Kesäkuussa tulee 6 kk harkinta täyteen ja olemme päättäneet erota, 9 v. seurustelun ja 7v. liiton jälkeen. Mies on vuokrannut läheltä meitä asunnon ja muutoinkin meillä on ns. sopuero.
Ongelmana vain on, MITEN kertoa lapsille erosta.
Pelottaa heidän suhtautumisensa (5,5v. ja 4v.)
Aiemmin, kun "tunnustelimme" tilannetta vanhempi totesi, että hän tappaa itsensä...........se himmasi joksikin aikaa erokäytäntöjä.
Mutta pakko täämä kuitenkin on tehdä.
Miten teidän lapset ovat asiat ottaneet/reagoineet? Miten kerroitte jne.?
Ongelmana vain on, MITEN kertoa lapsille erosta.
Pelottaa heidän suhtautumisensa (5,5v. ja 4v.)
Aiemmin, kun "tunnustelimme" tilannetta vanhempi totesi, että hän tappaa itsensä...........se himmasi joksikin aikaa erokäytäntöjä.
Mutta pakko täämä kuitenkin on tehdä.
Miten teidän lapset ovat asiat ottaneet/reagoineet? Miten kerroitte jne.?
Vastaukset 4
Vanhimmat
aika pieniä ymmärtääkseen asioiden oikean laidan.
Ymmärtävät kyllä että isä muuttaa muualle ja asiat muuttuvat.
Koittakaa ainakin näin alkuun pitää isän tapaamiset mahdollisiman paljona... jos kyseessä on sopuero silloin on paljon helpompaa lapsillekin.
Isähän voisi vaikka illat olla edelleen siellä teidän kodissanne ja mennä yöksi omaansa.
Käyttää lapsia siellä uudessa kodissa ja totutella pikkuhiljaa siihen että isi ei enää asu teillä. Ja puhukaa siitä että isi on edelleen se oma isi vaikka asuukin muualla.. ja rakastaa lapsia ihan yhtä paljon tai jopa enemänkin..
Meidän ero tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta joten en voinut valmistella lapsia lainkaan siihen. ja siksipä se meillä onkin edelleen terapian aiheena reilun kolmenvuoden jälkeen.
Lapset ja minä vain jouduimme tilanteeseen jossa isä oli poistunut vieden omaisuutensa mukanaan.
Se oli kamala järkytys meille kaikille, mutta olemme selvinneet siitä aika hyvin.
Juur tuon vuoksi minun on vaikea antaa muita neuvoja.. toivotaan että muunlaisen eron kokeneet vastaisivat myös.
..on ollut varmaan hurja tilanne, jos noin ajattelemattomasti miehesi on tehnyt!
Miten itse olet selvinnyt katkeruuden tms.vastaavien tunteiden kanssa?
Tapaavatkos lapset isäänsä nykyään?
Juuri noin ollaan ajateltu eroasiaa "puida", että kertoo suht'selvästi ja yksinkertaisesti asiasta. Ja käydä näyttääs asuntoa jne. Mutta ottaa se silti koville!
Ja toisaalta sekin, kun on ns. sopuero, niin sitä jo miettii, et mitä muutkin miettii, ku noi vaan eroo, vaix ei niil mitään ihmeempää oo..
Tiedän, että ympäristöä ei pidä kuunnella jne. mut totuus on, et kaikki kai niin tekevät/kokevat/häpeävät..ajatuksiaan..
Lapset eivät edes huomanneet eroamme.Isä oli käytännössä poissa kotoa aina.Mikään ei muuttunut -vain hänen postiosoitteensa.
Eikä kukaan mukaan huomannut mitään,vasta kun "mammi" muuttui nauravaksi,itsestään välittäväksi puuhastelijaksi.Alkoi pohdiskelut suhteista yms.
En ehkä pohtisi paljoakaan miltä lapsista tuntuu.
Lapset sopeutuvat,kunhan vanhemmat pysyvät Täysijärkisinä Eroavina.
Toivon,että selviätte kunnialla rumbasta :)
porukat eros kun olin 6v. tavallaan se oli hyväkin ku eros.. ne aina tappeli.. mä en hirveesti muista sitä aikaa ku äiti ja iskä oli yhes mut kuitenkin sen muistan et tappeuita oli usein. iskä syytti äitiä et äiti pettää sitä. nyt oon melkein 16 ja mua ei oo haitannu yhtää et porukat ei asu yhes.. äiti ja iskä mietti kuulemma kauan sitä et muuttaaks ne erillee.. sit vaa iskä vuokras kämpän aika läheltä meitä ja mä olin joka toinen viikonloppu sielä.. äiti on sanonu et mä sopeuduin hyvi niitte eroo.. ja siltä mustaki tuntuu..
mä luulen et noin nuori ku 5,5v sopeutuu ihan hyvin vielä.. tai no, ihmiset on erilaisia ja jokainen suhtautuu erilailla... mut kyl ne siihe nopeesti sopeutuu...
tää mun teksti oli vähä sekanen... sorry... ja hyvää kevättä!!! =)