Kun me lähdemme tutkimaan Jumalanvaltakunnan olemusta, niin meidän on hyvä muistaa raamatun neuvo: San. 9:10 Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta. Eli meillä täytyy olla ”Herran pelko”, toisinsanoen, tulee kunnioitttaa Jumalansanaa niin, ettemme yritä etsiä sieltä meitä miellyttäviä kohtia ja valtaa itsellemme, valtaa jolla voisimme
hallita toisia uskovia. Se mikä meidän tulee etsiä ja löytää on Jumalan pyhä olemus, silloin saamme
ymmärryksen, niin kuin on luvattu: ”Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.”
Kun Paavali kirjoittaa: 1 Tim. 3:15 ”Jos tuloni kuitenkin viivästyy, saat tästä tietää, miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus.”Kun luemme tätä niin meille tulee mielikuva, että seurakunta on totuus, tulee vaikka ei Paavali niin sanokaan. Tulee ristiriitaa toisten raamatunpaikkojen kanssa ja tämän takia jotkut pitävätkin raamattua ristiriitaisena kirjana. Jeesus sanoo: Joh. 14:6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä.”
Kun Jeesus itse ilmoittaa, että Hän on ”totuus” ja Paavali toisaalta sanoo, että seurakunta on ”totuuden patsas”, niin eikö tässä ole kaksi eri totuutta? Jotta meille tulisi ymmärrys tähän, että ei ole kahta totuutta, ei vaikka siltä näyttäisikin ja tämän takia meidän tulee lähemmin tarkastella seurakunnan olemusta.
Jumalanvaltakunta on liitto Jumalan ja ihmisten välille solmittu. Jumala itse ilmoittaa tästä liitosta:
Jer.31:31 "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.
32 Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
33 "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
34 Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."
Jumala hyväksyi meidät tähän liittoon, silloin kun Jeesuksen veri puhdisti meidät synneistämme.
Kaikissa liitoissa on kyse toisiinsa liittymisestä ja elämisestä jossain määrin toisen ehdoilla. Jumalan ja ihmisen välisessä liitossa eletään täysin Jumalan ehdoilla. Vai haluaisimmeko, että Jumala alkaisi muuttua meidän kaltaisekseksemme tultuamme uskon kautta liitetyksi Jumalan tekemään uuteen liittoon?
Tämä valtakunta on siitä erikoinen, että siihen ei kukaan voi itse tulla, eikä toiset ihmiset voi sinne ketään päästää, ihmiset voivat vain kutsua: Matt. 22:4 ”Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: 'Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!'
Jumala itse avaa ymmärryksen uskomaan ja itse liittä seurakuntaansa: Efes. 2:19-22 Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.
Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.”
Tätä Jumalanseurakuntaa raamatussa kuvataan monilla kuvilla Biblia: Ilm. 1:20 ”Se salaisuus niistä seitsemästä tähdestä, jotka sinä minun oikiassa kädessäni nähnyt olet, ja seitsemän kultaista kynttiläjalkaa. Ne seitsemän tähteä ovat seitsemän seurakunnan enkelit: ja ne seitsemän kynttiläjalkaa, jotka sinä nähnyt olet, ovat seitsemän seurakuntaa. Sa. 4:1,2 ” Enkeli, joka oli selittänyt minulle näyt, tuli taas luokseni ja herätti minut kuin unesta.Hän kysyi minulta: "Mitä näet?" Minä vastasin: "Näen lampunjalan, joka on kokonaan kultaa, ja sen päällä öljyvadin. Vadin reunassa on seitsemän lamppua ja kussakin lampussa seitsemän liekkiä.
Kun me näitä kuvia katselemme, Jumalanvaltakunnan olemusta, niin voimme todeta, että vaikka kynttiläjalka ja lampunjalka, vaikka ne ovatkin kultaa – siis hyvin arvokkaita – niin ne ovat itsessään ihan pimeitä elleivät ne ole omassa tehtävässään, kannattamassa valoa. Tästä valosta Paavali kirjoittaa: 2 Kor. 4:6 ”Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva.
6 Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.
7 Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.”
Jumalanseurakunnassa ei ole palvelijoille annettu valtaa! Se, että tämä ”aarre” on meille uskottu, Paavali käyttää sanaa: ” Tämä aarre on meillä saviastioissa”. Jeesus, vetauksessa peltoon: ” Matt. 13:44 "Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.” Eli ei saviastia, ei peltokaan ole itsessään mitään, mutta arre on niin arvokas, että jos sen kylkiäisenä täytyy ostaa peltokin (hyväksyä se, että nuo uskonystävät, sisaret ja veljet, on tehty maantomusta, eivätkä itsessään ole mitään. Mutta heissä se on kuitenkin kätkettynä Jumalan aarre – sydämen usko), niin se ei tunnu missään.
Paavali ihastelee, ensiksi sitä, että Jumala on niin selkeästi ilmoittanut meille, tämän ajan ihmisille, että Jumala kutsuu kaikkia kansoja valtakuntaansa ja sitten ihastelee, että hän saa tätä kutsua kuuluuttaa: Efes. 3:5-8. ”Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut sen armolahjan perusteella, jonka Jumala on voimassaan minulle suonut.
Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta
hallita toisia uskovia. Se mikä meidän tulee etsiä ja löytää on Jumalan pyhä olemus, silloin saamme
ymmärryksen, niin kuin on luvattu: ”Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.”
Kun Paavali kirjoittaa: 1 Tim. 3:15 ”Jos tuloni kuitenkin viivästyy, saat tästä tietää, miten on käyttäydyttävä Jumalan temppelissä, elävän Jumalan seurakunnassa, joka on totuuden pylväs ja perustus.”Kun luemme tätä niin meille tulee mielikuva, että seurakunta on totuus, tulee vaikka ei Paavali niin sanokaan. Tulee ristiriitaa toisten raamatunpaikkojen kanssa ja tämän takia jotkut pitävätkin raamattua ristiriitaisena kirjana. Jeesus sanoo: Joh. 14:6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä.”
Kun Jeesus itse ilmoittaa, että Hän on ”totuus” ja Paavali toisaalta sanoo, että seurakunta on ”totuuden patsas”, niin eikö tässä ole kaksi eri totuutta? Jotta meille tulisi ymmärrys tähän, että ei ole kahta totuutta, ei vaikka siltä näyttäisikin ja tämän takia meidän tulee lähemmin tarkastella seurakunnan olemusta.
Jumalanvaltakunta on liitto Jumalan ja ihmisten välille solmittu. Jumala itse ilmoittaa tästä liitosta:
Jer.31:31 "Tulee aika", sanoo Herra, "jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa.
32 Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.
33 "Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
34 Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään."
Jumala hyväksyi meidät tähän liittoon, silloin kun Jeesuksen veri puhdisti meidät synneistämme.
Kaikissa liitoissa on kyse toisiinsa liittymisestä ja elämisestä jossain määrin toisen ehdoilla. Jumalan ja ihmisen välisessä liitossa eletään täysin Jumalan ehdoilla. Vai haluaisimmeko, että Jumala alkaisi muuttua meidän kaltaisekseksemme tultuamme uskon kautta liitetyksi Jumalan tekemään uuteen liittoon?
Tämä valtakunta on siitä erikoinen, että siihen ei kukaan voi itse tulla, eikä toiset ihmiset voi sinne ketään päästää, ihmiset voivat vain kutsua: Matt. 22:4 ”Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: 'Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!'
Jumala itse avaa ymmärryksen uskomaan ja itse liittä seurakuntaansa: Efes. 2:19-22 Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus.
Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen.”
Tätä Jumalanseurakuntaa raamatussa kuvataan monilla kuvilla Biblia: Ilm. 1:20 ”Se salaisuus niistä seitsemästä tähdestä, jotka sinä minun oikiassa kädessäni nähnyt olet, ja seitsemän kultaista kynttiläjalkaa. Ne seitsemän tähteä ovat seitsemän seurakunnan enkelit: ja ne seitsemän kynttiläjalkaa, jotka sinä nähnyt olet, ovat seitsemän seurakuntaa. Sa. 4:1,2 ” Enkeli, joka oli selittänyt minulle näyt, tuli taas luokseni ja herätti minut kuin unesta.Hän kysyi minulta: "Mitä näet?" Minä vastasin: "Näen lampunjalan, joka on kokonaan kultaa, ja sen päällä öljyvadin. Vadin reunassa on seitsemän lamppua ja kussakin lampussa seitsemän liekkiä.
Kun me näitä kuvia katselemme, Jumalanvaltakunnan olemusta, niin voimme todeta, että vaikka kynttiläjalka ja lampunjalka, vaikka ne ovatkin kultaa – siis hyvin arvokkaita – niin ne ovat itsessään ihan pimeitä elleivät ne ole omassa tehtävässään, kannattamassa valoa. Tästä valosta Paavali kirjoittaa: 2 Kor. 4:6 ”Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva.
6 Jumala, joka sanoi: "Tulkoon pimeyteen valo", valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.
7 Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme.”
Jumalanseurakunnassa ei ole palvelijoille annettu valtaa! Se, että tämä ”aarre” on meille uskottu, Paavali käyttää sanaa: ” Tämä aarre on meillä saviastioissa”. Jeesus, vetauksessa peltoon: ” Matt. 13:44 "Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon.” Eli ei saviastia, ei peltokaan ole itsessään mitään, mutta arre on niin arvokas, että jos sen kylkiäisenä täytyy ostaa peltokin (hyväksyä se, että nuo uskonystävät, sisaret ja veljet, on tehty maantomusta, eivätkä itsessään ole mitään. Mutta heissä se on kuitenkin kätkettynä Jumalan aarre – sydämen usko), niin se ei tunnu missään.
Paavali ihastelee, ensiksi sitä, että Jumala on niin selkeästi ilmoittanut meille, tämän ajan ihmisille, että Jumala kutsuu kaikkia kansoja valtakuntaansa ja sitten ihastelee, että hän saa tätä kutsua kuuluuttaa: Efes. 3:5-8. ”Sitä ei menneiden sukupolvien aikana annettu ihmisten tietoon, mutta nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille: muihin kansoihin kuuluvilla on sama oikeus perintöön kuin juutalaisillakin, he ovat saman ruumiin jäseniä ja heitä koskee nyt sama lupaus, kun evankeliumi on johtanut heidät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen. Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut sen armolahjan perusteella, jonka Jumala on voimassaan minulle suonut.
Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta
Vastaukset 32
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027658755
Alemmassa ketjussa pohdimme että mistä on tullut vl ihan uusia korostuksia...
- tehdä matkaa Jumalan lasten joukossa
- tehdä matkaa ennen uskoneitten lampaitten jäljissä
- lähteä seuraamaan meitä ja Herraa Jeesusta
Kritisoin näitä siksi että vaikka kulkisimme joukossa me emme voi vilkuilla olkamme yli vaan meidän on seurattava Hyvää Paimenta ei joukkoa.
Tätä admatan komettia voisi komenoida myös tämän ketjun puiteissa.
Totesin, että Admatalla on aivan oikea ymmärrys, kun hän kirjoittaa: "Ellei seurakunta kannattele Jeesuksen totuutta, niin se ei ole edes tämän totuuden patsas tai perustus". Kirjoitukseni taitaa olla vaikeasti ymmärrettävissä ja silti ei keskustelua synny.
Tuossa Admatan ajatuksessa on aivan sama sisältö kuin luemme raamatun kirjoituksista, kynttilänjalasta, tai lampun jalasta. Niiden tehtävä ei ole itse valaista, mutta kannatella Jumalan valoa ja tämän tehtävän takia Jumalanvaltakunta näkyy kalliina - ”kokonansa kullasta”.
Noihin hyshyssin kiteyttämiin kohtiin: ”tehdä matkaa ennenuskoneitten lammasten jäljissä ja lähteä seuraamaan meitä ja Herraa Jeesusta”. Nämä opetukset ovat tulleet Bibliasta, ne on vain irrotettu omaksi opetukseksi ja näin saatu aikaan uskomus, että meidän tulisi seurata lammastenjäkiä, eli entisiä uskovia.
Paavali kirjoittaa, Biblia: 1 Tessl. 1:6. ”Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan,” Tämä on hyvin helppo soveltaa tähän hokemaan, koska sana ”meitä” on ennen ”Herraa”.
Uusi käännös kuitenkin suomentaa tämän kohdan paremmin, sanomalla: ” niin, itse Herran esimerkkiä”. 1 Tessl. 1:6 ”Te puolestanne seurasitte meidän esimerkkiämme, niin, itse Herran esimerkkiä, ja ankaran ahdingon keskellä otitte sanan vastaan täynnä riemua, jonka Pyhä Henki antoi. 6. Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan,”
Pietari vielä selvemmin sanoin kirjoittaa siitä, ketä meidän tulee seurata: 1 Piet. 2:21 "Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihän Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään."
t. Heino
vain että seurata ennen uskoneitten lapaitten jäljissä johtaa siihen että me seuraamme ihmisiä mutta viime kädessä emme voi olla varmoja että emme mene harhaan.
Emme me voi uskoa yhdenkään ihmisen päälle. Eikä se että kuljemme joukon mukana takaa sitä että menemme oikeaan suuntaan. Näi ollen kuten Heio sanot niin meidän tulee seurata Jeesuksen esimerkkiä ja seurata hänen jälkiään.
Oli minkä olit linkittänyt? Sen alta ei löydy mitään, vaan se on poistettu? Uusi vai vanha ketju, ja mitä siinä on ollut miksi poistettu?
En ole kerinnyt tätä Heinon ketjua aiemmin lukemaan, ja nyt ajattelin sitä lukea. Mutta jo heti alusta on sensuuri viennyt osan aiheista:(
niin siinä ketjussa oli tuo admatan komentti ja sitten nuo komntit mitkä toistin tähän.
Eli siinä käsiteltiin teemaa voiko seurakunta joka ei kannattele Krristuken totuutta olla totuuden patsas ensinkään?
Ja tähän Heino toteaa mitä toteaa... Eli ei siinä ketjussa niin ihmeitä ollut... Lähinnä vain tuo sama toteamus kun tuolla alempana HT kirjoitaa...
Vaatimalla kuuliaisuutta seurakunnalle joka ei pysy Kristuksen totuudessa johtaa omantunnon vääristymiseen...
Siinä ketjussa oleet ajatukset ovat kaikki tässä ketjussa. Joten ei kannata vaivata päätään miettimällä mitä menetit. Lue tämä ketju kokonaan siitä löydät suurinpiirtein kaikki ajatuket mitkä oli tuossa linkin takana.
liittää ihmisen ELÄVÄN JUMALAN seurakuntaan. "Sillä yksi on Jumala, ja yksi välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka itsensä kaikkein edestä lunastuksen hinnaksi on antanut... Johonka minä myös olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu.. pakanain opettajaksi USKOSSA JA TOTUUDESSA." (1Tim 2:5-7)
Elävän usko "tahtoo kaikkia ihmisiä autuaaksi, ja että he totuuden tuntoon tulisivat," (1Tim 2:4)sillä se, mitä Jumala tahtoo, on sitä, mitä elävä usko Jumalaan luottaen vakaasti ja vankkumattomasti tahtoo.
Kun Paavali puhuu vaeltamisesta Jumalan huoneessa, hän tarkoittaa kilvotittelua USKON tiellä, joka usko voi nojata yksin Jumalan vanhurskauteen. Sitä vastoin ihminen tai seurakunta, joka nojaa itseensä( ts julistaa muuta evankeliumia kuin mitä Jumala Pyhän Henkensä kautta on käskenyt) on Jumalan silmissä kuollut.
Evankeliumi, joka sidotaan seurakuntaan, on ehdollista evankeliumia. Tällaista, Jumalan täydellisen sovitustyön mitätöimistä, vastustaa koko Raamattu.
Seurakunta, jota elävä Jumala ei ole liittänyt yhteyteensä, ei voi olla totuuden patsas ja perustus. Sitä vastoin "uskon kulta" seisoo Jumalan sana totuuden varassa, lujasti luottaen Jeesuksen sanoihin:"Joka minua rakastaa, se pitää minun sanani; ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä, ja asumme hänen tykönänsä. Joka ei minua rakasta, ei se minun sanojani kätke: ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka minun lähetti." (Joh 14:23-24)
sanoisi! Uskon ihmisen sydämeen antaa yksin Jumala ja on niin kuin toteat "Usko liittää ihmisen ELÄVÄN JUMALAN seurakuntaan."
Kiinnostaisi tietää, kuulutko sinä Ry:n? Hyvää iltaa sinulle. t. Heino
olen uskoni tunnustamisen vuoksi joutunut useinkin "tulilinjalle", niin vl:n kuin ei-vl:n taholta. En ole enää ry:n jäsen.
Armorikasta iltaa sinulle t. Hulda Huoleton
kelpoisuusehtoja "Kristuksen seurakuntaan" kuulumisen suhteen (PM 11.7.07 s 16-17),jää tästä kaksijakoinen kuva.
PM esittelee ensin Kristusta kirkastusvuorella, jossa Jumala osoittaa omaa Poikaansa:"TÄMÄ ON minun rakas Poikani, KUULKAA HÄNTÄ." Jo seuraavassa lauseessa PM arvelee Jumalan muuttaneen mielensä, kun se jatkaa:" Kun KUUNTELEMME SEURAKUNNAN ÄÄNTÄ, silloin kuulemme Kristuksen äänen." Asian varmemmaksi vakuudeksi PM jatkaa:" Jos hylkäämme SEURAKUNNAN ÄÄNEN, hylkäämme Kristuksen äänen."
Voi Kristus parkaa, joka on joutunut "seurakunnan vangiksi"!
USKON kuuliaisuuden olevan sidottuna paitsi Jumalan sanaan, myös omaantuntoon ja seurakuntaan."Meiltä kysytään kuuliasista mieltä Jumalan sanalle SEKÄ omantunnon ja seurakunnan äänelle."
ARMO, jota Jumalan lapsen opettajana tämän jälkeen esitellään, ei täten olekaan Jumalan hallussa.
Millainen on siis TÄYDELLINEN ARMO, jolle jokin taho asettaa EHTOJA noudatettavaksi???
Myös omantunnon äänen esitellään olevan enemmin seurakunnan kuin Jumalan äänen ("kuuliaista mieltä...omantunnon JA seurakunnan äänelle)
on kuuliainen Jumalan äänelle. "Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: enempi tulee kuulla JUMALAA kuin ihmisiä. Meidän isäimme Jumala herätti Jeesuksen, jonka te (ylimmäinen pappi ja ne jotka hänen kanssansa olivat)tapoitte ja ripustitte puuhun. Sen on JUMALA korottanut oikialle kädellensä Päämieheksi ja Vapahtajaksi,
antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksi antamusta. Ja me olemme näiden sanain TODISTAJAT, ja myös Pyhä Henki, jonka JUMALA on niille antanut, jotka HÄNTÄ KUULEVAT." (Apt5:29-32)
Jumalan sanan mukaan Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki OVAT YHTÄ. "Mutta Lohduttaja, PYHÄ HENKI, jonka ISÄ on lähetävä MINUN NIMEENI (Jeesus), HÄN OPETTAA teille KAIKKI ja muistuttaa teille KAIKKI, mitä MINÄ teille sanonut olen." (Joh14:26) Raamattu EI tässä eikä missään muuallakaan aseta tai esittele seurakuntaa ("Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle SEKÄ omantunnon ja seurakunnan äänelle" /PM) autuuden perusteena tai armon mittarina.
Niin myös sana KAIKKI kertoo siitä täydellisyydestä, jota YKSIN Isä, Poika ja Pyhä Henki edustavat.
Jotta taas ARMO voisi olla TÄYDELLINEN, tulee armahtajan olla täydellisen. Kun ja jos ihminen asettaa mitään Jumalan täydellisyyden rinnalle tai jopa sen ohi, edustaa tällainen "Jumalan työn peukalointi" omavanhurskautta, jota koko Raamattu vastustaa.
josta kirjoitat. Juhani Uljaksen alustuksen pohjalta käydyssä keskustelussa on keskeisenä ajatuksena kuuliaisuus seurakunnan äänelle, siteraat: "Meiltä kysytään kuuliasista mieltä Jumalan sanalle SEKÄ omantunnon ja seurakunnan äänelle." Eli seurakunta nostetaan Jumalan rinnalle hallitsemaan uskovien joukkoa.
Olisi se mielenkiintoista, jos joku näkisi niin paljon vaivaa, että tutkisi miten kauan tämä opillinen harha (kuuliaisuus seurakunnan äänelle) on vaikuttanut lestadiolaisuudessa. Uskon, että tämä oppi lähtee esikoisuudesta, eli jo lestadiolaisuuden alkuajoilta asti.
Lapsena kuulin kyllä näinkin opetettavan, mutta vaikutusvaltaisimmat uskovat pitivät oppia vääränä, joten se ei päässyt valtaan, mutta eli sitkeästi mm. H. Saaren saarnoissa. Toinen saarnamies, joka tätä oppia on paljon tuonut on Oiva Tölli.
Keskeisimmät raamatunkohdat, joilla tätä seurakunnalle kuuliaisuuden vaatimusta tuetaan, lötyvät: Sak. 3:7. Näin sanoo Herra Zebaot: jos sinä vaellat minun teilläni, ja jos sinä pidät minun vartioni, niin sinä saat minun huonettani hallita, ja minun kartanoitani varjella; ja minä annan sinulle näistä muutamia, jotka tässä seisovat, saattamaan sinua.
Tämä on hyvä kohta, siinä luvataan oikeus hallita seurakuntaa ja vielä lupaus saattomiehistä, joista kuulee paljon saarnattavan. Mikä tässä sitten mättää, eikö tämä olekaan sitten niin kuin on kirjoitettu?
Uudempi käännös suomentaa saman kohdan minusta selvemmin: Sak. 3:7 "Näin sanoo Herra Sebaot: -- Jos kuljet minun teitäni ja noudatat säädöksiä, jotka olen sinulle antanut, saat hallita temppelissäni ja valvoa esipihojani. Minä korotan sinut näiden palvelijoitteni joukkoon." Tästä selviää, mikä virka on ”saattomiehellä”, eli se on palvelijan virka ja jos tarkemmin tutkimme tätä raamatun lukua, huomaamme, että ylimmäinen pappi Joosua sai parannuksen tehtyään, vain palvelijan viran ja tarkat ohjeet: ”Jos kuljet minun teitäni ja noudatat säädöksiä,” eli ei tässä annettu lupaa vaatia itselle, tai seurakunnalle kuuliaisuutta, vaan Jumalansanalle.
Paljon myös puhutaan Saara äidistä, Saari kirjoittaa kirjassaan: Isak ja Jakob, että Saara on kuva seurakuntaäidistä, Isak taasen on kuva Jumalasta, mutta kuitenkin hän sitten toteaa, että ”Isak oli väärässähengessä”: 1 Moos. 27:13. ”Niin hänen äitinsä sanoi hänelle: sinun kiroukses tulkoon minun päälleni, minun poikani: ainoastansa ole minun äänelleni kuuliainen, mene ja tuo se minulle. 13 Hänen äitinsä sanoi: "Jos niin käy, poikani, kohdatkoon se kirous minua. Tee nyt vain niin kuin minä sanon ja mene hakemaan ne vuohet."
Paljon on myös käytetty tukena prohvetta Samuelin sanoja, kun on haluttu todistella kuuliaisuutta seurakunnalle raamatun paikoilla: 1 Sam. 15: 22 ”Silloin Samuel sanoi: -- Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva. 23 Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat. Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.”
Tätäkin raamatun kohtaa kun tutkii, niin huomataan, että ei tästä tule tukea opille ”seurakunnalle kuuliaisuuteen”, koska tässäkin raamatun paikassa selvästi sanotaan, miksi Saul tuli hyljätyksi: ”Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.” Seurakunta on arvokas ja välttämätön, mutta seurakunta ei saa hallita! Saaraäiti ei hoida, ei vaikka se inhimillisesti ajatellen olisikin oikein. Maallisessa perheessä lapsen synnyttänyt äiti hoitaa ja imettää. Jumala kuitenkin ilmoittaa, että Hän hoitaa sanallaan uskovaa seurakunnassaan. Hes. 34:15 -16 ”Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään -- näin sanoo Herra Jumala.Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.”
jotka ovat Jumalan. Jeesus opettaa:"En minä täst`edes sano teitä palvelijoiksi; sillä ei palvelija tiedä, mitä hänen herransa tekee; mutta minä kutsun teitä ystäviksi, sillä kakki, mitä MINÄ ISÄLTÄ KUULIN, ne minä teille ilmoitin. ETTE MINUA VALINNEET, vaan minä valitsin teidät, ja sääsin teidät, että te menisitte hedelmää tekemään ja teidän hedelmänne pysyis, että mitä te anotte Isältä minun nimeeni, sen hän antaa teille." (Joh 15:14-16)
"yhteen ääneen" kuuliaisuudesta Jumalan äänelle.
Aihe onkin niin tärkeä, että arvelen innostukseni puhua kanssasi samasta asiasta (miltei yhtäaikaisesti) on toivon mukaan aivan ymmärrettävää =)
kokouksessa Valkealassa JU totee mm :"Paavali LIITTÄÄ lohdutukseen oikean opin ja elämänvanhurskauden..."
Näkemys, jonka mukaan Pyhä Henki ei voi toimia omana itsenään arvelee varmaanki, että Pyhä Henki ei ole pyhä eikä kykenevä ilman ihmiseltä vaadittavaa oikeaa oppia ja elämänvanhurskautta, eikä voi näinollen lohduttaa ketään ilman ihmistyötä.
JU viittaa tässä yhteydessä 2Tess 2:16-17, jossa sanotaan:" Itse meidän Herra Jeesus Kristus, ja Jumala, meidän Isämme, joka meitä rakasti ja ANTOI MEILLE iankakkisen lohdutuksen ja hyvän toivon ARMON KAUTTA, lohduttakoon teidän sydämenne, ja teitä kaikkinaisessa opissa ja hyvässä työssä vahvistakoon."
Paavali ei tässä LIITÄ ehtoja ARMOLLE, vaan puhuu Jumalan ja Herran Jeesuksen synnyttämästä iankakkisesta lohdutuksesta. Pyhän Hengen lohdutus virvoittaa USKOA niin, että usko mieluusti kuulee Jumalan äänen (oikean opin) ja Jumalan sytyttämin mielin tekee hyviä, Jumalalle kelpaavia töitä.
Paavali siis ennen kaikkea toivottaa, että ITSE HERRA JEESUS KRISTUS JA JUMALA, MEIDÄN ISÄMME, saisivat taivaan voimalla olla vaikuttamassa tessalonikalaisten sydämissä.
nähnyt itse alustusta, vaan koosteen joka on kirjoitettu alustuksen pohjalta käydystä keskustelusta. Sinun tulisi tarkentaa kirjoitustasi, että me jotka emme ole ko. alustusta lukeneet, pääsisimme "kärryille".
Minä muuten sain kahdelta naisihmiseltä nuhteita avauksesta, että se on "vaikeaselkoinen". Uskon, että he ovat oikeassa. Minä taasen neuvoisin sinua, että tee lyhyempiä kappaleita, niin on helpompi näin vanhankin pysyä lukiessa oikealla rivillä.
Jeesus itse mainitsee, miten Pyhä Henki vaikuttaa uskovissa, että Hän lohduttaa ja ohjaa tuntemaan totuuden: Joh. 16:13 ”Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva.”
Ei tässä ole kysymys siitä, että Pyhä Henki puhuisi vain saarnojen kautta: Jos näin olisi kukaan kuulija ei osaisi uskoa oikein, eikä seurata Jeesusta opissa ja elämässä. Mutta kun Pyhä Henki asuu uskon kautta uskovan sydämessä, niin Jumala on meitä aina lähellä ja ohjaa oikeaan. t. Heino
kaltaiset puheet siihen että kuuliasuus seurakunnalle nousee ensimmäiseksi ja tärkeimmäks asiaksi...
Tämä oli suoraan samaa sarjaa kuin MIkko Kinnusen alustus nuorille. Jossa myös kirkkolain käyttöä vilauteltiin siinä merkityksessä että seurakunnan äänelle tulee olla kuuliainen.
Hes. 34:15 -16 ”Minä kaitsen itse lampaitani ja vien itse ne lepäämään -- näin sanoo Herra Jumala.Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.”
Tämä kertoo yksiselitteisesti sen kenen paimentamana meidän täällä tulee matkaa tehdä. Tämä vain ei näytä olevan mieleen kaikille.
on hyviä raamatunpaikkoja, esim. Luuk. 10:16 "Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt." Eli jos haetaan tukea ja valtaa seurakuntaäidille, niin kyllä näitä paikkoja löytyy, ne vain täytyy asiayhteydestä irrottaa.
Tämä raamatun paikka tulee lukea ja ymmärtää sitä taustaa vasten, että kun Jeesus lähetti opetuslapsensa saarnaamaan evankejumia, ei Hän lähettänyt puhumaan omiaan, vaan niitä sanoja, joita Hän oli opettanut. Hän vielä lupasi Pyhän Hengen muistuttamaan ”Kaikkea mitä minä olen puhunut”. Silloin kun puhuja puhuu ”Jumalan sanoja”, niin silloin jos nämä opetukset katsoo ylön, niin silloin katsoo ylön Jeesuksen, ihan niin kuin Jeesus sanoo.
Teillä jolla on Biblia, niin lukekaapa siitä Lutherin opetukset seurakunnasta. Hän mainitsee mm. näin: ”Yhteinen näkyväinen seurakunta taitaa niinkin eksyä totisesta uskosta ja opista, että hän julkisesti opettaa vahingollisia erhehdyksiä, eikä pidä puhdasta ja vilpitöntä jumalanpalvelusta, koska ei hän tahdo Jumalan Hengen hallitusta”. t.Heino
kun ovat olleet vaikeaselkoisia.
Kun tuolla aiemmin viittasin PM:een, ovat myös nämä jälkimäiset tekstilainaukset PM:stä (11.7.07 s 18)
Alustuksessa JU puolustaa oppia, joka ilmaistaan sanoissa "Uskonkuuliaisuus on kuuliaisuutta Jumalan kirjoitetulle sanalle, omantunnon äänelle JA Jumalan seurakunnalle."
Lainasin edellä vain yhden lauseen JU:n väittämistä hänen omine perusteluineen.Tarkoitukseni oli osoittaa kyseinen väittämä Raamatun vastaiseksi perusteluineen.
Huomaan, että käsiteltävän aiheen vakavuus sekä sen laaja-alaisuus vaikuttavat itseeni niin, että pyrin sanomaan liian monta asiaa yhdellä kertaa. Anteeksi vielä kerran.
kerrottakoon, että alustuksen aihe oli "Pyhä Henki lohduttajana, opettajana ja johdattajana".
Kun JU puhuu Pyhä Hengen lohduttavasta työstä ja toimesta, hän toteaa, että "Paavali LIITTÄÄ (Pyhän Hengen)lohdutukseen oikean opin ja elämänvanhurskauden."
Uskon, että Paavali ei LIITÄ YHTÄÄN MITÄÄN itsestään (ei myös toisista ihmisistä) Pyhän Hengen työhön.
että ei kannata ilmanaikuisia pyydellä anteeksi, eiköhän jätetä vähän lukijankin syyksi jos eivät ymmärrä. Minä en omaa vaikeaselkoista kirjoitustani pyydellyt anteeksi, totesin vain: "niin taitaa olla"! Joten ole sinäkin vain vapaa ja iloinen, uskominen on suuri Jumalan lahja, iloitaan siitä. Tästä Jeesuskin iloitsi:Luuk. 10:21 "Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt." t. Heino
ja lapsenuskolle on armojen armo, että saa kuulla Opettajansa sanat aivan omalla osoitteellaan:" Minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat halunneet nähdä (uskon silmin)sen, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla sen, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet." (Luuk 10:24)
ollut vaikeaselkoinen vaan seikkaperäinen =)
lohduttavista sanoistasi. Kun me tänne kirjoitamme, niin kyllä meillä kaikilla on toiveena, että jokainen lukija ymmärtäisi, mitä tahdomme sanoa. Toisinaan onnistumme paremmin ja toisinaan huonommin, mutta ei lannistuta, vaan yritetää selkeyttää kirjoituksiamme.
Sillä me puhumme ja kirjoitamme salatusta viisaudesta, jota ihmisviisaus ei voi käsittää: 1 Kor. 2:7 "Me julistamme Jumalan salaista, kätkettyä viisautta, jonka hän jo ennen aikojen alkua on määrännyt meidän kirkkaudeksemme.
8 Sitä ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut, sillä jos he olisivat sen tunteneet, he eivät olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa." Nyt on aamu, uusi armonpäivä, Jumala, taivaallinen Isä siunatkoon sinun päiväsi. t: Heino
lasten oikeus =)
Tuolla aloituksessasi oli Paavalin kirjeestä korinttilaisille kohta:
"JUMALA, joka sanoi:"Tulkoon pimeyteen valo", valaisi ITSE meidän sydämemme. Näin JUMALAN kirkkaus, joka säteilee KRISTUKSEN kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan." (2 Kor 4:6)
Niin me siis uskomme, että "vaikka tämä aarre on meillä saviastioissa...me emme lannistu."(2Kor 4:7,16)
Ja "vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä."(2 Kor 4:16)
Daavidin tavoin saamme ihastella tänäkin aamuna :"SINÄ et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan. SINÄ osoitat minulle elämän tien, SINUN lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni." (Ps 16:10-11)
koska sekoitan Saaran ja Rebekan, eli Saara oli Isakin äiti Rebekka Isakin vaimo, Rebekasta Saari kirjoittaa kirjassaan.
Paavali kirjoittaa galattalaiskirjeessä Saarasta ja Hagarista: Gal. 4:22 "Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Abrahamilla oli kaksi poikaa, joista toisen synnytti orjatar, toisen vapaa nainen. [1. Moos. 16:15, 21:2]
23 Orjattaren poika syntyi luonnonjärjestyksen mukaisesti, vapaan naisen poika sen sijaan lupauksen voimasta. [1. Moos. 16:4, 17:16]
24 Tämä on vertauskuva. Naisilla tarkoitetaan kahta liittoa. Toinen on Siinainvuoren liitto, joka synnyttää orjuuteen, ja se on Hagar. [Jer. 31:32; Gal. 5:1; Hepr. 8:9]
25 Hagar tarkoittaa Arabiassa olevaa Siinainvuorta, ja sitä vastaa nykyinen Jerusalem, joka lapsineen elää orjuudessa.
26 Mutta taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme."
Tämäkääm raamatun kohta, ei tue ajatusta, että seurakunnalle tulisi osoittaa kuuliaisuutta. Paavali käyttää näitä kahta naista esikuvina, näyttäessään, mikä ero on ihmisopin kautta syntyvällä uskolla ja lupauksen sanan, se on Jumalan Sanan kautta syntyvällä uskolla.
Ihmioppi synnyttää aina orjuuteen, se on, täytyy kuunnella mitä sääntöjä ihmisyhteisö, aina kulloisessa tilanteissa laatii. Jumalansanasta syntynyt usko, on vapaa ja vain Jumalansana ohjaa uskovaa, eikä ole ihmisyhteisön mielipiteitten orja. Anteeksi kun sekoilin! Tästä Saaran ja Hagerin lasten erosta voisi kirjoittaa enempikin, mutta ehkä toisella kertaa. t. Heino
molemmista kauniin kuvan. Ei ihme, että heidät molemmat muistat =)
Ja ennen kaikkea muuta muistat ja uskot sen, että "taivaallinen Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme."
Evankeliumi on siis tänäkin päivänä taivasperoinen eikä ihmisvetoinen!
On Heino niin pitkä ja kattava, että en oikein voi mitään muuta sanoa, kun sen, että iloitsen uskostasi.
On kuitenkin joita asioita, jotka avauksessasi puhutteli toisia juttuja enemmän.
On todellakin niin, ettei meidän kannat Jumalan sanasta lähteä hekumaan tartuntapintaa itsemme vuoksi, se on totta, mutta jos Raamatun luku jää vaikka muutaman viikon pois, ollaan jo hieman oudoilla vesillä. Raamatusta tulee hake lisää tukea uskolle Herraan ja Jumalan suunnitelmaan, joka kulminoituu ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Pyhä Henki on se joka avaa ja kuten Herramme Jeesus sen sanoo, sen minkä minä opetin ja tein ja enemmänkin. Jumalalle kiitos.
Raamatun tutkimisen selkein tavoite on kirkastaa Jeesusta, sillä Hän on juuri se tie.
Siitä olemme varmasti Heino samaa mieltä, että vain Kristus on totuus, mutta seurakuntia on moneksi, harva niistä lukee edes Jeesuksen Herraksi, puhumattakaan vapahtajaksi, useat pitävät jopa syntien anteeksiantamista iankaikkisen lunastuksen voittajana, sekä tienä sekä totuutena. Ilman seurakuntaa on myös helposti tunne, että kun Raamattu olisi hukassa, myös sitä tarvitaan, kuten se siellä kirjassa lukee. Mutta se, että mikä tehtävä sillä on pelastuksessa, ei mikään, mutta jaksamisessa kyllä, vain Jeesus pelastaa.
Jumala on meidän, sinun ja minun kassa tehnyt vain yhden liiton, ja se on Jeesus, aiempia on kylläkin muutama, mutta me elämme tämän liiton aikaa ja siinä on todella se, jossa haluan hieman olla kanssasi toisella linjalla, tämä on liitto, missä saamme olla sellaista kun olemme, kuhan vain uskomme hänen liittoonsa, Jeesukseen, ilman ehtoja sekä sovitus lahjoja, ne lunastettiin siellä Golagatalla, kaikki muu uhraaminen on turhaa ja Jumalan armo on se suuri, jota riittää, töpättiin tai ei, mutta kunhan emme mene lainan alle, sillä pyllyn- nuolentaa Jumala ei kaipaa, vaan pelkästään uskon sydämeen.
Noilla seitsemällä seurakunnalla ja lampunjaloilla jutustelu on aika turhaa, sillä meillä on vain yksi uskonkappale ja se on evankeliumi. Se, että seitsemästä seurakunnasta puhutaan poistaa kyllä sen, että ei ole olemassa vain yhtä oikeaa seurakuntaa seurakuntana, jossa Jumala vaikuttaa, niitä on seitsemän, seitsemänkymmentä seitsemän ja vielä kerrannainen.
Se, että Jumalan seurakunnassa ei ole annettu muille valtaa kun Herralle ja siellä ei kirkastu kukaan muu kun Hän, ja jos kirkastuu on seurakunta selkeästi antiKristusessa.
>>Minulle, kaikista pyhistä vähäisimmälle, on annettu se armo, että saan julistaa kansoille sanomaa Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta
PM 11.7.2007: "Puheenvuoroissa tuli esille, että Jumalan seurakunnasta loistaa Jumalan sanan täydellinen valkeus... Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle sekä oman tunnon ja seurakunnan äänelle... Yksityisinä kristittyinä voimme joutua harhaan. Siksi tarvitsemme seurakuntaäitiä ja sen hoitoa"
Ja jatkaa: ""Keskustelussa korostui, että kaikkina aikoina Jumala tekee työtään omalta puoleltaan puuttuvaisten lastensa kautta. Työntekijät tuntevat itsensä usein heikoiksi ja vajavaisiksi. Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme. Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita. Sielunvihollinen nostaisi niitä esille. Mikäli omaan sydämeen on jäänyt katkeruutta jotakuta kohtaan, saamme käydä keskustelemaan asiasta ja sopia asian."
Mitä tämä merkitsee?
PM kirjoittaa: "Meiltä kysytään kuuliaista mieltä Jumalan sanalle sekä oman tunnon ja seurakunnan äänelle..."
SRK:n puhujien kokouksessa opetetaan, että Jumalan sana, oman tunnon ääni ja seurakunnan ääni ovat eri sanoja, eri ääniä, joille kullekin tulee olla kuuliainen. Raamatussa opetetaan kuitenkin, että ihmisen tulee olla kuuliainen vain Jumalan sanalle. Seurakunta on oikea vain, jos siellä saarnataan ja toimitaan vain ja ainoastaan Jumalan sanan mukaisesti. Luther taas opetta, että jokaisella ihmisellä on Jumalan ääni heikkona hänen omassa tunnossaan. Nyt SRK nämä kolme erottamalla toisistaan puhuu oman tunnon äänestä, joka "kasvaa" seurakunnassa. Ts. oma tunto paatuu väärin opettavassa seurakunnassa, jollaiselle sseurakunnalle tulee olla kuuliainen. Tämä on todella salakavalaa ja kauhistuttavaa omavanhurskauden oppia!
PM kirjoittaa: "Työntekijät tuntevat itsensä usein heikoiksi ja vajavaisiksi. Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme. Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita."
Työntekijöitä koskee eri oppi ja erilaiset menettelytavat, mitä yksityistä kristittyä ("Yksityisinä kristittyinä voimme joutua harhaan. Siksi tarvitsemme seurakuntaäitiä ja sen hoitoa") Työntekijät sopivat siis seurakunnan edessä tekemänsä vääryydet keskenään, ("Taitamattomuuksia tahdomme antaa sydämestä anteeksi toinen toisillemme.") mutta eivät niiltä seurakuntalaisilta, joita ovat väärin kohdelleet ja joita vastaan väärin toimineet.
PM tuo selvin sanoin esille, että hoitokokousten vääryyksiä ei tarvitse korjata: "Meidän ei myöskään tarvitse emmekä saa jälkikäteen nostaa esille anteeksiantamuksella hoidettuja asioita."
Nämä taitamattomat työntekijät sopivat toisten taitamattomien työntekijöiden kanssa taitamattomuudet, mutta eivät niiltä, joihin nuo taitamattomuudet ovat kohdistuneet. Eikä sitten näitä "anteeksi annettuja" asioita saa nostaa jälkikäteen esille!!! Kuitenkin Jumalan sanan mukaan synti tulee pyytää anteeksi siltä, jota vastaan syntiä on tehty. Siis SRK:n oppi on raskaasti Jumalan sanan vastaista ja väärää omavanhurskauden oppia!
PM kirjoittaa: "Sielunvihollinen nostaisi niitä esille. Mikäli omaan sydämeen on jäänyt katkeruutta jotakuta kohtaan, saamme käydä keskustelemaan asiasta ja sopia asian."
Työntekijöitä ei koskekaan sama mitä yksityisiä kristityitä. Työntekijöistä on tullut yli-ihmisiä, joiden ei tarvitse syntejään siltä anteeksi pyytä, jota vastaan ovat rikkoneet. He pyytävät vain "taitamattomuuksiaan" anteeksi toisilta työntekijöiltä, joita anteeksi "annettuja asioita ei saa ottaa myöhemmin esille. Eikä heidän asioitaan voi hoitaa seurakunnassa, jossa heidän mielestään voidaan yksittäisten kristityiden asioita hoitaa. He eivät tarvitse seurakuntaäidin hoitoa. Hirvittävä omavanhurskauden oppia.
julki Jumalan ja ihmisten edessä, ei etsi "vuoria ja kukkuloita" tekojensa takeeksi! Ei ole myöskään "ihmismerestä" kannattajaksi kuoleman virran yli.
Olet oikeassa, Hannestapani.
Kysytäänkö meiltä sitä, että olemmeko olleet johtajiemme tai SRK:n johtohenkilöiden tai seurakunnan kanssa yhtä mieltä?
Vai kysytäänkö meiltä sitä, onko omatuntomme puhdas, Jeesuksen nimessä ja veressä pestynä ja antaako Jeesus meistä sen perusteella Isälle hyvän vai huonon todistuksen?
Jumalan sanan mukaan tuomio annetaan viime mainituin perustein. Siis SRK:n seurakuntaoppi omantunnon ja Jumalan sanan ylittävänä ja niiden rinnalle nostettuna on perkeleestä!
"Nyt SRK nämä kolme erottamalla toisistaan puhuu oman tunnon äänestä, joka "kasvaa" seurakunnassa. Ts. oma tunto paatuu väärin opettavassa seurakunnassa, jollaiselle seurakunnalle tulee olla kuuliainen. Tämä on todella salakavalaa ja kauhistuttavaa omavanhurskauden oppia!"
Tämä on harvinaisen oikein sanottu. Jos ajattlemme että seurakunta opettaa aina oikein siitä tulee erehtymätön. Omatunto kasvaa seurakunnassa? Jaa-a kun mietii tuota mitä sanot niin ajatusmalli - puhuja puhuu aina oikeaa Jumalan sanaa johtaa siihen että meiltä kielletään tutkimasta puhujan puhetta Jumalan sanan valossa koska meiltä vaaditaan uskoa että puhuja puhuu oikeaa ja erehtymätöntä Jumalan sanaa....
Ja se juuri johtaa siihen että me olemme kuuliasia sille mitä nämä puhujat puhuvat riipumatta siitä onko se ramatunmukaista vai ei...