sinulla ei vielä ole paljoa edes elämästä.
Mulla on käsittääkseni paljon enemmän elämänkokemusta kun monella muulla mun ikäisellä, sekä hyvässä että pahassa.
Arjen pyörittäminen on sujunut jo viisi vuotta omillaan, enkä ole kertaakaan ajautunut hankaluuksiin.
Kasvatuksellisia kysymyksiä olen pyöritellyt ikäni, sekä työssäni että vapaa-ajalla.
Kokemusta erittäin vaativista lapsista on työn puolesta, sekä henkisesti että fyysisesti rajoittuneista. Kokemusta on myös tiiviistä yhteistyöstä erityislasten vanhempien kanssa, tosin siinäkin alussa oli varmasti vanhempien puolelta tietty varauksellisuus ikäni vuoksi. Ymmärrän toki sen seikan, että olen kovin nuori, mutta tunnen kuitenkin olevani kokenut.
Meitä nuorempiakin ihmisiä on moneen junaan. Ethän nyt vain ajattele jotain tuntemaasi parikymppistä, joka ei tähän kykenisi, ja oleta, että olen samanlainen?
..kuitenkin kovin nuori, vaikka luulet tietäväsi elämästä jo paljon, epäilen silti.
Odota vielä, ei sijaislapset ole mitään hetken mielijohteesta otettavia lemmikkejä - ota vaikka koira aluksi :o)
Kaikessa ystävällisyydessä, minulla on jo koira.
Enkä näe mitään yhtäläisyyttä koiran hankkimisessa ja sijaisvanhemmaksi ryhtymisessä. En vain tosiaan ajatellut ottavani sijaislasta kuin koiraa.. :(
No, asenteet on ilmeisesti kaikilla erilaisia.
Moi!
Älä välittä siitä huonosta, mitä muut sanoo, ei ne usein osaa muuta kun toisia halveksia. Monet luulee olevansa parempia muita ja sit näytettään toiselle heti paikka, missä kykkiä.
Vaikka kuinka nuori oletkin , ei se estää rakastamasta ja hoitamasta vierasta lasta.
Ja koiran käskevät hankkimaan kun olet sen ikäinen!
Mä sain esikoisen 18 vuottiana ja osasin sitä rakasta ja hoitaa, ei tarvinnut ensiksi koiralla kokeilla.
En jaksaa lukeaa enää , oletko yksinäinen tai perheellinen, mutta sitä kannatta edukädeen miettiä, mitä mies tai tuleva mies asiasta ajattelee, ettei vaan vieras lapsi olisi taakkana teidän parisuhteele.
Ja kun omat lapset tulee...
Ei ole minun asiani arvioita, oletko siihen asiaan sopiva, en ole varma, olenko itsekin sijariksi sopiva, vaikka ikää on jo kohta ...liika ainakin minusta.
Jos todella haluat ryhtyä sijariksi, niin kyllä joku viranomainen sen arvioipi. Ei siis me täällä palstalla.
Kaunista kesää sinulle!
Joo, yksinäinen olet, luin Sun viestin kuitenkin uudelleen.
Noh, nuori ja lapseton, se saatta vähä olla kysenalaista, muttei välttämätä.
Sun on ekaks mentävä oman sosiaalitoimistoon, he osaa sanoaa jo heti alussa, että onko Sinulla mahiksia. Jos ne sano ei, niin Sinun on kai vielä odottava joku vuosi.
Mutta kun heidän mielestä se on ok, niin ne osaa opatsa sinut eteenpäin.
Meille annettiin kaupunkin ...joku lastensuojelun liiton tai joku sellainen numero, otettiin sinne yhdeyttä, kerrotiin asian ja he lähettivät paperit täytettäväksi. Tarvitset virallisen paperin , missä näkyy onko Sinulla rikosrekisteri tai jotain, mikä estää lasten kanssa työskentelyn.
Ja kirkonvirastosta paperin, että olet naimaton ...
Sit kun täytät ne ja lähetät ne, jäät vaan odottamaan.
Me ollaan odotettu koko kesän, syksyllä vasta päätettään, ketkä kuusi perhettä pääsevät Pride koulutukseen kaikista halukkaista.
En muista oliko se Pride oikein kirjoitettu, noh, ainakin sinnepäin.
Jotkut sijarit ei käy koulutusta lainkaan ja koko toi juttu sujuu vähä eritavalla eri paikoissa. Joissakin paikoissa on pulaa sijaisperheistä ja sinne näkee pääsevän helposti, meillä taas on turhan paljon odottajia eikä heidä edes tarvita. Siis koko isosta joukosta halukkaista otettaan vaan kuusi!
Se etu nuoruudesta ainakin on, että varmaan herkemmin pystyy kasvamaan lapsen mukana toisin kuin vanhat, valmiit ja kokeneet sijarit.
Sijaisvanhemmuudesta kiinnostuneen kannattaa ottaa yhteyttä Pelaan tai sen kaupungin tai kunnan sosiaalitoimistoon, josta toivoo sijoitetun lapsen tulevan.
Koska olet noinkin nuori ja perheetön, tullaan sinulle luultavasti ensin tarjoamaan tukivanhemmuutta, johon valmennetaan lyhyellä kurssilla. Ikäisillesi olen kuullut sijoitetun heidän omia sisaruksiaan tai lähisukulaisten lapsia.
Ikäsi puolesta sopisit hyvin pikkulapsen sijaisvanhemmaksi, mutta pieniä lapsia tulee sijoitukseen vähemmän, joten käytännössä heidät sijoitetaan perheeseen, jossa on molemmat vanhemmat.
Kouluikäisen lapsen sijaisvanhemmaksi olet vielä aika nuori, mutta ei ole mahdotonta, että jossain odottaa lapsi, jolle juuri sinun kotisi olisi sopiva - omaa huonetta kyllä pidetään koululaiselle suotavana.
Ilmoita itsestäsi sopiviksi katsomillesi tahoille ja mene Pride-kurssille, ikäkysymyshän on siitä hyvä, että asia "korjaantuu" vuosien myötä.