Minulla on todettu paniikkihäiriö reilu pari kk sitten. sain lääkkeet mutta en ole aloittanut niitä, koska silloin kun kävin lääkärissä lääkäri sai vakuuteltua minulle ttä minulla on vain masennus ja paniikkihäiriö eikä mitään aivokasvainta niinkuin itse pelkäsin. NOh.. sitten pain ahdistuksen pois mielesta, loppui koko aikainen huimaus ja paniikkikohtaukset noin kk ja nyt on taas tämä sama juttu. en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin että mulla on varmasti aivokasvain tai jotain muuta, mutta tuo aivokasvain on se pahin. mulla puutuu oikea käsi koko ajan ja se voi olla montapäivää sellanen jännän tuntuinen, ja aivokasvaimessahan voi puutua kädet ja jalat.. ja sitten on aina yhtäkkiä alkava tärinä.. tuntuu että jalat ja kädet tärisee. ei ole paniikki kpohtausta. se on mulla erilainen. ja koko aikainen huono olo. sitä on aamulla päivällä illalla yöllä. tuntuu että kohta tulee oksennus mutta ei tule. ja ruoka ei maistu vaikka pakko on välillä syödä kun muuten oikeasti viellä pyörryn. tää on ihan hirveetä kun en pääse mihinkään itseni tarkkailusta. onko kellään samanlaista? ja jos on niin kertokaa miten olette selvinneet ja tuo epätodellinen ono.. miten siitä pääsee eroon? olen vatsa parikymppinen naisen alku.. ei olis kiva koko elämäänsä tuhlata iotsensä tarkkailuun kun äidiltä ja poikaystävältä menee jo hermot tän asian kanssa ja äiti vaan sanoo että olen vainoharhainen...
Hypogondriasta.. minun tarina..
hempzuu
5787
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
luulen että kaikki tämä on lakanut tulemaan minulle kun jäin työttömaksi melkein vuosi sitten ja ei ole ollut säännöllistä rytmiä elämässä, ja isäni kuolu 2,5 vuotta sitten. en varmaan ole käsitellyt edes asiaa kunnolla, ajattelen asiaa kyllä paljon vieläkin, tuttavani kuoli 1,5 vuotta sitten. ja poikakaverini hyväystävä vuosi sitten.. kaikki vaikuttaa minuun.. ja oikeasti ihan hirveän tyhmältä kuulostaa,mutta minuun sai paniikin jo kirkan ja juicen kuolemakin.. saan kaikesta kuolemaan liittyvästä ihme ahdistuksen..
Minullakin on vahva taipumus "luulevaisuuteen", kuten pipomekaanikot tapaavat tätä ilmiötä nimittää.
Olen sairastanut takuulla kaikki taudit mitä lääkärikirjoista löytyy, ja monta sellaista mistä ei edes tiedetä.... jopa naistentaudit, vaikka olenkin mies.
Monen monta kertaa olen nukkumaanmennessä diagnosoinut itselläni terminaalivaiheessa olevan vatsasyövän ja valmistautunut kuolemaan aamuun mennessä. Toistaiseksi olen joka kerta parantunut ihmeellisesti kääntyiltyäni ahdistuksissani niin kauan että olen laskenut vapauteen noin Teksasin kokoisen pierun.
Raajojen puutuminen, tärinä ja lihasjäykkyys johtuvat ko. lihasten jännittämisestä. Stressihormoonin eritys vähentää aivoissa rauhoittavan välittäjäaineen, GABA:n määrää.
GABA:n lihaksia rentouttava vaikutus heikkenee ja glutamaatin vaikutus korostuu.
Glutamaatti aiheuttaa lihasjäykkyyttä, kouristuksia, ahdistuneisuutta ja masennusta.
Itse olen takunnut tämän kanssa jo 80-luvun alkupuolelta ja vasta nyt olen huomannut parhaaksi keinoksi sellaiset rentoutumisharjoitukset, jotka ehkäisevät stressihormonin eritystä.
Kokeilepa kehittää itsellesi rentoutumisharjoituksia ja hengitä syvään, keuhkojen alaosalla (vatsalla), syvähengitys alentaa stressihormonin määrää ja palauttaa aivojen välittäjäainetasapainoa.
Itse olen tällä harjoituksella saanut aikaan ihmeparantumisia, vatsa- keuhko- maksa- aivo- ym. syöpälajeista juuri kuoleman kynnyksellä.
Olen muuten joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle tämän ilmiön takia, en siksi että lääkärit olisivat tienneet mistä on kysymys vaan siksi että he *eivät* tienneet. Oikea puoli päästäni oli täysin tunnoton ja sama ilmiö alkoi leviämään koko kehoni oikeaan puoliskoon ja haittasi jo liikkumistakin.
Pelkäsin kakka jäykkänä kuolemaa puolen vuoden verran ja sitten otin asian omiin käsiini ja kehittelin nuo rentoutusharjoitukset.
Ahdistus palautuu aina välillä näine oireineen mutta pisin ongelmaton kausi on ollut 12 vuotta kun olen vain muistanut tolkuttaa itselleni että olen oikeasti täysin terve ja olen harrastellut sitä omaa joogaani tarpeeksi usein.
sinulle. niin minäkin luulen että nuo johtuu ahdistuksestu kaikki oireeni. minulla on ollut ahdistusta jo vuoden melkein koko ajn niin eiköhän tuo liene jo aika paljon aiheuttaa oireita.. nyttenkin tuntuu että oikea käsi olisi hauiksen kohdalta puutunut. ja itse kun ajattelee vielä asiaa niin se tunne voimistuu niinkuin kaikissa oireissa. toivotaan että olen terve ja keksin vain omasta päästäni kaikki :) ajattelin josko jooga auttaisi rentoutumaan. joskus olen käynyt astanga joogassa. toivottavasti siitä olisi apua.
.....upea läpileikkaus paniikkihäiriön tuotoksista.Uskon että hyvä huumori on yksi parhaista lääkkeistä, tosin aika usein hukassa juuri silloin , kun kuvittelee kuolevansa johonkin vakavaan.Kiitos Sinulle!!!!!
Samaa olen epäillyt. Aivokasvainta itselläni ja kaikkia muita sairauksia. Ei sellasta sairautta vaarmaan olekaan mitä en olis epäilly. Sulla on paniikkihäiriöitä ihan selvästi. Just toi epätodellinen olo ja puutumiset.Ala lääkitys vaan niin helpottaa ehkä vähän. Aina niitä tulee sillon tällön lääkityksestä huolimatta. Ainakin mulla. Lähen tästä nyt panikoimaan kaupan jonoon.