Armokuolemat pitäisi sallia kaikille ihmisille jotka kuolemaa toivovat. Joissakin maissa on mahdollista saada kuolettava piikki jos on sairas eikä toivoa paranemisesta, mutta jos ei ole fyysisessä mielessä varsinaisesti sairas ei ole mitään toivoa Suomessa semmoiseen. Ja se on väärin! Olen kyllästynyt elämääni, ollut sitä jo monen vuoden ajan enkä halua elää tällä tavalla. Tiedän 100% varmasti ettei elämäni muutu yhtään paremmaksi ja kärsin siitä jatkuvasti, joka hetki vuorokauden ympäri. Kaikkien kannalta olisi parasta että pois haluavat päästetään pois estämättä. Oman käden kautta päivien lopettaminen on useimmille mahdottomuus ja epäonnistunut yritys johtaa vain vieläkin surkeampaan elämänlaatuun, ehkä jopa siihen että ollaan seuraavat 40 vuotta letkuissa sairaalassa kiinni. Omaiset tietenkin valittaisivat asiasta ja haukkuisivat poismenoa haluavan itsekkääksi, mutta siitä ei kannata välittää koska he ovat sitä itse.
Armokuolemat tulisi sallia!
Yksin ja väsynyt
13921
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kannattaisi hakea itselleen apua.Masentuneena kaikki näyttää mustalle.Ajattele on paljon sairaita jotka taistelevat joka päivä elämästään.
En ole masentunut, vaan elämään kyllästynyt! Siinä eivät mitkään psykiatrit tai mielialalääkkeet auta! Vaihtaisin mielelläni osia jonkun vakavasti sairaan kanssa sillä minulla ei ole tulevaisuutta. Muilla menee hyvin jatkuvasti, tiedän ettei maailmassa ole kovin monta jolla menisi yhtä huonosti kuin minulla.
Sinä voitat vielä kristuksen valtakunnan ja tulet hallitsemaan tätä planeettaa yhdessä jeesuksen ja jumalan kanssa.
Terapeuttini sanoi minulle naivisti kun puhuin itsemurhasta että "mene sairaalaan niin ne hoitaa pahan olon pois". Ihan kuin paha olo johtuisi minusta eikä ympäristöstä.
Hän sanoi myös että "olisi kauheaa jos kuolisit".
Aika itsekästä kiduttaa toista omien tunteiden huonon hallinnan vuoksi.
"Hän sanoi myös että 'olisi kauheaa jos kuolisit'."
Niin olisi. Usko pois. Kristinoppikaan ei katso hyvällä itsemurhaa.
me tiedämme miten meidän asiat ovat kymmenen vuoden päästä? Onko asiat muuttuneet niin että haluammekin elää?
Siinä ei ole mitään väärää, että masentunutta ihmistä ei eliminoida pois hänen niin tahtoessaan. Se, ettei halua elää sillä tavalla kun elää ja ei uskalla ottaa niitä askelia, jotka vaaditaan tuohon uuteen elämään, ei riitä "armokuoleman" syyksi. Tuollainen ajattelu on perin pohjin itsekästä, vaikka kuinka koetatkin siirtää vastuuta muualle. Vastuu on ihmisellä itsellä.
"Kaikkien kannalta olisi parasta että pois haluavat päästetään pois estämättä."
Miten sinä noin ajattelet? Miksi barbaareiksi sinä ihmisiä luulet? Joissain heimoyhteisöissä kyllä tapetaan vaivaksi käyneet vanhukset ja toivottomasti sairaat ihmiset, mutta emme voi verrata omaa yhteiskuntaamme villien vastaavaan.
Se, että huolta pidetään kaikista, pitäisi olla itsestäänselvää. Syrjäytyneisyys on vaikea ongelma , mutta vikapää siihen ei ole yhteiskunta.
Sinulla on todella huono kuva itsestäsi, ja kunhan tuo kuva eheytyy on elämäsikin kuin uusi.
Jos kykenee ajattelemaan järkevästi niin silloin armokuolema pitäisi sallia oli sitten masentunut tai ei. Ainoa hyväksyttävä syy armokuolemaan ei voi olla fyysiset sairaudet, kyllä henkiset ongelmatkin täytyy riittää syyksi. En näe siinä mitään itsekästä jos haluaa ottaa hengen itseltään. Minkä takia täällä eletään? Ei kenenkään muun takia, ainoastaan itsensä vuoksi. Koska jokainen on vastuussa itsestään täytyy yksilöllä olla oikeus päättää olemassaolostaan. Jos omaiset tai tuttavat jäävät suremaan niin se on heidän ongelmansa. Heillä onkin loppuelämä aikaa miettiä että mitä tekivät väärin. Ihmiset eivät syrjäydy itsekseen, kyllä siihen aina jokin syy on. Minusta on itsekkäämpää pakottaa ihmisiä tekemään asioita joista he eivät pidä.
Voin sanoa ettet pysty ajattelemaan järkevästi, jos tuo on lopullinen mielipiteesi asiasta. Jos elät täällä vain itsesi takia, on sinulla kyllä jäänyt jotain huomaamatta. Mietipä, kuka tässä nyt on itsekäs, et ota huomioon muiden tunteita ollenkaan. Itsemurha on läheisille aina pirunmoinen ongelma. Sinun täytyy työstää asioita ja miettiä, miksi olet ajautunut yksinäisyyteen. Vaikka vika olisikin esim. huonossa lapsuudessa, tahdotko antaa periksi tuolle kohtelulle ja päättää elämäsi. Vai haluatko työskennellä itsesi kanssa ja löytää taas muut ihmiset. Sinä vielä kiität ihmisiä, kun he pakottavat sinut ymmärtämään elämän arvon, asian josta et pidä.
"Siinä ei ole mitään väärää, että masentunutta ihmistä ei eliminoida pois hänen niin tahtoessaan."
Miksi sitten kärsivä koira, jolla on tuhat kertaa pienemmät kärsimykset kuin ihmisellä, lopetetaan kun omistajat niin päättävät.
"Se, ettei halua elää sillä tavalla kun elää ja ei uskalla ottaa niitä askelia, jotka vaaditaan tuohon uuteen elämään, ei riitä "armokuoleman" syyksi."
Tämä on tätä tyypillistä "tuonkin pitää jos minun piti" argumentointia. Kukaan ei valinnut vanhempiaan, geenejään tai ympäristöä, joten olisi minusta kohtuutonta vaatia huonosta menneisyydestä tulevia tekemään tuhat kertainen työ ilman heidän omaa tahtoaan. Haluat pakottaa kaikki kärsivät elämään jotta olisi ihmisiä jotka kärsivät.
"Miten sinä noin ajattelet? Miksi barbaareiksi sinä ihmisiä luulet?"
Barbaareitakin julmempaa on antaa kärsivän ja poishaluavan elää.
"Syrjäytyneisyys on vaikea ongelma , mutta vikapää siihen ei ole yhteiskunta."
Miten niin ? Siis kaikki on omaa syytä vaan ? Se, että joutui kuuntelemaan alkoholistivanhempien riitelyä ja se, että piti mennä armeijaan tuhoamaan mielenterveytensä on kaikki OMAA syytä ? Missä kultalusikka suussa sinäkin olet syntynyt.
"Ihmiset eivät syrjäydy itsekseen, kyllä siihen aina jokin syy on."
Epäreilu asetelma perheessä voi olla syy syrjäytymiseen. Esim jos on joku suosikki jota suositaan ja hän saa asunnon ainoan oman huoneen ja toinen joutuu pärjäämään ilman omaa huonetta ja sitten menee kaverit, mielenterveys ja itsetunto ja sitten syrjäytyy.
Minulle kävi niin, että minulla oli rutkasti kavereita aina 13 ikävuoteen saakka kunnes veljeni heitti minut ulos meidän yhteisestä huoneesta ja minä siirryin olohuoneeseen. Siitä lähtien meni hukkaan elämästäni 6 vuotta masentuneena, alhaisena itsetuntona ja yksinäisenä. Siksi haluan kuolla.
"Miksi sitten kärsivä koira, jolla on tuhat kertaa pienemmät kärsimykset kuin ihmisellä, lopetetaan kun omistajat niin päättävät."
Mitä tekemistä koirilla on tämän asian kanssa? Ihmisellä ei ole omistajaa, joka voisi päättää tämän lopettamisesta. Ihminen ei ole lemmikki.
"Tämä on tätä tyypillistä "tuonkin pitää jos minun piti" argumentointia. Kukaan ei valinnut vanhempiaan, geenejään tai ympäristöä, joten olisi minusta kohtuutonta vaatia huonosta menneisyydestä tulevia tekemään tuhat kertainen työ ilman heidän omaa tahtoaan. Haluat pakottaa kaikki kärsivät elämään jotta olisi ihmisiä jotka kärsivät."
Jokaisella on tietenkin oma tahto. Ihmisinä me kuitenkin haluamme pitää huolta omistamme ja tukea heitä vaikeina aikoina. Ei mielestäni ole kohtuutonta "pakottaa" ihmistä elämään, jos se vaikeankin taistelun jälkeen voittaa tälle hyvän elämän ja terveen itsetunnon. Silloin ihminen ei enää kärsi. Vastuu on tietenkin itsellä, haluaako muuttua vai ei.
"Barbaareitakin julmempaa on antaa kärsivän ja poishaluavan elää."
Mielenterveyshäiriöistä puhuttaessa, on inhimillisempää tukea sairastavaa, kuin lopettaa tämä sairauden vaikeassa vaiheessa. Sillä mielenterveyshäiriöt tunnetusti ovat välillä vaikeita ja välillä ne painuvat ehkä kokonaan taka-alalle.
"Miten niin ? Siis kaikki on omaa syytä vaan ? Se, että joutui kuuntelemaan alkoholistivanhempien riitelyä ja se, että piti mennä armeijaan tuhoamaan mielenterveytensä on kaikki OMAA syytä ? Missä kultalusikka suussa sinäkin olet syntynyt."
Perhe-elämä on eri asia kuin yhteiskunta, se on vain pieni osa sitä. Ei tietenkään ole oma syysi, että olet saanut huonoa kohtelua osaksesi, mutta syyttely on aika turhaa. Vastuu on nyt yksilöllä itsellään. Jos ihminen on vaikean elinympäristön tähden pirstaleina, onko siinä sitten syy armokuolemaan. Hyvin suppea piiri ihmisiä on aihettanut yksilölle tämän kärsimyksen: pitäisikö sitten perustaa yhteiskunnan toimesta armokuolemainstituutio niille, jotka ovat kärsineet vanhempien ja muutamien koulukiusaajien terrorista? Ei kovin humaania.
En ole syntynyt kultalusikka suussa, vaan elän myöskin yksinäistä elämää skitsofrenia-diagnoosin kera.
"Ihmisellä ei ole omistajaa, joka voisi päättää tämän lopettamisesta. Ihminen ei ole lemmikki."
Sotilas on täysin valtion armoilla, valtio sanelee sodan aikana milloin kuolla ja milloin tappaa. Sotilas on kuin sätky-nukke jota ohjataan narulla. Kuitenkin on paljon todennäköisempää kuolla sotaan, onnettomuuteen tai sairauteen ilman omaa tahtoa kuin tahtoen itsemurhaan. Harva elää sen täyden iän mitä on syntymästä ennustettu.
"Jokaisella on tietenkin oma tahto. Ihmisinä me kuitenkin haluamme pitää huolta omistamme ja tukea heitä vaikeina aikoina. Ei mielestäni ole kohtuutonta "pakottaa" ihmistä elämään, jos se vaikeankin taistelun jälkeen voittaa tälle hyvän elämän ja terveen itsetunnon. Silloin ihminen ei enää kärsi. Vastuu on tietenkin itsellä, haluaako muuttua vai ei."
Pakkohoito on mitä on, siinä ei parane pirukaan.
"En ole syntynyt kultalusikka suussa, vaan elän myöskin yksinäistä elämää skitsofrenia-diagnoosin kera."
Voimia sinulle. Ota kunnon löylyt, sitten kahvit ja sitten pieni iltalenkki musikkia kuunellen. Se on auttanut ainakin minua.