Poika tuli taas makailemaan kotiin. Sille pitää olla ruoka nokan eteen ja kaikki kulut on maksettava.
Tätä kestää useita kuukausia. Sanoo olevansa masentunut. Ei viiti etsiä työtä tai lähteä kouluun.
Tätä kestää useita kuukausia. Sanoo olevansa masentunut. Ei viiti etsiä työtä tai lähteä kouluun.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sinne sängynpohjalle. Laita hänet terveyskeskuslääkärille oitis saamaan apua masennukseen ja sitten töitä etsimään.
Sinun hänelle on sanottava, että elätys on loppu nyt. Jokaisen, joka kynnelle kykenee, on opittava hoitamaan itsensä. Et sinä ole ikuisesti täällä häntä paapomassa.
Meistä vanhemmista on paljon kiinni, miten he oppivat leipänsä hankkimaan.
Samanlainen äiti täällä.Lapsellensa kaiken yrittää.Kiitosta ei tietenkään tule.
asuva, täällä pikkukunnassa kun ei ole töitä nuorille!
Ei uskalla lähteä yksin maalikyliin, parhaat kaverit on muuttaneet muualle!
Vanhin veli oli juoppo ja rikkoi paikkoja kotonaan ja pieksi vaimoaan ja lastaan, ja muiden autoja särki, juoksi auton alle viisi vuotta sitten,
tästä nuorimmainen hemppasi ja meinasi hermot mennä hällä!
Syönyt siitä asti kaikkia lekureilta saatavia mömmöjä, mennyt muuten sitten hyvin!
Kolme vuotta sitten vanhin veli jätti perheensä, pojan ja avonsa ja muutti asumaan meillä olleen sijaistytön kanssa kun hän aikuistui ja muutti omilleen jälkihuollon jälkeen.
Asuivat yhdessä ja nyt helmikuussa vanhin poikani hukuttautui tai hukutettiin ja tässä nyt ollaan surussa kokonaan!
Ei kukaan ole tunnustanut mitä sattui!
Vanhin poikani siunattiin kesäkuun lopulla, kun löytyi satama-altaasta 3 kk.den jälkeen!
Tässä kaiken tuskani takia pelkään, miten nyt nuorin reagoi tai mitä tulee tapahtumaan!
Pojanpoikani on ollut kanssamme nyt 3 viikoa!
ELämä on tuskaa, kaiken onnen takia?
Tekisi mieli lähteä jo itsekkin pois, mutta mulla on vielä kaksi poikaa, minun pitää jaksaa, mutta miten jaksan, se on arvoitus!
Käteni ristin joka päivä yhteen ja tuntuu kuitenkin, että jalat alta menee!
Rukoilkaa joku puolestani/puolestamme!
sinulla ja pojillasi. Luoja suokoon nuorimmallesi ja lapsenlapsellesi paremman tulevaisuuden.
Vaikka kaikkensa tekisi lastensa eteen, ei se aina onnistu tuomaan lapsille sitä kaikkea hyvää mitä toivoisi. Lasten menettäminen on äidille suurin suru, mitä kohdalle voi sattua.
Kärsivällisyytä ja kestävyyttä sinulle, että jaksaisit näden poikiesi kanssa. Olen huono rukoilemaan, mutta voinhan yrittää minäkin lähettää tuonne ylhäälle avunpynnön sinun tueksesi.
Oletteko saaneet henkistä tukea ammattiauttajilta? Sinun nuorimmalle pojallesi olisi nyt hyvä saada jonkinlainen tukihenkilö. Voisitko kääntyä esim. kirkon puoleen tai jonkin nuorisoasioita hoitavan henkilön puoleen?
Luoja olkoon kanssasi ja poikiesi kanssa. Pojat tarvitsevat sinua. Voimia sinulle.
Pojanpoikani, 13 v ollut nyt etelä-Suomesta meillä yli 3 viikkoa tämän nuorimmaisen kanssa.
Tulevat erittäin hyvin toimeen, sillä tämmä poika oli meillä usein hoidossa heti syntymästään kun vanhemmat olivat kierroksella, eli yleensä vanhin poikani joi ja avovaimo oli kuskina!
Ainoa lapsenlapseni!
Kun poikani siunattiin, seuraavana päivänä syntyi 750 g painava lapsi pojanpojan äidille!
Nyt painaa 850g!
Exällekkin kova kohtalo!
Tulemme tosi hyvin toimeen pojanpojan äidin kanssa!
Aikoinaan sanoin, että kun voisin tulla yhtä hyvin toimeen kanssasi, kun tulin toimeen anoppini kanssa, mulla oli tosi hyvä anoppi, kuoli v. 2004 81v! Ja samoin appi, kuoli 85v.
Emme ole keltään saaneet apua, ei ole kukaan tarjonnut kriisiapua1
Ei sitä saa jos ei itse hae!
Vaikka lehdissä lukee, saa apua muka joka lähtöön!
Netistä luin, että omaisille tulee tieto kun lapsi on jossain kuollut, en ole vielä 2 viikon jälkeen mitään tietoa saanut, onko lapseni kuollut vai ei, vaikka on jo siunattu kirkossa 30.6.07!
lähes nelikyppisiksi.
Minä en lapsiani paaponut,vanhin tytär muutti kotoa jo kuusitoistavuotiaana,jatkoi opintojaan toisella paikkakunnalla.
Samoin vanhin poikani itsenäistyi tosi nuorena.
Minulle muodostui ongelma,nuorimmaisesta pojasta.
Koulussa,oli lintsaamista.Inti oli vaikeapaikka.
Hän sai kaksivuotta lykkäystä.
Senjälkeen kun lykkäys evättiin,hän teki itsarin.
Siinä jäi tuhat ja yksi kysymystä minkätähden ja niin nuorena 22vuotiaana.
Lapsi vai aikuinen,minulle lapsi.
Masennus on nykynuorten sairaus.Kyllä apua tarvitsee tämäkin nuori,ettei ole liian myöhäistä.
Kova kohtalo sinulla. Kirjoitit, että et ole saanut apua mistään. Kehottaisin sinua soittamaan oman seurakuntasi diakoniaan, sieltä sinulle varmasti annetaan neuvoja ja keskusteluapua. Toinen paikka on Katulähetys, jos sellainen paikkakunnallasi on. Rohkeasti vaan ”luuriin kiinni”. Näissä paikoissa ei uskontoa tuputeta, tiedän kokemuksesta. Seurakunnan sururyhmät alkavat myös syksyllä. Siellä voi vapaasti puhua ja purkaa tunteitaan. Minulle siitä oli valtavasti apua, koska en halunnut kuormitta tuttavapiiriäni surussa ja oikeasti kukaan ei ymmärrä jos ei ole kokenut samaa.
Itselläni on kaksi poikaa, alkoholistia molemmat. Olen kaikkeni yrittänyt, auttanut asunnon hankkimisessa, vienyt ruokaa, kuljettanut katkolla ja ollut tukena, tätä kierrettä moneen kertaan. Mikään ei auta. Elän jatkuvassa pelossa heidän puolestaan, suruviestiä olen odottanut jo vuosia.
Nyt olen sopinut itseni kanssa, että en voi tehdä valintoja heidän puolestaan, enkä elää heidän elämäänsä. Molemmat ovat jo yli nelikymppisiä. Pokieni isä oli alkoholisti, samoin koko isän isänpuolinen suku.
Ymmärrän sinun tilannettasi, otan osaa. Jaksamista sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi.
että pojallasi on kaverina tämä lapsenlapsesi. Ehkäpä seura auttaa masennukseen.
Sinulle jo tuolla edellä neuvottiinkin ottamaan yhteyttä seurakuntaan. Se varmaankin olisi yksi kanava hakea apua.
Toinen mahdollisuus on Suomen Punainen Risti. Jos paikkakunnallasi on SPR:n toimisto, sielläkin saattaisi olla ystäväpalvelussa ihmisiä, jotka on kurssitettu auttamaan tällaisissa tapauksissa.
Sieltä voisi mahdollisesti löytyä samanikäinen kaveri, joka innostaisi jonkinlaisen harrastuksen pariin ja kenties sen myötä innostuisi etsimään työtä tai opiskelemaan.
Tärkeintä olisi saada jonkinlaista puuhaa, koska joutenolo ja yksinäisyys pahentaa masennusta.
Toivotaan, että joku apu löytyy.
Onhan tuo pikkuinen, joka syntyi, melkein kuin lapsenlapsesi. On todella pieni, toivottavasti kasvaa ja kehittyy.
Mukava, että olette pienokaisen äidin kanssa ystäviä.
Kirjoittelehan tänne, olisi mukava kuulla, kuinka perheesi jakselee.
et sinä pysty auttamaan omilla viimeisillä voimillasi.En uskoisi tällaista tyhmyyttä edes oleva,ei siinä lepertelyt auta.Muuta itse pois,tee elämälles jo´tain.Mikä velvollisuus sulla on aikuista ihmistä eteenpäin viedä,tapahtuu mitä tapahtuu.Oikeen vihaks pistää tuollainen typeryys.Mutta jos et muuta elämääs haluu,paapo loppuikäs,jota ei tolla menolla paljon tuu olemaan.Eikä siinä rukoilut auta,voi ruveta poikas tokenemaan kun jätät oman onnesa nojaan.
Hylätä ei silti tarvitse. Kannattaa silti olla tiukkana auttamisen suhteen. Minulla oli alkoholisti mies 14 vuotta ennenkun lähdin. Eron jälkeen hän sanoi että en olisi voinut mitään sille että hän juo, mutta että hän olisi ollut huonommassa kunnossa aikaisemmin jos en olisi ollut niin 'äkänen'. Poikani on perinyt 'juomisgeenin' häneltä. En auta häntä rahallisesti kun ihan hätätapauksessa. Olen sanonut että auttamisella saan hänet aikaisemmin hautaan. Alkoholisti kärsii itse eniten alkoholstisuudestaan. Ei kannata potkia jo maassa olevaa.
turhaa laiskaa miestä passaat.
Oletko ajatellut, että sinä mahdollistat poikasi laiskaksi heittäytymisen. Ellet passaisi, hänen olisi pakko tehdä itsekin jotain - ainakin käydä itse jääkaapilla. Jos kukaan ei täyttäisi jääkaappia hänen "palkkapäivänsä" jälkeen, hän varmaan keksisi itsekin täyttää sitä.
Onko tullut mieleesi vaatia, että jokainen samassa taloudessa elävä osallistuu myös töihin ja kustannusten jakamiseen.
Jaksamista ja parempia päiviä sinulle, opettele pitämään huolta myös itsestäsi ja esittämään kohtuullisia vaatimuksia.
Tämä laiskuus vai masennus on vähän kinkkisempi juttu.Mistä sitä tietää kumpi vaivaa.Masennus on sairaus joka saa ihmisen sinne sängynpohjalle ja siinä ei kotitöihin patistelut auta kun toinen on työkyvytön.Tilanne vain pahenee.Ei äiti voi lastansa jättää olkoon kuinka vanha tahansa.Mutta apua hän tarvitsee ja tukea itselleen.Miten sen ison miehen saa lääkäriin menemään?Siinä on varmaan pulmaa alkukäteen.
passaavat ja hemmottelevat liikaakin miehiään (tytöt jäävät usein vähän vähemmälle). Pieni patistelu ei varmaan ketään vahingoita ja jossain tilanteessa voisi kannattaa kokeilla heittäytyä itse heikommaksi. Jospa sinä "tarvitsisit" poikasi apua ja pientä aktiivisuutta? - Näin kahvikupin ääressä on etäältä helppo heitellä ajatuksia ilmaan tietämättömän varmuudella.
Toivon voimia sinulle ja parannusta tilanteeseenne.
Tuota noin...Eikös tämä ole 6kymppisten palsta?
Onko teillä vielä koulua käyviä lapsia?
Minullakin on kolme AIKUISTA lasta. Kaksi vanhinta asui noin 25-26 vuotiaiksi kotona. Tyttären poikaystävä(nykyinen mies) asui myös meillä.
Minun mielestä se oli mukavaa kun oli elämää kotona. Vanhemman pojan kaverit viihtyi meillä, ja täyttivät olohuoneen. Hauskaa oli vinoilla puolin ja toisin. Se piti virkeänä.
Ei nuo lapseni halunneet käydä töissä, joten en niitä patistanut. En myöskään antanut rahaa. Ruokaa saivat. Menihän ne lopulta töihin, kun huomasivat että kaikkeen kivaan tarvitaan rahaa.
Kouluunkaan en ole niitä koskaan pakottanut. En edes ekalla luokalla. Olen vaan todennut niille että itsehän vastaat opettajalle, jos et mene kouluun. Ei se minua häiritse.
Se oli kovin harvoin kun jäivät päiväksi pois turhan takia. Silloinkaan ei tarvinnut valehdella kotona, ja lähteä mukamas kouluun. Menivät kiltisti seuraavana päivänä, kun olivat saaneet levätä yhden päivän.
Eikös se meillä aikuisillakin ole välillä sellainen tarve ollut työn suhteen?
Nyt on tyhjää, kun ei lapset asu kotona!!!
se ohjelma aikoinaan, vain eka nimi on oikein!
Niin, tämä kotosalla oleva poikamme käy välillä pätkä-töissäkin, on ns. meidän talonmies!
Laittaa ruokaakin, tekee korjauksia kotosalla, kotiin, autoihin ja lumitöitä, imuroi perjantaisin, kun me ollaan vielä työelämässä, hoitaa koirat ja kissat ym.
Ei nyt ihan laiskottele!
Niin, minä äiti, olen 8 kk:n päästä 60v ja mieheni täyttää syksyllä 55!
Eli mieluummin olen jo täällä 60 palstalla!
Eläkkeelle olen yrittänyt päästä, työterv. lekuri meinaa, ei toimistotyöstä pääse eläkkeelle!
On astma- verenpaine-, kolestrolilääkkeet olleet yli 27v, eli sukuviat nuo!
Sitten osteoosi, ei osteoporoosi vielä, skolioosiselkä, kipeytynyt vasta 2000-luvulla, ei ennen ollut selkäkipuja!
Istumatyötä olen tehnyt yli 30v ja tietokonetyötä siitä 24v, sitä ennen ravintola ja kauppatyötä!
Meillä oli kans elämää ja muita lapsia aina talon täydeltä aikanaan, hiljenee pikkuhiljaa!
Oli poikien tyttö- ja poikakavereita, yötäkin usein, välillä siskonpetiä jo piti lattialle tehdä, kun keskimmäisen kavereita tuli Hesasta asti tänne pohjoiseen!
Ei kun aamulla iso kattila kaurapuuroo ym. pöytään, oli ne nuoret ihmeissään kun pöytään kutsuttiin amuulla, kiittivät nöyrästi ruoasta ja yösijasta!
Muistoihin on hyvä palata, vaikka kyyneleet silmäkulmiin vierähtääkin!
Kaunista kesää kaikille, elämä jatkuu ja maapallo pyörii, kaikesta huolimatta!
Toivon kaikille jaksamista, minäkin jaksan, luotan yläkerran ihmeeseen, rukoillen, olen rukoillut 10v asti, kun isäni kuoli, vaikka en ole "uskovainen"!
raitis, kyllähän ne teini-iässä kokeili siidereitä, mutta nyt ei ole viiteen vuoteen ottanut, kuin ehkä 2x/v sievästi!
Viimevuonnakin 1 siideri juhannuksena!
Tänä vuonna ei tähän mennessä mitään!
Siitä olen tyytyväinen verrattuna vanhimpaan!
keskimmäinen, ottaa avonsa kans joskus, vähän, ei ole ikinä, nuorenakaan juopotellut!
Tää nuorin aina sanoikin, ettei isoveljeni joisi noin paljon!
Tuska on ollut hälläkin sydämessä veljensä puolesta, on puhuttuu siitä ennenkin!
Eihän me olla ainoita näissä asioissa, mutta oli hyvä "purkautua" täälläkin!
Olen lomalla vielä 2-viikkoa, siivonnut, siivonnut, pessyt pyykkiä, kokannut, ahkeroinut kaikkea, ristikoita ratkaissut helpottaakseni oloani!
Pojan ja pojanpojan kanssa touhuttu, tai enempihän he yhdessä kyllä omis asioita tekevät, tietokoneella ym., mies kun oli yli vuoden yhtäkkiä työttömänä ja sai just nyt kesäkuun alussa töitä, on ollut töissä sitten!
Eli ei ole yhteistä lomaa nyt edes!
Että näin!
Kiitos kun joku jaksoi lukea, tämäkin jo helpottaa paljon!